Aladár Antero Zoltán Béla Gyula Árpád Paasonen

Kansallisbiografia.fi:

Heikki Paasonen S 2.1.1865 Mikkeli, K 24.8.1919 Helsinki. V kauppias Anders Paasonen ja Fredrika Matiskainen. P 1894 - Maria Josefina Charlotta (Mariska) Paskay de Palásthi S 1864, PV tuomari Gyula Palásthi Paskay ja Serafina Melcsiczi Melcsiczky. Lapset: Maria Aranka Gizela S 1895; Aladár Antero Zoltán Béla Gyula Árpád S 1898, K 1974, eversti; Arvid S 1902; Ilona Anna S 1902.

Paasonen, Aladár (1898 - 1974)

päämajan tiedustelujaoston päällikkö, tasavallan presidentin adjutantti, eversti

Paasonen, Aladár (1898 - 1974) Uuden Suomen kuvahuolto. Uuden Suomen kuva-arkisto. Aladár Paasonen oli kielitaitoinen yleisesikuntaupseeri, joka palveli sotilasasiamiehenä Moskovassa ja Berliinissä sekä toimi presidentti Kallion ja presidentti Rytin adjutanttina. Jatkosodassa hän toimi ensin jalkaväkirykmentin komentajana sekä keväästä 1942 alkaen päämajan tiedustelujaoston päällikkönä. Hän siirtyi sodan päätyttyä ulkomaille, Ranskan tiedustelupalvelun tehtäviin, avusti marsalkka Mannerheimia muistelmien kirjoittamisessa Sveitsissä sekä toimi sitten Yhdysvaltojen palveluksessa.

Aladár Paasonen varttui eurooppalaisessa kulttuurikodissa. Hänen isänsä oli tunnettu suomalais-ugrilaisten kielten tutkija Heikki Paasonen ja äiti puolestaan unkaritar. Aladár kävi keskikoulun Helsingin normaalilyseossa ja lukion Hämeenlinnan lyseossa, josta hän pääsi ylioppilaaksi 1918. Valistunut koti ja tasokkaat koulut antoivat kielellisesti lahjakkaalle Paasoselle hyvät lähtökohdat alkavalle elämänuralle. Hän liittyi vapaussodan alkaessa vapaaehtoisena Pohjois-Hämeen I Pataljoonaan, osallistui ryhmänjohtajana Länkipohjan ja Kuhmoisten taisteluihin sekä adjutanttina sodan loppunäytökseen Lahden alueella. Paasonen palveli kesällä 1918 komppanian päällikkönä Hämeen Vartiopataljoonassa, pääsi syyskuussa oppilaaksi Haminan Fahnenjunkerschuleen ja jatkoi tammikuussa opintojaan Kadettikoulussa, jonka ensimmäiseltä kurssilta hän valmistui upseeriksi 1920. Paasonen palveli Kenttätykistörykmentti 1:ssä nuorempana upseerina syksyyn 1921, jolloin hänet valittiin komennettavaksi oppilaaksi Ranskan sotakorkeakouluun. Perehtyäkseen Ranskan asevoimiin ja kehittääkseen kielitaitoaan hän opiskeli ensin vuoden Ranskan maasotakoulussa Saint-Cyrissä Pariisin lounaispuolella. Maasotakoulun sotahistorian opettajana toimi majuri Charles de Gaulle, johon Paasonen tutustui vielä lähemminkin, kun tämä tuli oppilaaksi sotakorkeakouluun samalle kurssille.

Paasonen valmistui syyskuussa 1924 sotakorkeakoulusta hyvin arvosanoin ja palveli kotimaahan palattuaan toimistoupseerina Yleisesikunnan ulkomaatoimistossa ja operatiivisessa toimistossa. Maaliskuussa 1925 hän sai siirron järjestelytoimiston päälliköksi, missä tehtävässä toimiessaan hän ajoi läpi Eero Raholan ja Jussi Rikaman ideoiman uudistuksen, jolla laivasto ja rannikkotykistö keskitettiin 1927 yhteiseen johtoon. Varsinaisten virkatehtäviensä ohella Paasonen toimi 1924 - 1925 Sotakorkeakoulussa tykistötaktiikan tuntiopettajana.

