Gerthard Riesenburg de Kouwe

TAULU 19 RIESENBURG –KOUVONEN –PRIHA SUKUHAARA Yleistä: Vanhat keskiaikaiset Riesenburg, -berg sukujen juuret johtavat Saksan Böömiin ja nykyisen Tsekin tasavallan alueelle. Saksan Böömissä tunnetaan suvusta kolme eri haaraa, joiden tarkempia yhteyksiä ei tunneta. Länsi-Böömissä Kdynessä on ollut linna Riesenberg (Ryzmberk), jossa oli sen niminen suku, jonka vaakunassa oli kolme punaista palkkia. Tämä sukuhaara siirtyi 1300 -luvulla Svihov nimiseen kaupunkiin Lounais-Böömiin, jonne rakensi linnan. Suku tunnettiin nimellä Svihovsky von Riesenburg. Osekissa Duchovissa Luoteis-Böömissä oli von Riesenburg suku, jonka vaakunatunnus oli harava, viitaten maanviljelykseen. Vanhimmissa vaakunoissa Saksan keisarikunnan itä-osissa kilven tunnuksina käytettiin arkielämään ja elinkeinoon liittyviä esineitä. Kolmas eli vanhin haara oli levinnyt Moravia -joen ja sen sivujoen Uman latvoille Fretlannin kaupungin tienoille Riesengebirgen etelärinteille. Maanomistuksia oli esim. Nachodissa. Tämän suvun tunnuksena oli satulan jalustin, mikä viittaisi satuloiden tekoon. Tämä suku oli ilmeisesti tsekkiläistä juurta, koska alkuperäinen nimi oli Gestbritsky. Eestiin (Viroon) saapunut ja Suomeenkin myöhemmin siirtyneen sukuhaaran kantaisä Hermannus kuului todennäköisesti viimeksi mainittuun Riesenburg -suvun sukuhaaraan. Saksassa mainittiin 1200 -luvulla mm. seuraavat von Riesenburg -suvun jäsenet. 1) Bogislaus von Riesenburg, s. n. 1170 Riesenburg Posen Prussia, tytär Dobrita von Riesenburg, s. n. 1200. – Puoliso n. 1220 Meinher Count von Meissen, s. n. 1200 Coburg Bavaria Saksa, k. 1264. 2) Borso von Riesenburg, s. n. 1220 Riesenburg Posen Prussia, tytär Katharina von Riesenburg, s. n. 1250, k. 1333. – Puoliso 1268 Heinrich II der Bohme von Plauen, s. n. 1228 Plauen Vogtland Saxony. Riesenburg –sukuhaaran Eestin Harjunmaalla Kõue –kartanossa vaikuttaneesta suvusta muutti sitten Suomeenkin ainakin yksi sukuhaara, mikä antoi nimen myös Kouvolalle tuon e.m. Kõue – kartanon mukaisesti. Lähde: s. 678 -679 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.1 Hermannus Riesenburg Sukuhaaran kantaisä. Syntyi n. v. 1210 Saksan Böömin tasavallan Riesengebirge’n Friedland’ssa. Kõue -kartanon isäntänä Viron Harjunmaalla. Kõue -Koy -niminen maatila Viron Harjumaalla on mainittu asiakirjoissa ensimmäisen kerran v. 1241. Ensimmäisenä Kõuen tilan omistajana mainittiin Berthold de Swavae. Seuraavana Kõuen tilan läänitysmiehenä (remotus) mainittiin Hermannus Fretlannista, mikä viittaisi siihen, että hän oli kotoisin Böömin Riesengebirgen Fretlannista. Mahdollisesti hän kuului saksalaiseen von Riesenburg -aatelissukuun. Mahdollista on, että Hermannus oli tullut kartanoon Berthold de Swavaen vävyksi. Hermannuksen lähisukua lienee ollut Viron Harjumaan Riisiperen eli Riesenbergin (Risbith) kartanon isäntäväki. Kartanon omistajana mainittiin v. 1241 -1253 Mathias ja hänen jälkeensä Hermannus v. 1298. Tämän jälkeen isäntänä oli Nicolaus v. 1325 -1343 (k. 1343). Kartanon isäntäväki lienee kuulunut myös saksalaiseen Riesenburg -sukuun. Kõuen kartanonherran Hermannuksen veli on voinut olla Riisiperen Mathias ja veljenpoika Riisiperen Hermannus. Riisiperen vaakunana oli vuorikauris (Steinbock). Lähde: s. 678 -679 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.2 N.N. Bertholdintytär de Swavae Syntyi n. v. 1220 Eesti. Isä oli Kõue kartanon herra Berthold de Swavae. Lapsi: - Lovekuie Riesenburg, s. n. 1240 Eesti. Tauluun 19.3. Taulu 19.3 Lovekuie Riesenburg Syntyi n. v. 1240 Eestin Harjunmaan Kõuen kartanossa. Viron Harjumaan Kõue -kartanon isäntänä oli 1300 -luvun vaihteessa Lovekuie -niminen mies, joka testamenttasi v. 1319 kartanon pojalleen Gerthardille. Mahdollisesti Lovekuie oli Kõue -kartanoon 1200 -luvulla Böömin Riesengebirgestä Tauno Kohvakan suku ja esipolvet Seppo Tamminen ed. 28.10.2014 92 saapuneen Hermannuksen poika tai jälkeläinen. Lovekuie kuoli v. 1319 jälkeen Eestin Harjunmaalla. Lähde: s. 679 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.4 Mechtild N.N. Lovekuie Riesenburg’n puoliso. Nimi