Juho Pietari Hannes Kolehmainen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannes_Kolehmainen

Hannes Kolehmainen was a Finnish long-distance runner. He is considered to be the first of the generation of great Finnish long distance runners, who were coined as the "Flying Finns" and who "Ran Finland to the world's map".

Kolehmainen competed for a number of years in the United States, wearing the Winged Fist of the Irish American Athletic Club. He also enlisted in the 14th Regiment of the National Guard of New York, and became a U.S. citizen in 1921. '

Kolehmainen, a devoted vegetarian and bricklayer by trade, was from a sportive family from Kuopio (his brothers Willy and Tatu, also an Olympian, were also strong long distance runners). He was one of the stars of the 1912 Summer Olympics in Stockholm, winning three gold medals. His most memorable was the one in the 5000 m. In that event, he ran a heroic duel with Frenchman Jean Bouin. After leading the field together for most of the race, Bouin was only defeated by Kolehmainen in the final metres – in World Record time. In addition, Kolehmainen won the 10000 m and the now discontinued cross country event. With the Finnish team, he also obtained a silver place in the cross country team event.

At the time, Finland was still a part of Russia, and although there was a separate Finnish team at the Olympics, the Russian flag was raised for Kolehmainen's victories, making him say that he "almost wished he hadn't won".

Kolehmainen's sportive career was interrupted by the First World War, but he remained an athlete to be reckoned with, although his specialty had now shifted to the longer distances, especially the marathon. At the first post-war Olympics in Antwerp, he won the gold medal in this event. He would also enter the Olympic marathon in 1924, but Kolehmainen did not complete that race.

By then, Kolehmainen had found a worthy successor in Paavo Nurmi. Together with Nurmi, he lit the Olympic Flame at the 1952 Summer Olympics in Helsinki. He died in that same city, fourteen years later

See also

http://www.sports-reference.com/olympics/athletes/ko/hannes-kolehma....

Lähteitä:

Kuopion tuomiokirkkosrk syntyneet 1889-1898 (MKO23-31) Sivu 45-46 joulukuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1901... / Viitattu 23.05.2022

Kuopion tuomiokirkkosrk lastenkirja 1886-1892 (MKO115-149) Sivu 121 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2863... / Viitattu 23.05.2022

Kuopion tuomiokirkkosrk lastenkirja 1893-1910 (MKO150-170) Sivu 416 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2803... / Viitattu 23.05.2022

Kuopion tuomiokirkkosrk muuttaneet 1905-1910 (MKO38-49) Sivu 343 kesäkuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3119... / Viitattu 23.05.2022

Juho Pietari ”Hannes” Kolehmainen, tunnetaan myös nimellä Johannes Petteri Kolehmainen (9. joulukuuta 1889[2] Kuopio – 11. tammikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen (1921 myös Yhdysvaltain kansalainen) kestävyysjuoksija ja viisinkertainen olympiamitalisti, johon yhdistetään usein Suomen Urheilulehden 1939 keksimä ilmaus ”Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle.

Juoksu-ura
Uran alku
Kasvissyöjänä tunnettu Kolehmainen tuli urheilevasta perheestä, jossa veljet William ja Tatu olivat myös kovia pitkän matkan juoksijoita. Hänen alkuperäinen kotiseuransa oli Kuopion Reipas ja sittemmin Kuopion Riento. Hän voitti 1908 Suomen-mestaruuden 10 000 metrin juoksussa ajalla 34.22,4. Muutettuaan Helsinkiin Kolehmainen urheili Helsingin Kisa-Veikoissa (HKV) vuosina 1909–1911. Hän voitti 1910 Suomen-mestaruuden 5 000 metrin juoksussa ajalla 15.53,0 ja jaetun mestaruuden tunnin juoksussa, jossa voittomatka oli 17 944 metriä. Seuraavana vuonna hän voitti kolme Suomen-mestaruutta. Hän oli nopein 5 000 metrillä ajalla 16.03,9 ja 10 000 metrillä, jossa voittoaika oli 32.59,9. Lisäksi Kolehmainen juoksi osuuden HKV:n joukkueessa, joka voitti SM-kultaa 5 × 2000 metrin viestissä.

Alkuvuodesta 1.1.1912 ennen Tukholman olympialaisia Kolehmainen siirtyi Helsingin Jyryyn (HeJy), jota hänen veljensäkin edustivat (Ossi Viidan kirjan mukaan). SM-kisoissa hän oli mukana Jyryn joukkueessa, joka voitti kultaa 5 × 2000 metrin viestissä[7]. Hänet erotettiin työpaikaltaan jyryläisyytensä takia ennen kisoja. Tuohon aikaan poliittiset mielipiteet olivat jyrkkiä, eikä työläistaustaisen urheilijan valinta Suomen edustusjoukkueseen ollut itsestään selvä. Jyryläiset keräsivät varoja, joiden turvin Hannes pystyi matkustamaan ja valmentautumaan vuoden 1912 olympialaisiin. Suurimmat sankaritekonsa Hannes Kolehmainen teki Helsingin Jyryn edustajana (Helsingin Jyryn kunniajäsen nro 1).

