Minne Impi Maria Kaarlontytär Uoti

Halikko - syntyneet, 1870-1883 (AP I C:7) > Sivu 165: 15.1.1877 - 12.2.1877; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=205... / Viitattu 15.11.2021

1877-1908 Halikko

• Halikko - rippikirja, 1871-1881 (AP I Aa:24) > Sivu 19: Alakydö, torpare, Keala, Hollmen, Lindros, Ekman, Sundberg, Hellsten, Nummelin, Kollin, Falenius, Lind, Höök, Kavander, Laaksonen; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=205... / Viitattu 15.11.2021
• Halikko - rippikirja, 1882-1890 (AP_II I Aa:26) > Sivu 772: Piintilä, Nro 1 Rustholli, Hollmen, Piintiläinen; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=192... / Viitattu 15.11.2021
• Halikko - rippikirja, 1891-1900 (AP_II I Aa:28) > Sivu 835: Piintilä No 1 Rustholl; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=192... / Viitattu 15.11.2021
• Halikko - rippikirja, 1901-1910 (AP_II I Aa:30) > Sivu 836: Piintilä, Hollmen Piintilä, Kylänpää, sivu 835 tyhjä; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=301... / Viitattu 15.11.2021

15.1.1908 vihitty Kaarlo ja Minne

14.2.1908 muutto Turkuun

Muistokirjoitus Uusi Aura, 22.01.1915, nro 17, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1192969?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Minne Uoti

Eilen iltapäiwällä kuoli täällä rouwa Minne Impi Maria Uoti o. s. Hollmén-Piintilä, kunnallisneiuvos K. W. Piintilän ja hänen waimowainajansa Amanda Marian tytär. Wainaja, joka huomenna olisi täyttänyt 38 wuotta, sairastui wiime lauantaina ankaraan sydänpussin tulehdukseen, joka kaikista koetetuista keinoista huolimatta lopetti elämän. Häntä suree puoliso, toimittaja Kaarlo Uoti, kolme pientä lasta, joista wanhin wajaan 6 wuotias, nuorin wasta muutaman kuukauden ikäinen, wanha isä, weli, monet sukulaiset ja suuri ystäwäpiiri.
Raskaalla mielellä on ylläolawa lyhyt ilmoitus kirjoitettu ja aiwan yllättäwän tiedon se tuo useimmille wainajan ystäwille. Juuri äskettäinhän oli Minne Uoti wielä joukossamme terweenä, elämänhaluisena, toimeliaana. Nyt saapu meille wiesti, että hän ainiaaksi on lähtenyt pois. Ainiaaksi pois hoitamasta kotiaan, jossa onnellisuus ja päiwänpaiste wallitsi, jossa hän, aina iloisena ja ystäwällisenä oli kodin hywä hengetär, pienten lastensa hellä äiti, äiti sanan kauniimmassa merkityksessä.
Me kyselemme itseltämme taas niinkuin aina, kun mielestämme hauta liian warahin awautuu, mikä on kohtalon tarkoitus, kuinka woi korkein kaitsijamme wäliin niin armottomasti meitä lyödä. Miksi ei sallittu hänen enään elää täällä onnellisena ja tehdä onnellisiksi muita. Miksi riistettiin puolisolta auttaja ja rakastawa sydän, miksi wanhalta isältä hywä tytär, mikmaallisista iloista, äidin iloista, puhtaimmista päällä maan.
Me kyselemme niin, mutta wastausta emme saa. Hän, wainaja, sen jo tietää. Ikuisuuden saleista seuraa hän nyt rakkaittensa kohtaloita.
Tahtoisin niin mielelläni wainajan perheen läheisenä ystäwänä sanoa jotakin lohduttawaa tällaisena hetkenä. Sitä ei kuitenkaan woi. Minä tiedän kuinka suuri on suru kaikissa sekä wainajan omaisissa, että hänen ystäwissään. Minä en kykene sitä liewentämään. Mutta wainaja itse teki sen mielestäni parhaiten. Waikka hän tiesi, että hänen kesken elämänsä oli lähdettäwä pois, alistui hän kohtaloonsa, otti wastaan meidän mielestämme kauhean todellisuuden wähääkään nurkumatta, hymyillen ja ystäwällisenä niinkuin oli ottanut wastaan kaiken elämänsäkin aikana. Hän jätti meihin kaikkiin waloisan muiston. Siunattu olkoon hänen muistonsa.
A—o S—e.

Hautauskirjoitus
Turkulainen, 03.02.1915, nro 20, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1320597?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Rouva Minne Uotin hautaus.
Rouwa Minne Uoti-wainajan ruumis kätkettiin eilen maan, poween Halikon hautausmaalla. Ruumiinsiunaus tapahtui kirkossa, jonne arkun kantoiwat wainajan synnyintalon Piintilän alustalaiset urkuri Toiwo Niemisen soittaessa uruilla surumarssia. Kun wainajan omaiset ja kirkkon täyttänyt yleisö oli asettunut paikoilleen nousi saarnastuolin pastori K. Z. Tallgren puhuen Jeesuksen sanojen johdosta „Ei niinkuin minä tahdon, waan niinkuin sinä" sekä kohdistaen sanansa wainajan surewien omaisten ja ystäwäin lohdutukseksi. Urkukuorista lauloi sitten kwartetti „Mä kuolon tietä kuljen", jonka jälkeen arkun ääreen astui kirkkoherra G. Rosendahl toimittamaan ruumiinsiunauksen. Kun wielä oli weisattu wirrestä n:o 506 wiimeinen wärssy, kantoiwat kirstun hautausmaalla olewaan sukuhautaan wainajan sukulaiset. Kun hauta oli luotu umpeen, muodostui siitä pian kaunis kukkakumpu omaisten ja ystäwäin wiimeiseksi terwehdykseksi sille asettamista seppeleistä. Näistä mainitsemme, paitsi isän, äitipuolen, puolison ja weljen puolesta lasketut, Halikon nuorisoseuran, Uuden Auran toimituksen, Hjalmar Awellanin, Emmy ja I. W. Wartiaisen, Ina ja Kalle Uotilan, Linda ja Kaarlo Arpalahden, Kalle Koskisen perheen, Liina ja Hannes Saarisen, Wieno Oksasen, Eggenin perheen, Maikki Ruokolaisen, Maija ja K. N. Rantakarin, Minna ja Fred. Lagerstamin, Anna ja K. Z. Tallgrenin, Suoma Possenin, Hellin ja P. A. Strömbomin, I. A. Nikkilän, Onni, Pellerwo ja Akseli Jaman, Amanda Julkusen ja Kankaanpään perheen, Lahja Selänteen, Suoma Selinin, Allis, Antti ja Antero Selänteen, Signe Montellin, Rauha ja I. H. Ståhlbergin, Walma ja Axel Lindholmin, Ewi ja Emil Wigrenin y. m. Haudalla lauloi wielä sekakuoro wirrestä 526 ens. wärssyn sekä kwartetti „Waipuos, waiwu synnyinmaasi helmaan", ja „Tuuti lasta tuonelahan", jonka jälkeen lukuisa kutsuwierasten joukko kokoontui Halikon Piintilään wiettämään wainajan muistoa.