Frans Albert Häkkilä, Pehkonen

public profile

Is your surname Häkkilä, Pehkonen?

Research the Häkkilä, Pehkonen family

Frans Albert Häkkilä, Pehkonen's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Frans Albert Häkkilä, Pehkonen

Swedish: Frans Albert Britamariasdotter
Birthdate:
Birthplace: Rantsila, Finland
Death: August 25, 1957 (87)
Lojo, Finland
Place of Burial: Helsinki, Finland
Immediate Family:

Son of N.N and Brita Maria Olofsdotter Wares
Husband of Katarina Charlotta Pehkonen
Half brother of Jaakko Juhonpoika Wares, Pehkonen and Emilia Juhontytär Pehkonen

Occupation: korkeimman oikeuden presidentti
Managed by: Donald Wilén
Last Updated:

About Frans Albert Häkkilä, Pehkonen

Jurist, senator och president i Högsta domstolen.



Pehkonen, Frans (1870 - 1957) korkeimman oikeuden presidentti, senaattori oikeusosastossa.
Frans Albert Pehkonen syntynyt 28.3.1870 Rantsila, kuollut 25.8.1957 Lohja. vanhemmat Brita Maria Pehkonen, puoliso 1904 - Katarina Charlotta Forsman syntynyt 1873, kuollut 1958, puolison vanhemmat puuseppämestari Pehr Erik Forsman ja Anna Elisabet Höglund.

Frans Pehkonen teki pitkän ja monipuolisen uran oikeuslaitoksen palveluksessa. Korkeimman oikeuden presidenttinä hänellä oli suuri vaikutus lainkäyttöön, ja hän osallistui tässä tehtävässä myös juridisen kielenkäytön kehittämiseen. Tuomarinuran lisäksi Pehkosella oli kokemusta asianajotoiminnasta, yhteiskunnallisista tehtävistä ja järjestötoiminnasta.

Frans Pehkonen oli kotoisin Oulusta vaatimattomista oloista. Hän suoritti 1892 ylemmän oikeustutkinnon ja sai 1895 varatuomarin arvon. Hän toimi aluksi alituomarin apulaisena ja aloitti 1899 ylimääräisenä virkamiehenä Vaasan hovioikeudessa, jossa hän toimi kymmenen vuoden ajan ja kohosi kanslistiksi ja notaariksi. Hän oli samanaikaisesti asianajajana ja osakkaana Hasselblatt & Boxströmin asianajotoimistossa. Hänet kutsuttiin keväällä 1917 senaatin oikeusosaston jäseneksi. Kun korkein oikeus vuotta myöhemmin perustettiin, hänestä tuli sen jäsen ja oikeusneuvos. Hänet nimitettiin 1929 korkeimman oikeuden presidentiksi, missä virassa hän toimi vuoteen 1940, jolloin hän saavutti lain määräämän eroamisiän. Tämän jälkeenkään hän ei vetäytynyt lepoon, vaan toimi 1941 - 1947 sotatalouden tarkastusviraston puheenjohtajana.
Pehkonen oli lahjakas ja työteliäs juristi, jolla oli korkeimman oikeuden presidenttinä merkittävä panos oikeuslaitoksen kehittämisessä. Hänen pyrkimyksenään oli saada maan ylimmän tuomioistuimen ja sen välityksellä alempienkin oikeuksien lainkäyttö korkealle tasolle. Hänen voimakkaan persoonallisuutensa vaikutus tuntui koko korkeimman oikeuden toiminnassa. Hän oli virastopäällikkö, joka vaati paljon alaisiltaan, mutta vielä enemmän itseltään. Pehkonen oli paitsi hyvä tuomari myös hallintomies. Hän teki korkeimman oikeuden toimintatapoihin useita tarkoituksenmukaisia uudistuksia. Myös presidenttinä hän suoritti kaikki korkeimman oikeuden tavalliselle jäsenelle kuuluvat tehtävät ja onnistui esimerkillään tartuttamaan työniloa ja yrittämisenhalua työtovereihinsakin. Jaosto- ja täysistunnoissa hän lausui usein ratkaistavana olevasta asiasta painavimman sanan.