Tukholma

Kolehmainen voittaa 5 000 metrin juoksun vuoden 1912 Tukholman kesä­olympialaisissa. Kolehmaisen 100-vuotis­syntymä­päivän kunniaksi julkaistu posti­merkki.
Kolehmainen juoksi Tukholmassa 1912 Suomelle kaikkien aikojen ensimmäisen yleisurheilun olympiakullan. Kisoissa hän voitti kolme kultaa ja yhden hopean, sekä rikkoi kolme maailmanennätystä. Parhaiten Kolehmainen muistetaan 5 000 metrin matkalta, jossa hän 10. heinäkuuta alitti ensimmäisenä maailmassa 15 minuuttia ajalla 14.36,6, ja voitti tiukassa kamppailussa viime metreillä ranskalaisen Jean Bouinin yhdellä sekunnin kymmenyksellä. Lisäksi hän voitti 10 000 metrin juoksun ajalla 31.20,8 (voittomarginaali 45,8 sekuntia) ja kahdeksan kilometrin maastojuoksun 33,2 sekunnin erolla toiseksi sijoittuneeseen Hjalmar Anderssoniin. Molemmat voittoajat olivat matkojen ensimmäiset olympiaennätykset. Siihen aikaan Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, ja vaikka Suomen joukkue oli olympialaisissa omana joukkueena, Venäjän lippu nostettiin salkoon Kolehmaisen voiton kunniaksi. Hänen kuultiinkin sanovan "olisin melkein toivonut etten olisi voittanut".

Kolehmaisen 5 000 metrin voittoaika 14.36,6 sekä 3 000 metrin joukkuejuoksussa syntynyt aika 8.36,0 ratifioitiin matkojen ensimmäisiksi virallisiksi maailmanennätyksiksi. 3 000 metrin ennätyksen rikkoi John Zander vuonna 1918 ja 5 000 metrin ennätyksen Paavo Nurmi vuonna 1922.

Antwerpen ja Pariisi
Olympialaisten jälkeen Kolehmainen muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän kilpaili Irish American Atletic Club -urheiluseuran väreissä. Ensimmäinen maailmansota keskeytti Kolehmaisen uran, mutta hän päätti jatkaa urheilua ja keskittyä pitemmille juoksumatkoille, erityisesti maratonille. Hän oli juossut ensimmäisen maratonin jo vuonna 1907. Hän juoksi vuonna 1913 ensimmäisen virallisen maailmanennätyksen 20 000 metrin juoksussa ajalla 1.07.40,2. Ennätys pysyi voimassa kymmenen vuoden ajan, kunnes Albin Stenroos rikkoi sen.[12] Kolehmainen sijoittui neljänneksi Bostonin maratonilla vuonna 1917.Antwerpenin kesäolympialaisissa 1920 hän voitti maratonkultaa ensimmäisenä suomalaisena. Voittoaika 2.32.35,8 oli uusi olympiaennätys, vaikka kilpailussa juostu 42 750 metrin matka oli yli puoli kilometriä normaalia maratonia pidempi. Kolehmainen palasi Suomeen kisojen jälkeen. Hän teki vuonna 1920 25 000 metrin juoksun ensimmäisen virallisen maailmanennätyksen 1.26.29,4, jota paransi kaksi vuotta myöhemmin lukemiin 1.25.19,9. Lisäksi hän paransi 1922 Stenroosin 30 000 metrin juoksun maailmanennätystä 52,8 sekunnilla aikaan 1.47.13,4. Stenroos otti tämän ennätyksen takaisin nimiinsä vuonna 1924 ja Martti Marttelin rikkoi 25 000 metrin maailmanennätyksen vuonna 1928. Hän osallistui vielä maratonille Pariisin kesäolympialaisissa 1924, mutta keskeytti. Kolehmaisen osallistuminen Antwerpenin olympialaisiin herätti närää sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Suomessa siksi, että ennen Amerikkaan lähtöään Kolehmainen oli edustanut TUL:n seura Helsingin Jyryä ja TUL:n urheilijoille oympiajoukkueen portit olivat tiukasti kiinni. Yhdysvalloissa sääntöihin perehtymätön yleisö puolestaan odotti Kolehmaisen edustavan Suomen sijaan Yhdysvaltoja, siitä hyvästä, että oli asunut siellä jo kahdeksan vuotta ja saanut Yhdysvaltain kansalaisuuden. KOK:n sääntöjen mulkaan tämä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista sillä Kolehmainen oli edustanut Suomea jo Tukholman kisoissa 1912 eikä enää voinut edustaa mitään muuta maata vaikka olisi kansalaisuuden saanutkin.

Merkitys ja arvostus

Kolehmainen palkintoineen vuonna 1960.
Kolehmaisesta väitöskirjan Hymyilevä Hannes kirjoittanut Ossi Viita pitää Suomen maailmankartalle juoksua yksinkertaistettuna myyttinä, jota on käytetty muun muassa vahvistamaan suomalaisten uskoa huippu-urheiluun. Viidan mukaan Tukholman olympialaiset eivät koskettaneet koko maailmaa, mutta Suomi ei ollut suinkaan yksin tekemässä siellä menestyneistä voittajistaan universaaleja sankareita.

