Juho Heikki Antinpoika Peltonen

Mäntsälän seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1799-1827 (I C:3), jakso 174: 1816; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5709127

Mäntsälän seurakunnan arkisto - Lastenkirja 1810-1828 (I Ab:4), jakso 56, sivu 100-101: Mentzälä; Peldonen, Maisala; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5707834

Mäntsälän seurakunnan arkisto - Vihittyjen luettelot 1822-1882 (I Eb:2), jakso 42: 28.5.1843-28.12.1843; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5709859

Mäntsälä > rippikirja, 1880-1889 > 247: Mäntsälä kylä, N:o 3 Peltola talo, sivu 244 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2651...

---

HISKI Mäntsälä-kastetut: s. 21.3.1816 kast. 27.3.1816 Mentz. Peldonen isä B. Anders Anderss: äiti Anna Johansd:r lapsi Johan Henric

Mäntsälä LK 1810–1828 s. 100 Mentzälä Peldonen Barn: [Bonden Anders Anderssons Barn andra gången gift med Anna Johansd:r] Johan Hednric 31/3 1816.

Mäntsälä LK 1829–1842 s. 340: [Afl Bonden Anders Andersson Barn andra gången gift med Anna Johansd:r] Johan Henric 21/3 1816, adm 28/5 31 till CB pag 279.

Mäntsälä RK I 1830–1840 s. 279 Mentzälä Peldoses Augmts Hemman: [B. Anders Andersson † 30/10 1831] son Johan Henric Andersson 21/3 1816. adm. 28/5 1831 ifr BB: p. 340, 1834 Wint. bötfälld för slagit 2:ne slag utan blånad?] för Mågsyster Anna Andersd:r.

Mäntsälä RK 1843–1852 s. 329 Mäntsälä Peltosett Augmts H:n: B:de Johan Henrik Andersson 21/3 1816, vid 1837 års Vinter Ting bötfälld för det han tillskyndat 2:re slag utan åkomma [teksti%C3%A4 puuttuu?], satt i lysn: 22/7 184[?] med Maria p: 296.

Mäntsälä RK 1854–1863 s. 220 Mäntsälä N:o 3 Peltosett Hemman: Härads Nämndeman B:de Johan Henrik Andersson 21/3 1816, Den 27. Februari 1847 [vuosiluku epäselvä] års V. T. bötfälld för det han tillskundat 2:re slag utan åtkomma, Åbo Hofrätt 1845 fastslagt.

Mäntsälä RK 1864–1873 s. 224 Mäntsälä N:o 3 Peltola H:n: Häradsdomare B:de Johan Henrik Andersson 21/3 1816, 1845 vid W. T. bötfälld för det han tillskyndat 2:re slag utan åkomma.

Mäntsälä RK 1874–1879 s. 333 Mäntsälä kylä N:o 3. Peltola talo: Heras-tuomari T.I. Johan Henrik Anttinpoika 21/3 1816, m, V.K. s. 224, 1845 T. K. sak: 2:sta pustista ilm. vamma., Kunnianm: taid: toim:, U.K. s. 244.

Mäntsälä RK 1880–1889 s. 244 Mäntsälä kylä N:o 3 Peltola talo: Herastuomari Johan Henrik Anttinp:a 21/3 1816, M, V.K. s. 333, 1845 T. K. sak. 2:sta pustista ilm. vamma., Kunnianm. taid: toim + Kist. iso hopea m 3 [ep%C3%A4selv%C3%A4], Kuoli 18/2 1884.

