Berndt Tuve zu Odenkotz, Etz und Malla

• Adelsvapen: Taube nr 734

Taube-suvun haara:

II Etz–Issen Berend Tuven kanssa Etz–Issenillä, myös Berendillä Issenillä (1581–1590) ja sivuhaaran: von Taube von der Issenin ja linjat Ruotsissa ja Suomessa.
870.
-suffiksi "zu Isen" viittaa Hof Isseniin, eli Alt-Issenhofiin Luggenhusenin seurakunnassa.

II Etz-Issenin päähaara ”Taube Etz-Issen (Taube von der Issen)” esi-isät olivat:
Berendt Tuve von Etz–Issen (1470–1533), häntä seurasi Jakob Tuve auf Etz (1508–1568), sitten Berndt Johann Tuve ( 1545–1615). Ensimmäinen dokumentoitu maininta oli hänen poikansa Loff Tuve von der Issen.
Loff oli naimisissa Kunigunde Tauben kanssa Maidelin suvusta (vrt. I. Maidelin perhe),
Henrik von Maydellin ja Margareta Tauben tytär, Fier-haarasta.
-Henrik Hermansson von Maydell is your 14th great grandfather.

Berndtiä seurasivat hänen poikansa: Berend Tuve zu Eisen, myös Berend Tuwe von der Issen († 1676), oli Issenin (Alt-Isenhof lähellä Purtse) herra vuoteen 1621 asti ja Odenkotzin herra Põllin lähellä vuodesta 1615.

Wierlandin maatuomari, Etzin herra

Bernt Tuve, till Etz, vilket han ägde 1477. Död omkr. 1496. Gift med Aleit Deken. Edis-kartano (German Etz) mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1477, kun se kuului Tuviden (myöhemmin von Taubed) perheelle. Kartano rakennettiin keskiajan vasalliksi - sen strateginen sijainti Tallinnan-Narva-moottoritien varrella. Linnoituksen tarkka muoto ei ole tiedossa, se oli luultavasti isompi linnoitus, jota ympäröi rengasseinä. Joukko puhuu myös maanalaisesta käytävästä Jõhvi-kirkkoon, jota ei ole löydetty (ja luultavasti ei ollut olemassa).

1400-luvun lopulla Edisen omistaja (omistus lienee mainittu jo 1477) on Bern Tuve (kuollut noin 1497) ja tällä oli vaimona Aleit Deken, jolla oli suomalaisia sukujuuria. Heidän poikansa (ja äidinisän kaima) Jaagup Tuve näyttää olleen Edisen seuraava omistaja. Sitten tulee omaisuuserien jako veljesten kesken. Vuodelta 1533 näyttäisi olevan maininta että (Jaagup Tuven pojat) veljekset Otto Tuve, Jyrgi Tuve ja Jaan Tuve jakoivat perinnön niin että Otto sai Edisen, Jyrgi sai Purtsen ja Jaan sai Pungerjan. Jyrgi tuli murhatuksi vuonna 1539, ja veljensä Otto lienee ryhtynyt johtamaan Jyrgiltä jäänyttä Purtsen pesää ainakin joksikin aikaa. Jostain noin 1540-luvulta lienee (päiväyksen kirjausmerkinnän virheen sisältävä) maininta että Maidlan herran Odert Bremenin lankoja (näyttäen sitä olleen tämän vaimon Anna Tuven veljien ominaisuudessa) olivat Purtsen herrat Otto Tuve [Edisen herra] ja tämän siinä vaiheessa jo edesmennyt veli Jyrgi Tuve.

http://www.everttaube.info/evert_taube_genealogy.php

Edis keskiajalla
1700-luvun kronikoitsija Arndt huomauttaa, että Edisin linnan rakensi vuonna 1293 ritarikunnan mestari Bodo von Hohenbach. U. Hermann, Edisin vasallilinnan historiallisen version kirjoittaja, suhtautuu kriittisesti tähän lausuntoon ja uskoo, että Arndt lainasi sen joiltakin aikaisemmilta kronikoilijoilta, kuten mielikuvitukselliselta Jürgen Helmsiltä. Arndtin raportti, että Edis kuului Taubeille 1200-luvun lopulla, on yhtä epätodennäköinen, koska Taubeja mainitaan asiakirjoissa vasta myöhemmin.
Ensimmäinen luotettava tieto on vuodelta 1346, jolloin Edise kuului yhdessä Kukruksen (Ettis et Kucris) kanssa Nykolaus de Oyes´-nimiselle aateliselle.
Samana vuonna tanskalaiset myivät Pohjois-Viron omaisuutensa Saksan ritarikunnalle. Vähän ennen sitä (4.4.1346) Tanskan kuningas Valdemar IV vuokrasi Edisin kylän kartanoineen Hinke Moorille. Mainittu kartano sijaitsi tuolloin Revinon kylässä (villa Reyenallessa). Tämä paikka tunnettiin vielä 1800-luvulla Vanamõisa-alueena. Se on koko Ida-Virumaan vanhin kartano. Revinon kartanon oletetaan saaneen tuhoutua Jüriön kapinan seurauksena, koska sitä ei mainita myöhemmin uudelleen. Vuonna 1477 kartano sijaitsi jo Edisin kylässä ja sitä mainitaan "vanhana kartanona", kun taas Kukruse on "uusi kartano". Tuolloin Ediksen omisti Bernd Tuve. Jälkimmäinen näyttää kadonneen Edisin kylästä vuoteen 1544 mennessä, kun se oli todennäköisesti viety kartanon peltojen alle, koska sitä ei enää näy asiakirjoissa. Naapurikylä Revino, jonka maat kartanotettiin 1800-luvun puolivälissä.