Menestyksen myötä Kolehmaiseen alettiin suhtautua kaksijakoisesti. Työväestön keskuudessa hänet nähtiin jonkinlaisena luokkapetturina. Valkoiselle Suomelle ja porvarilliselle lehdistölle hän oli puolestaan sankari. Eri intressiryhmät olivat kiinnostuneita ohjailemaan Kolehmaista milloin minkäkin tavoitteen saavuttamiseksi.[4] Kolehmainen toimi omasta halustaan esikuvana muun muassa nuorisolle ja raittiusaatteelle. Hänellä oli myös keskeinen rooli suomalaisten olympiavoittajien keulakuvana.

Paavo Nurmen ja Ville Ritolan ohella Kolehmaista on kutsuttu nimellä "Lentävä suomalainen" (The Flying Finn). Toinen lempinimi oli "Hymyilevä Hannes".

Juoksu-uran jälkeinen elämä

Kolehmaisen hauta on Kulosaaren seurakunnan hautausmaalla Leposaaressa Helsingissä.
Juoksijauransa lopulla ja jälkeen Hannes Kolehmainen oli mukana järjestöelämässä muun muassa

Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (yleis)urheilujaoston johtokunnassa (1925–1927)
Helsingin Kisa-Veikkojen puheenjohtajana (1936–1940)
Suomen Kultamitalimiesten puheenjohtajana (1950–1966)
Kolehmainen on haudattu Helsingin Kulosaaren hautausmaalle.

Tunnustukset
Kolehmainen sai Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuren ansioristin vuonna 1947. Hän oli nostamassa olympialippua Paavo Nurmen kanssa Helsingin kesäolympialaisissa 1952.

Kolehmaisen syntymäkaupungissa Kuopiossa on nimetty katu hänen mukaansa vuonna 1984. Kuopiossa on myös Heikki Konttisen Kolehmaista esittävä patsas vuodelta 1952 Väinölänniemellä. Hän sai nimikkomitalin vuonna 1966, ja Hannes-hölkkä on juostu Kuopiossa vuodesta 1973.

Jouni Tossavainen on kirjoittanut hänen elämästään romaanin Hannes Kolehmainen – New Yorkin lentävä suomalainen, joka sai vuonna 2015 Savonia-kirjallisuuspalkinnon.

Lähteet
Kirjallisuus
Arponen, Antti O.: ”Kolehmainen, Hannes (1889–1966)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 301–303. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannes_Kolehmainen
• https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/hannes-kolehmainen-joutui-...
• https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/751601?page=20

  ---

Hannes Kolehmainen was a Finnish long-distance runner. He is considered to be the first of the generation of great Finnish long distance runners, who were coined as the "Flying Finns" and who "Ran Finland to the world's map".

Kolehmainen competed for a number of years in the United States, wearing the Winged Fist of the Irish American Athletic Club. He also enlisted in the 14th Regiment of the National Guard of New York, and became a U.S. citizen in 1921. '

Kolehmainen, a devoted vegetarian and bricklayer by trade, was from a sportive family from Kuopio (his brothers Willy and Tatu, also an Olympian, were also strong long distance runners). He was one of the stars of the 1912 Summer Olympics in Stockholm, winning three gold medals. His most memorable was the one in the 5000 m. In that event, he ran a heroic duel with Frenchman Jean Bouin. After leading the field together for most of the race, Bouin was only defeated by Kolehmainen in the final metres – in World Record time. In addition, Kolehmainen won the 10000 m and the now discontinued cross country event. With the Finnish team, he also obtained a silver place in the cross country team event.

At the time, Finland was still a part of Russia, and although there was a separate Finnish team at the Olympics, the Russian flag was raised for Kolehmainen's victories, making him say that he "almost wished he hadn't won".

Kolehmainen's sportive career was interrupted by the First World War, but he remained an athlete to be reckoned with, although his specialty had now shifted to the longer distances, especially the marathon. At the first post-war Olympics in Antwerp, he won the gold medal in this event. He would also enter the Olympic marathon in 1924, but Kolehmainen did not complete that race.

By then, Kolehmainen had found a worthy successor in Paavo Nurmi. Together with Nurmi, he lit the Olympic Flame at the 1952 Summer Olympics in Helsinki. He died in that same city, fourteen years later

See also

http://www.sports-reference.com/olympics/athletes/ko/hannes-kolehma....

Lähteitä:

Kuopion tuomiokirkkosrk syntyneet 1889-1898 (MKO23-31) Sivu 45-46 joulukuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1901... / Viitattu 23.05.2022

Kuopion tuomiokirkkosrk lastenkirja 1886-1892 (MKO115-149) Sivu 121 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2863... / Viitattu 23.05.2022

Kuopion tuomiokirkkosrk lastenkirja 1893-1910 (MKO150-170) Sivu 416 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2803... / Viitattu 23.05.2022

Kuopion tuomiokirkkosrk muuttaneet 1905-1910 (MKO38-49) Sivu 343 kesäkuu ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3119... / Viitattu 23.05.2022