Yrjö Oskari Blomstedt

Is your surname Blomstedt?

Research the Blomstedt family

Yrjö Oskari Blomstedt's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Yrjö Oskari Blomstedt

Birthdate: (41)
Birthplace: Helsinki, Uudenmaan lääni, Uusimaa, Finland
Death: December 6, 1912 (41)
Jyväskylä, Keski-Suomen Lääni, Keskisuomi, Finland
Immediate Family:

Son of Kaarlo Johan Blomstedt and Ida Vilhelmina Blomstedt
Husband of Paula Loviisa Blomstedt
Father of Pauli Ernest Blomstedt; Yrjö Aulis Uramo Blomstedt; Armas Jussi Veikko Jalas / Blomstedt and Aune Hannele Alameri / Almberg
Brother of Anni Helmi Maria Blomstedt
Half brother of Saimi Alma Sylvia Blomstedt; Lauri Ihana Jalas; Kaarlo Viljanti Blomstedt; Alli Loviisa Blomstedt; Iri Karolina Blomstedt and 1 other

Managed by: Private User
Last Updated:

About Yrjö Oskari Blomstedt

Arkkitehti. Vaikutti erityisesti Jyväskylän kaupunkikuvan kehittymiseen. Suunnitteli kaupunkiin monia jugendrakennuksia ja kehitti Jyväskylän asemakaavaa. Merkittävimpiin töihin kuuluu Jyväskylän seminaarin laitosrakennus Villa Rana. Suunnitteli myös Keski-Suomen kansanopiston Suolahdelle ja huviloita muun muassa Raumaan sekä Jämsän yhteiskoulurakennuksen ns. tattikoulun. Jätti kädenjälkensä myös suomalaisen kirkkoarkkitehtuurin historiaan.

Yrjö Blomstedt 9.3.1871, Helsinki - 6.12.1912, Jyväskylä

Yrjö Oskari Blomstedt valmistui arkkitehdiksi Teknillisen Korkeakoulun edeltäjästä Polyteknillisestä opistosta vuonna 1895. Samana vuonna Blomstedt täydensi opintojaan Sortavalan seminaarissa. Vuosina 1896-1898 Hän opetti Rauman seminaarissa ja Jyväskylän seminaarin miesten käsityön ja piirustuksen lehtorina hän aloitti vuonna 1898. Kansanperinteestä kiinnostunut Blomstedt oli taustavaikuttajana myös Jyväskylän Seminaarilaisten Kansatieteellisen Museon (nyk. Jyväskylän yliopiston museo) perustamisessa. Yrjö Blomstedt oli arkkitehtien P.E. Blomstedt ja Aulis Blomstedt isä.

Jo opiskeluaikoinaan Yrjö Blomstedt kiinnostui suomalaisesta kulttuuriperinteestä ja kansallisromanttisesta tyylistä. Kiinnostus suomalaisen arkkitehtuurin omaleimaisemman tyylin kehittämiseen näkyi Blomstedtin työssä läpi uran. Blomstedt oli aktiivinen kansallisromantiikan puolestapuhuja ja hän kannusti myös muita rakennusalan ammattilaisia suosimaan työssään kotimaisia ja kareliaanisia aiheita.

Blomstedt kasvoi suomenmielisessä perheessä. Hänen lapsuudenkodissaan tuettiin muinaistutkimusta ja perhe harrasti esimerkiksi suomalaistyylisiä käsitöitä. Blomstedt oppi arvostamaan Kalevalaa ja näki sen ja karelianismin liittyvän toisiinsa erottamattomasti. Usko siihen, että Karjalassa yhä elää kalevalaisen hengen mukainen kansankulttuuri säilyi Blomstedtilla läpi elämän. Kansanomaisuuden arvostus ja suomalaisen muotokielen etsiminen liittyi toisaalta teollisen kulutuskulttuurin vastustamiseen ja aidon käsityön ihannointiin. Blomstedtin ajatusmaailmassa olikin samankaltaisuutta englantilaisen arts and crafts -liikkeen kanssa.

