Adelaide Söderberg

☆☆☆ Adelaide Söderberg (Hackzell) is Eric Larsson af Kumo's 13th great granddaughter. ☆☆☆

• SSHY jäsensivut: Nummi rippikirja 1844-1850 (TK702) Sivu 24 Huchtis Pouho > Äiti leskenä ja kuolee 1850 / Viitattu 15.09.2023
• Kansallisarkisto: Nummen seurakunnan arkisto - Rippikirja 1844-1850 (I A:14), Tiedosto 26, sivu 24: Huchtis Pouho skatte hemman / Viitattu 15.9.2023
• SSHY jäsensivut: Nummi rippikirja 1851-1857 (TK702-703) Sivu 25 Huchtis Pouho > Ottotyttärenä vanhempien kuoltua äidin puolen isovanhempien luona. / Viitattu 15.09.2023
• SSHY jäsensivut: Nummi rippikirja 1866-1872 (MKO24-35) Sivu 26 Huchtis Pouho / Viitattu 15.09.2023
• Historieböcker Nummi Vigda: Vigd 28.11.1867 Man By Hyvelä Gård Uotila Extra kontorskrifvaren i Finlands Bank, Herr Berndt Robert Söderberg Hustru By Huchtis Gård Pouho Landtmätaredottern Adelaide Hackzell Original komment: vigde hemma
• SSHY jäsensivut: Nummi rippikirja 1866-1872 (MKO24-35) Sivu 53 Hyvelä Uotila / Viitattu 15.09.2023
• SSHY jäsensivut: Nummi rippikirja 1873-1882 (MKO36-48) Sivu 30 Huchtis Pouho / Viitattu 15.09.2023
• SSHY jäsensivut: Nummi rippikirja 1883-1892 (MKO49-62) Sivu 33 Huhti Pouho / Viitattu 15.09.2023
• SSHY jäsensivut: Nummi rippikirja 1883-1892 (MKO49-62) Sivu 270 Oinola Pasa, Pääniittu > Leskenä / Viitattu 15.09.2023
• SSHY jäsensivut: Nummi rippikirja 1893-1900 (MKO63-80) Sivu 364 Oinola Pasa > Sammatti 1898 / Viitattu 15.09.2023
• Kansalliskirjasto - Sanomalehdet: Helsingin Sanomat 27.06.1924, nro 173, s. 4 Kuolleita. T. k. 25 p:nä kuoli Sammatissa kamreerin rwa Adele Söderberg, o. s. Hackzell 75 wuoden wanhana. (Kuolema 25.6.1924)
• Kansalliskirjasto - Sanomalehdet: Länsi-Uusimaa 01.08.1924, nro 56, s. 3 Muistokirjoitus: Sammatista. - Adele Söderberg'in muistolle. Muistosanat tavallisesti kirjoitetaan mahdollisimman pian asianomaisen pois menon jälkeen. Tällä kertaa tapahtuu poikkeus. Monta kertaa näyttävät asiat ja tapahtumat toisenlaisilta etäämpää, tai vasta jonkun ajan ku luttua tarkasteltuna. Tätä viivyttelyä eivät äsken mainitut näkökohdat ole aiheuttaneet vaan kirjoittajan sairaus. Mutta sen kokonaan jättäminen ei voinut tulla kysymykseenkään. Poimennyttä olimme yleensä tottuneet nimittämään tädiksi ja täti hän olikin henkisesti varsin monelle Sammatin nuorelle, samoin nuorisoseuralle kokonaisuudessaan. Uskon että läheskään kaikki eivät »tädin» eläessä vielä oikein huomanneetkaan mikä kamreerska Söderberg oli hänelle.
• »Kamreerskasta» puhuttaessa ei koskaan tullut epäilystä mistään mahdollisesta sekaannuksesta, yhtä vähän kuin Elias Lönnrotin Sammatissa eläissä kenellekään olisi johtunut mieleenkään että »professori» voi olla kukaan muu kuin Lönnrot. Tiedettiinhän niitä muuallakin professoreja olevan mutta ne eivät sammattilaisia liikuttaneet, heillä oli vaan yksi professori. Ja sittemmin yksi kamreerska »täti» Adele Söderberg. Naapuriseurakunnassa Nummella syntyneenä ja osan elämäänsä eläneenä, tunsi hän niin perinpohjin sammattilaisten sielunelämän ja siitä syystä pääsi ihmisiä liki. Hän poisti tieltään koulun, toisen äidinkielen ja toisten yhteiskuntapiirien rakentamat väliaidat, täytti juopia ja tasotti teitä. Tädillä oli vielä muuan ainoastaan harvoille kuolevaisille suotu
• Drachman'lilakin. Aika kyllä kylvi ohimoille luntaan ja vierivät vuodet toivat ruumiin raihnaudenkin mukanaan, mutta henki ei vanhentunut. Siksipä hän niin hyvin ymmärsi nuoria vanhanakin ja ne useasti häntä. Nuoriso, tulevaisuuden »me» oli hänen sydäntään alati lähinnä. Mutta vainaja osasi elää ajan mukana, antamatta silti ajan virran itseään mukanaan viedä, ellei asia ollut hyvä, mutta jos se oli niin silloin oli tätikin valmis astumaan mukaan, ei puolittain vaan kokonaan. Miten rakkaita olivatkaan rva Söderbergille pienen kappelin harvinaisen runsaslukuiset suojeluskuntalaiset. Elämänsä illasta huolimatta astui hän empimättä lottien riviin, ei vain harvoin siellä näyttäytyäkseen vaan usein, sangen usein. Kuinka hän nuorison harras ystävä olisikaan hennonut jättää reippaita harmaita poikiaan. Lotille hän jäämistönsäkin määräsi.

• Pohjolan valossa uidessa, nähtyäsi vielä kerran lehtimajan juhlan, riensi sielusi ijankaikkisen valon asuntoihin, ennenkuin kesäiset päivät ehtivät lyhetä ja kesäyön kirkkaus tummua. . Rauhassa lepäös pienen puna seinäisen, jyrkkäkattoisen temp pelin ääreisessä kalmistossa. Su kupolvet vaihtavat paikkaa maan päällä, eikä mitään näy pysyvän, mutta hyvät teot eivät mene hukkaan kuitenkaan, koska ne ovat rakkauden hedelmiä ja rakkaus on iankaikkinen.
  • Ulvilassa 27.7.1924. Kaarlo Vanamo.