Armas Herman Saastamoinen

Armas Herman (A. H.) Saastamoinen (14. huhtikuuta 1886 Kuopio – 20. lokakuuta 1932 Lontoo) oli suomalainen liikemies, kansanedustaja ja Suomen lähettiläs Kööpenhaminassa, Haagissa, Washingtonissa ja Lontoossa.

A. H. Saastamoinen oli kuopiolaisen kauppaneuvos Herman Saastamoisen ja Alexandra Sofia Tengmanin vanhin poika.[1] Hänen veljiään olivat vuorineuvos Onni Saastamoinen ja diplomaatti Yrjö Saastamoinen.[2] Hänen puolisonsa vuodesta 1909 lähtien oli Edla Emilia (Emily) Carssen.

Saastamoinen osallistui jääkäriliikkeen toimintaan värvärinä Pohjois-Savossa. Hän myös vieraili jääkärien luona Lockstedtin leirillä.[3]

Saastamoinen toimi aluksi salaisesti toimineen Savon suojeluskuntapiirin päällikkönä vuonna 1917 sekä Pohjois-Savon ja Kainuun sotilaspiirin esikuntapäällikkönä sisällissodan aikana 1918.[1] Sodan jälkeen hänestä tuli Suomen lähettiläs ensin Kööpenhaminaan (1918–1919) ja sitten Washingtoniin (1919–1921). Lähettilään tehtävistä hän palasi Suomeen perheensä yritysten H. Saastamoinen Ltd:n, H. Saastamoinen & pojat Oy:n ja Saastamoisen faneeri Oy:n johtoon 1921. Tässä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1926, jolloin keskittyi yhteiskunnallisiin tehtäviin. Hän oli kokoomuspuolueen kansanedustajana vuosina 1924–1926. Saastamoinen nimitettiin Suomen lähettilääksi Lontooseen ja Haagiin 1926. Hän hoiti näitä tehtäviä kuolemaansa saakka. Saastamoinen kuoli Lontoossa 1932.[4][5]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_Saastamoinen

http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=629

Ministeri A. H. Saastamoinen.

