Carl Robert Ehrström

Carl Robert Ehrström (1803–1881) oli suomalainen lääkäri, bakteriologi ja arkeologi .
Ehrström kiinnostui tieteestä ja kulttuurista jo nuorena. Hän sai lääketieteellisen koulutuksen ja työskenteli lääkärinä ja tutkijana. 1850-luvulla hän muodosti varhaisen hypoteesin siitä, kuinka mikrobit voivat liittyä sairauteen. Valitettavasti hänen opintojaan kuvaavat paperit jätettiin huomioimatta tai sijoitettiin väärin akateemiseen byrokratiaan. Lääketieteen lisäksi Ehrström oli kiinnostunut myös paikallisesta historiasta. Hän tutki suomalaista kansan kulttuuria ja järjesti arkeologisia matkoja Pohjois-Suomessa.

Vuonna 1854 hän muutti Raahen rannikkokaupunkiin työskentelemään läänilääkärinä. Tuolloin istuimista oli tulossa kaupungin tärkein toimeentulomuoto. Merimiehet toivat mielenkiintoisia matkamuistoja ulkomailta ja Ehrström alkoi ajatella museon perustamista näiden uteliaisuuksien perusteella.

Maaliskuussa 1862 Ehrström aloitti kampanjan kerätäkseen lahjoituksia Raahen varakkaiilta kansalaisilta. Muutamassa kuukaudessa hän oli kerännyt huomattavan määrän rahaa ja saanut laajaa julkisuutta museohankkeelleen. Hänen saavutuksensa, ensimmäinen paikallinen suomalainen historian, kulttuurin ja luonnontieteiden museo , Raahen museo , aloitti toimintansa lokakuussa 1862.
https://en.wikipedia.org/wiki/Carl_Robert_Ehrstr%C3%B6m

Carl Robert Ehrström (14.9.1803-19.5.1881)
Carl Robert Ehrströmin lääkärin ura alkoi 1830-luvun puolivälissä Helsingin synnytyslaitoksen väliaikaisena amanuenssina. Hänen aikanaan sattui laitoksella lapsivuodekuolleisuuden aalto. Tuon ajan lääkkeillä ja metodeilla ei tätä kuumetta vastaan osattu taistella. Ehrströmiä lapsivuodekuume kuitenkin askarrutti, hoitohenkilökunnan ja muidenkin toimia seuratessaan hän kiinnitti huomiota siihen, että tauti näyttää leviävän kosketuksen kautta. Synnytyssairaalassa jyllännyt lapsivuodekuume-epidemia saatiin kuriin puhtaudella: tohtori Ehrström kehotti kaikkia pesemään kätensä niin potilaan luokse mentäessä kuin sieltä palatessakin.

Vuonna 1840 julkaistussa väitöskirjassaan Ehrström arveli taudin leviävän ”näkymättömän tekijän” välityksellä. Tuohon aikaan ei vielä tiedetty bakteereista mitään, vasta myöhemmin nämä näkymättömät tekijät saivat nimensä. Ehrström oli siis bakterologian edelläkävijä! (Ikävä kyllä v. 1840 ilmestynyt väitöskirja ei päässyt heti laajempaan tietoisuuteen, sillä muuten olisi Ehrströmin nimi jäänyt lääketieteen historiaan tautiopin ja bakterologian edelläkävijänä maailmassa. Kunnian lapsivuodekuumeen tarttumismekanismin selvittämisestä sai unkarilainen Ignaz Philpp Semmelweiss vuonna 1861 julkaistun tutkimuksensa myötä.)

Raaheen piirilääkäriksi
Ehrström otti vastaan Raahen piirilääkärin viran v. 1855, itämaisen sodan riehuessa. Ehrströmin virka-aika sattui Raahen kukoistuskaudelle, aikaan, jolloin kaupunkilaisten henkinen vireys oli parhaimmillaan.