Vuonna 1894 Yrjö Blomstedt toteutti opinto- ja tutkimusmatkan Karjalaan Victor Sucksdorffin kanssa. Pienten apurahojen avulla Aunuksen Karjalaan toteutetusta matkasta muodostui merkittävä virstapylväs suomalaisen arkkitehtuurin historiassa. Matkan tarkoituksena oli etsiä rakennusosia ja koristemuotoja, joissa näkyy “puhdas suomalainen leima”. Kansanomaisten detaljien kautta Blomstedt toivoi voivansa kehittää suomalaista rakennustaidetta uudenaikaisempaan ja omaleimaisempaan suuntaan. Matkan päätteksi Blomstedt ja Sucksdorff luovuttivat Suomen Muinaismuistoyhdistykselle noin 150 valokuvaa ja 500 piirustusta, ja vuosina 1900 ja 1901 matka-aineisto julkaistiin kokonaisuudessaan teoksessa Karjalaisia rakennuksia ja koristemuotoja. Teoksesta muotoutui karelianismin tärkein kulmakivi suomalaisessa arkkitehtuurissa ja sitä pidetään arvossa myös kansatieteellisenä tutkimuksena.

Polyteknillisestä opistosta valmistuttuaan Blomstedt täydensi opintojaan Sortavalan seminaarissa vuonna 1895. Siellä ollessaan Blomstedt kiinnostui myös suomalaisen käsityöperinteen elvyttämisestä. Vuonna 1898 hän osallistui Suomen Yleisen Käsiteollisuusyhdistyksen huonekalukilpailuun ja voitti toisen palkinnon. Samana vuonna Blomstedt alkoi toimia Jyväskylän seminaarin miesten käsitöiden ja piirustuksen opettajana, missä hän toimi lehtorina aina kuolemaansa saakka. Jyväskylässä Blomstedtin oppilaihin kuului muun muassa kansanelämän tallentajana tunnettu, niin ikään kansanomaisia rakennuksia kuvannut, Samuli Paulaharju.

Yrjö Blomstedt omaksui opetukseensa Uno Cygnaeuksen ajatuksen koulusta, jossa oppilas kasvatetaan työn kautta työhön. Kansallisten perinteiden ohella Blomstedt piti merkittävänä myös käden työtä ja estetiikkaa. Yrjö Blomstedt tunnetaan myös museoalan kehittäjänä – hän kannatti muun muassa etnografisen museon perustamista Jyväskylään. Blomstedt kannusti myös oppilaitaan kansallisten esineiden keräämiseen.

Blomstedt vaikutti arkkitehtina erityisesti Jyväskylän kaupunkikuvan kehittymiseen. Hän suunnitteli kaupunkiin monia jugendrakennuksia ja kehitti Jyväskylän asemakaavaa ruutukaavasta vapaampaan suuntaan. Arkkitehtuurissaan Blomstedt hyödynsi Karjalasta keräämiään koristeaiheita ja yhdisti kansanomaiset detaljit uudenaikaiseen art nouveaun innostamaan muotokieleen. Blomstedtin arkkitehtuuria on verrattu muun muassa arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen töihin.

Yrjö Blomstedtin merkittävimpiin töihin lukeutuu esimerkiksi Jyväskylän seminaarin laitosrakennus Villa Rana. Piirustus- ja veistosalirakennukseksi suunniteltu Villa Rana valmistui vuonna 1905, mutta alkuperäisessä koristemaalauksessa käytettyyn sammakkoaiheiseen ornamentiikkaan viittaavan nimensä rakennus sai vasta 1960-luvulla. Blomstedt suunnitteli myös Keski-Suomen kansanopiston Suolahdelle ja huviloita muun muassa Raumaan. Monimuotoinen arkkitehti jätti kädenjälkensä myös suomalaisen kirkkoarkkitehtuurin historiaan.