SalaojittajaMäntsälää koskevat ojitustiedot ovat perin niukkoja. Ilmeisesti ojitus myötäili 1800-luvun puoliväliin saakka luonnon olosuhteita, ja vasta tämän jälkeen tulivat vähitellen viljelymaisemaan suorat sarkaojat ja piiriojat. Yksityiskohtana mainittakoon, että muutoinkin kuuluisuutta saavuttanut herastuomari J.H. Peltonen kiinnitti jo 1860-luvun alussa huomiota salaojituksen hyödyllisyyteen todeten mm: <I> ... vaan en vielä saata vaiketa puhumatta siitä suuresta hyödystä kuin kivi-salaojat myötänsä tuovat, kuin ne taidolla tehdään; ne ovat hyviä vettä kuljettamaan, niihin voi kätkeä kaikki ne kivet, jotka muutoin olisivat jokukin haitakse; ne vapauttavat maamiehen ojanperkauksista ja pientareen luomisesta ja mikä kaikkein suurin voitto on, eivät varasta yhtään sitä kallista ja korkiaveroista peltomaata, niinkuin avonaiset ojat tekevät.<D> Peltosen omalla tilalla salaojat kaivettiin 5 korttelin syvyisiksi ja niiden pohjalle pantiin ensin suurimmat kivet, joiden päälle taas sijoitettiin pienet kivet. Kivien päälle pantiin sammalta ja sammalkerroksen päälle sijoitettiin turpeet nurmipuoli alaspäin ja lopuksi ojaan tasoitettiin kaivettu savi. (Alkuperäislähteet: Helsingfors Dagblad 240/1872. – Suomen Julkisia sanomia 41/1861. – Soininen, Arvo M., Vanha maataloutemme. Helsinki 1974 (Historiallisia tutkimuksia. 96.), s. 113–114.)

Kesken jäänyt rakennus Eräiden pitäjäläisten mielestä ajankohdan ”muhkein” meijerirakennus Suomessa oli kaksikerroksinen, 13 metriä leveä ja 24 metriä pitkä. Se rakennettiin kirkonkylään käyttäen hyväksi edellä kivisalaojistaan tutuksi tulleen J. H. Peltosen keskeneräiseksi jättämää tiilirakennusta. Osuusmeijerin käyttökuntoon saattamisen kokonaiskustannukset kohosivat n. 100 000 mk:aan, mistä summasta höyrykäyttöisen koneiston osuus oli runsas viidennes. Maidonjalostus alkoi vuoden 1907 lopulla.

Palovakuuttaja Mäntsälään perustettiin Suomen Yleisen Paloapuyhtiön palovakuutustoimikunta joko vuonna 1858 tai 1859 ja sen jäseniksi valittiin kartanonomistajat N. O. Nordenskiöld, A. Frisén ja K. F. Sederholm sekä talonpoikaissäädystä herastuomari J. H. Peltonen. Vaikka varsinaiset tilastot uuden yhdistyksen menestyksestä pitäjässä puuttuvat, lienee vakuutusten ottaminen ollut yleistä. Esimerkkiä näytti pitäjänkokous, joka päätti vuonna 1860 vakuuttaa pitäjän yhteiset rakennukset yhtiössä. Kun vielä Suomen Maalaisten Paloapuyhtiöstä vakuutuksen ottaneet vapautettiin kihlakuntien ja pitäjien paloapuyhdistysten korvausvelvoitteista vuonna 1864 annetulla asetuksella, yhtiö muodostui yhä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Tosin Helsingin kihlakunnan paloapuyhdistyskin jatkoi edelleen toimintaansa.

Rautatien agitoija Todennäköisesti ensimmäisenä mäntsäläläisenä puuttui rautateiden suunnitteluun herastuomari J. H. Peltonen, joka oli vuonna 1861 saanut vihiä aikeista rakentaa haarausrata Hausjärven kohdalta Helsingin-Hämeenlinnan radalla Vesijärven rantaan Hollolassa. Peltosen mielestä painavat syyt puolsivat tämän radan rakentamista Mäntsälän pitäjän halki siitä huolimatta, että radasta olisi tällöin tullut hieman pitempi. Vastapainoksi olisi Mäntsälän maaston tasaisuus Peltosen mukaan helpottanut radan rakentamista ja sen lisäksi pitäjä olisi maanteiden solmukohtana ohjannut matkustajia rautateille. Peltonen rohkeni arvella Mäntsälän kautta kulkevan ratalinjan koituvan koko maakunnan hyödyksi ja ounastelipa hän Mäntsälästä tulevan muutaman vuosikymmenen kuluttua kaupunki, mikäli pitäjään olisi tuossa vaiheessa saatu rautatie. (Alkuperäinen lähde: Suomen Julkisia Sanomia 41/1861.)

