Magnus Gustaf Matinpoika Piipponen

60 v: Karjalainen 01.04.1920 no 50 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1206380?page=2

• Kauppaneuvos v. 1912

Magnus Gustaf Piipponen syntyi Kiihtelysvaarassa maanviljelijän poikana 1860. Hän tuli Joensuun ylä-alkeiskoulun oppilaaksi 1870. Saatuaan koulun päätökseen 1874 Piipponen päätti ryhtyä liikemieheksi. Päätöksensä tueksi hän lähti opiskelemaan Turun ruotsinkieliseen kauppakouluun ja valmistui sieltä 1876. Kauppakoulusta päästyään Piipponen palveli muutaman vuoden konttoristina joensuulaisen kauppaneuvoksen A. J. Mustosen ja sittemmin hänen perikuntansa omistamalla Pankakosken ruukilla. Piipponen muutti 1882 takaisin Joensuuhun ja perusti veljensä Henrik Piipposen taloon Siltakadun varrelle sekatavarakaupan myyden viljaa, siirtomaatavaroita ja teollisuustuotteita. Heti alusta alkaen kaupungin uuteen yrittäjäpolveen lukeutunut ja kaupallista koulutusta saanut ja lehti-ilmoitteluun panostanut Piipponen menestyi kaupanpidossa hyvin. Hänen verotettavat tulonsa lähes kaksinkertaistuivat muutamana ensimmäisenä vuonna. Piipponen myi sekä tukuttain että vähittäin. Kun Piipponen sai 1887 rakennetuksi oman liiketalon, hänen verotettavat tulonsa kasvoivat vielä kiivaammin, ja hän kuului 1890-luvun lopulla Joensuun viiden rikkaimman kauppiaan joukkoon. Kun kaupungin vanhojen kauppaneuvosten Mustosen ja Petter Parviaisen sekä Gustaf Cederbergin (1823–1875) aika oli ohi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, Piipposesta tuli vuosikymmeniksi yksi kaupungin huomattavimmista liikemiehistä W. A. Ipatoffin ja Kotilaisen ohella. Piipposen höyrylaiva Ilmari (Pielisen Höyrylaiva Oy) aloitti kulkunsa 1891. Etupäässä pohjoiselle Pieliselle suuntautunut liikennöinti osoittautui alusta alkaen hyvin kannattavaksi liiketoiminnaksi. Rautateiden rakentaminen muutti sittemmin kilpailutilannetta olennaisesti. Piipposen höyrylaiva Lieksa pysyi liikenteessä Pielisellä 1930-luvulle saakka, jolloin linja-autoliikenne tuli vakavammin kuvaan mukaan. M. G. Piipponen oli laaja-alainen liikemies, joka kiinnitti suurta huomiota Joensuun teollisuuden kehittämiseen. Laivayhtiöiden osakkuuden lisäksi hän oli osakkaana Joensuun Rullatehdas Oy:ssä, joka valmisti lankarullia Venäjän ja Euroopan vientiin. Ipatoffin perustaman yhtiön säännöt vahvistettiin senaatissa 1911 ja seuraavana vuonna alettiin rakentaa sille kolmikerroksista tehdasrakennusta pormestari Nysténin perillisilta hankitulle tontille Pielisjoen rantaan. Maailmansodan syttyminen ajoi yrityksen vaikeuksiin, ja se myytiin 1916 Backman & Co:lle. Sittemmin siitä tuli Itä-Suomen Faneeritehdas Oy. Piipponen kunnostautui myös voin viennissä varsin hyvin, sillä hän jatkoi kauppaneuvos F. N. Neppenströmin alulle panemaa itäsuomalaisen voin laadun kehitystyötä ja kauppasi maakunnan voita suuria määriä. Hän oli osakkaana 1895 perustetussa joensuulaisessa Voinvientiyhtiössä koko sen toiminta-ajan. Porvarissäädyn vaaleissa 1890-luvulla ja muutoinkin Piipponen oli ajamassa Karjalan radan rakentamista Pielisen itäpuolelta. Hän oli myös kunnallismies, joka edusti lähinnä paikallisen kauppiaskunnan näkemystä opettajien dominoimassa joensuulaisessa kunnallispolitiikassa. Vuosien varrella hän siirtyi Suomalaisessa Puolueessa vanhojen suuntaan. Suurlakon jälkimainingeissa hän putosi vanhasuomalaisena joksikin aikaa pois valtuusmiesten joukosta. Samoihin aikoihin Joensuun lehdistö jakautui kahtia, kun Karjalatar palautettiin 1906 vanhasuomalaiseksi. Seurauksena tästä kaupungin nuorsuomalaiset perustivat Karjalan Sanomat. Piipponen oli jo edellisen vuosikymmenen lopulla ollut vanhasuomalaisten ja raittiusväen riveissä arvostelemassa Karjalattaren silloista linjaa. Piipponen toimi aktiivisesti kaupungin tilinpidon ja satamamaksujen järjestämisessä. Ennen Piipposen aikaa kaupungilla oli yksinkertainen kirjanpito, jossa pidettiin vain kassakirjaa. Siihen merkittiin tulot ja menot erittelemättä menoja mitenkään. Kaupungin omaisuudesta ei kenelläkään ollut tietoa. Kun Piipponen ryhtyi uudistamaan kaupungin tilinpitoa, muuttui se 1897 nykyaikaiseksi. Kaupungin virkamiehet antoivatkin uudistustyöstä lausunnon: "Mielihyvällä saamme mainita, että tilit on tehty siihen tapaan, että niistä näkyy erikseen sekä kaupungin kiinteän ja irtaimen omaisuuden arvo että myös tulot ja menot kuhunkin eri tarkoitukseen ja tarpeeseen, jota varten kirjoissa on 60 eri tiliä ja niiden lisäksi balanssi ja kassakontto." Seuraavana työnään Piipponen uudisti satamamaksuja. Oli mittaus-, pakkaus-, runsi-, paarmamittaus-, vaakamittaus- ja tuulaakimaksut eikä kukaan tiennyt, kuinka maksut määräytyvät. Piipponen päätti jättää maksuista suurimman osa pois ja jätti vain vaaka- ja tuulaakimaksut, joista annettiin selvät määräytymisohjeet. Joensuulaiset kauppiaat olivat uudistukseen erittäin tyytyväisiä. Piipponen oli keskeisesti mukana 1891 perustetun Joensuun kauppa- ja tehdasyhdistyksen toiminnassa. Häntä voidaan myös kutsua Joensuun kauppakoulun isäksi, sillä hänen aloitteesta perustettiin 1909 kauppakoulu, jonka johtokunnassa hän toimi useita vuosia. Piipponen toimi myös joensuulaisten pankeissa sekä valtakunnallisesti ensin Suomen Yhdyspankissa ja sittemmin Kansallis-Osake-Pankissa, jonka hallintoneuvostoon hän kuului 1915–1926. Hän toimi myös kaupungin rahatoimikamarin (kaupunginhallituksen) puheenjohtajana. M. G. Piipponen sai kauppaneuvoksen arvonimen 1912. Hän kuului pitkään kaupungin huomattavimpiin kauppiaisiin, jolla oli myös valtakunnallisesti merkittäviä tehtäviä. Kauppaneuvos kuoli 1937 kesäkodissaan Niittylahden Hopealahdessa. Piipposen liike loppui, kun poika Tauno Piipponen (1886–1938) kuoli heti seuraavana vuonna.

