Тайсто Карлови Сумманен

Nimi Taisto Karlovich Тайсто Карлович Summanen Сумманен
Syntymä 9. kesäkuuta 1931

(Leningrad) St. Petersburg, Са́нкт-Петербу́рг Россия

Kuolema 9. helmikuuta 1988

Petrozavodsk, Петрозаво́дск Россия

Hautaus Petrozavodsk på Sulazhgorsky-kyrkogården

Taisto Summanen (19. kesäkuuta 1931 Leningrad, Neuvostoliitto – 9. helmikuuta 1988) oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi kirjoittanut runoilija ja kääntäjä.

Summasen isä oli taistellut Suomen sisällissodassa punaisten puolella ja paennut sodan jälkeen Venäjälle. Perhe muutti 1933 Petroskoihin, jossa isä toimi opettajana.

Summanen aloitti runojen kirjoittamisen kouluvuosina, ja ensimmäiset hänen runonsa julkaistiin lehdissä heti sodan jälkeen. Summanen valmistui Petroskoin valtionyliopistosta 1954 ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Summasen ensimmäinen runokokoelma Oraita ilmestyi 1956, ja vuonna 1958 hänestä tuli Karjalan kirjailijaliiton jäsen.

Summanen julkaisi yli 20 omaa runoteosta suomeksi ja venäjäksi. Lisäksi hän käänsi venäjäksi useiden suomalaisten kirjailijoiden ja suomeksi kirjoittaneiden neuvostokarjalaisten kirjailijoiden teoksia.

Runokokoelmia
Oraita, 1956
Runoja, 1958
Päivän synty, 1961
Lipunkantaja, 1963
Kuljen, 1965
Tavallisia sanoja, 1968
Punaiset pihlajatertut, 1969
Ladulla, 1971
Punainen silta, 1975
Taruniemi, 1978
Ihmissydän, 1980
Elovalkea, 1982
Oliko Norsuja? 1982
Tästä ura urkenevi, 1984
Päivänlintu, 1988
Lähteet
Karjalan suomenkieliset kirjailijat: Taisto Summanen (1931–1988) [vanhentunut linkki] Arkistoitu sivu, Archive.is

SUMMANEN TAISTO --
(19. kesäkuuta 1931 - 9.helmikuuta 1988) syntyi Leningradissa. Hänen isänsä, suomalainen kommunisti, osallistui Suomen luokkasotaan ja sen jälkeen muutti Neuvostoliittoon. Äiti oli inkeriläineri talonpoikaisnainen, kotoisin Leningradin alueelta. Vuonna 1933 isä Kalle Summarien lähetettiin opettajaksi Petroskoihin ja perhe matkusti perässä. Suuren Isänmaaflisen sodan vuosina Taisto Summanen oli äitinsä ja sisarensa kanssa evakuoitnna Arkangelin alueella Ustjanskin piirissä, josftr he kanden vuoden kuluttua palasivat Karjalaan.
Vuonna 1949 Taisto päätti kiifettävin arvosanoin Petroskoin osuuskauppaopiston ja aloitti opiskelun Petroskoin yliopistossa suomalais-ugrilaisten kielten osastossa. Opiskelualkanaan hän opetti suomen kieltä teknikumissa ja viidennellä vuosikurssilla ollessaan hoiti runouden osastoa Punalipun toimituksessa. Yliopistosta valmis-tultuaan 1954 Taisto Summanen toimi muukamia vuosia Karjalan Kirjailijaliiton konsulenttina ja sitten hoiti Punalipun arvosteluosastoa.
Taisto Summasen ensimmäinen runo ilmestyi 1944 Totuus-lehdessä. Vuonna 1947 Punalippu julkaisi hänen runovalikoimansa. Summasen ensimmäinen runokirja Oraita ilmestyi 1956.
Aikaj aksona 1956-1986 Karjala-kustantamo sekä Moskovan ja Leningradin kustantamot ovat julkaisseet runsaat kaksikymmentä Taisto Summasen suomen- ja venäjänkielistä runokirjaa. Vuonna 1980 Summanen julkaisi suomen kielellä valitut runonsa kokoelmana Ihmissydän. Viimeisimmistä runokirjoista mainittakoon Joulukuun jouhikko (Petroskoi, 1985), Razdumja (Mietteitä; Leningrad, 1985), Zarubki (Pilkkoja; Moskova, 1986), Velenije patnjati (Muisti velvoittaa; Petroskoi 1986), Päivän lintu (Petroskoi, 1988), Derevo pesen (Laulupuu; Moskova, 1988), Ketä aurinko rakastaa (Petroskoi, 1989).
Taisto Summanen oli ahkera kääntäjä. Hän on venäjäntänyt mm. Antti Timosen romaanit Pieni valkosiipi, Olen kotona ja Me karjalaiset, Uljas Vikströmin romaanin Käy eespäin, väki voimakas, Nikolai Jaakkolan romaanin Ristiaallokosta selville vesille sekä Suomen edistysmielisten kirjailijain teoksia, kuten Elvi Sinervon Toveri, älä petä ja Pentti Haanpään Noidankehän. Taisto Summanen on suomentanut monien venäläisten ja neuvostorunoilijoiden teoksia, mm. A. Biokin, V. Majakovskin, S. Jeseninin, A. Ahmatovan, N. Zabolotskin, J. Smeljakovin, M. Svetlovin, A. Zigulinin, A. Voznesenskii, R. Gamzatovin ja K. Kulijevin runoja.
Taisto Summaneri esiintyi myös lastenkirjailijana. Erillisinä painoksina on ilmestynyt kaksi hänen omaa lasterikirjaansa ja kymmenen hänen suomennostaan.
Kirj allisuusarvosteluissaan Taisto Summanen käsitteli pääasiallisesti Karjalan nykyrunoilijoiden ja prosaistien tuotantoa. Hän kirjoitti myös Kalevalan käännös-ongelmista. Summanen oli yksi Karjalan neuvostokirjallisuuden historian (1969) tekijöistä. Vuonna 1984 ilmestyi Taisto Summasen artikkelikokoelma Tästä ura urkenevi.
Huomattava osa Summasen runoista on käännetty venäjän ja monille muille Neuvostoliiton kansojen kielille. Hänen runojaan on julkaistu monissa keskuslehdissä ja erillisinä venäjänkielisinä julkaisuina. Summasen erillisiä runoja on julkaistu Unkarissa, Saksan Demokraattisessa Tasavallassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa. Suomessa on sävelletty ja levytetty monta laulua Taisto Summasen sanoihin.
Elli Aalto on käsitellyt Taisto Summasen tuotantoa 1978 ilmestyneessä tutkielmassaan.
Taisto Summanen ansaitsi varauksettoman tunnustuksen kirjallisesta toiminnastaan. Vuonna 1969 hän sai Karjalan nuorisoliiton palkinnon ja vuonna 1980 Arhippa Perttuselle nimetyn Karjalan valtionpalkinnon. Aktiivisesta osallistumisestaan Karjalan kirjallisuuden kehittämiseen hänet palkittiin Znak Potäota -kunniamerkillä ja mitaleilla sekä Karjalan ASNT:ri Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön kunniakirj alla. Vuonna 1974 hänelle myönnettiin Karjalan ASNT:ri ansioituneen kulttuurityöntekijän kunnianimi.
Taisto Summanen oli SNTL:n Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1958 lähtien. Hänet oli monta kertaa valittu Karjalan Kirjailijaliiton hallinnon jäseneksi ja Punalipun toimitusneuvoston jäseneksi.
Lähde/ Neuvosto-Karjalan kirjailijat (1989) Petroskoi