Yhteiskoulunrakennus

Jämsän yhteiskoulun rakennuksen, ns. tattikoulun vihkiäiset olivat 12. 8. 1908. En ole tutkinut koulun rakentamiseen johtaneita pöytäkirjoja. Ne olisivat sinällään mielenkiintoinen aihe. Kiintoisaa olisi myös tietää, miten päädyttiin suunnittelijan valintaan. Luultavasti valinta päättyi Yrjö Blomstedtiin siksi, että hänen toimistonsa sijaitsi Jyväskylässä - suhteellisen lähellä.

Miksi ei päädytty Wiivi Lönniin, joka asui myös Jyväskylässä ja oli laajalti tunnettu koulusuunnittelija? Eikö Jämsässä luotettu naisarkkitehtiin? Hänen nimensä suunnittelijana - ja muissakin yhteyksissä - oli varmaan jo kantautunut Jämsäänkin, vaikkei hän valtakunnallisesti ollut mitenkään tunnettu koulusuunnittelijana. Tunnetuimmat olivat hänen Jyväskylän seminaarille suunnittelemansa koulurakennukset mm. piirustus- ja poikien käsityörakennus, jossa on meille jämsäläisille hyvin tuttuja detaljeja ja muotoja mm. ikkunoissa.

Muuten tunnetuin aikakauden koulusuunnittelija oli arkkitehti Jac Ahrenberg . Hänen tyylinsä suunnittelijana rakentui vielä kertaustyyleihin, mutta uudistuneena. Monet ehkä tuntevat suomalaisen Normaalilyseon Helsingissä, joka on Ahrenbergin suunnittelema. Hän laati myös mallipiirustuksia eri koulutyypeille. Blomstedt vastusti niiden käyttöä. Hänen mielestään koulurakennuksen tulee lähteä paikallisista olosuhteista ja tarpeista. . Rakennushistoriallisesti tattikoulu kuului siis 1900-alkuvuosien yleiseen, vallalla olevaan jugendtyyliin. Jämsässäkin oltiin ajanhermolla, mikä tarkoittaa, että ei tukeuduttu vanhoihin kertaustyyleihin niin kuin monella muulla paikkakunnalla siihen aikaan, kun kouluja rakennettiin. Meillähän jugend sitten muuttui nopeasti kansallisromantiikaksi, mutta vain harvat piirteet tattikoulussa kertovat tästä alkavasta kaudesta.

Kun astuin ensimmäisen kerran syksyllä 1943 kouluun ensimmäiselle luokalle, päädyn vankat kiviportaat kaiteineen, valaisimineen ja katoksineen herättivät ainakin minussa ansaittua kunnioitusta. Erityisesti vankat, graniittiset portaat tekivät vaikutuksen. Oli tuntu, että tultiin johonkin tavallisuudesta poikkeavaan maailmaan. Aikaisemmat kouluni olivat olleet vaatimattomia puurakennuksia, jotka sinänsä olivat tarkoituksenmukaisia alkeisopetuksen tyyssijoja. Nyt astuttiin aivan uudelle tasolle opetuksen portailla. Korkeuteen nouseva tattitorni vahvisti tätä tunnetta. Tunsi, että ei ollut kyse aivan tavallisesta rakennuksesta.

Selkeimmät piirteet, jotka viittaavat jugendiin ovat massoittelun vapaus (ei symmetriaa) ja tilasuunnittelun selkeä johdonmukaisuus, vapaana minkään tyylisuunnan pakottavasta hierarkiasta tilojen järjestelyjen suhteen.

Muistikuvani kertovat, kuinka käytännöllisiä olivat koulumme tilaratkaisut. Kun tullaan pääovesta sisään, edessä avautuu tilava eteisaula, jossa liikenne luokkiin on suurimmillaan. Sitten tullaan kapeampaan käytävään, jossa liikkumisen painoarvo on pienempi. Käytävän toisessa päässä on taas laajennettu tila, josta kulku johtaa taas useihin tiloihin ja jossa sijaitsee toinen uloskäynti ja porras yläkertaan. Samasta tilasta oli ovi myös Reposen kansliaan, jonne kutsua joskus odotettiin pelonsekaisin tuntein.