Kirkonisäntä Yleensä näyttävät 1800-luvun kirkonisännät olleen säätyläisiä tai sitten poikkeuksellisen varakkaita talonpoikia. Joskus myös kirkonisännän ja pitäjänmakasiinin hoitajan tehtävät yhdistettiin. Näin esim. toukokuussa 1828 valittiin Thorviggen seuraajaksi Sulkavan sahan kirjanpitäjä Anders Borgman, joka jo maaliskuussa oli valittu myös pitäjänmakasiinin hoitajaksi, joten seurakunta katsoi hänet ilmeisen luotettavaksi ja taitavaksi kahta näin vastuunalaista tointa hoitamaan. Myös Borgman toimi kirkonisäntänä 15 vuoden ajan ja hänen jälkeensä tehtävää hoiti kolmen vuoden ajan Johan Henrik Sohlberg, Sälinkään kartanon omistaja. Maaliskuussa 1846 hän kuitenkin ilmoitti luopuvansa kirkonisännyydestä ja hänen seuraajakseen valittiin kruununnimismies Carl Fredrik Winqvist. Viiden vuoden kuluttua Winqvistkin luopui kirkonisännyydestä ja jälkiselvittelyissä todettiin kirkon tileissä melkoista epäselvyyttä. Vahingosta viisastuneina valitsivat mäntsäläläiset nyt ensimmäistä kertaa selvästi talonpoikaisen kirkonisännän, Johan Henrik Peltosen, kirkonkylän Kivi-Peltosen talon isännän. J. H. Peltosta voidaan monessa mielessä pitää Mäntsälän ensimmäisenä varsinaisena talonpoikaisena kunnallismiehenä, jonka onnistui kohota yhteiskunnalliselta arvostukseltaan pitäjän säätyläisten tasolle ja josta vuosikymmeniksi tuli niin seurakunnan kuin alkavan kunnallishallinnonkin monitoiminen luottamushenkilö sekä lopulta vuonna 1872 talonpoikaissäädyn valtiopäivämies. Hän toimi kirkonisäntänä vuodesta 1852 vuoteen 1881, siis noin 30 vuoden ajan; sen lisäksi hän oli mm. herastuomari, kunnallislautakunnan jäsen, Ehnroosin koulun johtokunnan jäsen ja lukuisien lyhytaikaisempien kunnallisten ja seurakunnallisten luottamustehtävien hoitaja. Talonpoikainen kunnallismies oli myös Karl Severin Julenius Maisala, joka valittiin kirkonisännäksi J. H. Peltosen jälkeen. Hänen toimikautensa oli 21 vuoden mittainen ja päättyi vuonna 1903.

Viinin vartija Vuosina 1844–1845 kirkonviinistä vastasi J. H. Peltonen, sitten tehtävä siirtyi Anders Matinpoika Maisalalle, joka hänkin oli yhdeksän vuoden ajan vastuussa viinitileistä. Vuonna 1854 otti viinivaraston hoitoonsa lukkari K. H. Illberg, mutta kun hän ei sairaalloisuutensa vuoksi kyennyt hoitamaan virkaansa, peri v.t. lukkari Karl Wilhelm Silfvenius myös viinirahaston hoidon Illbergin muiden velvollisuuksien mukana.