On sanottu, että Pehkosella, jos kenelläkään, oli todellinen tuomarin luonteenlaatu. Hänelle ei ollut luonteenomaista vain ajattelun selkeys ja johdonmukaisuus sekä terävä arvostelukyky, vaan hänellä oli myös taito erottaa olennainen epäolennaisesta. Teoreettisuus ei hallinnut Pehkosen tuomarintoimintaa niin paljon, että hänen ratkaisunsa olisivat sen vuoksi olleet elävälle elämälle vieraita. Hänen ratkaisuilleen oli pikemminkin ominaista kohtuullisuus ja maanläheisyys. Etevänä tyyliniekkana ja sanataiturina hän osasi antaa tuomioille johdonmukaisen, ytimekkään ja helposti ymmärrettävän muodon.

Ominaisuuksiensa ja voimakkaan persoonallisuutensa vuoksi Pehkosella oli korkeimmassa oikeudessa virkatovereidensa keskuudessa arvovaltainen asema. Kun korkeimman oikeuden presidentti Julius Grotenfelt joutui ikänsä perusteella eroamaan virastaan, olikin luonnollista, että korkeimman oikeuden johto uskottiin Pehkoselle, jolle siten avautui mahdollisuus painaa entistä enemmän leimansa virastonsa työhön. Lukuisat ylimmän oikeuden ratkaisut, erityisesti sellaiset, joissa tuomioistuimen oli määrättävä kantansa tärkeissä oikeuskysymyksissä, olivat hänen kirjoittamiaan. Kun alemmat tuomioistuimet pyrkivät ratkaisuissaan noudattamaan ylimmän asteen omaksumia ratkaisulinjoja, Pehkonen kykeni varsinkin presidenttikautenaan ohjaamaan paljon maan lainkäyttöä. Hän pääsi vaikuttamaan myös lainsäädäntöön, sillä hän kirjoitti monet lausunnoista, jotka korkein oikeus antoi lakiehdotuksista, samoin kuin monet esityksistä, joita korkein oikeus teki lainsäädännön muuttamiseksi.

Vaikka Pehkonen oli suorittanut vain yleisen oikeustutkinnon, hän hallitsi juridiikkaa laajasti. Hän arvosti oikeustiedettä ja oli hyvin perehtynyt erityisesti pohjoismaiseen oikeustieteelliseen kirjallisuuteen. Hän kirjoitti vuosikymmenien aikana lukuisia merkittäviä oikeustieteellisiä kirjoituksia. Hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa oli siviilioikeus, mutta hän käsitteli myös rikos- ja prosessioikeudellisia ongelmia eräissä artikkeleissaan. Jotkut hänen kirjoituksistaan olivat huomattavan laajoja, ja hän julkaisi synnyinkaupunkinsa Oulun lahjoitusmaakysymyksestä erillisen kirjankin. Kun Helsingin yliopiston lainopillinen tiedekunta myönsi 1948 Pehkoselle lakitieteen kunniatohtorin arvon, syynä oli ilmeisesti pääosin hänen ansionsa maan tuomioistuinlaitoksen palveluksessa.

Pehkosen mieliharrastuksiin kuului suomenkielinen oikeustiede ja suomen kielen kehittäminen moitteettomaksi virkakieleksi. Hän otti innokkaasti osaa myös Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen toimintaan. Pian Helsinkiin siirtymisensä jälkeen hänet valittiin yhdistyksen hallitukseen, jossa hän toimi viisi vuotta ja oli osan tästä ajasta hallituksen varapuheenjohtaja. Lakimies-lehden toimituksen apuna oli 1920-luvulla vakinainen avustajakunta, johon Pehkonen kuului koko sen toiminta-ajan. Kun Suomalainen Lakimiesyhdistys vietti 50-vuotisjuhlaansa 1948, se kutsui Pehkosen kunniajäsenekseen.

