Pehr Zachrisson Boelius

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Henkilötiedot: kl. 1680 Pehr Boelius Petrus Zachariæ, Neostadiensis 2832. * noin 1666. Vht: Uudenkaupungin ent. pormestari Zachris Boelius 1552 (yo 1662, † ~1697) ja Anna Maria Giöödh. Turun katedraalikoulun oppilas 10.2.1679 (in cl. rect. circ. infer., Petrus Zachariae Bodelius, consulis Filius Neostadiensis). Ylioppilas Turussa kl. 1680 [Bo%C3%ABlius] Petr. Zachariæ Neostad _ 145. Nimi on kopioitu Albumista v. 1693 Boreaalisen osakunnan matrikkeliin [1679/80] Petrus Zachariæ Boëlius, Neostad: | Sacell. in Letala. Oraatio s.d. — Uudenkaupungin pedagogin apulainen noin 1690. Porin läänin jalkaväkirykmentin (Chr. von Steffkenin rykm.) pataljoonansaarnaaja 1691, ero 1702. Samalla Ahlaisten kappalainen 1695. Laitilan kappalainen 1701, vt. kirkkoherrana isonvihan aikana. Saarnaaja pappeinkokouksessa Turussa 1703. ‡ Laitilassa 15.9.1723. Pso: 1:o (jo 1689) Anna Katarina Berner († ~1701); 2:o (jo 1703) Anna Salander († 1713); 3:o 1714 Magdalena Borgerus tämän 1. avioliitossa († 1747).

Uudenkaupungin pedagogin apulainen noin 1690. Porin läänin jalkaväkirykmentin (Chr. von Steffkenin rykm.) pataljoonansaarnaaja 1691, ero 1702. Samalla Ahlaisten kappalainen 1695. Laitilan kappalainen 1701, vt. kirkkoherrana isonvihan aikana. Saarnaaja pappeinkokouksessa Turussa 1703.

Syntyi noin vuonna 1666 (laskettuna ilmoitetusta kuoliniästä) Uudessakaupungissa silloisen kaupunginkirjurin poikana.

Vaikka Uudessakaupungissa jo tähän aikaan oli koulu, ensimmäiset merkinnät hänestä ovat n. 13-vuotiaana Turun koulun matrikkelissa, jossa kerrotaan että “Anno 1679 10. Februarij introdoctus Petrus Zachariae Bodelius, consulis Filius Neostadiensis nactus locum in cl Rectoris inferiorem" eli tämä Uudenkaupungin kaupunginjohtajan poika on otettu rehtorin alemmalle luokalle.

Tämän jälkeen hän jatkoi opintoja Turun Yliopistossa n. 14-vuotiaana. Yliopiston matrikkelin mukaan hänet kirjattiin 1680-02-11 pohjalaiseen osakuntaan. Samana vuonna hän valmisti näytepuheen Jeesuksen Kristuksen syntymästä.

Opinnot eivät kuitenkaan sujuneet aivan kommelluksitta. Yliopiston konsistorin pöytäkirjoista käy ilmi seuraavaa: Konsistorissa otettiin 1684-03-12 esille asia, jossa kaksi lietolaista talonpoikaa kertoi, että kun he olivat lähestymässä kaupunkia rengin kanssa yleisellä tiellä, oli ylioppilas Boelius tullut ajaen heitä vastaan, jolloin he olivat alkaneet ohjata härkiään pois tieltä, mutta Boelius oli ilman syytä hyökännyt heidän kimppuunsa lyöden miekalla toisen talonpojan päähän naarmun ja pistäen renkiä rintalastan viereen. Boelius puolustautui väittämällä, että hän oli vain pyytänyt puolta tietä, josta vastaantulijat olivat kieltäytyneet ja sitten iskuin ja lyönnein käyneet hänen päällensä. Tapahtuman jälkeen rehtori oli antanut pidättää Boeliuksen ja pannut hänet putkaan. Mutta tultuaan siihen käsitykseen, että renki toipuu, oli päästänyt Boeliuksen vapaaksi takuita vastaan. Nyt päätettiin, että Boelius pidetään pidätettynä vahtimestarin luona, kunnes on hankkinut itselleen paremman takuun. Hänen oli lääkittävä ja hoidettava haavoittunut ja maksettava hänen oleskelunsa ja muut menonsa tinkimättä, kunnes tämä oli toipunut. Konsistorin oli valvottava asioiden kulkua.

