Päivö Kaukomieli Tarjanne

Päivö Kaukomieli Tarjanne (vuoteen 1906 Törnqvist; 4. toukokuuta 1903 Hämeenlinna – 16. joulukuuta 1989 Helsinki)[1] oli suomalainen diplomaatti.

• Tarjanne valmistui Helsingin yliopistosta lainopin kandidaatiksi vuonna 1928 ja pääsi heti virkamiesharjoittelijaksi ulkoasiainministeriöön.[1] Hän toimi lähettiläänä Oslossa vuosina 1945–1950 ja samalla Reykjavíkissa 1947–1950 ja kansliapäällikkönä ulkoministeriössä 1950–1953.[2] Vuosina 1953-1956 Tarjanne toimi lähettiläänä Kööpenhaminassa , ja seuraavana vuonna hänen asemansa muuttui suurlähettilääksi, kun Suomen keskeisiä lähetystöjä korotettiin suurlähetystöiksi. Vuosina 1956–1961 Tarjanne oli suurlähettiläänä Tukholmassa, mutta palasi sieltä takaisin Kööpenhaminaan vuosiksi 1961–1970. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1970.[1]

Tarjanteen vanhemmat olivat kouluneuvos Jukka Tarjanne ja Hellin Lovisa Makkonen. Hän oli vuodesta 1932 naimisissa Heikki Ritavuoren tyttären Anna-Kertun (”Annu”) kanssa ja pariskunnalla oli kolme poikaa.[1] Heistä Pekka Tarjanne (1937–2010) tuli tunnetuksi niin poliitikkona kuin tieteilijänäkin,[3] Heikki Tarjanteesta (s. 1934) tuli puolestaan lääkäri.[4]

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4iv%C3%B6_Tarjanne

http://runeberg.org/kuka/1954/0875.html