Museuumi
Museon perustaminen ei ollut Ehrströmille mikään satunnainen hanke, vaan osa miltei elinikäistä toimintaan suomalaisen kulttuurin ja suomalaisten hyväksi. Ehrströmin eräänä päämääränä oli kansan sivistystason kohottaminen ja kaikkinaisen tiedonsaannin mahdollistaminen myös ja erityisesti alemmillekin kansanluokille. Tutustuttuaan raahelaisiin ja heidän kotiensa aarteisiin, viritteli Ehrström hanketta museon perustamiseksi. Lokakuun 21. päivänä v. 1862 allekirjoitetussa pamfletissa ”Museuumit”, joka julkaistiin 8.11. Oulun Wiikkosanomissa, Ehrström puhuu museoiden hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta. Julistusta pidetään Raahen museon perustamiskirjana ja sen allekirjoituspäivää museomme syntymäpäivänä. Toki Ehrström oli hankkeineen liikkeellä jo hieman aiemmin. Jo huhtikuussa laitettiin liikkeelle keräyslista, jolla kerättiin varoja kaappien ym, tarvikkeiden hankintaa varten.

Suomen ensimmäisenä paikallismuseona pidetyn Raahen museon keruukohteina olivat Ehrströmin julistuksen mukaan laajasti koko maapallon alueilta kootut artikkelit. Museon toiminta tuki voimakkaasti syntyajankohtansa paikallista identiteettiä, joka vahvasti liittyi merenkulkuun. Museo toi esille asukkaiden kontaktit kaukaisiin maihin. Raahen museo eroaa universaaleilla kokoelmillaan nykyisistä paikallismuseoista.

Museo toimi aluksi Ehrströmin kodissa, sittemmin mm alkeiskoululla ja raatihuoneen yläkerrassa.

Museohankkeen jälkeen Carl Robert Ehrström sai aikaan ainakin lukusalin perustamisen Raahen kirjaston yhteyteen. Raahen kirjasto perustettiin yksityisin lahjoitusvaroin v. 1847 työväestöä varten. Ehrström teki aloitteen lukusalin perustamisesta v. 1873. Jo v. 1861 Ehrström oli ollut mukana Nivalan eli silloisen Pidisjärven lainakirjaston perustamisessa.
-Eija Turunen
http://raahenmuseo.fi/index.php/tietolaari/merkkihenkiloita

Carl Robert Ehrström ja Raahen museo
Sanotaan, että ihmisellä on kaksi paratiisia, menneisyys ja tulevaisuus, ja että ne rajoittuvat toisiinsa nykypäivän katkeruudessa. Tulevaisuudesta emme tiedä mitään – saatamme vain arvailla sen sisältämää elämää –, mutta pieni matka menneisyyteen on aina mahdollinen. Ei tarvita muuta kuin hieman aikaa ja viivähdys museon maailmassa.

Muistoja ja perinnettä, vanhaa ja koettua kulttuuria, pilkkuja pienen kaupungin ja sen maakunnan menneen elämän peilistä talletettuna aikamme ihmisen tarkasteltavaksi. Maan vanhin kotiseutumuseo ylläpitää pienen Raahen merellistä leimaa.

Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että juuri Raahessa syntyi ajatus ensimmäisen kotiseutumuseon perustamisesta. Se on outoa siksi, että olihan kaupunki pienen kokonsa ja syrjäisen sijaintinsa lisäksi tuolloin – 1862 – myös koulu- ja sivistysoloiltaan varsin puutteellinen.

Ajatus muuttuu ymmärrettäväksi, kun otetaan huomioon Raahen tuolloinen asema maan elinkeinoelämässä. Raahe oli maan suurin laivanvarustaja- ja merenkulkukaupunki. Sen kauppa-alue kurottautui rannikolta itärajalle saakka: pohjoisessa Kainuun kaukaisimmille kulmille, etelässä Hämeeseen ja Savo-Karjalaan saakka. Tämän takamaan väki toimitti asiansa Raahessa, ja kaupunki purjehti puolestaan ”maalimanpallon” seitsemällä merellä vilkkaammin kuin mikään muu Suomen kaupungeista.

Kauppa ja merenkulku toivat kaupunkiin monenmoista tavaraa. Maakauppa tuotti rinnan luonnontuotteiden taidokkaita käsitöitä niin tarve- kuin koriste-esineiksi. Merimiehillä oli tapana tuoda kotiintuliaisina mitä merkillisimpiä muistoesineitä pitkiltä, usein vuosiakin kestäneiltä matkoiltaan. Lisäksi he valmistivat itse kymmenittäin purjealusten siroja pienoismalleja. Erityisesti mainittakoon tässä yhteydessä merimies Heikki Haapajoki, jonka taidonnäytteet olivat varsin haluttuja artikkeleita alan keräilijöille. Näin muodostui yksinkertaisesta merimieskodista piankin pieni museo sellaisenaan.