Vuonna 1533 kartanon omisti Otto Tuve ja vuonna 1555 Berndt Tuve. Samaan aikaan Edisin linnoitusluettelon mainitaan kuuluvan Taubeille - arx Taubiorus hereditaria.
Berndt Taube omisti Edisin linnoituksen myös Liivin sodan aikana, jolloin venäläiset piirittivät Jõhvin linnoituskirkon ja Edisin linnoitus antautui lähes ilman vastarintaa.

Venäläisissä kronikoissa venäläisten joukkojen vuonna 1558 vangitsemaa Edisin linnoitusta kutsutaan nimellä Адежь городок. Voidaan olettaa, että linnoitus ei tuolloin merkittävästi vaurioitunut, koska antautuminen oli vapaaehtoista. Venäläiset olisivat kuitenkin saattaneet tuhota linnoituksen luovuttaessaan alueita täällä vuonna 1581, koska Ediä ei mainita Ruotsin vuoden 1600 maarekisterissä ja Franz Nyenstädt kutsuu Ediä kronikassaan - Das Schloss Etz im Narvischen - Taubeille kuuluvaksi rappeutuneeksi linnoitukseksi. ist verfallen und gehört denen Taubeb zu.
Oletettavasti myös Edisin arkisto tuhoutui Liivin sodan aikana, koska vuonna 1586 ruotsalaisessa tarkistuksessa mainitaan, että kartanon kirjeet poltettiin. Tarkistuksen aikaan sen omisti Wilhelm Taube, mutta se oli ollut Schwante Erichsonin omistuksessa jonkin aikaa. Samalla tarkistuksessa mainitaan, että Tauben veli Moritz Taube hukkui Narva-joelle yhdessä Ruotsin joukkojen ylipäällikön Pontus de la Gardien kanssa ja kolmas veli on Saksassa. Vuonna 1654 kartanon omisti Reinhold Taube ja vuonna 1698 se kuului Edis Otto Johann Taubelle, joka myi sen sukulaiselleen Georg Johann Maydellille.

Berndt Tuve zu Odenkotz, Etz und Malla

Edis-kartano (German Etz) mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1477, kun se kuului Tuviden (myöhemmin von Taubed) perheelle. Kartano rakennettiin keskiajan vasalliksi - sen strateginen sijainti Tallinnan-Narva-moottoritien varrella. Linnoituksen tarkka muoto ei ole tiedossa, se oli luultavasti isompi linnoitus, jota ympäröi rengasseinä. Kansa puhuu myös maanalaisesta käytävästä Jõhvi-kirkkoon, jota ei ole löydetty (ja luultavasti ei ollut olemassa).

Edis Manor on nähnyt historiansa aikana sekä hyviä että huonoja aikoja. Keskiajalla se oli yksi Tuven (Taube) suvun päälinnoituksista vanhana sukukartanona ja myös yhtenä Viron tärkeimmistä yksityisomisteisista linnoituksista Alutaguksella, jolla oli tärkeä rooli puolustusjärjestelmässä Venäjää vastaan. Ensimmäisen kerran lähteissä 1477 mainittu linna tuhoutui Liivin sodan aikana, mutta kartano pysyi Tuven suvun omistuksessa 1600-luvun loppuun asti, jolloin Otto Johann Taube myi sen. 1700-luvulla ja 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä kartano kulki kädestä käteen, selviytyi useista maanomistajista ja panttilainaajista ja tuli lopulta von Rosens-suvun hallintaan, missä se pysyi tasavallan kansallistamiseen asti. Viro.

Taube-suvun omaisuuden määrä Alutaguksella kasvoi vuosisatojen kuluessa. Edisin lisäksi Sonda, Väike-Pungerja, Jõuga, Vasavere, Püssi, Purtse, Kohtla, Virunurme ja Sompa. Taubejen vanhin vaakunansinetti on vuodelta 1456 /Brieflade, T. 58:1; T. Saare 2004/. Samoihin aikoihin kuuluu myös ehkä vanhin säilynyt Taube-suvun vaakuna Jõhvin kirkon tornin etuseinään muurattuna. Sijaitsee Jõhvin kirkon tornin seinällä.
Taubesien vaakunan kuva 1600-luvulta. Tuvesin nimen ja vaakunan alkuperästä on useita hypoteeseja. Yksi viittaa slaavilaiseen sanaan dub-tamm. Tämän selityksen hylkäsi M. von Taube, jonka mielestä molemmat viittaavat vanhaan saksiin sanaan dubba-raiuma. Sitä paitsi lehmuslehdet, eivät tammenlehdet, kiinnittyvät kantoon. Kolmannen hypoteesin esitti Paul Johansen 1920-luvulla. Tämän mukaan sekä nimi Tuve että kanto ovat peräisin viron sonavarresta. Kirja vuodelta 1382 osoittaa Tuvesin virolaisen alkuperän.
Vuonna 1652 Viron ritarikunnan päällikkö Berend von Taube sai uuden vaakunan sekä vapaaherran arvonimen. Kilven keskellä on historiallinen suvun vaakuna /T.Saare 2004/.