Olavi Emil Korpijärvi

Postinkantaja Pihlajavedellä Kirkonkylän-Sällin linjalla vuoden 1968 loppuun.

Pienviljelijä Korpisalmen tilalla Pihlaisselän rannalla.

Elämäkerta

Olavi Emil Korpijärvi syntyi 16.8.1907 Pihlajavedellä Sällinlahden Korpijärven torpan torppariperheeseen. Perheen isä Juha Korpijärvi oli syntyjään kotitorppansa poika ja vanhaa Sällinlahden sukua. Äiti Iida Vilhelmiina eli Miina Korpijärvi oli toisen polven pihlajavetinen, Ruovedeltä muuttaneen Sällinlahden isäntäparin tytär. [1]

Olavi Korpijärvi on jättänyt kädenjälkensä Helsingin Kaapelitehtaaseen. Kuva on vuodelta 2014. CC BY-SA 4.0 Wikimedia Commons.

Ennen sotia Olavi oli Etelä-Suomessa timpurin hommissa. Helsingin Ruoholahdessa hän laittoi ikkunoita rakenteilla olleeseen Suomen Kaapelitehdas Oy:n tehdasrakennukseen.

Olavin tavattua tulevan puolisonsa, valkealaissyntyisen Eevan, nuorenparin tarkoituksena oli jäädä asumaan Etelä-Suomeen. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat.

Talvi- ja jatkosodissa Olavi palveli tykistössä. Sotien jälkeen Olavi ja Eeva asuivat ensin jonkin aikaa Korpijärven saunatuvassa. Perheen kasvaessa vähitellen nelilapsiseksi he muuttivat Sälliin vuonna 1949 tai 1950, ja sieltä edelleen pienelle Korpisalmen asutustilalle Pihlajaveden rannalle 1950-luvun alussa, ehkä 1951. Korpisalmessa he asuivat ensin väliaikaisrakennuksessa, josta tuli sittemmin navetta. Eeva, jolla oli suhteita Etelä-Suomeen, sai hankittua uuteen kotiinsa kauniit kretonkiverhot ja sängynpeitot, joista oli siihen aikaan pulaa. Olavin ja Eevan avioliitto päättyi myöhemmin eroon.

Korpisalmeen Olavi raivasi kuokkimalla pari hehtaaria peltoa, jotka hän myös itse metsitti myöhemmin 1970-luvulla. Heinät ja viljat niitettiin ja vietiin kottikärryn tapaisella riiheen puitavaksi. Talossa oli pari lehmää ja porsas. Kirvesmiehen hommat sujuivat Olavilta myös: hän korjasi rakennuksia, teki huonekaluja ja muurasi. Kun hän pääsi kotiin postin töistä, hän teki vielä toisen työpäivän kotona.

Postinkantajana Kirkonkylän-Sälllin linjalla

Postinkantajan työt Olavi oli aloittanut pian sotien jälkeen. Hänet muistetaan Pihlajavedellä ennen kaikkea pitkäaikaisena postinkantajana Kirkonkylän-Sällin linjalla.

Olavin postimatka kulki Korpisalmesta Pihlaisselän yli Rekolan rantaan. Talvella hän kulki jäätä myöten ja avoveden aikaan aiemmin souti, myöhemmin ajoi moottoriveneellä tarvittaessa lyhty ja kompassi apunaan. Kelirikon aikaan järvi piti kiertää polkupyörällä polkua pitkin Ahtaansalmelle, josta pääsi linja-auton kyytiin. Olavista kerrotaan, että hän tunsi Pihlaisselän niin hyvin, että kun hän keväällä lopetti jäitä myöten kulkemisen, kaikki tiesivät, että jäille ei ole enää menemistä.

Hieman ennen eläkkeelle pääsyä hän kuitenkin putosi postireissullaan jäihin kaksi kertaa. Toisella kertaa oli vähällä, ettei päässyt ylös, mutta pääsi kuitenkin. Postit olivat sidottuina jalkaan ja säästyivät. Olavi palasi kotiin, jossa vaihtoi kuivat vaatteet, ja lähti sitten Sälliin. Tästä tapauksesta saatiin kuulla vasta paljon myöhemmin.

Olavilla oli tapana käydä joka sunnuntai Korpijärvessä katsomassa äitiään ja kahvittelemassa pari tuntia. Vierailut jatkuivat vielä äidin kuoleman v. 1967 jälkeenkin. Olavi tarinoi mielellään sotajuttuja etenkin veljensä Reinon kanssa. [2]

Olavi Korpijärvi muistelee metsärahojen kuljettamista postin ohella

Pihlajaveden puunajoja koskeneessa haastattelussa 1980-luvun lopulla Olavi Korpijärvi kertoi haastattelija Pekka Isomäelle miten hänen postinkantajan toimenkuvansa oli aikanaan laajentunut ja hän kuskasi postin ohella taloihin suuria määriä metsärahoja. Haastattelu kuuluu seuraavasti:

