Antti Vallebro (Vorho)

http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=172

Puuseppä, vääpeli. Syntyi 19.10.1912 Valkeasaaressa, kuoli 3.3.1991 Lyckselessä, haudattu Lyckseleen Berglundan hautausmaalle Ruotsissa. Ritari 99, 6.11.1942, ylikersantti, kaukopartionjohtaja Osasto Hartikainen. Vanhemmat pienviljelijä, puuseppä Juho ja Maria Vorho. Puoliso Tyyne Raatikainen k 2002.

https://www.tiede.fi/keskustelu/60050/ketju/kaukopartiomies_antti_v...

http://www.ww2incolor.com/finnish_forces/Antti+Vorho.html

"Valitut Palat

Marskin ritarit, 191 ihmiskohtaloa
Teksti Seppo Porvali
2001

N:o 99 ylikersantti Antti Vorho

RITARI RAJAN TAKAA

Mikko Pöllän lisäksi myös toinen Inkerin Valkeasaaresta kotoisin oleva ja Suomeen 1930-luvulla loikannut mies nimettiin Vapaudenristin 2.luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Hän oli Antti Vorho, joka sotien jälkeen livahti Ruotsiin ja muutti nimensä Vallebroksi.

Antti Vorho oli mies, joka suositti Mikko Pöllää päämajan tiedusteluosaston miehille syksyllä 1939, juuri ennen talvisotaa. Venäjänkielen taitoisia miehiä tarvittiin tuleviin kaukopartioihin. Pöllä ei miettinyt hetkeäkään ilmoittautuessaan.

Talvisodassa Vorho osallistui 19 partiomatkaan, joiden tehtävänä oli vihollisen etulinjan tiedustelu ja huollon häiritseminen. Välirauhan ajaksi hänet sijoitettiin Kuhmoon Kuusijärven vartioon. Rajakomppanian päällikkönä toimi kapteeni Jussi Kekkonen ja joukkueenjohtajana vänrikki Eino Penttilä. Samaan paikkaan komennettiin myös Mikko Pöllä.

Kesällä 1940 Vorho teki kolme partiomatkaa rajan taakse ja viipyi entisen vihollisen selustassa 27 vuorokautta. Jatkosodassa tulevien inkeriläisritarien tiet erkanivat: Pöllä sijoitettiin Erillinen Pataljoona 4:n 2. Komppaniaan eli Osasto Kuismaseen, Vorho puolestaan Osasto Marttinaan (3/ErP 4).

Jo ennen jatkosodan syttymistä Vorho oli jälleen rajan takana seuraten maantieliikennettä Uhtuan suunnassa, nyt rertki keski yhtäjaksoisesti 17 vuorokautta.

25 vuorokautta ilman täydennystä

Kesäkuussa 1942 Vorho komennettiin muutamaksi kuukaudeksi majuri Mauri Hartikaisen johtaman Osasto Hartikaiseen, jonka tehtävänä oli ilmavoimia palvelevan ilmatiedustelun järjestäminen.

Kun Vorhon johtama partio Os H/2 lähti matkaan 11. heinäkuuta 1942, ei kukaan osannut aavistaa, että reissusta muodostuisi kestoltaan jatkosodan pisin- 56 vuorokautta. Tästä ajasta partio joutui olemanaan lähes kuukauden ilman minkäänlaista täydennystä.

Komennuksen päätyttyä ilmavoimien komentaja, kenraaliluutnatti Jarl Lundqvist esitti Vorhon palkitsemista Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristillä:

-Elo-syyskuun aikana 1942 osallistui ylikersantti Vorho kaukopartion johtajana kaukopartioretkeen, mikä suuntautui Stalinin kanavan itäpuolelle Vienanmeren rannalle. Partioretki kesti yhteensä 56 vuorokautta. Aluksi partio erittäin rohkeasti ja röyhkeästi toimi kahden viikon ajan tiedustelutehtävissä partiolle annetussa kohteessa. Partion radion mentyä epäkuntoon joutui partio olemaan 25 vuorokautta ilman muonatäydennystä ja kolme kertaa vihollisen kanssa tulitaistelussa ollen johti ylikersantti Vorho partionsa jalkaisin omien puolelle. Tämä partioretki vaati kaikilta partiomiehiltä tavatonta sitkeyttä, mielen malttia ja hermojen hallintaa, mutta kaikkein suurimman rasituksen ja vastuun joutui kantamaan partion johtaja ylikersantti Vorho.

