Olli Kristian Lokki

Olli Kristian Lokki (28. huhtikuuta 1916 Helsinki – 6. maaliskuuta 1994 Helsinki[1]) oli suomalainen matemaatikko.

Olli Lokin isä oli historioitsija ja koulumies, professori Karl Olof Lindeqvist. Olli Lokki kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1934 Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta, opiskeli Helsingin yliopistossa, valmistui maisteriksi vuonna 1939 ja väitteli tohtoriksi Rolf Nevanlinnan johdolla vuonna 1947. Lokin funktioteorian alaan kuuluvan väitöskirjan nimi on Über analytische Funktionen deren Dirichletintegrale endlich ist und die in gegebenen Punkten vorgeschriebene Werte annehmen.

Olli Lokin opinnot katkaisi sota. Jatkosodan aikana Lokki toimi matemaatikkona Ilmavoimien esikunnan Ilmatorjuntaosastossa. Sodan jälkeen Lokki siirtyi assistentiksi Helsingin yliopiston matematiikan laitokseen, ja toimittuaan yhden lukuvuoden oppikoulunopettajana hän sai vuonna 1945 nimityksen Teknillisen korkeakoulun matematiikan lehtoriksi. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1953. Tuolloin hänet nimitettiin saman oppilaitoksen matematiikan apulaisprofessoriksi. Vuodesta 1962 aina eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 1979 Lokki oli Teknillisen korkeakoulun sovelletun matematiikan professori. Helsingin yliopiston matematiikan dosentti Lokki oli vuodesta 1952. Olli Lokki toimi vielä vuosina 1980–1984 Teknillisten tieteiden akatemian toimitusjohtajana.

Olli Lokki edisti opetuksessaan erityisesti tilastomatematiikan ja operaatiotutkimuksen menetelmien soveltamista käytännön ongelmien ratkaisuun. Hän oli laajasti verkottunut akateemisten piirien ulkopuolellakin. Lokki oli Suomen Laadunvalvontayhdistyksen kunniajäsen ja European Consortium for Mathematics in Industry -yhteisön kunniajäsen.[3] Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi Olli Lokki valittiin vuonna 1979.

Olli Lokin vanhin poika on professori Juhani Lokki.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olli_Lokki

http://runeberg.org/kuka/1954/0492.html