Paasonen sai maaliskuussa 1927 vaativan tehtävän, kun hän joutui perustamaan ja organisoimaan armeijan ensimmäisen huoltopataljoonan. Hän osoitti omaavansa "harvinaisen suurta tarmoa ja järjestelykykyä" ja sai toiminnastaan divisioonan komentajalta, eversti Harald Öhquistiltä erinomaisen arvostelun. Paasonen herätti myönteistä huomiota myös kouluttajana, ja hänen huollon alalta pitämänsä varuskuntaesitelmät julkaistiin Suomen Sotilasaikakauslehdessä artikkeleina.

Paasonen määrättiin syyskuussa 1931 sotilasasiamieheksi Moskovaan, missä hän palveli ajankohtana, jolloin Neuvostoliitto alkoi kehittää panssarijoukkojaan ja niiden kanssa yhteistoiminnassa olevia ilmavoimia sekä maahanlaskujoukkoja. Moskovasta Paasonen siirtyi 1933 Berliiniin, missä kansallissosialistit olivat nousseet valtaan ja alkaneet kehittää Saksan asevoimia Versailles'n rauhansopimuksessa asetetuista rajoituksista välittämättä.

Paasonen palasi Suomeen alkuvuodesta 1934 ja palveli Armeijakunnan Esikunnassa operatiivisen osaston päällikkönä vastaten suojajoukkojen käytön suunnittelusta Karjalan kannaksella. Ajankohta oli työntäyteinen, sillä puolustusvoimat olivat parhaillaan siirtymässä aluejärjestelmään. Tammikuussa 1936 hän sai siirron Sotakorkeakouluun johtajan apulaiseksi ja vanhemmaksi taktiikan opettajaksi.

Paasonen kutsuttiin helmikuussa 1937 presidentti Kyösti Kallion vanhemmaksi adjutantiksi. Kallio luotti Paasoseen ja määräsi hänet syksyllä 1939 Moskovan neuvotteluihin lähetetyn valtuuskunnan sotilasneuvonantajaksi. Talvisodan puhjettua Paasonen määrättiin jäseneksi Suomen valtuuskuntaan Kansainliiton yleiskokoukseen. Sieltä hänet lähetettiin Suomen hallituksen valtuutettuna Pariisiin järjestämään länsivaltojen sotilasapua. Paasonen viipyi Pariisissa toukokuun puoliväliin ja ehti siten nähdä Saksan lännen hyökkäyksen ja Ranskan luhistumisen.

Presidentti Kallio erosi 19.12.1940 virastaan, ja hänen oli määrä lähteä junalla Nivalaan. Hyvästeltyään rautatieasemalla maan korkeimmat viranomaiset Kallio kunniakomppaniaa tarkastaessaan horjahti ja kaatui takanaan seuranneen adjutanttinsa syliin. Presidentti kannettiin vaunuunsa, jossa lääkäri totesi hänen kuolleen.

Paasonen jatkoi presidentti Risto Rytin vanhempana adjutanttina jatkosodan syttymiseen saakka. Hän pyysi heinäkuussa 1941 presidentiltä vapautusta adjutantin tehtävästä päästäkseen rintamapalvelukseen. Hän sai komentoonsa varusmiesrunkoisen Jalkaväkirykmentti 5:n, jota hän johti Länsi-Kannaksella ja edettäessä syksyllä Itä-Karjalassa Jessoilasta Maaselkään ja Kriville. Tammikuun lopulla 1942 Paasonen sai siirron päämajaan tiedustelujaoston päälliköksi, missä tehtävässä hän vastasi valtakunnan tiedustelusta johdossaan organisaatio, jonka palveluksessa oli kaikkiaan noin 2 400 henkilöä. Paasonen piti 3.2.1943 päämajassa valtionjohdolle ja korkeimmalle sotilaspäällystölle yleistilanteesta realistisen esitelmän, joka otettiin vastaan hyväksyen. Hän piti tilannekatsauksen myös eduskunnalle, mutta sai siellä kylmän, osin jopa vihamielisen vastaanoton. Tiedustelu havaitsi keväällä 1944 merkkejä odotettavissa olevasta suurhyökkäyksestä, mutta Paasosen oman käsityksen mukaan operatiivinen johto - lähinnä A. F. Airo - suodatti tietoja niin, etteivät ne menneet perille marsalkka Gustaf Mannerheimille.