Tähän aulatilaan purkautui myös tarvittaessa juhlasalin yleisö. Juhlasalin päädyssä oli avattava seinä osa viereiseen luokkaan, jota voitiin käyttää näyttämönä tai yleisötilan laajennuksena.

Ikkunoiden muotoilu ja osajako olivat tyypillisiä monelle jugend-rakennukselle. Esimerkiksi Jyväskylän seminaarin piirustus- ja käsityörakennus tarjoaa tästä esimerkin. Samoin yläosastaan kapenevat ikkunat mm. juhlasalissa olivat monen jugend-rakennuksen tunnuksia. Kun katsomme koulurakennusta ulkoapäin, huomio kiinnittyy voimakkaisiin, pehmeisiin ja tummiin, miltei mustiin kattomuotoihin. Samoin huomaa ulkoseinien kevyen struktuurin eri suuntaisine laudoituksineen sekä laudoitusta jakavine listoituksineen.

Erityisesti tumma katto kontrastina vaalealle rakennukselle antaa kuvan vankasta paikallisuuteen kiinnittyvästä rakennuksesta. Rakennus on kiinni jämsäläisessä silloisessa agraarisessa maaperässä.

Vielä sanoisin muutaman sanan rakennuksen sijainnista tontilla. Tattikoulun sijoitus tontille oli mielestäni ihanteellinen. Ensinnäkin ilmansuunnallisesti rakennus suojasi pohjois- ja koillissivua ja aukeni laajalle, aurinkoiselle eteläsivulle. Kun tuli kouluun kadun puolelta, läpi kuusiaidassa sijainneen portin aukeni edessä laaja pihamaa. Samalla hahmottui rakennuksen kokonaisuus. Huomio oli – tuossa se koulu on. Heti näki missä on pääsisäänkäynti. Sitähän korosti vielä tattitorni. Orientoituminen oli pienimmällekin koululaiselle helppoa.

Uusi rakennus sijoitettiin kadun varteen – ilmeisesti suojaamaan piha-aluetta kasvavan liikenteen melulta. Mutta tämä sijoitus on johtanut siihen, että pääsisäänkäynti on sijoitettu “nurkan“ taakse. Tulija joutuu kiertämään ensin rakennuksen ja sitten etsimään sisäänkäynnin. Se on vielä vedetty “sisään” vaatimattomuuttaan tai siksi, ettei mahdollisimman virastomainen julkisivu rikkoudu katoksilla tai muilla sisäänkäyntiä korostavilla rakennelmilla. Ehkä ajankuva oli se, että oppilaita ei tarvinnut “houkutella“ kouluun vaan tulijoita oli aivan tarpeeksi ja koulu nielaisi ne kitaansa. Julkiseen rakennukseen on perinteisesti kuulunut houkutteleva sisäänkäynti tyyli-ihanteista riippumatta.

Tunnettu tattitorni on oma lukunsa sinänsä. Sen rakentamiselle tuskin löytyy käytännön syitä. Sen selitystä ja arvoa on haettava symboliikasta. Se oli yleisesti käytetty tunnusmerkki jugend-rakennuksissa, vaikkakaan ei siinä tavassa, jossa se Jämsän yhteiskoulussa esiintyy. Aivan itsenäisenä, kuitenkin rakenteellisesti maasta nousevana elementtinä.

Kattomuoto yhdistää sen sukulaissieluksi muiden rakennusmassojen kanssa. Jos voisi, olisi hauska kuulla suunnittelijan perustelut ratkaisulle. Eräs reitti tattitornin selitykselle saattaa olla se, että Blomstedt vieraili juuri vähän ennen suunnittelua Emil Wikströmin ateljeessa Sääksmäellä. Ateljee oli hiljattain valmistunut ja siinä oli torni, joka tosin liittyy kiinteämmin rakennuksen massaan kuin tattikoulun tapauksessa. Saattaa olla kaukaa haettu.