Frans Pehkosta pidettiin presidentti Kaarlo Juho Ståhlbergin luottomiehenä. He olivat oululaisia ikätovereita, ja Pehkosen arveltiin olevan lähellä Kansallista Edistyspuoluetta. Presidentti Lauri Kristian Relanderilla ei puolestaan ollut yhtä positiivista käsitystä Pehkosesta, vaikka tämä nimitettiin korkeimman oikeuden presidentiksi hänen presidenttikaudellaan.

URA. Ylioppilas Oulun suomalaisesta yksityislyseosta 1888; kameraalitutkinto 1890; yleinen oikeustutkinto 1892; auskultantti Vaasan hovioikeudessa 1892; varatuomari 1895. Lapinmaan ja Kemin tuomiokunnan tuomarin apulainen 1893 - 1899; asianajaja Hasselblatt & Boxströmin asianajotoimistossa Vaasassa 1899 - 1907; Vaasan hovioikeuden ylimääräinen virkamies 1899 - , kanslisti 1906 - 1907, notaari 1907 - 1908; Oulun tuomiokunnan tuomari 1908 - 1917; senaattori oikeusosastossa 1917 - 1918; korkeimman oikeuden jäsen, oikeusneuvos 1918 - 1929, presidentti 1929 - 1940; sotatalouden tarkastusviraston puheenjohtaja 1941 - 1947.
Valtiorikosylioikeuden puheenjohtaja 1918 - 1920.
Oulun kaupunginvaltuuston jäsen 1912 - 1917.
Vaasan rahatoimikamarin jäsen 1907 - 1908; Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen johtokunnan jäsen 1918 - 1922, kunniajäsen 1948.

Kunnianosoitukset: Suomen Valkoisen Ruusun suurr.; Valtion virka-ansiomerkki XL. Lakitieteen kunniatohtori Helsinki 1948.
TUOTANTO. Oulun kaupungin lahjoitusmaakysymys. 1911; kirjoittanut lisäksi lukuisia artikkeleita oikeustieteellisiin julkaisuihin.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. H. Holmberg, Suomen tuomiokunnat ja kihlakunnantuomarit. 1959; J. Kemppinen, Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot : Korkein oikeus, ihmiset ja yhteiskunta 1918 - 1990. 1992.
JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: W. Sjöström. 1935, Korkein oikeus.
Kirjoittaja(t): Mia Sundström. Julkaistu 3.4.2006
Sundström, Mia: Pehkonen, Frans. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 31.3.2020)
Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002060
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2060

https://fi.billiongraves.international/grave/Frans-Albert-Pehkonen/...

Syntymätieto: Frans Albert s. 28.03.1870 Rantsila. mainittu vain äiti Brita Maria Häkkilä eller Pehkonen (avioton lapsi)
Rantsilan seurakunnan arkisto - IC:5 Syntyneiden ja kastettujen kirja 1847-1881, jakso 156: 1870 maaliskuu-kesäkuu; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5809404245&aineistoI... / Viitattu 27.11.2022

Rantsila - syntyneet, 1847-1882 (MKO1-8 I C:5) > 162: sivu ???: 03.1870; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=253... / Viitattu 1.4.2020

Rantsilan seurakunnan arkisto - IAa:13 Rippikirja 1860-1870, jakso 109, sivu 112: Sipola 3 Keränen, Häkkilä; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5809768046&aineistoI... / Viitattu 27.11.2022

Rantsila rippikirja 1870-1880 (MKO32-43 I Aa:14) Sivu 205 H ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2529... / Viitattu 27.11.2022

Hautakuva: Frans Albert Pehkonen (28 maaliskuu 1870 - 25 marraskuu 1957), BillionGraves Record Kulosaaren hautausmaa, Helsinki, Uusimaa, Uusimaa, Finland, Europe https://billiongraves.com/grave/Frans-Albert-Pehkonen/13483436?refe...

view all

Frans Albert Häkkilä, Pehkonen's Timeline

1870
March 28, 1870
Rantsila, Finland
1957
August 25, 1957
Age 87
Lojo, Finland
????
Kulosaaren hautausmaa, Helsinki, Finland