Kuoleman mustan ristin piirtäminen A. H. Saastamoisen nimen otsikkoon muodostaa raskaan kohdan itsenäisen Suomen historiaan. Hänessä on maamme kadottanut ei ainoastaan yhden parhaimmista ulkomaisista edustajistaan vaan myöskin lämminsydämisen, isänmaallisen henkilön, jonka ansiot itsenäisyystaistelussamme ovat merkittävimpien joukkoon luettavat. Armas Saastamoinen syntyi Kuopiossa huhtikuun 14 p:nä I 886. Suoritettuaan ylioppilastutkinnon v. 1905 hän valmistui antautumaan liikealalle ottaakseen isänsä rinnalla osaa OY. H. Saastamoisen-toiminimen laajojen liikeasioiden hoitoon. Mutta kun maailmansodan ensimmäisenä vuotena Suomessa heräsi ajatus saada tämän valtavan rynnistyksen yhteydessä isänmaamme eroitetuksi Venäjästä, liittyi Armas Saastamoinen ensimmäisten joukossa niihin, joiden isänmaanrakkaus ja velvollisuudentunto vaati uhraamaan kaiken Suomen itsenäisyyden puolesta. Hän antautui nyt politiikkaan ollen aktivistiryhmän johtavia miehiä toimien itsenäisyysmiesten edustajana Ruotsissa ja Saksassa. Kun vapaussota sitten puhkesi, oli luonnollista, että Armas Saastamoinen heti asettui valkoisen ylipäällikön käytettäväksi ja hänet nimitettiin Pohjois-Savon ja Kajaanin sotilaspiirin esikuntapäälliköksi. Hän toimi innolla kotiseutunsa vapauttamiseksi punaisten vallasta ja hänen nimensä liittyy läheisesti vapaussotamme historiaan. Suomen tultua itsenäiseksi oli sangen vaikeana ja arkaluontoisena tehtävänä sopivien miesten asettaminen maamme edustajiksi ulkomaille. Silloin käännyttiin myöskin Saastamoisen puoleen ja
hän joutui ensin Suomen asiainhoitajaksi sekä sittemmin Suomen ministeriksi Kööpenhaminaan. Täältä hän seuraavana vuonna siirtyi maamme edustajaksi Washingtoniin ollen tässä toimessa syyskuuhun 1921, jolloin hän vetäytyi pois diplomaattiselta alalta yhtyäkseen toiminimi H. Saastamoisen johtajaksi. Mutta hänen harrastuksensa sekä oman maan eitä maailman politiikkaan ja hänen asiantuntemuksensa näillä aloilla johtivat hänet taas pian yleisempiin tehtäviin. Vuonna 1924 hän oli edustajana eduskunnassa, jossa hänen osuutensa varsinkin armeijaa ja suojeluskuntia koskevissa asioissa oli erittäin ansiokas. Kun maamme edustajan paikka Lontoossa v. 1926 tuli vapaaksi, tarjottiin sitä Saastamoiselle, joka henkilökohtaisista uhrauksista välittämättä katsoi velvollisuudekseen ottaa sen vastaan. Tässä toimessa, ei täysin odottamattomana mutta kuitenkin yllättävänä ja syvästi järkyttävänä saapui tieto, että Armas Saastamoinen on pitkällisen taudin murtamana siirtynyt rajan loiselle puolelle. Armas Saastamoisella oli sydämen asiana puolustuslaitoksen ja suojeluskuntain kehittäminen. Hän oli mukana suojeluskuntia perustettaessa ja väsymättömän innokkaana suojeluskuntalaisena hän otti osaa niiden toimintaan. Tunnustukseksi tästä uhrauksesta ja arvokkaasta työstä hänet valittiin Kuopion suojeluskuntapiirin ja Kuopion kaupungin suojeluskunnan kunniapäälliköksi. Armas Saastamoisen elämän työ säilyttäköön hänen muistonsa suurena ja kirkastuneena kotikaupungissa, maakunnassa ja siinä maassa, jota hän lämpimästi rakasti ja jolle hän kaikkensa uhrasi.
Jahvetti : PSR:n poikien oma lehti, 06.11.1932, nro 11, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1362571?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Armas Saastamoinen

Suomen Lontoossa oleva ministeri Armas Herman Saastamoinen kuoli eilen klo 14.45 Lontoossa. Ministeri Saastamoinen oli pitkän aikaa potenut sydänvikaa ja sydänhalvaus päätti hänen päivänsä.
Joskaan ei täysin odottamattomana, niin kuitenkin yllättävänä ja syvästi järkyttävänä, tämän maan kaikissa isänmaallisesti ajattelevissa kansalaisissa suurta ja vilpitöntä surua tuottavana saapuu tieto, että Armas Saastamoinen on eilen pitkällisen taudin murtamana päässyt ikuiseen lepoon. Armas Saastamoisessa isänmaa menetti yhden parhaita ja uskollisimpia poikiaan ja samalla miehen, joka niinä lyhyvinä voiman ja tarmon vuosina, jotka hänelle suotiin, ehti työllään maansa ja kansansa hyväksi piirtää nimensä lähtemättömästi aikakautensa historiaan.
Niitä suuria ansioita, jotka Armas Saastamoisella oli itsenäisyysaatteen esitaistelijana, sittemmin sen aktiivisena ja uhrautuvana toteuttajana ja myöhemmin itsenäisen Suomen tunnetuksi tekijänä ulkomailla, ci tässä maassa voida unohtaa niin kauan kuin isänmaanrakkaus täällä yhdessäkään povessa elää.
Armas Saastamoisen työ ja toiminta on tämän maakunnan väestölle ja ennen kaikkea tämän lehden lukijoille niin tunnettua, että sen yksityiskohtainen selostaminen tällä paikalla on tarpeetonta. Emme kuitenkaan voi olla tässä palauttamatta mieliin sitä keskeistä asemaa, joka hänellä oli varsinkin nuoremman polven keskuudessa Suomen vapautusajatuksen intomielisenä levittäjänä. Armas Saastamoisen usko isänmaan vapautumiseen ja itsenäisen Suomen syntymiseen oli jo maailmansodan ensi päivistä alkaen niin intomielisen varmaa, ettei se voinut olla tartuttamatta epäuskoisintakaan. Se uskollinen piiri, joka näin vähitellen syntyi hänen ympärilleen ja jonka itseoikeutettu johtaja hän oli, tuli pian vakuutetuksi siitä, että hänen ajatuksensa kerran vapaasta isänmaasta ei ollut paljas intomielinen haave, vaan mahdollisuus, jonka toteuttamiseksi kannatti ja piti tehdä työtä. Ja tässä työssä oli Armas Saastamoinen itse aina ensimmäinen, aina valmis uhraamaan työnsä, omaisuutensa ja henkensäkin.
Näiden lyhyiden muistosanojen puitteissa emme voi kuvata lähemmin häntä itsenäisyysmiehenä, jääkäriliikkeen jäsenä ja järjestäjänä, vapaustaistelijana ja sittemmin m Suomen ehkä vaikuttavimpana diplomaattina, mutta jokaisella asteella hänen työnsä on ollut suorastaan korvaamatonta.
H herättäjänä ja järjestäjänä, vapaustaistelijana ja sittemmin H M itsenäisen Suomen ehkä vaikuttavimpana diplomaattina, mut- H ta jokaisella asteella hänen työnsä on ollut suorastaan koryaamatontä. Armas Saastamoisen elämäntyö säilyttäköön hänen muistonsa suurena ja kirkastuneena kotikaupungissa, maakannassa ja siinä maassa, jota hän niin lämpimästi rakasti ja jolle kaikkensa uhrasi.