Asiaa käsiteltiin uudestaan 1684-03-19. Tällöin todettiin, että Boelius oli tehnyt kirjallisen sovittelun talonpoikien kanssa, joka luettiin ja hyväksyttiin. Lisäksi todettiin, että isä oli maksanut sovittelun edellyttämän summan ja ehdotettiin, että ylioppilasta rangaistaisiin yleisen skandaalin aiheuttamisesta pitämällä karsserissa, eikä raharangaistuksella. Lievimpänä rangaistuksena ehdotettiin suullista nuhtelua, varsinkin kun hänen pidätettynä olemisensa kovin kylmissä olosuhteissa ei ollut pelkästään pidätys, vaan jo sinänsä rangaistus. Enemmistö oli kuitenkin vähintään kahden vuorokauden karsserirangaistuksen kannalla, jota ankarimmat jäsenet sitäkin pitivät lievänä, kun hän näin törkeällä rikkomuksella hankki myös huonoa mainetta ylioppilaille. Karsserirangaistuksen toimeenpanoa kuitenkin lykättiin lähestyvän pääsiäisen ja ankaran kevätkylmyyden takia. Boelius jätti kuitenkin anomuksen, jotta saisi rahalla maksaa karsserirangaistuksensa ja 1684-04-16 käsiteltiin tätä asiaa ja päätettiin, että hän selviää asiasta neljällä hopeataalarilla.

Petrus ei muutenkaan tainnut olla kovin säntillinen, sillä 1684-03-19 kauppiasvainaja Hiobin poika Johannes velkoi äitinsä puolesta Boeliukselta maksamattomia ruokalaskuja. Boelius ilmoitti isänsä kernaasti maksavan, kunhan hänelle esitetään kunnon lasku. Johannes esitti tällaisen laskun jo tulleen toimitetuksi eikä halunnut sitä toista kertaa tehdä. Konsistori totesi isä-Boeliuksen olevan kaupungissa ja kehotti velkojaa kääntymään tämän puoleen. Aikanaan opinnot kuitenkin päättyivät ja Cajanderin mukaan hän viimeistään 1688 oli kotikaupungissaan toimien koulun rehtorina, sillä valittaessaan palkkansa pienuutta kuninkaalle on kirjelmän alla “Rector Scholae Neost”. Kuningas kuitenkin hylkäsi anomuksen 1689-05-30. Petrus lienee tähän aikaan toiminut myös papiston apuna, sillä Uudenkaupungin 1689-05-13 pöytäkirjassa mainitaan hänen silloin olevan Tukholmassa, mutta sanotaan hänen ”joidenkin vuosien aikana täällä Uudenkaupungin kirkossa hyvin ja kiitettävästi saarnanneen sekä suomeksi että ruotsiksi”.

Hän avioitui ilmeisesti 1689 n. 23-vuotiaana, sillä 1689 kumpikaan ei ole henkikirjoilla Uudessakaupungissa, mutta 1690 ja 1691 hän ja 1. vaimo ovat.

1691-09-23 alkoi elämässä uusi vaihe, kun Petrus sai nimityksen Porin jalkaväkirykmentin kappalaiseksi. Tänä ja seuraavana vuonna hänet on merkitty 2. eli nuoremmaksi kappalaiseksi. Vuoden 1693 palkkalistaa ei ole säilynyt, mutta vuodesta 1694 lähtien hän oli 1. eli vanhempi kappalainen.

Tässä voi kiinnittää huomiota vakanssinimen horjuvuuteen. Palkkalistassa häntä kutsuttiin usein ja sotilasmaakirjassa puhuttaessa virkatiloista aina “gemene präst” eli tavallinen pappi vastakohtana rykmentin pastorille. Lisäksi häntä kutsuttiin kappalaiseksi, eskadronan (sqvadron) saarnaajaksi ja sodan alettua myös pataljoonan papiksi. Eskadrona ei viitannut ratsuväkeen, vaan oli aikaisemmin rykmentin puolikkaan nimitys myös jalkaväessä.

Missä Boeliuksen perhe vakanssin saamisen jälkeen oleili, ei ole varmasti selvinnyt. Hänen vaimonsa esiintyi viimeisen kerran kummina Uudessakaupungissa 1691-07-12. Heidän toisen, ilmeisesti 1692 syntyneen lapsensa syntymämerkintää ei ole löytynyt mistään Lounais-Suomen seurakunnasta.

