Matti Yrjönpoika Huumo

Matti vihitty 1720 Nurmo, Liisa Juhontytär Huumo e. Lembola

1700-1786 Nurmo, Huumo, talollisen poika, talollinen, vanhaisäntä, leskeksi 1769
Lapuan seurakunnan arkisto - kinkerikirja n. 1680-1720, jakso 69, sivu 131: Ylinurmå, Huumoila; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23304171 / Viitattu 9.1.2020
Lapuan seurakunnan arkisto - kinkerikirja n. 1720-1750, jakso 19, sivu 29: Ylinurmå Huumoila; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23304059 / Viitattu 9.1.2020
Lapuan seurakunnan arkisto - Rippikirja 1750-1769 (IAa:3), jakso 107: Humå ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5860098 / Viitattu 9.1.2020
Nurmon seurakunnan arkisto - Rippikirja 1766-1788 (IAa:1), jakso 20, sivu 41: Huumo/Humo ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10176192 / Viitattu 9.1.2020
Nurmon seurakunnan arkisto - Rippikirja 1766-1788 (IAa:1), jakso 62, sivu 171: Humo; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10176378 / Viitattu 9.1.2020
Nurmon seurakunnan arkisto - Rippikirja 1766-1788 (IAa:1), jakso 182, sivu 41: Humå 1777-88; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10176541 / Viitattu 9.1.2020

Nurmon Huumon isäntä 1719-n. 1749
"Huumo periytyi vuonna 1700 Simo Juhonpojan pojalle Yrjö Simonpojalle ja tältä isonvihan aikana jälleen pojalle, vain 19-vuotiaalle Matti Yrjönpojalle. Viimeksi mainitulla oli siten aikaa hallita taloa käytännössä runsaat puolivuosisataa. Isännyyttä hoiti tosin välillä todennäköinen vävy Simo Jaakonpoika ja sitten hänen vaimonsa, kunnes Matti Yrjönpoika jätti 1750-luvun lopulla talonsa poikansa Juho Matinpojan haltuun." Armas Luukko, Nurmon historia I, s. 528-529

Kuollut 8.4.1786
Nurmon seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelo 1766-1809 (IC:1), jakso 339: 1786; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10176888 / Viitattu 9.1.2020

"Matti Huumo valitti Lapuan talvikäräjillä 1742, että Juho Tepon polttaessa edellisenä kesänä tervaa, tuli oli päässyt irti ja sytyttänyt samalla haudalla 20 syltä polttoa odottavia, valmiiksi rouhittuja, Huumon tervaksia. Hän pyysi ja sai paloapua. Kihlakunnanoikeuden puheenjohtaja kysyi nimismieheltä ja käräjäväeltä, halusivatko he antaa paloapua vanhan tavan mukaan, vaikkei vuoden 1734 lain rakennuskaaressa ollut siitä mitään määräystä. Lautamiehet ja käräjäväki vastasivat, että pitäjässä oli ollut aina tapauna maksaa tervahaudoilla tapautuneista vahingonvalkioista paloapua. Yhdestä tervassylestä arvioitiin tulevan 1 1/2 tynnyriä tervaa ja merkittiin Huumon menetykseksi 180 kuparitalaria (á 6 talaria tynnyri). Se oli yökuntamiesten perittävä piirinsä talollisilta manttaalin mukaisessa suhteessa."
Armas Luukko: Nurmon historia I

"Nurmolainen Matti Huumo valitti Lapuan talvikäräjillä 1760, että häneltä oli pari vuotta aikaisemmin kullut ruttoon 105 kuparitalarin arovinen musta ruuna ja 18 talarin arvoinen vaalea sonni ja että sudet olivat tappaneet talosta 18 talarin arvoisen vaalean hiehon. Huumo pyysi veronhuojennusta, mutta kihlakunnanoikeus ei sitä puoltanut, koska tiesi Huumon olevan suhteellisen hyvissä varoissa."
Armas Luukko: Nurmon historia I

"Matti Yrjönpoika Huumo antoi lokakuun 8. päivänä 1769 vävylleen Yrjö Antinpojalle torpanpaikan Hakolanvainiolta, missä ennestään kyhjötti vanha terva-aitta."
Armas Luukko: Nurmon historia I