Armas Herman Saastamoinen oli syntynyt Kuopiossa H H huhtikuun 14. päivänä 1886 kauppaneuvos Herman Saastamoisen ja tämän puolison Alexandra Tengmanin poikana. Hän tuli ylioppilaaksi Kopion yhteiskoulusta 1905. Teht ään sitten opintomatkoja Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin hän astui isänsä perustaman liikkeen palvelukseen, työskennellen siinä eri tehtävissä, viimeksi yhtenä johtajana sekä isänsä kuoltua liikkeestä muodostettujen osakeyhtiöiden johtajaksi. Johtajan toimesta hän luopui 1926 tultuaan nimitetyksi Suomen ministeriksi Lontooseen, kuuluen kuitenkin edelleen osakeyhtiöiden johtokuntiin. Hänen toiminnas-taan liikealalla mainittakoon vielä, että hän oli vv. 1921—26 Kansallis-Osuke-Pankin hallintoneuvoston jäsenenä sekä Suomen Sahanomistajayhdistyksen jäsenenä vuodesta 1925. Suomen asiainhoitajana ja sittemmin ministerinä Kööpenhaminassa Armas Saastamoinen toimi 1918 —19, ministerinä Washingtonissa 1919 —21 ja ministerinä Lontoossa ja Haagissa vuodesta 1926. Eduskunnan jäsenenä hän oli valtiopäivillä 1924 sekä edelleen jäsenenä eräissä valtion komiteoissa. Erikoisen suurimerkityksellinen oli hänen työskentelynsä vv. 1924 —25 armeijan tarkastuskomissionissa. Hänen luottamustehtävistään mainittakoon, että hän oli Kuopion kaupunginvaltuustossa 1912—18 ja vielä myöhemminkin useissa kunnallisissa toimi- ja lautakunnissa.

V. 1915 Armas Saastamoinen oli yhtenä itsenäisyysmiesten edustajana Ruotsissa ja Saksassa. Vapaussodan alkaessa hän tuli Pohjois-Savon ja Kainuun sotilaspiirin esikuntapäälliköksi. Tunnustukseksi ja kiitollisuudenosoitukseksi Kuopion suojeluskunta valitsi hänet myöhemmin kunniapäälliköksi, minkä kunnianosoituksen useat muutkin Pohjois-Savon suojeluskunnat hänelle osoittivat.
läisyyskutsun saanutta isänmaanystävää ja toimenmiestä surevat lähinnä puoliso, rouva Emily Saastamoinen, ja poika sekä kaksi veljeä perheineen ja muut sukulaiset.
Savo, 21.10.1932, nro 245, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1909959?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/888882?page=15