Paasonen ja hänen alaisensa eversti Reino Hallamaa olivat talvella 1944 alkaneet valmistella toimenpiteitä siltä varalta, että maa miehitettäisiin. Hallamaa laati Paasosen suullisesta toimeksiannosta suunnitelman tärkeimmän tiedustelumateriaalin ja henkilöstön siirtämisestä Ruotsiin sekä toiminnan jatkamisesta sieltä käsin. Operaatiolle annettiin peitenimi Stella Polaris. Välirauhan ehtojen tultua 17.9. tietoon Paasonen antoi Hallamaalle käskyn operaation käynnistämisestä, ja kuljetukset alkoivat 23.9. Paasonen erosi kesäkuussa 1945 vakinaisesta palveluksesta ja poistui Mannerheimin kehotuksesta maasta. Hän siirtyi Ruotsista Hallamaan ja kolmen Stella Polaris -operaatioon osallistuneen upseerin kanssa Ranskaan, missä kenraali Charles de Gaulle otti entisen sotakorkeakoulun kurssitoverinsa miehineen Ranskan strategisen tiedustelun viraston palvelukseen. Paasonen työskenteli pari vuotta Ranskan miehitysvyöhykkeellä Saksassa perheen asuessa Ruotsissa.

Aladár Paasonen ja hänen perheensä muuttivat 1947 Madridiin, mistä Suomen entinen sotilasasiamies Espanjassa, everstiluutnantti Carl von Haartman oli järjestänyt heille asunnon. Toukokuusta 1948 alkaen Paasonen avusti Mannerheimia marsalkan muistelmien laatimisessa ja siirtyi syyskuussa Val-Montiin Sveitsiin, minne perhekin muutti perässä maaliskuussa 1949. Muistelmien valmistuttua Paasonen muutti syksyllä 1952 Washingtoniin ja astui Yhdysvaltain palvelukseen. Hän työskenteli 1950-luvulla etupäässä Frankfurtissa Länsi-Saksassa Itä-Euroopasta saapuneiden loikkareiden ja pakolaisten kuulustelutehtävissä. Eläkkeelle siirryttyään hän asettui asumaan Philadelphiaan. Hänen puolisonsa opiskeli, meni toimeen ja vastasi osaltaan perheen toimeentulosta. Paasosen viimeisiä elinvuosia varjosti parantumaton luuydinsyöpä. Hän saneli sairasvuoteellaan muistelmansa, jotka hän ehti saada valmiiksi huhtikuussa 1974 kolme kuukautta ennen kuolemaansa. Paasonen haudattiin Helsinkiin.

Aladár Antero Zoltán Béla Gyula Árpád Paasonen, Espanjassa Andres Barta, S 11.12.1898 Budapest, K 6.7.1974 Philadelphia, Yhdysvallat. V suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Heikki Paasonen ja Maria Josefina Charlotta (Mariska) Paskay de Palásthi. P2 1938 - musiikinopettaja, audiologi, kuurojenkoulun opettaja Flóra Ilona Bartha S 1918, K 2013, P2 V eläinlääketieteen tohtori Balázs Bartha ja Ilona Kovács. Lapset: Aladár Heikki Gyula S 1940, vuori-insinööri; Flóra Tuulikki Katri Jolan S 1941, vastaanottovirkailija, sihteeri; Aino Anna-Mária S 1943, K 2010, filosofian tohtori, yliopiston opettaja.

http://wikimonde.com/article/Aladar_Paasonen

http://www.memoiresdeguerre.com/article-paasonen-aladar-112772003.html