URA. Joensuun yläalkeiskoulu 1870–1874; Turun kauppakoulu 1874–1876. Pankakosken ruukin konttoristi 1876–1882; oma sekatavarakauppa Joensuussa 1882–; toiminimi M. G. Piipposen johtaja 1885–. Pielisen Höyrylaiva Oy:n osakas 1891–; Joensuun Rullatehdas Oy:n osakas 1911–. Jäsenyydet ja muut luottamustoimet: Joensuun kaupunginvaltuusto 1879, 1890–1912, pj. 1879, 1904–1905; rahatoimikamarin pj.; holhouslautakunnan pj.; kaupungin tilintarkastaja; rahaston katsastaja; kansakoulun johtokunnan pj.; Joensuun kauppakoulun johtokunnan pj. 1909–; Joensuun käsityöläiskoulun johtokunnan pj.; Joensuun Tyttökoulun kouluneuvoston pj.; Karjalan radan rakennuskomitea. Joensuun Säästöpankin johtokunnan pj.; Suomen Yhdyspankin Joensuun konttorin valvoja; Kansallis-Osake-Pankin Joensuun konttorin toimikunta, hallintoneuvosto 1915–1926. Joensuun kauppa- ja tehdasyhdistyksen taloudenhoitaja, pj.; Suomalainen Puolue; Sanomalehti Karjalattaren johtokunta; Karjalaisen johtokunta. Kunnianosoitukset: Kauppaneuvos 1912 (Heikki Tarma)

Piipponen Tuija: Magnuksella ja vaimollaan Annalla (os. Manninen) on avioliitostaan 9 lasta. Suku jatkuu kolmesta lapsesta.

Karjala, 08.06.1937, nro 151, s. 1 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2005078?page=1 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Muistokirjoitus: Karjalainen1937 08.06.1937 no 60
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2006841?page=2