Lauri Olavi Oravainen

Lauri Olavi Oravainen syntyi vuonna 1919 Alatorniolla Oravaisen kauppiassukuun.
Limingassa vuosina 1956–1964 vaikuttaneen kirkkoherra Lauri Oravaisen panos Limingan yhteiskoulun kannalta oli ratkaiseva perustajana ja ensimmäisenä rehtorina. Kirkkoherrana häntä voidaan pitää edeltäneen vuosisadan valistushenkisten, monipuolisesti pitäjän asioita ajaneiden kirkkoherrojen perinteen seuraajana. Limingassa vallalla oli ollut talonpoikaisuus ja siihen liitetyt sivistyksen muodot, joita edustivat kansanopisto ja emäntäkoulu. Oppikoulu oli ollut Oulussa, riittävän lähellä niille harvoille, joilla oli varaa lähettää lapsensa oppikouluun.
Oravainen oli kirkkoherrana vuosina 1956–19647 , mutta hänen aikansa on elänyt liminkalaisten muistoissa läpi vuosikymmenten.
Oravainen toi Liminkaan ensimmäisenä pesukoneen ja television, joita ei aluksi oltu hyväksytty.

Vanhemmat
Isä Vilho Oravainen piti kauppaa ja bensiiniasemaa paikkakunnalla sekä oli paikallisen Säästöpankin hallinnossa.

Aviopuoliso ja lapset
Lauri Oravaisen vaimo oli sairaanhoitaja Anna-Liisa Oravainen (os. Vuoristo), ja perheeseen kuului kolme lasta, joista nuorimmat ehtivät opiskella Limingan yhteiskoulussa.

Opiskelu
Oravainen lähti opiskelemaan teologiaa Helsinkiin ja sai pappisvihkimyksen jatkosodan loppuvaiheessa kesäkuussa 1944 Tampereella, mistä hänet lähetettiin Ruotsiin työskentelemään evakuoitujen suomalaisten parissa yhdessä 11 muun papin kanssa. Näihin lukeutuivat Oravaisen tuntemat lestadiolaispapiston vaikuttajat L. P. Tapaninen ja Oskari Jussila. Samassa joukossa oli myös myöhempi Oulun piispa Hannes Leinonen (1916–1986), joka lukeutui Oravaisen lähimpiin ystäviin. Muistelmissaan Leinonen mainitsee muun muassa vierailleensa Oravaisen luona Ruotsin Billingsforsissa ja kastaneensa tämän tyttären.

Oleskelu ulkomailla
Oltuaan Ruotsissa vuodesta 1944, Oravaiset muuttivat vuonna 1948 Yhdysvaltoihin Massachusettsin Worcesteriin. Yhdysvalloissa oli lestadiolaisten siirtolaisten perustamia apostolisluterilaisia seurakuntia, jollaisen pastorina Oravainen työskenteli. Suomen lestadiolaisten opillinen ja seurakunnallinen kehitys kulki eri polkuja kuin Amerikassa, mihin Oravainenkin viittasi eräässä kirjeessä. Aika Yhdysvalloissa etäännytti väistämättä kotimaan vanhoillislestadiolaisuudesta siltäkin pohjalta, että apostolis-luterilaiset seurakunnat oli jo aiemmin julistettu ”eriseuraksi” eli vääräoppisiksi. Tämä edusti maallikkolinjan lestadiolaisuuteen syntynyttä seurakuntakäsitystä, jossa seurakunnan tuli olla yksimielinen ja vähemmistöjen oli alistuttava enemmistön tahtoon.35 Eräässä Ruotsissa kirjoitetussa kirjeessään Oskari Jussilalle Oravainen arveli, ettei häntä enää pidetä tarpeeksi oikeaoppisena Suomessa.

Kahden Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen Oravaiset palasivat Ruotsiin. Billingsforsissa Länsi-Götanmaalla oli paikallisen teollisuuslaitoksen omistama kirkko, jossa Oravainen työskenteli pappina. Kyse ei ollut suomalaistyöstä, eikä seurakunta ollut lestadiolainen.
Ruotsiin palattuaan Oravainen totesi Amerikan olleen heille liian kiireinen maa. Oravaiselle kokemus ulkomailta auttoi luomaan rohkeuden toimia haastavissa paikoissa myös kohdatessaan vastustusta. Aika ulkomailla oli merkityksellistä senkin kannalta, että tänä aikana Oravainen oppi taitoja, joita hän pyrki käyttämään hyödyksi myöhemmin. Pyrkimys käyttää hyödyksi kielitaitoa käy selväksi myöhemmästä arkkipiispa Ilmari Salomiehelle lähetetystä kirjeestä, jossa Oravainen kertoo hakeneensa aiemmin merimiespapiksi Etelä-Amerikkaan hyödyntääkseen kielitaitoaan. Saman kirjeen mukaan hänen suunnitelmansa oli jo Yhdysvalloissa ollessa hakeutua vähitellen takaisin Suomeen.
Paluu kotimaahan tapahtui vuonna 1955, jolloin Oravainen otti vastaan kappalaisen tehtävän Kemijärven seurakunnassa. Loppukeväästä 1956 Oravainen valittiin Limingan kirkkoherraksi ainoana hakijana.