Mechtild tarkoittaa voimakasta, mahtavaa taistelijatarta (saks. macht = voima, hiltja = taistelu). Katolisella kirkolla on useita Mechthild -pyhimyksiä ja autuutettuja. Suomen almanakassa v. 1710 -1763 nimipäivä oli 14.3., mikä tulee 14.3.968 kuolleen saksalaisen kuningas Henrik I Linnustajan puolison ja useiden luostarien perustajan, pyhän Mathilden muistopäivästä. Nimet ovatkin samaa juurta. (Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja, s. 158). Lapsi: - Gerthard Riesenburg eli de Kouwe, s. n. 1270 Eesti Taulu 19.5 Gerthard Riesenburg eli de Kouwe Syntyi n. v. 1270 Eestin Harjunmaan Kõue’n kartanossa. Viron Harjumaan Kõue -kartanon isäntänä oli 1300 -luvun vaihteessa Lovekuie -niminen mies, joka testamenttasi v. 1319 kartanon pojalleen Gerthardille. Gerthard mainittiin Tallinnassa vielä v. 1340. Gerhard otti sukunimekseen de Kouwe Kõuen kartanon nimen mukaan. Gerthard lienee ollut vasalli, joka oli lääninherralta saadun läänityksen haltija, joka sitä vastaan suoritti lääninherralleen mm. sotapalvelusta. Vuonna 1379 Kõue -kartano joutui von Lechtis -suvulle. 1400-luvun puolivälissä kartanonherrana oli Lyppoit Lechtes ja sitten Arent Vietinghof. Vuonna 1492 kartanonherraksi tuli Jürgen Brakel. Vuonna 1524 kartanon herruuden sai Frederick Duker. Vuonna 1573 isäntänä oli Otto Dücker. Vuonna 1586 isännäksi tuli Tonnies Wrangell, jonka vaimo oli Margarete Dücker. Nykyään kartanon nimi on Triigi ja se sijaitsee Kõuen kunnassa, Harjumaan maakunnassa. Gerthard kuoli v. 1340 jälkeen Eestin Harjunmaalla. Lähde: s. 678 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.6 N.N. Gerthard’n puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - N.N. Gerthardinpoika Riesenburg, s. n. 1290 Eesti, Harjunmaa. Tauluun 19.7. Taulu 19.7 N.N. Gerthardinpoika Riesenburg Syntyi n. v. 1290 Eestin Harjunmaalla Kõue kartanossa. Kuoli v. 1326 jälkeen. Vuonna 1326 käytiin Turussa oikeutta siitä, että Tallinnan ym. asukkailta oli kielletty oikeus käydä Varsinais-Suomen, Ahvenanmaan, Uudenmaan ja Hämeen satamissa vapaasti kauppaa. Sen oli estänyt Suomen sotilaskäskynhaltija Mathias Kettilmundinpoika. Hän oli kauppasodassa Tallinnan kanssa. Vastuuseen haluttiin 29.5.1326 Turussa vouti Karl Näskonungssonin toimesta Kettilmundsonin miehiä, jotka ilmeisesti olivat käskystä ihmisiä hätyytelleet ja neljä heistä, Riisinbergh, Wiiblock, Augustini ja Ludovici tuomittiin kuolemaan. Tapaus osoitti, että jo silloin Riesenburg -suvun jäsen palveli Etelä-Suomessa sotilastehtävissä, ja tuomion jälkeen Viroon ei ollut enää asiaa. Niinpä mahdolliset jälkeläiset jäivät Suomeen. Todennäköisesti juuri Riesenburg niminen sotilas rakensi tien Viipurista Hämeenlinnaan. Sotilas Riesenburg lienee ollut kotoisin Viron Harjumaan maakunnan Kõue -nimisestä kartanosta. 1500 -luvun kartoissa Kouvolan nimi on Rijsenburg, mikä osoittaa, että sotilas Riesenburgin jälkeläiset ovat asuttaneet Kouvolan seutua ja ottaneet sukunimekseen Kouvo Kõue-kartanon mukaisesti. Sotilas Riesenburgin esi-isä lienee ollut Virossa Kõue -tilan läänitysmiehenä (remotus) 1200 -luvulla toiminut Hermannus, joka oli kotoisin Fretlannista, mikä tarkoittaisi Böömin pohjoisosia Saksassa. Hän lienee ollut kotoisin siis Böömistä Riesengebirgen rinteiltä ja kuuluneen von Riesenburgin aatelissukuun. Suku oli ilmeisesti tsekkiläistä juurta, koska alkuperäinen nimi oli Gestbritsky/Gestribsky. Heidän vaakunakilvessään oli satulan jalustin, mikä ajan tavan mukaan Tauno Kohvakan suku ja esipolvet Seppo Tamminen ed. 28.10.2014 93 kuvasi ammattia. Tämäkin viittaisi siihen, että heidän jälkeläisiään olivat 1600 -luvulla Kouvolassa mainitut Kouvo -nimiset satulasepät. Kõue -kartanon isäntänä oli 1300 -luvun vaihteessa Lovekuie, joka testamenttasi sen v. 1319 pojalleen Gerthardille, joka mainittiin Tallinnassa v. 1340 Kõuenimestä johdetulla sukunimellä de Kouwe. Mahdollisesti sotilas Riesenburg oli Gerhardin poika tai lähisukulainen. (lähde: Seppo Priha, Salpausselän sotaurhot). Viite: s. 678 Sukupuuni (Tommy Koukka). (Sukupolvikato) Taulu 19.11 Juho Kouvonen (Johan Kouwo) Syntyi