Kun venäläiset sotien jälkeen vaativat myös inkeriläisiä luovutettavaksi takaisin Neuvostoliittoon, Vorho muutti Ruotsiin, Lyckseleen, vaihtoi sukunimeä, ja elätti itsensä ja perheensä puuseppänä isänsä tavoin.

Mikko Pöllä kävi entsitä pakolaistoreiaan joskus tervehtimässä, kunhan itse oli ensin palannut omalta pakomatkaltaan.

N:o 120 ylikersantti Mikko Pöllä (muutama poiminta Mikosta)

Pyhimyskuvien kauppiaana Venezuelassa

Sotien jälkeen Pöllä palveli vuoden ajan Porkkalan rajavartiostossa. Suomen kansalaisuuden hän oli saanut keväällä 1945 itseltään Mannerheimilta. Paperiin piti vielä saada lääninhallituksen leima, ja kun Pöllä hortoili Uudenmaan lääninhallituksen käytävällä, vastaan tuli maaherra Eino Martola, ritariveli.
Leima löytyi paperiin viidessä minuutissa.
Valtiollisen poliisin etsivät pidättivät Pöllän tämän asunnolta 2. tammikuuta 1946. Kuulustelujen jälkeen hänet vietiin pienen selliin, jossa oli kalusteina seinälle nostettu sänky ja pieni jakkara. Tilanne oli kaikin puolin ikävä. Pöllä oli paitsi Suomen myös edelleen Neuvostoliiton kansalainen, mistä saattoi vapautua vain erityisen anomuksen avulla, ja sitä hän ei ollut tehnyt.
Kaksi vuorokautta kestäneiden kuulustelujen jälkeen Pöllä laskettiin kuitenkin vapaaksi. Hän matkusti välittömästi Ruotsiin ja sieltä Venezuelaan .........
Pöllä palasi Suomeen vuonna 1964. Hän oli juuri täyttänyt 48 vuotta ja pääsi heti Geologisen tutkimuslaitoksen palvelukseen. Paikan järjesti sissitoveri Vladi Marmo.

Jaana Janhila, Minerva 2009
SISSISOTAA KAUKOPARTIOSSA, Osasto Marttinan partiokertomukset 1941-1942

Partiojohtajat 1941-1942 (sivu 113)
Alikersantti Antti Vorho (Partiot 3, 4*, peitenimet Aalto)

• Antti Vorho kaukopartiomiehenä (sivut 129-130)

Antti Vorhoa kuvataan yksinäiseksi ja erikoiseksi sissiksi. Hän oli majuri Marttinan luiottomiehiä. Vorho oli aloittanut sissItoimintansa pienimuotoisesti jo talvisodassa ja jatkanut uraansa menestyksekkäästi välirauhan aikana komppanian päällikön salaisena asiamiehenä Itä-Karjalassa.
Vorhon viimeiseksi jääneellä partiomatkalla N:o 36 (12.-22. 4.1942) sattui seuraava tapaus. Kahden äärimmäisen taitavan sissin, Vorhon ja Honkasen, suket menivät pahasti ristiin. Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että Vorho uhkasi partiojohtajaa pistoolilla. Komppanianpäällikkö Marttina sai kuulla välikohtauksesta vasta, kun partio palasi kotiin. Asia olisi kuulunut viedä suoraan sotaoikeuteen, mutta Marttina suojeli luottosissiään ja tyytyi lähettämään hänet vaivihktaa pois komppaniasta. Sotaoikeuden tuomio olisikin ollut selvä, sillä partiojohtajan hengen uhkaamisesta olisi voitu langettaa kuolemantuomio.
Vorhosta tuli kuitenkin jo saman vuoden marraskuussa Mannerheimin ritari ja luutnatti Honkanen johti Osasto Marttinassa vielä Partiota N:o 37. (+43, 46)

Antti Vorho mukana näissä partioissa
Partio N:o 11 (Imari Honkanen, peitenimi Honkanen/Häme)
Partio N:o 14 (Ilmari Honkanen, peitenimi Honkanen/Mikkola)
Partio N:o 19 (Ilmari Honkanen, peitenimi Honkanen)
Partio N:o 24 (Ilmari Honkanen, peitenimi Honkanen)
Partio N:o 30 (Ilmari Honkanen, peitenimi Honkanen)
Partio N:o 32 (Ilmari Honkanen, peitenimi Honkanen)
Hävitys ja tiedustelukomennuskunta Honkasen kokoonpano matkalla 8.-16.1942
I Joukkue, Joukkueen johtajana Sulo Uitto
1. ryhmässä mukana kersantti Antti Vorho
Partio N:o 36 (Ilmari Honkanen, peitenimi Honkanen)"