Selonsaamista vaikeuttaa se, että vaikka sotilaspäällystö piti huomioida henkikirjassa siitä huolimatta, että he eivät henkiveroa maksaneetkaan, tätä yleisesti laiminlyötiin.

On pidettävä todennäköisimpänä, että sodan sytyttyä hänen oli siirryttävä lippujen alle rykmenttiin, jonka palkkalistoilla hän oli ollut 10 vuotta ja oli edelleen. Tätä tukee myös se, että häntä ja perhettä ei tänä aikana ole löytynyt entisistä olinpaikoista eikä muiltakaan rykmentin pappien virkatiloilta.

Porin jalkaväkirykmentti kokoontui Messukylään, josta 1700-03-26 aloitti pikamarssin Viipurin, Nevanlinnan ja Narvan kautta Viljantiin yhtyen täällä pääarmeijaan. Melko vähäisin taisteluin edettiin sitten Riikaan, johon tässä käsiteltäväksi ajaksi pääosa rykmenttiä jätettiin varusväeksi. Vain kaksi heikkoa komppaniaa liitettiin pääarmeijaan ja osallistui mm. Narvan taisteluun. Rykmentin tappiot sairauksien takia Riikassa olivat tavattomat.

Saatuaan eron Petrus ilmeisesti aloitti matkan kohti Laitilaa. Näihin aikoihin hän jäi myös leskeksi n.36-vuotiaana, koska perunkirjoitus 1. vaimon jälkeen on ilmeisesti päivätty 1702-05-16.

Laitilan kirkkoherra Salonius oli kuollut maaliskuussa 1702. Petrus ehkä toivoi ja juonittelikin kirkkoherraksi, josta sitten kehittyi käräjäjuttu.

Sisar Anna Sofia oli otettu lapsia hoitamaan. Loppuvuodesta 1702 tai alkuvuodesta 1703 Petrus avioitui toisen kerran.

Pappeinkokouksessa 1703 hän saarnasi epistolatekstistä suomeksi.

Sarkajaon harmit tulivat taas kerran esille, sillä Laitilan 1703-10-15 pöytäkirjassa hän syytti kirkonkylän talonpoikia aitojen huolimattomasta kunnossapidosta, jolloin näiden elikot olivat sotkeneet hänen laihojaan. Hän vaati korvauksia ja aitojen kuntoonpanoa. Talonpojat puolestaan väittivät papin elikoiden sotkeneen heidän alueitaan. Sovitteluna korvauksista luovuttiin, kunhan talonpojat tulisivat töihin aitojen kunnostukseen

Tämän jälkeen Boelius toimii kappalaisena esiintyen usein kummina ja myös käräjöiden yhdestä jos toisestakin asiasta, myös toisen kappalaisen kanssa.

Mutta raskaat ajat olivat edessä, vihollisen joukot etenivät myös Länsi-Suomeen. Kirkkoherra jätti seurakunnan 1713-09-27. Perheeseen syntyi poika lokakuun loppupäivinä, jota kastettaessa ei ollut yhtään omaista todistajana. Vaimo kuoli marraskuun puolivälissä ja pienokainen joulukuun loppupäivinä. Näin Petrus n. 47-vuotiaana oli toistamiseen leskenä.

Kappalaista itseään viholliset kiduttivat 1714-01-13 sitomalla köysiin ja pahoin venyttämällä, kun hän ei pystynyt hankkimaan 60 kyytihevosta kuudessa tunnissa.

Strandberg esittää, että Petrus sai kappalaisen valtakirjan Laitilaan 1713-11-02. Tämä täytynee tulkita siten, että hän sai määräyksen vanhimpana hoitaa seurakuntaa. Samaten hän esittää Petruksen olleen ainoa pappi Laitilassa koko Venäjän vallan ajan. Tämäkään ei pidä paikkaansa, sillä toinen kappalainen Erik Rithovius esiintyi asiakirjoissa koko ajan.

Vajaan vuoden leskeyden jälkeen Petrus avioitui kolmannen kerran.

Ankeiden aikojen jälkeen tuli rauhakin. Kirkkoherra oli pakomatkalla kuollut, Petruksesta ei kirkkoherraa nytkään tullut. Mutta “varakirkkoherran” (vicepastor) arvon hän näyttää saaneen.

Kuoli 57- vuotiaaksi mainittuna Laitilassa 1723-09-15.

(Biografia: Timo Mikonmäki)