n. v. 1460 Valkealan Kouvolassa. Esi-isä de Kouwe –Riesenburg, kts. yllä. Juho oli todennäköisesti satulaseppä ja talollinen Valkealaan kuuluneessa Kouvolassa. Juho kuoli n. v. 1540 Valkealan Kouvolassa. Juhon jälkeläiset toimivat satulaseppinä, joten Juhokin lienee harjoittanut samaa ammattia, sillä tällainen käsityöammatti periytyi yleensä suvussa. Suomessa keskiajalla ei mainita montaakaan satulaseppää. Kokemäellä asui v. 1324 -1357 eräs Gunnar eli Gunno, jota kutsuttiin satulamestariksi. Hän on varhaisin asiakirjoista tunnettu Satakunnan käsityöläismestari. Loimaan satulaseppien kotikyliä on Vesikosken kylässä Gunnarilan talo, joka mainittiin jo v. 1421. Ruotsalaisperäinen etunimi Gunnar on Satakunnassa ollut siksi harvinainen, että tässä voidaan arvailla jotakin yhteyttä: satuloiden tekotaito on voinut tulla Loimaalle muuttoliikkeen välityksellä Kokemäeltä. Samalle Kokemäeltä kotoisin olleelle Gunno eli Gunne –nimiselle miehelle ja tämän vaimolle Cecilialle Hattulan Vesunnan kartanon isäntä Paavali ja hänen vaimonsa Melutha luovuttivat talonsa elinkautista ylläpitoa vastaan. Vuonna 1357 Gunnar ja hänen vaimonsa lahjoittivat tilan Turun tuomiokirkolle, sillä he olivat lapseton pariskunta. (Seppo Suvanto, Satakunnan henkilötiedosto 1303 -1571, s. 1355 -1356, Eero Mäntylä, Hattulan historia, s. 364). Satulamestari Gunno on siis ollut merkittävä mies, jolla lienee ollut omistuksia laajalla alueella. Näin ollen ei ole mahdotonta, että hän olisi ollut myös Kouvolan satulaseppien sukulainen. Asiakirjoihin Kouvolan ensimmäisille asukkaille ei ole merkitty sukunimeä lainkaan. Vuonna 1461 mainittiin Elimäen kalastuskäräjillä lautamiehenä Mårten Kawalan eli Martti Kovala tai Kouola, joka viitannee Kouvolan kylään. Skandinavian kahdessa vanhimmassa kartassa 1500 -luvuilta Kouvola on merkitty nimillä Rijsenburg ja Reisanburg (kts. esim. Jukka Korpela, Viipurin linnaläänin synty, s. 300) Böömistä peräisin olleen Riesenburg -nimisen suvun mukaan. Tosin jo v. 1458 kylä oli merkitty suomen/ruotsinkielisenä: Koffuola by. Riesenburg suku omisti Virossa Koue -nimisen kartanon, jonka mukaan suvun ja kylän nimi muuttui suomalaiseksi Kouvoksi ja Kouvolaksi. Kou tarkoitti alun perin virolaisten ukkosenjumalaa, mutta vääntyi myöhemmin Suomessa tarkoittamaan karhua, petoa, aavetta tai Kouko -muunnoksena jopa kuolemaa. Sotilas Riesenburg on tullut Kouvolaan jo 1300 -luvun alussa muiden saksalaisten sotilaiden kanssa rakentamaan Salpausselän erätien pohjalle sotilastien, joka yhdisti Viipurin- ja Hämeenlinnat. (Seppo Priha, Salpausselän sotaurhot). Kalevi Sassin mukaan Kouvola olisi 1100 -luvulla eläneen Hartwig Henrikinpojan jälkeläisten aluetta. ”Hartwig on ollut tarinoiden maankuulu väkivahta Starck, joka mies kooltaankin on ollut suorastaan jättiläinen. Hän on säilyttänyt jälkipolville harteva – harteikas –väkeviä –nimiä. Adjektiiviset rälssinimet Starck – Tarkki, Vahviala, sekä hart – hord – kova – kuiva, ym. ovat hänen jälkeläistensä lisänimiä. Hartwig Henrikinpoika olisi isännöinyt Viipurinlahden Horttana -kartanoa, joka olisi saanut nimensä hänen mukaansa. Kreivi Hartwig Henrikinpoika oli ilmeisesti Sigge Paksun pojanpoika (Swerker I Konradinpoika, Sixtein, Itä-Göötanmaan ja koko Swerigen kuningas 1132 -1156, joka kuoli v. 1156 ja jonka puoliso oli Annika Swan).” (Kalevi Sassi, Kautta kiven ja kannon, s. 157, 260 -261, 495). Anjalankoskelta ”matkalla ylöspäin tullaan Suur-Kouvolaan, joka on jakautunut kolmeen kartanoon. Kouvola on Jaarli Konrad Siggenpojan, Suurhiiden ja koko Suomen jaarlin ja Linköpingin – ja Suomen piispan kartano. Kouvolalla on ollut aikaa kasvaa tuhat vuotta tullakseen Etelä-Kaarlelan pääkaupungiksi.” (s. 236 -237). Kouvola -nimen pohjalla olisi tämän tulkinnan mukaan siis ”kova”-sana. Seppo Prihan selitys Kouvolan perustajista tuntuu uskottavammalta, koska Kalevi Sassi ei ole ottanut huomioon vanhoissa kartoissa Kouvolalla Tauno Kohvakan suku ja esipolvet Seppo Tamminen ed. 28.10.2014 94 esiintyviä vieraskielisiä nimiä Rijsenburg ja Reisanburg. Viite: s. 301 -302 Sukupuuni (Tommy Koukka).

