Ahti Heino

Ahti Heino (20. syyskuuta 1921, Koivisto – 14. tammikuuta 1942, Krivi) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 27. Sotamies, konepistoolimies Heino sai Mannerheim-ristin ritarin arvon 19. lokakuuta 1941. Jatkosodassa hän palveli jalkaväkirykmentti 5:n toisen pataljoonan viidennessä komppaniassa. Hänet ylennettiin korpraaliksi 10. tammikuuta 1942. Heino kaatui 14. tammikuuta 1942 Krivillä. Heino oli nuorin ritari, joka kaatui. Hän kaatui 20-vuotiaana. Hän oli myös ensimmäinen kaatunut ritari, jonka kuolema pystyttiin varmasti todistamaan.

Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta

Sotilasarvo: korpraali
Joukko-osasto: Jalkaväkirykmentti 5, II pataljoona (II/JR 5)
Myönnetyt kunniamerkit ja muistomitalit:

• Mannerheim-ristin ritari no 27, 2. lk. Siviilisääty: naimaton
  

Lapsia: 0
Kansalaisuus: Suomi
Kansallisuus: Suomi
Äidinkieli: suomi

Lähteet

1. Kuolinasiakirja: Heino, Ahti: SAHA3, warsa: http://ldf.fi/warsa/casualties/p271218 / Viitattu 10.05.2020
2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahti_Heino / Viitattu 10.05.2020
3. http://mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xm_ksort=s&xmid=20 / Viitattu 10.05.2020
4. Kaatuneiden henkilöasiakirjat (kokoelma) - Heino Ahti, 20.09.1921, jaksot 1-10; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=72682579 (1. jakso) / Viitattu 10.05.2020

   ---

Kaatui omien tuleen

Mannerheim ristin ritarin, korpraali Ahti Heinon todellinen kuolinsyy Krivin taistelussa 1942 salattiin.

Suomalaissotilaat saivat Maaselän kannaksella vastaansa vihollisen vihollisen hyökkäykset koko 45 kilometrin rintamalinjan leveydeltä tammikuun 1942 alussa.

Puna-armeijalla oli selvä ylivoima puolellaan. Uupuneet suomalaisjoukot olivat taistelleet yhtäjaksoisesti kesäkuusta lähtien.

Joulukuun puolivälistä 1941, pitkän hyökkäysvaiheen jälkeen Suomen armeija oli asettunut puolustusasemiin, kun Karhumäki ja Poventsa oli saatu vallattua. Rintama oli asettautunut linjalle Seesjärvi-Maaselkä-Krivi-Hiisjärvi-Voljärvi-Vienan kanava-Poventsa-Äänisjärvi. Kovat pakkaset olivat alkaneet jo joulukuun alussa ja lunta oli kertynyt metrin hangiksi.

Neuvostoliiton sotilasjohto pelkäsi suomalaisten uhkaavan Sorokkaa ja Muurmannin rataa. Näin Maaselän neuvostodivisioonat olivat saaneet käskyn ryhtyä voimakkaaseen vastahyökkäykseen tammikuun alussa.

Kaikkein kiivaimmat taistelut käytiin Krivillä. Neuvostojoukot olivat onnistuneet saamaan hyökkäyksellään 5. tammikuuta noin viisi kilometriä leveän ja yhtä syvän murron Krivin rautatieaseman maastossa. Apuun oli hälytetty Karhumäessä reservinä ollut eversti Aladar Paasosen komentama 5. jalkaväkirykmentti (JR 5).

Suomalaisten onneksi viholliselta puuttui yhteistoiminta. Sen divisioonat tekivät paikallisia yrityksiä, jotka juuri ja juuri pystyttiin torjumaan.

Paasosen rykmentti oli onnistunut yhdessä JR 45:n kanssa lyömään uudet hyökkäysyritykset, mutta suomalaiset eivät pystyneet palauttamaan etulinjaa entiseen asentoon. Se tehtävä jäi JR 5:n harteille.

Tammikuun 14. päivän aamuna klo 7.30 rykmentin toinen pataljoona aloitti käskyn mukaisen hyökkäyksen Jalkalammen maastoon, "Kravun oikeaan sakseen". Tehtävää varten oli koottu 15 miehen konepistoolipartio.

Partio kohtasi voimakkaan vihollisen. Se palasi takaisin klo 8.35 ja ilmoitti vihollisen tappioiksi 20 miestä. Omia oli mennyt yksi. Tuo yksi oli Mannerheim-ristin ritari, korpraali Ahti Heino.

Sankarivainaja oli ihan ensimmäisiä taistelussa kaatuneita Marskin ritareita. Virallisesti ilmoitettiin, että korpraali Heino olisi kaatunut päähän osuneesta luodista. Heinon oman rykmentin 5. komppanian sotapäiväkirja kertoo kuitenkin toista.

"Klo 8.00 alkoi oma tykistö ampua, niin se ampui ja kranaatit sinkoili meidän niskaamme. Näistä kranaateista sai surmansa meidän Mannerheim-ristin ritari korpr. Heino Ahti."

Saman kertoo rykmentin sotapäiväkirja.

"Saksin kautta edennyt osasto ei päässyt pitkälle vihollisen tulen takia, vaan palasi. Tykistömme ampunut omia linjojamme, Saksilla 1 kaatunut, 2 haavoittunut."