Follow Us
Like Us
Matching family tree profiles for Gustava Ulrika Mellgrén
view all
Immediate Family
-
husband -
-
-
mother -
father
-
brother
About Gustava Ulrika Mellgrén
Tampereelta Tyrväälle 1861
Tyrvää rippikirja 1857-1863 (AP_II I Aa:19) Sivu 535 No:13 Roismala Rotan. Marttila by. Tuomisto sk. Hemman. (Lindberg, Brander, Mellgrén, Nord) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2002... / Viitattu 15.11.2022
Tyrvää rippikirja 1866-1872 (AP_II I Aa:21) Sivu 596 N:o 13 Roismala rotan, Marttila by ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3078... / Viitattu 15.11.2022
Tyrvää rippikirja 1883-1892 (AP_II I Aa:26) Sivu 105 Roismalan lahko, Marttila, Tuomiston alustaa ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3078... / Viitattu 15.11.2022
Tyrvää rikosluettelo 1873-1892 (AP I Hc:3) Sivu 31 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3081... / Viitattu 15.11.2022
Tyrvää rippikirja 1893-1902 (AP_II I Aa:28) Sivu 414 Wammalan Lukulahko, Marttilan kylä, Hopun alustaa. ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3079... / Viitattu 15.11.2022
Tyrväältä Impilahdelle 1893
"Sastamalan Joulu -lehti 1991, N:o 4"
Tyrvään Kirkonkylä, jonka paikallanykyinen Vammalan kauppala sijaitsee,
ei ollut kaksinen kylä vielä 1870-luvula. Vain parisenkymmentä ihmisasumusta
oli koko paikkakunnalla. Näissä eleli se etupäässä kauppiaista ja käsityöläisistä
muodostunut, vasta parin edellisen vuosikymmenen aikana muualta seudulle
muuttanut ihmisyhteisö, jonka erikoislaatuisista tyypeistä vanhat tyrvääläiset
muistavat vielä koko joukon kaskuja.
Ryhtyessämme tarkastelemaan näitä Kirkonkylän kanta-asukkaita mainittujen kaskujen valossa annamme etusijan rouva Branderille l. "Pranterin prouvalle". Tämä ei johdu yksin toisinaan havaittavasta, vaikka toistaiseksi epäonnistuneesta yrityksestämme olla naiselle kohtelias. Rouva Brander ansaitsee
paikkansa myös senvuoksi, että hän on Vammalan kauppalan kehityksen kannalta todellinen merkkihenkilö; hän on Vammalan alueen ensimmäinen kauppias.
Branderin sekatavarakauppa
Branderin kauppa oli todellinen sekatavarakauppa sen puolesta, että taatut
henkilöt saivat sieltä myös väkiaineita. Ja näitä "taattuja" ei kyllä siihen aikaan
paikkakunnalta puuttunut. Eräänä päivänä oleili Branderilla pari
mieshenkilöä, jotka olivat katsoneet sekä ruumiinsa terveyden että sielunsa virkeyden vaativan pientä käyntiä kaupassa. Saapui myös kolmas, polvenkorkuinen - taisi olla kauppias Ståhlströmin
Kalle-poika, jonka ukko Lönnbeck oli lähettänyt "vähän asialle" -ja löi lanttinsa pöytään ilmoittaen kirkkaasti: "Minullekin viinaa!" Matami loi häneen tuiman katsannon eikä vastannut sanaakaan, ennenkuin toiset olivat lähteneet. 'Täytyy puhu hiljaa!" torui rouva. Seuraavalla kerralla noudattikin poika osviittaa ja matami taputti häntä päälaelle
ja kehui: 'Tuktig pojken, tuktig pojken"
(kelpo poika).
Tämänlaatuinen liikkeenharjoitus ei siis ollut luvallista. Saipa rouva maksaa
joskus pikku sakkojakin. Tällöin hän halasi nimismiestä selittäen, että tottakai
hänenkin täytyi elää. Nimismies oli varmaan jollakin tavoin epänormaali ilmio,
koska häneen ei pystynyt sellainenkaan naisellinen viehätysvoima, joka esiintyi
rouva Branderin laajoissa satakiloisissa mittasuhteissa, vaan katsoi pikemminkin rouvan ruumiillisen uhkeuden olevan merkkinä hänen maksukyvystään. Niinkuin tavallaan olikin. Rouvan monipuolisen yritteliäisyyden ansiosta oli Branderin kauppa vakavaraisen liikkeen maineessa.
Branderin Matamin ruotsinkieli
Edellä saimme jo pienen näytreen "Pranterin prouvan" ruotsalaisuudesta.