Taulu 19.11 Juho Kouvonen (Johan Kouwo) Syntyi n. v. 1460 Valkealan Kouvolassa. Esi-isä de Kouwe –Riesenburg, kts. yllä. Juho oli todennäköisesti satulaseppä ja talollinen Valkealaan kuuluneessa Kouvolassa. Juho kuoli n. v. 1540 Valkealan Kouvolassa. Juhon jälkeläiset toimivat satulaseppinä, joten Juhokin lienee harjoittanut samaa ammattia, sillä tällainen käsityöammatti periytyi yleensä suvussa. Suomessa keskiajalla ei mainita montaakaan satulaseppää. Kokemäellä asui v. 1324 -1357 eräs Gunnar eli Gunno, jota kutsuttiin satulamestariksi. Hän on varhaisin asiakirjoista tunnettu Satakunnan käsityöläismestari. Loimaan satulaseppien kotikyliä on Vesikosken kylässä Gunnarilan talo, joka mainittiin jo v. 1421. Ruotsalaisperäinen etunimi Gunnar on Satakunnassa ollut siksi harvinainen, että tässä voidaan arvailla jotakin yhteyttä: satuloiden tekotaito on voinut tulla Loimaalle muuttoliikkeen välityksellä Kokemäeltä. Samalle Kokemäeltä kotoisin olleelle Gunno eli Gunne –nimiselle miehelle ja tämän vaimolle Cecilialle Hattulan Vesunnan kartanon isäntä Paavali ja hänen vaimonsa Melutha luovuttivat talonsa elinkautista ylläpitoa vastaan. Vuonna 1357 Gunnar ja hänen vaimonsa lahjoittivat tilan Turun tuomiokirkolle, sillä he olivat lapseton pariskunta. (Seppo Suvanto, Satakunnan henkilötiedosto 1303 -1571, s. 1355 -1356, Eero Mäntylä, Hattulan historia, s. 364). Satulamestari Gunno on siis ollut merkittävä mies, jolla lienee ollut omistuksia laajalla alueella. Näin ollen ei ole mahdotonta, että hän olisi ollut myös Kouvolan satulaseppien sukulainen. Asiakirjoihin Kouvolan ensimmäisille asukkaille ei ole merkitty sukunimeä lainkaan. Vuonna 1461 mainittiin Elimäen kalastuskäräjillä lautamiehenä Mårten Kawalan eli Martti Kovala tai Kouola, joka viitannee Kouvolan kylään. Skandinavian kahdessa vanhimmassa kartassa 1500 -luvuilta Kouvola on merkitty nimillä Rijsenburg ja Reisanburg (kts. esim. Jukka Korpela, Viipurin linnaläänin synty, s. 300) Böömistä peräisin olleen Riesenburg -nimisen suvun mukaan. Tosin jo v. 1458 kylä oli merkitty suomen/ruotsinkielisenä: Koffuola by. Riesenburg suku omisti Virossa Koue -nimisen kartanon, jonka mukaan suvun ja kylän nimi muuttui suomalaiseksi Kouvoksi ja Kouvolaksi. Kou tarkoitti alun perin virolaisten ukkosenjumalaa, mutta vääntyi myöhemmin Suomessa tarkoittamaan karhua, petoa, aavetta tai Kouko -muunnoksena jopa kuolemaa. Sotilas Riesenburg on tullut Kouvolaan jo 1300 -luvun alussa muiden saksalaisten sotilaiden kanssa rakentamaan Salpausselän erätien pohjalle sotilastien, joka yhdisti Viipurin- ja Hämeenlinnat. (Seppo Priha, Salpausselän sotaurhot). Kalevi Sassin mukaan Kouvola olisi 1100 -luvulla eläneen Hartwig Henrikinpojan jälkeläisten aluetta. ”Hartwig on ollut tarinoiden maankuulu väkivahta Starck, joka mies kooltaankin on ollut suorastaan jättiläinen. Hän on säilyttänyt jälkipolville harteva – harteikas –väkeviä –nimiä. Adjektiiviset rälssinimet Starck – Tarkki, Vahviala, sekä hart – hord – kova – kuiva, ym. ovat hänen jälkeläistensä lisänimiä. Hartwig Henrikinpoika olisi isännöinyt Viipurinlahden Horttana -kartanoa, joka olisi saanut nimensä hänen mukaansa. Kreivi Hartwig Henrikinpoika oli ilmeisesti Sigge Paksun pojanpoika (Swerker I Konradinpoika, Sixtein, Itä-Göötanmaan ja koko Swerigen kuningas 1132 -1156, joka kuoli v. 1156 ja jonka puoliso oli Annika Swan).” (Kalevi Sassi, Kautta kiven ja kannon, s. 157, 260 -261, 495). Anjalankoskelta ”matkalla ylöspäin tullaan Suur-Kouvolaan, joka on jakautunut kolmeen kartanoon. Kouvola on Jaarli Konrad Siggenpojan, Suurhiiden ja koko Suomen jaarlin ja Linköpingin – ja Suomen piispan kartano. Kouvolalla on ollut aikaa kasvaa tuhat vuotta tullakseen Etelä-Kaarlelan pääkaupungiksi.” (s. 236 -237). Kouvola -nimen pohjalla olisi tämän tulkinnan mukaan siis ”kova”-sana. Seppo Prihan selitys Kouvolan perustajista tuntuu uskottavammalta, koska Kalevi Sassi ei ole ottanut huomioon vanhoissa kartoissa Kouvolalla Tauno Kohvakan suku ja esipolvet Seppo Tamminen ed. 28.10.2014 94 esiintyviä vieraskielisiä nimiä Rijsenburg ja Reisanburg. Viite: s. 301 -302 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.12 N.N. Juhon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pekka Juhonpoika Kouvonen, s. n. 1490 Valkeala. Talollinen Kouvolassa 1544 -1557. - Lauri Juhonpoika Kouvonen, s. n. 1495 Valkeala. Talollinen Kouvolassa 1546 -1557. - Heikki Juhonpoika Kouvonen, s. n. 1500 Valkeala. Talollinen Kouvolassa 1546 -1568. - Juho Juhonpoika Kouvonen, s. n. 1500 Valkeala. Tauluun 19.13. Taulu 19.13 Juho Juhonpoika Kouvonen (Johan Johansson Kouwo) Syntyi n. v. 1500 Valkealan Kouvolassa. Satulaseppä sekä talollinen jaetulla 1/4 veron talossa Kouvolassa v. 1557 -1560. Juho kuoli n. v. 1561 Valkealan Kouvolassa. Viite: s. 302 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.14 N.N. Juhon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Matti Juhonpoika Kouvonen, s. n. v. 1530 Valkeala, Kouvola. Tauluun 19.15. - Lauri Juhonpoika Kouvonen

RIESENBURG –KOUVONEN –PRIHA SUKUHAARA Yleistä: Vanhat keskiaikaiset Riesenburg, -berg sukujen juuret johtavat Saksan Böömiin ja nykyisen Tsekin tasavallan alueelle. Saksan Böömissä tunnetaan suvusta kolme eri haaraa, joiden tarkempia yhteyksiä ei tunneta. Länsi-Böömissä Kdynessä on ollut linna Riesenberg (Ryzmberk), jossa oli sen niminen suku, jonka vaakunassa oli kolme punaista palkkia. Tämä sukuhaara siirtyi 1300 -luvulla Svihov nimiseen kaupunkiin Lounais-Böömiin, jonne rakensi linnan. Suku tunnettiin nimellä Svihovsky von Riesenburg. Osekissa Duchovissa Luoteis-Böömissä oli von Riesenburg suku, jonka vaakunatunnus oli harava, viitaten maanviljelykseen. Vanhimmissa vaakunoissa Saksan keisarikunnan itä-osissa kilven tunnuksina käytettiin arkielämään ja elinkeinoon liittyviä esineitä. Kolmas eli vanhin haara oli levinnyt Moravia -joen ja sen sivujoen Uman latvoille Fretlannin kaupungin tienoille Riesengebirgen etelärinteille. Maanomistuksia oli esim. Nachodissa. Tämän suvun tunnuksena oli satulan jalustin, mikä viittaisi satuloiden tekoon. Tämä suku oli ilmeisesti tsekkiläistä juurta, koska alkuperäinen nimi oli Gestbritsky. Eestiin (Viroon) saapunut ja Suomeenkin myöhemmin siirtyneen sukuhaaran kantaisä Hermannus kuului todennäköisesti viimeksi mainittuun Riesenburg -suvun sukuhaaraan. Saksassa mainittiin 1200 -luvulla mm. seuraavat von Riesenburg -suvun jäsenet. 1) Bogislaus von Riesenburg, s. n. 1170 Riesenburg Posen Prussia, tytär Dobrita von Riesenburg, s. n. 1200. – Puoliso n. 1220 Meinher Count von Meissen, s. n. 1200 Coburg Bavaria Saksa, k. 1264. 2) Borso von Riesenburg, s. n. 1220 Riesenburg Posen Prussia, tytär Katharina von Riesenburg, s. n. 1250, k. 1333. – Puoliso 1268 Heinrich II der Bohme von Plauen, s. n. 1228 Plauen Vogtland Saxony. Riesenburg –sukuhaaran Eestin Harjunmaalla Kõue –kartanossa vaikuttaneesta suvusta muutti sitten Suomeenkin ainakin yksi sukuhaara, mikä antoi nimen myös Kouvolalle tuon e.m. Kõue – kartanon mukaisesti. Lähde: s. 678 -679 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.1 Hermannus Riesenburg Sukuhaaran kantaisä. Syntyi n. v. 1210 Saksan Böömin tasavallan Riesengebirge’n Friedland’ssa. Kõue -kartanon isäntänä Viron Harjunmaalla. Kõue -Koy -niminen maatila Viron Harjumaalla on mainittu asiakirjoissa ensimmäisen kerran v. 1241. Ensimmäisenä Kõuen tilan omistajana mainittiin Berthold de Swavae. Seuraavana Kõuen tilan läänitysmiehenä (remotus) mainittiin Hermannus Fretlannista, mikä viittaisi siihen, että hän oli kotoisin Böömin Riesengebirgen Fretlannista. Mahdollisesti hän kuului saksalaiseen von Riesenburg -aatelissukuun. Mahdollista on, että Hermannus oli tullut kartanoon Berthold de Swavaen vävyksi. Hermannuksen lähisukua lienee ollut Viron Harjumaan Riisiperen eli Riesenbergin (Risbith) kartanon isäntäväki. Kartanon omistajana mainittiin v. 1241 -1253 Mathias ja hänen jälkeensä Hermannus v. 1298. Tämän jälkeen isäntänä oli Nicolaus v. 1325 -1343 (k. 1343). Kartanon isäntäväki lienee kuulunut myös saksalaiseen Riesenburg -sukuun. Kõuen kartanonherran Hermannuksen veli on voinut olla Riisiperen Mathias ja veljenpoika Riisiperen Hermannus. Riisiperen vaakunana oli vuorikauris (Steinbock). Lähde: s. 678 -679 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.2 N.N. Bertholdintytär de Swavae Syntyi n. v. 1220 Eesti. Isä oli Kõue kartanon herra Berthold de Swavae. Lapsi: - Lovekuie Riesenburg, s. n. 1240 Eesti. Tauluun 19.3. Taulu 19.3 Lovekuie Riesenburg Syntyi n. v. 1240 Eestin Harjunmaan Kõuen kartanossa. Viron Harjumaan Kõue -kartanon isäntänä oli 1300 -luvun