Ura
Isä Vilholta peritty liikemiesmäisyys Lauri Oravaiselle muun muassa siten, että hän toimi Säästöpankin neuvottelukunnassa Limingassa ja hankki pankeista lahjoituksia kirkolle ja koululle.
Limingassa Oravainen toimi kirkkoherran ja rehtorin tehtävien lisäksi kansanopiston johtokunnassa ja sen uskonnonopettajana.
Yhdistystoiminnassa hän oli mukana Suomen Punaisen Ristin paikallisosaston johtokunnassa ja perustamassa paikkakunnalle Lions clubia.
SPR:n paikallisosasto järjesti marraskuussa 1956 Unkari-illan vastikään tapahtuneen kansannousun uhrien auttamiseksi. Kaleva teki lyhyehkön jutun tapahtumasta ja kertoi Oravaisen pitäneen illassa Unkarin historiaa käsitelleen vaikuttavan juhlapuheen.
Tapaus kuvaa hänen sivistyneisyyttään ja laaja-alaista rooliaan. Oravaista voidaan pitää kosmopoliittina siinä mielessä, että hänen näkökulmansa oli laajempi ja hän tunsi ulkomaiden oloja. Toki muutkin kävivät ulkomailla, mutta Oravainen asui ulkomailla ja vieraili yhteensä 13 valtiossa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Hänen ”maailmanmiehen sivistyneisyytensä” tuli esille myös haastatteluissa seikkana, joka merkitsi rohkeutta toimia niin herätysliikkeen asioissa kuin koulupuolellakin. Toimiminen lukuisilla elämän osa-alueilla edusti postmodernia identiteettikäsitystä, johon kuuluu moninaisuus.

Liminkaan perustettavat koulut

Oravainen valittiin Limingan kirkkoherraksi vuonna 1956, ja pian hän ryhtyi edistämään oppikoulun saamista paikkakunnalle.
Oravainen näki Limingassa tarpeen oppikoululle ja alkoi toteuttaa visiota oppikoulutoimikunnassa. Oravainen oli itse opiskellut jatkuvasti töidensä ohella ja suorittanut myös opettamiseen liittyviä opintoja. Hän halusi hyödyntää omia taitojaan ja tuoda Liminkaan mahdollisuuden opiskella oppikoulussa. Tämän omien lasten kouluikäisyys eittämättä vaikutti haluun perustaa oppikoulu Liminkaan.
Aiemmin Limingasta oli lähdetty Ouluun oppikouluun, mutta se oli vain harvoille ja edellytti vanhemmilta erityistä valveutuneisuutta ja rahallista panostusta.

Liminka oli etulinjassa kansanopistojen perustamisessa, sillä kansanopisto perustettiin paikkakunnalle jo vuonna 1892, ensimmäisenä suomenkielisenä kansanopistona. Yleensä oppikoulut muodostivat uhkan kansanopistoille, koska ne vähensivät oppilasmääriä. Limingassa oppikoulu vaikutti niin, että kansanopistoon perustettiin opintolinja ja myöhemmin kuvataidelinja. Limingassa sijaitsivat myös emäntäkoulu ja Kylliälän koulukoti.
Oravainen ei ollut vain oppikouluhankkeen primus motor, vaan myös sen ensimmäinen rehtori. Tähän tehtävään hän ei ryhtynyt ilman mitään muodollista pätevyyttä, vaan hän oli tehnyt kasvatusalan maisterintutkinnon Yhdysvalloissa vuonna 1950. Lisäksi Oravainen oli auskultoinut ja antanut opetusnäytteen opistonjohtajan pätevyyttä varten Ruotsissa vuonna 1954.

Liminkaan perustettiin vuonna 1957 yksityinen kunnan omistama keskikoulu , joka sai luvan lukioluokkiin vuonna 1961. Näin muodostui kahdeksan luokka-astetta käsittävä Limingan yhteiskoulu , jonka ensimmäisenä rehtorina toimi kirkkoherra Lauri Oravainen (1919–1967).

Koulutalon I rakennusvaihe valmistui syksyksi 1959 ja Limingan yhteiskoulun oppilaista voidaan mainita, että heitä tuli laajalta alueelta ja osa heistä oli erittäin lahjakkaita. Kalle Arvola mainitsi puhuessaan koulun avajaisissa, että kouluun oli tullut oppilaita myös Lumijoelta ja Temmekseltä.
Lauri Oravainen innosti oppilaita erityisesti opiskelemaan kieliä ja onnistuikin siinä.
Limingassa Oravaista ei nähty jyrkkänä uskonnollisena auktoriteettina vaan pikemminkin liikemiesmäisenä henkilönä. Hän verkostoitui muiden vasta Liminkaan muuttaneiden kanssa ja perusti yhdessä 16 muun miehen kanssa Lions clubin paikkakunnalle keväällä 1963

Keväällä 1964 yhteiskoulun talous näyttää heikentyneen, sillä aiheesta keskusteltiin useasti. Oravainen itse lähti paikkakunnalta toukokuussa, jolloin hänelle myönnettiin ero valtuustosta.

Yhteiskoulun seuraaja Limingan lukio laajentui kolmisarjaiseksi syksyllä 2015, mitä kunnanhallitus perusteli koulutuksen säilyttämisellä yhtenä kunnan vetovoimatekijänä.
Keväällä 2016 kunnanvaltuusto päätti uuden koulun rakentamisesta, minkä myötä viimeisetkin Yhteiskoulun ajalta olevat koulurakennukset puretaan.

Lähde:
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201612013155.pdf

MyHeritagessa tietoa: Lauri Olavi Oravaisen isä Vilho Aaprami Oravainen Syntymä 30. kesäkuuta 1873
Avioliitto Avioliitto: <Yksityinen>
28. huhtikuuta 1901
Kuolema 20. maaliskuuta 1949
Laurin äiti MyHeritagessa: Iida Karoliina Oravainen (o.s. Hurtig
Syntymä 22. marraskuuta 1875
Avioliitto Avioliitto: <Yksityinen>
28. huhtikuuta 1901
Kuolema 20. heinäkuuta 1931

.