Tornilla haluttiin yksinkertaisesti korostaa sitä asemaa, mikä yhteiskoululla Jämsässä oli. Sehän oli ensimmäisiä maalaisoppikouluja maassamme. Korkeuteen osoittava torni on vanhastaan ollut symboli henkisestä kulttuurista (kirkot) tai ylemmyyden tunteesta (rikas rakennuttaja). Yhteiskoulun tuli Jämsässäkin erottua muista julkisista ja suuremmista rakennuksista, kuten kansakouluista, seurojen taloista, kunnantalosta jne.

Miksi sitten tatti ja koko koulurakennus aikanaan purettiin? Keskustelua uudesta koulusta käytiin useassa yhteydessä jo 1940-luvulla. Erityisesti rehtori Lahja Reponen tunsi huolta siitä, että vanhat tilat eivät vastanneet uusia tarpeita. Oppilasmäärät olivat toista luokkaa kuin mihin tilat ja erityisesti luokkahuoneet olivat koulua rakennettaessa mitoitettu. Tiedettiin, että esimerkiksi luokkahuoneiden ilmamäärät oppilasta kohden olivat huomattavan alhaiset verrattuna tarpeeseen - puhumattakaan standardeista, joita siihen aikaan jo oli olemassa, - koulukeittolan järjestäminen oli mahdottomuus jne.

Koulun teinikunta ja opettajat järjestivät jo 1940-luvulla vappumatineoita uuden koulun rakennusrahaston keräämiseksi. Ehkäpä niillä jokunen ropo saatiin kasaan. Joka tapauksessa vanhan kunnianarvoisan tattikoulun purkamista pidettiin - ja pidetään edelleen kulttuurivihamielisenä tekona. Ehkäpä eräänlaista kompromissia olisi voitu harkita. Tällä purkamisen saralla kunnostauduttiin muuallakin Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla. Usein syistä. joita nykypäivänä on vaikea käsittää, varsinkin silloin, kun ne perustuivat pelkästään taloudellisiin laskelmiin.

Minulla on ilmavalokuva, jossa näkyy sekä vanha että uusi koulu. Kun vertaa uutta ja vanhaa, tuntuu kuin olisi rinnakkain jämsäläinen kulttuurirakennus ja valtion 1950 -1960 lukujen standardivirastotalo. Julkaisun “Meidän koulu“ kannessa tämä ristiriita on hyvin nähtävissä.

Lopuksi lainaan ystävääni ja luokkatoveriani Antti Hassia. Hän kirjoitti Koillis-Hämeessä 2005 mm. seuraavasti: “Kouluni lopullista purkamista (tatti oli purettu jo aikaisemmin) pidän vain häpeällisen teon häivyttämisenä näyttämöltä. Talon purkajat eivät olleet tarinan pääkonnia. He olivat vain paikallistason sokeita ja mykkiä lavastemiehiä paljon vakavammassa murhenäytelmässä. Se kertoo taidekasvatusaatteen katoamisesta Suomen kouluissa, jotka ovat cygnaeuslaisen kansakoulun perillisiä.”

Näihin koviin sanoihin lopetan tämän pienen juttuni. Kuitenkin - kaikesta huolimatta - päällimmäisenä on nostalginen tunne siitä, mikä vanhassa koulussani minua koskettaa ja mikä on kulkenut mukanani halki elämän eri vaiheitten.

P. S. Lopuksi eräs aforisto (aforistot ovat Riston kirjoittamia aforismeja): Ajatelkaa ihmiset, jos Jämsän yhteiskoulua ei olisi ollut, mitä meillä nyt sitten vanhana olisi muistelemista.

Edellinen juttu on Risto Kaakon esitelmä Tattikoulun arkkitehtuurista Halosenniemessä 21.9.2016

Lähteitä:

view all

Yrjö Oskari Blomstedt's Timeline

1871
March 9, 1871
Helsinki, Uudenmaan lääni, Uusimaa, Finland
1900
August 1, 1900
Age 29
Jyväskylä, Central Finland, Finland
1906
July 28, 1906
Age 35
1908
June 23, 1908
Age 37
Jyväskylä, Province of Vaasa, Grand Duchy of Finland
1912
December 6, 1912
Age 41
Jyväskylä, Keski-Suomen Lääni, Keskisuomi, Finland
????