vaihteessa Lovekuie -niminen mies, joka testamenttasi v. 1319 kartanon pojalleen Gerthardille. Mahdollisesti Lovekuie oli Kõue -kartanoon 1200 -luvulla Böömin Riesengebirgestä Tauno Kohvakan suku ja esipolvet Seppo Tamminen ed. 28.10.2014 92 saapuneen Hermannuksen poika tai jälkeläinen. Lovekuie kuoli v. 1319 jälkeen Eestin Harjunmaalla. Lähde: s. 679 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.4 Mechtild N.N. Lovekuie Riesenburg’n puoliso. Nimi Mechtild tarkoittaa voimakasta, mahtavaa taistelijatarta (saks. macht = voima, hiltja = taistelu). Katolisella kirkolla on useita Mechthild -pyhimyksiä ja autuutettuja. Suomen almanakassa v. 1710 -1763 nimipäivä oli 14.3., mikä tulee 14.3.968 kuolleen saksalaisen kuningas Henrik I Linnustajan puolison ja useiden luostarien perustajan, pyhän Mathilden muistopäivästä. Nimet ovatkin samaa juurta. (Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja, s. 158). Lapsi: - Gerthard Riesenburg eli de Kouwe, s. n. 1270 Eesti Taulu 19.5 Gerthard Riesenburg eli de Kouwe Syntyi n. v. 1270 Eestin Harjunmaan Kõue’n kartanossa. Viron Harjumaan Kõue -kartanon isäntänä oli 1300 -luvun vaihteessa Lovekuie -niminen mies, joka testamenttasi v. 1319 kartanon pojalleen Gerthardille. Gerthard mainittiin Tallinnassa vielä v. 1340. Gerhard otti sukunimekseen de Kouwe Kõuen kartanon nimen mukaan. Gerthard lienee ollut vasalli, joka oli lääninherralta saadun läänityksen haltija, joka sitä vastaan suoritti lääninherralleen mm. sotapalvelusta. Vuonna 1379 Kõue -kartano joutui von Lechtis -suvulle. 1400-luvun puolivälissä kartanonherrana oli Lyppoit Lechtes ja sitten Arent Vietinghof. Vuonna 1492 kartanonherraksi tuli Jürgen Brakel. Vuonna 1524 kartanon herruuden sai Frederick Duker. Vuonna 1573 isäntänä oli Otto Dücker. Vuonna 1586 isännäksi tuli Tonnies Wrangell, jonka vaimo oli Margarete Dücker. Nykyään kartanon nimi on Triigi ja se sijaitsee Kõuen kunnassa, Harjumaan maakunnassa. Gerthard kuoli v. 1340 jälkeen Eestin Harjunmaalla. Lähde: s. 678 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.6 N.N. Gerthard’n puolison nimeä ei tiedetä. Lapsi: - N.N. Gerthardinpoika Riesenburg, s. n. 1290 Eesti, Harjunmaa. Tauluun 19.7. Taulu 19.7 N.N. Gerthardinpoika Riesenburg Syntyi n. v. 1290 Eestin Harjunmaalla Kõue kartanossa. Kuoli v. 1326 jälkeen. Vuonna 1326 käytiin Turussa oikeutta siitä, että Tallinnan ym. asukkailta oli kielletty oikeus käydä Varsinais-Suomen, Ahvenanmaan, Uudenmaan ja Hämeen satamissa vapaasti kauppaa. Sen oli estänyt Suomen sotilaskäskynhaltija Mathias Kettilmundinpoika. Hän oli kauppasodassa Tallinnan kanssa. Vastuuseen haluttiin 29.5.1326 Turussa vouti Karl Näskonungssonin toimesta Kettilmundsonin miehiä, jotka ilmeisesti olivat käskystä ihmisiä hätyytelleet ja neljä heistä, Riisinbergh, Wiiblock, Augustini ja Ludovici tuomittiin kuolemaan. Tapaus osoitti, että jo silloin Riesenburg -suvun jäsen palveli Etelä-Suomessa sotilastehtävissä, ja tuomion jälkeen Viroon ei ollut enää asiaa. Niinpä mahdolliset jälkeläiset jäivät Suomeen. Todennäköisesti juuri Riesenburg niminen sotilas rakensi tien Viipurista Hämeenlinnaan. Sotilas Riesenburg lienee ollut kotoisin Viron Harjumaan maakunnan Kõue -nimisestä kartanosta. 1500 -luvun kartoissa Kouvolan nimi on Rijsenburg, mikä osoittaa, että sotilas Riesenburgin jälkeläiset ovat asuttaneet Kouvolan seutua ja ottaneet sukunimekseen Kouvo Kõue-kartanon mukaisesti. Sotilas Riesenburgin esi-isä lienee ollut Virossa Kõue -tilan läänitysmiehenä (remotus) 1200 -luvulla toiminut Hermannus, joka oli kotoisin Fretlannista, mikä tarkoittaisi Böömin pohjoisosia Saksassa. Hän lienee ollut kotoisin siis Böömistä Riesengebirgen rinteiltä ja kuuluneen von Riesenburgin aatelissukuun. Suku oli ilmeisesti tsekkiläistä juurta, koska alkuperäinen nimi oli Gestbritsky/Gestribsky. Heidän vaakunakilvessään oli satulan jalustin, mikä ajan tavan mukaan Tauno Kohvakan suku ja esipolvet Seppo Tamminen ed. 28.10.2014 93 kuvasi ammattia. Tämäkin viittaisi siihen, että heidän jälkeläisiään olivat 1600 -luvulla Kouvolassa mainitut Kouvo -nimiset satulasepät. Kõue -kartanon isäntänä oli 1300 -luvun vaihteessa Lovekuie, joka testamenttasi sen v. 1319 pojalleen Gerthardille, joka mainittiin Tallinnassa v. 1340 Kõuenimestä johdetulla sukunimellä de Kouwe. Mahdollisesti