Tällä tavoin hakeutui Raaheen siis mitä kirjavin esinepaljous. Sinne keräytyi salomaan äijän taidokkaasti valmistamia tarve-esineitä ja kaukaisimpienkin maanosien ihmeellisiä kasveja ja eläimiä ja kaikkea, mitä näiden ääriarvojen väliin sopineekaan. Yleensä kaikkea, mitä tuon ajan ihminen maailmaansa kierrellessään saattoi tavata.

Vuonna 1862 heräsi ajatus näiden esineiden järjestämisestä yhtenäiseksi kokoelmaksi. Hankkeen vireillepanijana toimi silloinen Raahen piirilääkäri Carl Robert Ehrström (1803–1881). Hän oli aikansa Raahen ehkä valistunein kulttuuripersoona, ja olipa hän jatkuvassa yhteydessä opiskelutovereidensa Lönnrothin, Runebergin ja Snellmanin sekä heitä hieman nuoremman suomalais-ugrilaisten kansojen tutkijan M. A. Castrénin kanssa.

Ehrström on ollut voimakkaan topeliusmaisen kansallisromantiikan elähdyttämä mies. Tämä kuvastuu mm. häneltä säilyneiden museohankekirjelmien sisällöistä. Lopullisia vaikutteita, jotka saivat Ehrströmin innostumaan museoajatukseen, on luonnollisesti vaikea luonnehtia, mutta ehkä hän, kuultuaan merimiesten kertomuksia Lontoon, Pariisin ym. valtavista museoista, oivalsi tällä saralla voivansa tehdä pienellä kotipaikkakunnallaan samaa arvokasta isänmaallis-ihanteellista työtä, jota nämä jo mainitut opiskelutoverit suorittivat maan eteläisemmissä osissa.

4.4.1862 laski Ehrström Raahessa liikkeelle keräyslistan saadakseen varoja suunnittelemalleen museolle. Tällä tavoin hän onnistui saamaan kokoon vajaat 700 nykyistä [1967] markkaa [n. 1 000 vuoden 2008 euroa]. Summa ei ollut suuren suuri, mutta sillä Ehrström pääsi alkuun. Hän järjesti keräämänsä esineet ensin kotiinsa, kun Raahessa ei silloin vielä ollut muuta soveliaampaa paikkaa näyttelyesineille. Saadakseen vauhtia hankkeen kehittymiseen hän vetosi kaupungin kapteeneihin ja merimiehiin kehottaen näitä keräämään luonnonhistoriallisia harvinaisuuksia kotikaupungin kokoelmiin. Ehrström suunnitteli siis ensisijaisesti luonnonhistoriallista museota.

Mutta merimiehet eivät tyytyneet tähän, vaan toivat mitä moninaisimpia ihmisen kehittämiä käyttö- ja koriste-esineitä eri puolilta maailmaa. Näin siis museosta paisui laajempi kuin mitä alun perin oli kaavailtukaan.

Muutamia vuosia olivat näin kerätyt esineet näytteillä piirilääkärin yksityisasunnossa, mutta ne siirrettiin sittemmin museon nykyiseen toimitaloon, kaupungin rannassa vanhalla satamalaiturilla sijaitsevaan 1846 rakennettuun merimies- ja pakkahuoneeseen, joka silloin oli kaupungin Kauppaseuran omistuksessa. Pitkään ei museo sillä erää kuitenkaan voinut pakkahuoneessa majailla, sillä kun kaupungin merenkulku 1870-tienoilla kohosi huippuunsa, tarvittiin rakennus kokonaisuudessaan palvelemaan valtavaksi paisunutta merikauppaa. Maan vanhimmasta kotiseutumuseosta oli tullut kiertolainen. Se muutti ensin kirkon lähettyvillä sijainneen ala-alkeiskoulun suojiin ja sieltä varsin pian Raatihuoneen yläkertaan, kunnes se v. 1908 palasi yhdessä kirjaston kanssa takaisin pakkahuoneeseen, jonka Kauppaseura jo 1893 oli lahjoittanut museota ylläpitämään perustetulle museoseuralle.

