Kalervo Vihtori Laurikainen

Parent information from: http://runeberg.org/kuka/1954/0453.html

A short article in Finnish WIKIPEDIA contains a list of Kalervo Laurikainen's books in Finnish on the relationship of physics and religion:

http://fi.wikipedia.org/wiki/K._V._Laurikainen

75th birthday interview in HELSINGIN SANOMAT on 6 January 1991:

YDINFYYSIKKO JOLLE JUMALA TULI TUTUKSI TYÖMAALLA

("The Nuclear Physicist who came to know God at his workplace")

Professori K. V. Laurikainen istuu näyttöpäätteensä ääressä Helsingin yliopiston suurnergiafysiikan laitoksessa. Paikka tuntuu sopivan oivallisesti miehen ajatuksiin: se on talon ylimmässä kerroksessa lähinnä taivasta. Kattoikkunasta on suora yhteys ylös.

Vaikka Laurikainen on eläkkeellä, hän istuu työhuoneessaan kaksi kolme kertaa viikossa. Ydinfysiikka on jo jäänyt, ja professori on omistautunut täysin tieteenfilosofialle ja sen vallankumoukselle. Laurikainen uskoo ajatuksiinsa: niillä on tulevaisuutta ja ne lyövät vielä läpi.

Jos niin käy, näyttää uskon ja Jumalan tulevaisuus varsin valoisalta tieteen kentillä. Nythän ei tiukassa tieteenteossa ole Jumalalle rakoa.

Vaan vallankumouksen vastustus on luja ja ennakkoluulot tiukassa. Asiasta on vaikea päästä edes puheväleihin kollegojen kanssa, ja Laurikaisen anomus tuesta luonnontieteen ja teologian suhteita selvittelevälle hankkeelle kuulemma "naurettiin ulos Suomen Akatemiasta".

Ei siis ole ihme, että Laurikainen vaihtaisi Akatemian jäsenet.

"Olen kokenut, etten saa tukea ollenkaan. Suomalainen tiedeyhteisö pyrkii mitätöimään kaiken, mitä teen. Se on sisäänlämpiävä, samat ihmiset päättävät vuodesta toiseen, mikä on totuus."

Kaiken takana ovat professorin mielestä voimakkaat ennakkoasenteet - tieteestä on vaikea löytää paikkaa ydinfyysikolle, jonka maailmassa sanoilla usko, sielu ja Jumala on todellista sisältöä.

"Kollegojen ajattelutapa on täysin materialistinen. Henkinen elementti, sen itsenäinen merkitys todellisuuskäsityksessä on hämärtynyt täysin. Jos ryhtyy puhumaan sellaisesta, mikä edellyttää sielun olemassaoloa, siitä ei tule mitään."

Laurikainen korostaa yhden maailman ajatusta: ei ole kahta - hengen ja aineen - maailmaa vaan yksi. Aineen mailmassa näemme hengen vaikutuksen. Jos se kielletään, emme ymmärrä aineen maailmaa ja tulos on materialismia.

"Jumala on jatkuvasti läsnä maailmassa. Sitä ei voi ymmärtää ilman ajatusta, että Jumala antaa sille suunnan."

Laurikainen sanoo olevansa syvällinen kristitty, mutta ei sanan herätyskristillisessä mielessä. Jumalan kutsua ja äkillistä kääntymystä hän ei ole kokenut, vaan Jumalansa tuntemiseen hän on kypsynyt työmaallaan.

"Kristinuskon tärkeimmät piirteet ovat selvinneet minulle luontoon paneutumalla. Luonto opettaa parhaiten - ainakin luonnontieteilijää." Professorin Jumala on persoonallinen olento, mutta samalla Jumala, joka ilmenee luonnossa ja on oikeastaan luonnon syvin olemus.

Laurikaista harmittavat ne väärät käsitykset, joita hänen uskostaan tarjoillaan. "Tulkitaan, että minä olisin kristinuskon apologeetta, puolustaja."

"Tai että minä olisin tullut uskoon ja haluaisin nyt saada uskon ja Jumalan joka paikkaan. Asia on täsmälleen päinvastoin: olen ollut kiinnostunut fysiikasta, tästä maailmasta ja ihmisen paikasta siinä. Sieltä lähtien olen päätynyt filosofiaan, jossa uskonto on olennainen osa."

Laurikaisen uskonto on nimenomaan kristinusko, se on länsimäisen ihmisen ratkaisu. Vaan kirkon puolelta hän ei ole saanut tukea eikä edes kunnon puhekumppania. "Uskon ja tiedon välillä on ristiriitoja, ja ne ovat hirvittävän vaikeita. Me, jotka painiskelemme tämän ongelman kanssa, me jäämme yksin, kun teologit eivät auta yhtään."

Laurikainen ei halua teologiksi tai uskonpuhdistajaksi, vaikka sellaista kirkko kovasti kaipaisi. Se tarvitsisi itsekritiikkiä ja keskustelua, sillä tieteen ja uskon välillä on ongelmia.

"Kirkon olisi uusittava ilmaisutapojaan niin, että ne puhuttelisivat tämän ajan ihmistä, joka elää vahvasti tieteen hahmottamassa maailmassa."

PAAVO TUKKIMÄKI

• * * * * *

Kalervo Laurikainen syntyi Pielisjärvellä. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1934, valmistui filosofian kandidaatiksi 1940 ja väitteli tohtoriksi 1950.

Turun yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti Laurikainen oli 1952-56 ja fysiikan apulaisprofessori 1956-60, minkä jälkeen hän siirtyi Helsingin yliopistoon ydinfysiikan professoriksi. Eläkkeelle Laurikainen jäi 1979.

Laurikainen on toiminut aktiivisesti Suomen saamiseksi mukaan Euroopan ydintutkimusjärjestöön Cerniin. Vuodesta 1976 Laurikainen on omistautunut tieteenfilosofian tutkimukseen ja opetukseen. Professori Laurikaisen syntymäpäivävastaanotto on maanantaina Suurenergiafysiikan laitoksessa, Siltavuorenpenger 20 C klo 14-17. Kotona Nurmijärvellä ei ole vastaanottoa.

Kimmo Mäntylä