sotilas Riesenburg oli Gerhardin poika tai lähisukulainen. (lähde: Seppo Priha, Salpausselän sotaurhot). Viite: s. 678 Sukupuuni (Tommy Koukka). (Sukupolvikato) Taulu 19.11 Juho Kouvonen (Johan Kouwo) Syntyi n. v. 1460 Valkealan Kouvolassa. Esi-isä de Kouwe –Riesenburg, kts. yllä. Juho oli todennäköisesti satulaseppä ja talollinen Valkealaan kuuluneessa Kouvolassa. Juho kuoli n. v. 1540 Valkealan Kouvolassa. Juhon jälkeläiset toimivat satulaseppinä, joten Juhokin lienee harjoittanut samaa ammattia, sillä tällainen käsityöammatti periytyi yleensä suvussa. Suomessa keskiajalla ei mainita montaakaan satulaseppää. Kokemäellä asui v. 1324 -1357 eräs Gunnar eli Gunno, jota kutsuttiin satulamestariksi. Hän on varhaisin asiakirjoista tunnettu Satakunnan käsityöläismestari. Loimaan satulaseppien kotikyliä on Vesikosken kylässä Gunnarilan talo, joka mainittiin jo v. 1421. Ruotsalaisperäinen etunimi Gunnar on Satakunnassa ollut siksi harvinainen, että tässä voidaan arvailla jotakin yhteyttä: satuloiden tekotaito on voinut tulla Loimaalle muuttoliikkeen välityksellä Kokemäeltä. Samalle Kokemäeltä kotoisin olleelle Gunno eli Gunne –nimiselle miehelle ja tämän vaimolle Cecilialle Hattulan Vesunnan kartanon isäntä Paavali ja hänen vaimonsa Melutha luovuttivat talonsa elinkautista ylläpitoa vastaan. Vuonna 1357 Gunnar ja hänen vaimonsa lahjoittivat tilan Turun tuomiokirkolle, sillä he olivat lapseton pariskunta. (Seppo Suvanto, Satakunnan henkilötiedosto 1303 -1571, s. 1355 -1356, Eero Mäntylä, Hattulan historia, s. 364). Satulamestari Gunno on siis ollut merkittävä mies, jolla lienee ollut omistuksia laajalla alueella. Näin ollen ei ole mahdotonta, että hän olisi ollut myös Kouvolan satulaseppien sukulainen. Asiakirjoihin Kouvolan ensimmäisille asukkaille ei ole merkitty sukunimeä lainkaan. Vuonna 1461 mainittiin Elimäen kalastuskäräjillä lautamiehenä Mårten Kawalan eli Martti Kovala tai Kouola, joka viitannee Kouvolan kylään. Skandinavian kahdessa vanhimmassa kartassa 1500 -luvuilta Kouvola on merkitty nimillä Rijsenburg ja Reisanburg (kts. esim. Jukka Korpela, Viipurin linnaläänin synty, s. 300) Böömistä peräisin olleen Riesenburg -nimisen suvun mukaan. Tosin jo v. 1458 kylä oli merkitty suomen/ruotsinkielisenä: Koffuola by. Riesenburg suku omisti Virossa Koue -nimisen kartanon, jonka mukaan suvun ja kylän nimi muuttui suomalaiseksi Kouvoksi ja Kouvolaksi. Kou tarkoitti alun perin virolaisten ukkosenjumalaa, mutta vääntyi myöhemmin Suomessa tarkoittamaan karhua, petoa, aavetta tai Kouko -muunnoksena jopa kuolemaa. Sotilas Riesenburg on tullut Kouvolaan jo 1300 -luvun alussa muiden saksalaisten sotilaiden kanssa rakentamaan Salpausselän erätien pohjalle sotilastien, joka yhdisti Viipurin- ja Hämeenlinnat. (Seppo Priha, Salpausselän sotaurhot). Kalevi Sassin mukaan Kouvola olisi 1100 -luvulla eläneen Hartwig Henrikinpojan jälkeläisten aluetta. ”Hartwig on ollut tarinoiden maankuulu väkivahta Starck, joka mies kooltaankin on ollut suorastaan jättiläinen. Hän on säilyttänyt jälkipolville harteva – harteikas –väkeviä –nimiä. Adjektiiviset rälssinimet Starck – Tarkki, Vahviala, sekä hart – hord – kova – kuiva, ym. ovat hänen jälkeläistensä lisänimiä. Hartwig Henrikinpoika olisi isännöinyt Viipurinlahden Horttana -kartanoa, joka olisi saanut nimensä hänen mukaansa. Kreivi Hartwig Henrikinpoika oli ilmeisesti Sigge Paksun pojanpoika (Swerker I Konradinpoika, Sixtein, Itä-Göötanmaan ja koko Swerigen kuningas 1132 -1156, joka kuoli v. 1156 ja jonka puoliso oli Annika Swan).” (Kalevi Sassi, Kautta kiven ja kannon, s. 157, 260 -261, 495). Anjalankoskelta ”matkalla ylöspäin tullaan Suur-Kouvolaan, joka on jakautunut kolmeen kartanoon. Kouvola on Jaarli Konrad Siggenpojan, Suurhiiden ja koko Suomen jaarlin ja Linköpingin – ja Suomen piispan kartano. Kouvolalla on ollut aikaa kasvaa tuhat vuotta tullakseen Etelä-Kaarlelan pääkaupungiksi.” (s. 236 -237). Kouvola -nimen pohjalla olisi tämän tulkinnan mukaan siis ”kova”-sana. Seppo Prihan selitys Kouvolan perustajista tuntuu uskottavammalta, koska Kalevi Sassi ei ole ottanut huomioon vanhoissa kartoissa Kouvolalla Tauno Kohvakan suku ja esipolvet Seppo Tamminen ed. 28.10.2014 94 esiintyviä vieraskielisiä nimiä Rijsenburg ja Reisanburg. Viite: s. 301 -302 Sukupuuni (Tommy Koukka).

