Anders Andersson Ignatius

Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Anders Ignatius. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=4367>. Luettu 6.4.2021.

Anders Ignatiuksen perukirja: Sääksmäen tk - perukirjoja, 1737-1744 (ES3617-3618 Sääksmäki 138) > Sivu 213 245: sivu ???; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=154... / Viitattu 26.10.2021

Ignatius-suvun Sääksmäen haara ja "Voipaalan Anders"

Koonnut Kari Rydman

Lähde: http://www.saaksmaki-seura.fi/Ignatius.htm

Ignatius-suku on lähtöisin Viipurin pitäjän Ignatan talosta. Suvun kantaisä Nils Johaninp. Ignatt oli mainittu porvarina Viipurissa 1613-27. Hänen poikansa Mathias Nicolai Ignatius (k. 1680) oli Viipurin kappalainen, sittemmin Juvan kirkkoherra ja rovasti. Hänen pojastaan, Viitasaaren kirkkoherra Sigfridistä (k. 1703) lienee lähtöisin nykyäänkin elävä Ignatius-suku.

Rovasti Mathiaksen vanhemmasta pojasta, Helsingin kirkkoherra ja rovasti Anders (Andreas) Ignatiuksesta (k. ruttoon 1710) lähtenyt sukuhaara sammui ainakin miehen puolelta jo 1800-luvulle tultaessa. Tämän "tuomiokapitulin arkistossa olevain asiakirjain mukaan voitonhaluisen ja kärsimättömän miehen" (Bergholm) saman niminen poika ANDERS IGNATIUS (1682 Helsinki - 1737 Sääksmäki, Voipaala) valmistui hovioikeuden auskultantiksi Turussa 1707, seurasi käräjillä Raaseporin ja Hattulan tuomiokunnan tuomaria, ja nimitettiin Sääksmäen tuomiokunnan vt. tuomariksi 1712. Hänen vaimonsa oli Margareta Sofia Godenhjelm (1690 - 1766 Hauhon Sotjalan Hovinkartanossa). Perhe pakeni toukokuussa 1713 Ruotsiin, jossa Anders Ignatius toimi asianajajana ja sotatuomarina. Hänet nimitettiin Sääksmäen alisen ja ylisen kihlakunnan tuomariksi 1719, mutta saattoi palata seudulle vasta rauhanteon jälkeen. Vuodesta 1723 hän toimi myös Hämeenlinnan pormestarina.

Voi hyvin olettaa, että Anders Ignatius (seuraavassa "Voipaalan Anders") oli hyötynyt taloudellisesti isostavihasta ja sen jälkeisestä jälleenrakennuksesta, ja että Sääksmäen keskeisin kartano Voipaala oli velkaisena ja huonokuntoisena hyvin edullinen ostos. Ostettuaan kartanon 1731 Anders ilmeisesti hetimiten rakennutti näyttävän päärakennuksen, ja todennäköisesti myös talousrakennuksia. Hänen vanhin tyttärensä Margareta Eleonora (1714-60) nai 1733 sittemmin Sääksmäen kihlakuntien tuomariksi kohonneen Johan Voivaleniuksen, joka kai piankin asettui asumaan Voipaalaan. Toinen tytär Anna Sofia (1717-87) nai 1736 Sääksmäen kihlakuntain vt. tuomarin Karl Johan Jägerskjöldin, jonka isä Claes oli tuomari Rantasalmella, sittemmin Turun hovioikeuden neuvos. Ainakin yksi heidän lapsistaan, tuleva kapteeni Christer Ludwig (1744-1809) on merkitty syntyneeksi Voipaalassa.

Voipaalan Anders Ignatiuksen pojasta Andersista (1719 Ruotsi -1765 Helsinki; siis kolme Andersia peräjälkeen) tuli Helsingin pormestari 1754. Hän omisti Voipaalaa perikunnan jäsenenä, kunnes hänen siskontyttärensä mies, tuomari Jan Jansson lunasti kartanon kokonaan itselleen 1763. Hänen perheensä näyttää kuitenkin asuneen Voipaalassa, koska vaimo Fredrika Pahl synnytti siellä kolme lapsistaan vv. 1752, 1755 ja 1757, mutta neljännen 1759 Helsingissä.

Voipaalan Andersin toinen poika Johan (1721-88) kohosi lopulta Turun hovioikeuden presidentiksi, oli kahdesti naimisissa, mutta jäi ilmeisesti lapsettomaksi. Kolmas poika Karl Fredrik (1726-86) oli Porvoon ja Kyminkartanon kihlakuntain tuomari. Hänen äidinkielestään saattaa kertoa Bergholmin maininta: "Kunnallispormestari Turussa, jommoisena puoltavaisesti suosi porvariston ruotsalaista puoluetta kuuluisassa valtiopäivämiehen vaalissa tammik. 1769".

Voipaalan Andersin nuorin tytär Magdalena Kristina (1732 Voipaala - ?) nai 1758 Hollolan kihlakunnantuomari Wilhelm Leopoldin (1726-97), ja he siirtyivät ensin virkataloon Tuuloksen Juttilan Ylöskartanoon, ja sitten Hauhon Sotjalan Hovinkartanoon. Myös äiti Margareta Godenhjelm oli seurannut tytärtään, sillä hän kuoli Hovinkartanossa 1766. Mainittakoon, että Hovinkartanossa (Ignatiusten-)Leopoldin suku liittyi 1784 myös Gripenbergien sukuun avioliiton kautta. Mikä merkitys tällä oli Voipaalan tulevaisuudelle, jää arvattavaksi.

Kirjoilla paikassa Tyrväntö Anoma 1710-luvulla:

Tyrvännön seurakunnan arkisto - Rippikirja 1720-1730, jakso 21, sivu 23/153: Tyrvändö: Anoma - Hattula: Sattula, Lambola ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24834235 / Viitattu 01.2019