Kirkonrakentaja Seurakunta ei kuitenkaan vaikuttanut innostuneelta kivikirkon rakentamiseen. Pitäjäläisiä epäilytti kivikirkon kalleus ja he pysyivät vaatimuksessaan puukirkosta. Rakennushankkeen lykkämiseksi vedottiin mm. monimutkaiseksi käyneeseen kysymykseen uuden kirkon tontista. Sopiva kirkonpaikka nimittäin sijaitsi aivan vanhan kirkon ja kirkkomaan tuntumassa ylempänä kuivalla ja kivikkoisella mäellä, mutta alue kuului Mäntsälän kartanolle, eikä sen sairaalloinen ja eristäytynyt omistaja Jakob Engelbrekt von Rancken suhtautunut lainkaan suopeasti kalliiseen kirkonrakennushankkeeseen. Lopulta von Rancken ilmoitti seurakuntalaisia edustaneelle herastuomari J. H. Peltoselle, että mikäli uuden kirkon tontti hänen maistaan lohkaistaan, on Mäntsälän kartano vapautettava kaikista uuden kirkon rakentamiseen liittyvistä rasitteista. Tämä olisi luonnollisesti merkinnyt muiden seurakuntalaisten osuuden suhteetonta kasvua eikä pitäjänkokous suostunut von Ranckenin ehtoihin vaan velvoitti hänet kohtuullista korvausta vastaan luovuttamaan tontin uutta kirkkoa varten. Asia vietiin oikeuteen saakka. Vuoden 1854 joulukuussa tonttiasia saatiin lopulta päätökseen, kun läänin kuvernööri lähetti kirkkoherra Ehnroosille kihlakunnanoikeuden päätöksen, jossa von Rancken velvoitettiin 105 ruplan 43 kopeekan korvausta vastaan luovuttamaan kyseisen alueen uuden kirkon tontiksi. Toiveikkaana kutsui rovasti Ehnroos tammikuussa 1855 kuulemaan oikeuden päätöksestä, mutta v.t. lukkari Silfveniuksen värikkään kuvauksen mukaan hanke jälleen kilpistyi seurakuntalaisten haluttomuuteen. Kun näet Ehnroos oikeuden päätöksen luettuaan tiedusteli pitäjänkokoukselta: ”Joko nyt käymme käsiksi työhön?” seurakuntalaiset vetosivat meneillään olevaan itämaiseen sotaan ja ilmoittivat, että ”kuin nyt on maassa sota ulkowaltakuntia vastaan, niin ei ole sowelijas ryhtyä tänkaltaisiin töihin”. Sodan päätyttyä ei tähänkään verukkeeseen enää voitu turvautua. Pitäjässä oli myös alkanut voimakas mielipiteenmuokkaus uuden kirkon rakentamisen hyväksi. Kirkkoherran rinnalle oli myös ilmestynyt nuoria ja aktiivisia kirkkohankkeen kannattajia. Tällaisia olivat mm. juuri kirkonisännäksi valittu J. H. Peltonen, samoin äskettäin toimeensa astunut v.t. lukkari Karl Wilhelm Silfvenius sekä Ehnroosin uusi papinapulainen Matias Kotilainen. Näkyvimmin asiaa edistivät myös sanomalehdistön kautta Silfvenius ja Peltonen. Niinpä vuodesta 1854 alkaen ilmestyi Suomettareen ja Suomen Julkisiin Sanomiin kirjoituksia Mäntsälän kirkkohankkeesta. ... Niin alkoi monivaiheinen rahoituksen suunnittelu. Vielä vuoden 1858 marras–joulukuussa järjestettiin kolme pitäjänkokousta valitsemaan uutta kirkonrakennuskomiteaa. Sen ensimmäisenä tehtävänä oli laatia ehdotus rakennusrahojen kokoamisesta. Rakennuskomitena kokoonpano pysyi suurin piirtein samanalaisena koko kirkonrakennuksen ajan. Puheenjohtajana toimi rovasti Abraham Ehnroos ja jäseninä olivat sihteeri Johan Henrik Sohlberg Sälinkään kartanosta, ruukinpatruuna Johan Isak Lind samoin Sälinkäältä, luutnantti Carl Ferdinand Kuhlefelt Hautjärveltä, tilanomistaja Clas Jakob Sederholm Saarelta ja tilanomistaja Akates Frisen Nummisten Nordbosta. Talonpoikien edustajina olivat herastuomari J. H. Peltonen Kirkonkylästä, kuudennusmies Johan Salmi Soukkiosta, kuudennusmies Antti Saaristo Nikinojalta, talollinen Aron Wilhelm Lindberg Kaukalammin Juholasta, lautamies Abinadab Simola Levannolta, kuudennusmies Antti Erola ja lautamies Martin Manni Sääksjärveltä, talollinen Seth Isomattila Hermanonkimaalta, lautamies Joel Erola sekä talollinen Walerian Säijälä Ohkolasta ja kuudennusmies Antti Antinpoika Lassila Hirvihaarasta. Edustettuina olivat siis kaikki talonpoikaiskylät ja miltei jokainen kartano. ... Yleensä niin käräjäasioissa kuin muissakin rakennustöihin liittyvissä virallisissa tehtävissä käytettiin pitäjäläisten asiamiehenä kirkonisäntää herastuomari J. H. Peltosta. Laajan rakenustyömaan kirjanpidosta huolehti koko ajan v.t. lukkari Silfvenius, jonka pitäjänkokous syksyllä 1862 oli valinnut rakennuskirjuriksi palkkionaan 25 kopeekkaa arkilta. Erittäin tärkeä tehtävä oli Kajanderin toimittamien tiilien tarkastus. Tähän toimeen valittiin kolmimiehinen toimikunta, jonka jäseninä olivat kenraali Knut Stjernvall, patruuna G. M. Hydén ja kuudennusmies Fredrik Peltola.

Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809-1906. II osa. Säädyn jäsenet. Sihteerit ja tulkit (1926): s. 216 (kuva).