- PI: Mites ne siihen aikaan ne maksettiin käsirahotuksetkin, ne maksettiin muuten käteen seteleinä?
- OK: Ne tuli käteen. Käteen tai sitten tuli postin kautta. Kerrankin otin toista miljoonaa rahaa päällen ja vielä epäily että tuota niin minut ryöstetään tuolla välillä.
- PI: Niin toiksää niinkuin taloihin metsärahoja vai?
- OK: Taloihin mehtärahoja.
- PI: Ne tuli postiosoituksina?
- OK: Joo, postiosotuksina.
- PI: Talot sanoivat että sen saa tuoda sieltä?
- OK: Joo. Mulla oli valtakirjat. Minähän toin, toin tuota, ja olihan mulla siellä pistooli perkule, mutta kun minä sen pistoolin kahtelin niin en löytäny yhtään panosta. Minä sanoin että tuollasta ittensätappovehettähän minä en kyllä huoli mukaani, että tuota, kyllä minä puukkoon turvaudun silloin kun tarvis vaatii. Ja olinhan minä niin monessa tappelussa ollu että tuota minä tiesin mitenkä pelataan, niin kyllä kai minä oisin pärjänny.
- PI: Vai niin oli, että toista miljoonaakin kerralla?
- OK: Joo, otin toistakin miljoonaa kerralla.
- PI: Se on aika tukko seteleitä?
- OK: Siinä oli iso kasa rahaa.
- PI: Ei pussiin mahu?
- OK: Ei, mutta olihan ne ainakin kolmeen tai neljään paikkaan niin. Ja minä laitoin ne kaikki eri kuoriin niin ei siinä ollu mitään. [3]

Olavi Korpijärvi eläkkeelle

Suur-Keuruun Sanomat kirjoitti 22.5.1970 Olavi Korpijärven eläkkeelle jäämisestä otsikolla Olavi Korpijärvi eläkkeelle pitkän päivätyön jälkeen seuraavasti:

"Pihlajaveden postitoimistossa vietettiin äskettäin pienoinen juhlahetki, kun posti- ja lennätintoimiston hoitaja V. Lahtinen luovutti eläkkeelle siirtyvälle postinkantaja Olavi Korpijärvelle tasavallan presidentin 6.12.1969 hänelle myöntämän Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan II luokan merkin. Olavi Korpijärvi on toiminut Sällinkylän postinkantajana yli 20 vuoden ajan. Joten postimatkan johdosta on kilometrejä Korpijärvelle kertynyt melkoiset määrät, sillä reitti on pitkä ja aikaisemmin se oli vaikeakin teiden oltua heikossa kunnossa.

Olavi Korpijärvi on paikkakunnalla nauttinut ihmisten luottamusta työnsä tunnollisena suorittajana, elämänmyönteisenä ja huumorintajuisena ihmisenä. Toivomme eläkkeelle siirtyneelle Korpijärvelle miellyttäviä vapaa-ajan hetkiä." [4]

Kyläkuvaaja Eenok Lahden ottamassa kuvassa vasemmalta Eino Kiviranta, Olavi Korpijärvi ja Väinö Lahti. Olavi Korpijärvi ja jatkosodassa kaatunut Väinö Lahti olivat pikkuserkukset. Eino Kiviranta oli Väinö Lahden äidin pikkuserkku. Kuvaaja Eenok Lahti oli Eino Kivirannan pikkuserkku, Olavi Korpijärven isän serkku ja Väinö Lahden eno. [5]

Olavi Korpijärvi sai ansiomitalin vähän eläkkeelle pääsynsä jälkeen. Sen luovutti hänelle Pihlajaveden postin konttorinhoitaja Veijo Lahtinen. Kuva: Matti Saarinen. [5]

Olavi Korpijärvi (vas.) keskustelee Urho Kallion kanssa Pihlajaveden postin tuolloin uusissa tiloissa. Kuva: Matti Saarinen. [5]

Korpisalmi Olavin sitä asuessa. Kuva: Matti Saarinen.

Olavi Korpijärven hauta Koipikankaan hautausmaalla. Kuva: Heikki Siltala 2016.

Lähteet

[1] Kirkonkirjat

• Pihlajavesi - syntyneet, 1895-1910 (MKO155-161) > 159: sivu 308: 1907; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=141...
• Pihlajavesi - rippikirja, 1900-1909 (AP I Aa:8) > 91: sivu 91: Sällinlahti No 4 Korpijärvi torppa; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=294...

[2] Haastattelut 6/2020

• Urpo Korpijärvi
• Pekka Mäkinen
• Maritta Vehmasaho
• Riitta Vehmasaho

[3] Pekka Isomäki: Pihlaisselkä autotienä ja postinkantajan laaja toimenkuva, Keuruun Veräjä. Olavi Korpijärvi ja Pentti Kokinmäki kertovat puunhankinnasta ja -ajosta Pihlajavedellä ja Pihlaisselän yli 1930-50-luvuilla. Lisäksi Korpijärvi muistelee, miten jakoi postinkantajana metsärahoja taloihin. Pekka Isomäki haastattelee. 1986 - 1991.

[4] Suur-Keuruun Sanomat 22.5.1970: Olavi Korpijärvi eläkkeelle pitkän päivätyön jälkeen

[5] Keuruun kaupunki, Pihlajaveden ala-aste

• Pihlajaveden elämää. Arkea ja juhlaa. Eenok Lahden valokuvia
• Pihlajaveden postilaisia 1960-luvulta

Lisätietoa

• Museovirasto, kulttuuriympäristön palveluikkuna: Keuruu Korpisalmi. Alkeellisen kirveen on Olavi Korpijärvi löytänyt Pihlajaveden kirkosta 3 km luoteeseen, Pihlajaveden luoteisrannalta, Kurslahden itärannalta ja Harjun talon koillispuolelta.

  ---

Tämä profiili oli Pihlajaveden kyläpuun 56. viikkoprofiili (8.-14.6.2020).