Antti Ville Perttunen

Anders Wilhelm Perttunen alias Antti Ville Perttunen, eli Rosvo-Perttunen (10. toukokuuta 1851, Oulu – 6. heinäkuuta 1877, Kuopio) oli tunnettu rikollinen.
Perttusesta tuli jo varhain tunnettu rikollinen, jota voidaan verrata sen ajan vastaaviin kuuluisuuksiin, esimerkiksi Hallin Janneen, Haapojan Mattiin ja Gabriel Sutkiin. Päinvastoin kuin edellä mainitut, Perttunen ei ollut väkivaltainen. Hän oli varas, kelmi ja veijari, joka nautti ympäristönsä vähäväkisten suojelua ja arvostusta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on yli sata erilaista kertomusta ja tapausta Perttusen tekemisistä.

Perttusen pääasiallinen toiminta-alue oli laaja: Oulun läänin lisäksi koko Pohjois-Suomi, Kainuu ja Savo aina Mikkeliä myöten. Kotipaikkanaan Perttunen piti Limingan ja Raahen seudun syrjäkyliä. Perttunen maksoi piilottajilleen avokätisesti. Tiedetään jopa isojen talollisten häntä piilotelleen isojen rahojen toivossa. Perttunen pidätettiin Limingassa 5. joulukuuta 1874 ja hän sai elinkautisen kuritushuonerangaistuksen 17. syyskuuta 1875. Perttusen elämän loppuvaiheista ei ole varmaa tietoa. Perttusen kerrotaan kuolleen heinäkuussa 1877 Kuopion vankilassa. Erään tarinan mukaan hänen kuitenkin väitetään lahjoneen vartijat valehautaamaan hänet ja paenneen sen jälkeen Amerikkaan.

Ohjaaja Martti Kadenius käsikirjoitti ja ohjasi Perttusesta kertovan musiikkinäytelmän, "Rosvo-Perttunen". Näytelmä herätti suurta huomiota osakseen kun se esitettiin Limingassa 2003 ja 2005. Näytelmän myötä heräsi myös keskustelu siitä, onko soveliasta tuoda Perttusen tapaista rikollista näyttämölle ja tavallaan romantisoida hänen tarinansa "totuuden vastaiseksi".

Merimies Anders Perttuselle ja hänen vaimolleen Greta Yrjöntyttärelle (o.s. Pek­kala) syntyi 5.10.1851 poika, joka sai kas­teessa 9. lokakuuta isänsä mukaan nimen Anders Vilhelm. Isä oli syntyisin Oulujo­elta, äiti Oulusta. Perheeseen syntyi vuo­den 1857 lopulla myös tytär, Nanny Ca­rolina. Isä Anders kuoli vain muutama kuukausi myöhemmin helmikuussa 1858. Perhe omisti vähäisen huoneen ja lautaeteisen käsittäneen asunnon Oulun kaupungin viidennessä korttelissa, tontil­la 46. Kun perhe suoritti isänsä hautajaiskulut, varoja jäi 1 rupla ja 87 ¼ kopeek­kaa. Vuonna 1864 kuoli myös lasten äiti. Näin 13-vuotias Anders eli Antti ja hänen siskonsa jäivät orvoiksi ja maailman ar­moille. Vanhempien varhainen kuolema ja jääminen perheettömäksi ja kodittom­aksi ei tietenkään antanut kovin vahvoja eväitä ja lähtökohtia elämässä selviytymi­seen; se myös selittää keskeisellä tavalla Antin joutumisen syrjäpolulle.

Rosvona Perttunen jäi elämään. Taval­lisena rehellisenä työmiehenä hän olisi vai­punut historian hämärään. Laajalle levin­neiden tarinoiden lisäksi hänestä sepitet­tiin kolme arkkiveisua, jotka painettiin ja joita kansan keskuudessa laulettiin. Alek­sander Leppäsen ”Roswo Perttunen, Mahoton mainio ryöwäri Pohjanmaalla” ilmestyi heti vankilaan joutumisen jälkeen 1876, Juho Rangisen ”Toinen Uusi Lau­lu Mainion Roswo-Perttusen wiimeisistä elämän-waiheista” myös 1876 ja A. Olk­kosen ”Roswo Perttusen Laulu” 1895. Myös suullisessa kansanperinteessä alettiin rosvo-Perttusesta laulaa useina toisintoina balladimaista laulua, joka oli osin saanut vaikutteita julkaistuista arkkiveisuista mutta joka oli syntynyt itsenäisesti sisältä­en Perttusesta kertovia tarina-aineksia.24

Laajimmissa kansanlauluissa kerrotaan yksityiskohtaisesti nimenomaan Perttusen pidätyksestä. Laulun sepittäjä on aivan sel­västi saanut tietoja edellä siteeratusta Ou­lun Wiikko-Sanomien kuvauksesta. Lau­lujen ja veisujen henki ei ole Perttusta ihannoivaa. Pikemminkin hänen elämän­sä esitetään opettavaisena ja varoittavana tarinana.

Perttusesta kertovat runsaat tarinat ovat osin todenperäisiä, mutta useimmiten lii­oiteltuja. Suuria varkauksia hän ei tehnyt läheskään niin paljon kuin on kerrottu.Hänen nimiinsä on pantu runsaasti yleensä ”suuriin” rosvoihin liittyviä myyttisiä tee­moja, erityisesti heistä Robin Hood -hah­moina, omaisuuden ja tavaroiden tasaaji­na rikkailta köyhille. Pohjois-Pohjanmaakin ”tarvitsi” maakunnallisen suurrosvon tarinoiden aiheeksi. Lapsena rikoksen po­luille joutunut Antti Perttunen oli rosvois­ta ”mainioin”, jolle ikään kuin luonnos­taan syntyi niin kauhistusta kuin ihmetystä ja ihailuakin herättänyt jälkimaine.
——-
Eräässä Perttusesta kertovassa tarinassa hän tapaa pimeässä illassa pienen tytön, joka kertoo pelkäävänsä, koska seudulla liikkuu kuulema vaarallinen Rosvo-Perttunen. Perttunen tarjoutuu saattamaan tytön kotiin. Tämän kotiportilla hän kertoo tytölle: ”Ei sitä Perttusta tarvitse pelätä, ei se tee ihmisille pahaa, se vain rikkailta ottaa, köyhille antaa. Minä olen se Perttunen.”

Antti kävi pari vuotta kouluakin, mutta lopulta hänet pantiin räätälinoppiin. Mitä voikaan tulla orpopojasta, jonka eno oli yksi Oulun kuuluisimpia varastetun tavaran kuljettajia?

Oulu Tuomiokirkkoseurakunta > rippikirja, 1851-1857 > 160: 5te Qvarteret No 46

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=7280...

Oulu Tuomiokirkkoseurakunta > rippikirja, 1858-1867 > 197: 5te Qvarteret No 46

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=7282...

Oulu Tuomiokirkkoseurakunta > rippikirja, 1868-1880 > 455: B

https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=186...

Kaleva lehti KULTTUURI 5.1.2003 0:00 ARKISTO ANNA KILPONEN

https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/ei-mikaan-varas-vaan-tavara...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Wilhelm_Perttunen (syntymäaika on väärin, pitää olla 5.10.1851)

http://www.kirjastovirma.fi/rosvoperttunen

https://sites.google.com/site/perttusensuku/perttusia/anttivilhelmi

Oulun seurakunta > Oulun seurakunnan arkisto > Syntyneiden ja kastettujen luettelot > Syntyneiden luettelo 1848-1858 (IC:10) : http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5731596