Se ei ollut hänellä kyllä mikaan hankittu
ominaisuus, sillä hän oli kotoisin Göteborgista. Ei siis ollut ihme, jollei rouvan
suomekielentaito aina vastannut hänen
puheliaisuuttaan, vaan teki hänelle hullunkurisia kepposia. Kerran oli joku
humalainen tukkimies tullut luovimaan
Branderin pihamaalle käyttäen kulkureittejä, jotka olivat riippumattomia.
paitsi hänen omasta tahdostaan, myös
yleisistä jalkakäytävistä. Havaittuaan ohjesäännöistä piittaamattoman liikennöitsijän lyllersi rouva tiuskaisemaan
"Poika, älä sinä tramppa minun maha päällä! Sinä sotke kaikki minun paikka! "
Ruotsinkielentaito oli varma valtakirja rouva Branderin ystävyyteen. Näihin
tuttavuuksiin kuului myös satulamaalari
Vilenius, jota erään hänen uutterasti viljelemänsä virkistysjuoman mukaan kutsuttiin "Hokmanniksi". "Hö'du, Hokman!" huusi rouva kerran kiireessään
Vileniuksen ohikulkiessa "Va sa du?" vastasi tämä. Ja siitä alkoi ystävyys.
Stenholmin hevosen luonteenlujuus
Rouva Brander ei sietänyt kuhnustelua missään muodossa. Kerran vuokrasi
hän Stenholmilta hevosen mennäkseen Ketolaan "kalaasiin". Rouvan lähtiessä
varoitti omistaja, että eläintä ei millään muotoa saa lyödä, koska se silloin heti
pysähtyy. Hevonen puolestaan kai ymmärsi isäntänsä antaman varoituksen ja
pitäen oloaan turvallisena ajatteli, ettei hänellä ole syytä pitaa vähaisintäkään
kiirettä, kun vielä kuormakaan ei tuntunut erikoisen kevyeltä. Hevosen vauhti
ei kuitenkaan ollut sopusoinnussa rouva Branderin toimeliaan luonteen kanssa ja
saavuttaessa apteekin kohdalle ei rouva enää voinut hillitä itseään, vaan sivalsi
konia takamuksiin sillä seurauksella, että tämä pysähtyi silmänräpäyksessä.
Rattailla syntyi ankara huuto ja mekastus, jossa tuli sekaisin suomet ja ruotsit,
mutta hevonen, joka tuntui olevan aikansa ihmisten edellä valistuksessa ja
luokkatietoisuudessa, seisoi vaan edelleen mielenosoituksellisesti, kuten oikea
lakkolainen ainakin, uskollisena pyrkimyksilleen, joiden päämääränä oli vapautua kaikenlaisesta juoksusta ja kurituksesta. Rouva Branderin tarmo hevosen liikkeelle säattamiseksi ei ajan pitkittyessä suinkaan talttunut, vaan päinvastoin kasvoi lopulta siihen pisteeseen, että ääni jolla hän ilmaisi tahtonsa, kuului
viimein Stenholmille saakka. Arvaten asian laidan riensi hevosen isäntä auttamaan ja hevonen - katsoen saaneensa riittävän hyvityksen - suostui jatkamaan taas matkaa.
Herra Brander prässää kessuja
Tarmokkaitten naisten miehistä yleensä vähän kerrotaan. Herra Brander, joka
tosin elikin vain vähän aikaa Tyrväällä ollessaan. ei muodosta tässä suhteessa
poikkeusta. Mikäli hän joutui liikeasioitten kanssa tekemisiin, niin koski se
vain edellämainittuja luvattomia aineita. Tai oli sitten senlaatuista, kuin seuraava
tapaus osoittaa.
Erkkillän isäntä meni kerran Branderin puotiin tupakkaa ostamaan. Herra Brandel seisoi puotin nurkassa syventyneenä tehtävään, joka sinänsä on kyllä varsin luonnollinen, mutta puotihuoneen lattialla suoritettavaksi
tuiki sopimaton. Koska toimituksen kohteena sattui olemaan lattialla lojuva
ryssänlehtikimppu, tuumasi Erkkilä:
"Meinasin ottaa tupakkaa, mutta täytyy
kai jättää toiseen kertaan, koska näkyvät olevan vielä prässäyksen alaisina".
view all
Gustava Ulrika Mellgrén's Timeline
| 1820 |
February 8, 1820
|
Lycke, Kungälv, Västra Götaland County, Bohuslän, Sweden
|
|
|
February 11, 1820
|
Lycke, Göteborg och Bohus, Sweden
|
||
| 1858 |
February 9, 1858
|
Tampere, Finland
|
|
| 1859 |
August 3, 1859
|
Tampere, Finland
|
|
| 1895 |
October 28, 1895
Age 75
|
Impilahti, Republic of Karelia, formerly Finland
|