Taulu 19.11 Juho Kouvonen (Johan Kouwo) Syntyi n. v. 1460 Valkealan Kouvolassa. Esi-isä de Kouwe –Riesenburg, kts. yllä. Juho oli todennäköisesti satulaseppä ja talollinen Valkealaan kuuluneessa Kouvolassa. Juho kuoli n. v. 1540 Valkealan Kouvolassa. Juhon jälkeläiset toimivat satulaseppinä, joten Juhokin lienee harjoittanut samaa ammattia, sillä tällainen käsityöammatti periytyi yleensä suvussa. Suomessa keskiajalla ei mainita montaakaan satulaseppää. Kokemäellä asui v. 1324 -1357 eräs Gunnar eli Gunno, jota kutsuttiin satulamestariksi. Hän on varhaisin asiakirjoista tunnettu Satakunnan käsityöläismestari. Loimaan satulaseppien kotikyliä on Vesikosken kylässä Gunnarilan talo, joka mainittiin jo v. 1421. Ruotsalaisperäinen etunimi Gunnar on Satakunnassa ollut siksi harvinainen, että tässä voidaan arvailla jotakin yhteyttä: satuloiden tekotaito on voinut tulla Loimaalle muuttoliikkeen välityksellä Kokemäeltä. Samalle Kokemäeltä kotoisin olleelle Gunno eli Gunne –nimiselle miehelle ja tämän vaimolle Cecilialle Hattulan Vesunnan kartanon isäntä Paavali ja hänen vaimonsa Melutha luovuttivat talonsa elinkautista ylläpitoa vastaan. Vuonna 1357 Gunnar ja hänen vaimonsa lahjoittivat tilan Turun tuomiokirkolle, sillä he olivat lapseton pariskunta. (Seppo Suvanto, Satakunnan henkilötiedosto 1303 -1571, s. 1355 -1356, Eero Mäntylä, Hattulan historia, s. 364). Satulamestari Gunno on siis ollut merkittävä mies, jolla lienee ollut omistuksia laajalla alueella. Näin ollen ei ole mahdotonta, että hän olisi ollut myös Kouvolan satulaseppien sukulainen. Asiakirjoihin Kouvolan ensimmäisille asukkaille ei ole merkitty sukunimeä lainkaan. Vuonna 1461 mainittiin Elimäen kalastuskäräjillä lautamiehenä Mårten Kawalan eli Martti Kovala tai Kouola, joka viitannee Kouvolan kylään. Skandinavian kahdessa vanhimmassa kartassa 1500 -luvuilta Kouvola on merkitty nimillä Rijsenburg ja Reisanburg (kts. esim. Jukka Korpela, Viipurin linnaläänin synty, s. 300) Böömistä peräisin olleen Riesenburg -nimisen suvun mukaan. Tosin jo v. 1458 kylä oli merkitty suomen/ruotsinkielisenä: Koffuola by. Riesenburg suku omisti Virossa Koue -nimisen kartanon, jonka mukaan suvun ja kylän nimi muuttui suomalaiseksi Kouvoksi ja Kouvolaksi. Kou tarkoitti alun perin virolaisten ukkosenjumalaa, mutta vääntyi myöhemmin Suomessa tarkoittamaan karhua, petoa, aavetta tai Kouko -muunnoksena jopa kuolemaa. Sotilas Riesenburg on tullut Kouvolaan jo 1300 -luvun alussa muiden saksalaisten sotilaiden kanssa rakentamaan Salpausselän erätien pohjalle sotilastien, joka yhdisti Viipurin- ja Hämeenlinnat. (Seppo Priha, Salpausselän sotaurhot). Kalevi Sassin mukaan Kouvola olisi 1100 -luvulla eläneen Hartwig Henrikinpojan jälkeläisten aluetta. ”Hartwig on ollut tarinoiden maankuulu väkivahta Starck, joka mies kooltaankin on ollut suorastaan jättiläinen. Hän on säilyttänyt jälkipolville harteva – harteikas –väkeviä –nimiä. Adjektiiviset rälssinimet Starck – Tarkki, Vahviala, sekä hart – hord – kova – kuiva, ym. ovat hänen jälkeläistensä lisänimiä. Hartwig Henrikinpoika olisi isännöinyt Viipurinlahden Horttana -kartanoa, joka olisi saanut nimensä hänen mukaansa. Kreivi Hartwig Henrikinpoika oli ilmeisesti Sigge Paksun pojanpoika (Swerker I Konradinpoika, Sixtein, Itä-Göötanmaan ja koko Swerigen kuningas 1132 -1156, joka kuoli v. 1156 ja jonka puoliso oli Annika Swan).” (Kalevi Sassi, Kautta kiven ja kannon, s. 157, 260 -261, 495). Anjalankoskelta ”matkalla ylöspäin tullaan Suur-Kouvolaan, joka on jakautunut kolmeen kartanoon. Kouvola on Jaarli Konrad Siggenpojan, Suurhiiden ja koko Suomen jaarlin ja Linköpingin – ja Suomen piispan kartano. Kouvolalla on ollut aikaa kasvaa tuhat vuotta tullakseen Etelä-Kaarlelan pääkaupungiksi.” (s. 236 -237). Kouvola -nimen pohjalla olisi tämän tulkinnan mukaan siis ”kova”-sana. Seppo Prihan selitys Kouvolan perustajista tuntuu uskottavammalta, koska Kalevi Sassi ei ole ottanut huomioon vanhoissa kartoissa Kouvolalla Tauno Kohvakan suku ja esipolvet Seppo Tamminen ed. 28.10.2014 94 esiintyviä vieraskielisiä nimiä Rijsenburg ja Reisanburg. Viite: s. 301 -302 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.12 N.N. Juhon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Pekka Juhonpoika Kouvonen, s. n. 1490 Valkeala. Talollinen Kouvolassa 1544 -1557. - Lauri Juhonpoika Kouvonen, s. n. 1495 Valkeala. Talollinen Kouvolassa 1546 -1557. - Heikki Juhonpoika Kouvonen, s. n. 1500 Valkeala. Talollinen Kouvolassa 1546 -1568. - Juho Juhonpoika Kouvonen, s. n. 1500 Valkeala. Tauluun 19.13. Taulu 19.13 Juho Juhonpoika Kouvonen (Johan Johansson Kouwo) Syntyi n. v. 1500 Valkealan Kouvolassa. Satulaseppä sekä talollinen jaetulla 1/4 veron talossa Kouvolassa v. 1557 -1560. Juho kuoli n. v. 1561 Valkealan Kouvolassa. Viite: s. 302 Sukupuuni (Tommy Koukka). Taulu 19.14 N.N. Juhon puolison nimeä ei tiedetä. Lapset: - Matti Juhonpoika Kouvonen, s. n. v. 1530 Valkeala, Kouvola. Tauluun 19.15. - Lauri Juhonpoika Kouvonen