Tuskin olisi museolle voitu oivallisempaa toimipaikkaa osoittaa kuin mitä on tämä vanha ”pakhuusi”. Olihan tällä rakennuksella mitä keskeisin asema vanhan Raahen ja koko sen maakunnan elämässä. Se oli pikkukaupungin elinhermo, joka suoranaisesti kuvasti kulloisenkin ajan kauppasuhteiden vaikutuksia kaupungin elämään.

Nykyisellään voidaan Raahen museota pitää yhtälailla kotiseutu- kuin merimuseonakin. Suuren laivaliikkeen loppuessa 1800-luvun loppuvuosina alkoi ulkomaisten esineiden virta museoon laantua, ja niiden asemesta alkoi tulla näytteitä kotoisemmilta elämän aloilta. Laivanrakennuksen ja merenkulun laannuttua vapautui niiden piiristä suuret määrät merialan esineistöä, joka osin talletettiin museon suojiin. Kotikaupungin aluksien pienoismallien ja maalausten rinnalle keräytyi joukko purjehdusta ja merenkulkua esittelevää aineistoa. Tuli purjealusten lokikirjoja, työpiirustuksia, laivan apteekki, laivakelloja, tykkejä, ankkureita ja ankkuripelejä, merikortteja, suuntimisvälineitä, tiimalaseja, merimiesten työkaluja ja jopa kokonainen raakapuukin.

Museon harvinaisuuksiin kuuluvat eittämättä 1700-luvulta oleva nahkainen sukelluspuku, jonka on mainittu olevan aivan maailman vanhimpia, sekä 1645 valmistettu aurinkokello. Samoin ovat museoon sijoitetut 1908 tulipalon kautta tuhoutuneen vanhan kirkon koristeelliset puuveistokset ja alttaritaulut, jotka ovat peräisin 1600-luvun puolivaiheilta. Oman ryhmänsä muodostavat 1800-luvulta säilyneet naisten erittäin runsaslukuiset ja taidokkaat käsityöt, jotka ovat vallanneet museon yläkerran kookkaan salin lähes kokonaisuudessaan. Yläkertaan ovat myös järjestetyt merimiesten tuomat merten kasvit ja eläimet, mm. varsin runsaslajinen koralliryhmä. Käsitöiden kera samassa huoneessa on myös Raahen ensimmäinen piano, kruununvouti Gabriel Bergbomin aikoinaan omistama fortepiano, jolla kerrotaan soitetun Napoleonin marssia itselleen tsaari Aleksanteri I:lle hänen kerran Raahessa käydessään.

Vanhan merellisen Raahen henki työntyy kaikkialla museossa katselijaa vastaan. Laivaporvareiden ja merimiesten kotien huonekalut ovat täällä säilytetyt jälkipolville muistona, onpa alakertaan sisustettu pieni merimieskodin huonekin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Mutta löytyy museosta merkkejä kaupungin käsityö- ja teollisuuselämästäkin. Niinpä tapaa katselija sieltä täydellisen 1800-luvulta olevan kultasepän välineistön, näytteitä aikoinaan Suomen suurimman myllyn, Lundbergin ”tulimyllyn” tuotteista, samoin aikoinaan kuulun Johan Leufstadiuksen tupakkatehtaan jäänteitä sekä laivanrakennukseen läheisesti liittyvät timperin välineet.

Samoin museon arvokkaimpiin esineisiin lukeutuvat Pyhäjoelta Piehingistä löydetyn satoja vuosia vanhan purjealuksen jäänteet: osa pantturia (kaaripuu) ja kylkilaudoitusta.

Kokonaisuudessaan on tämä museovanhus kuin kappale merellisen Raahen mennyttä elämän sykettä. Aitoa ja ainutkertaista. Jotain sellaista, jonka arvoa tuskin kukaan koskaan voi asettaa kyseenalaiseksi. Se on horjumattoman vakaumuksen leimaamaa kuisketta meille, jotka usein liiankin kärkevästi pyrimme elämään omaa aikaamme.
Kirjoittaja Vesa Hannila Tekstin lähde
Teksti on julkaistu aiemmin Raahen Seudussa 26.1.1967.
http://www.kirjastovirma.fi/raahe/ehrstrom

Henkilötiedot 2.10.1822 Karl Robert Ehrström 13694. * Luodossa 14.9.1803. Vht: Kruunupyyn kappalainen Anders Ehrström 8764 (yo 1768, † 1822) ja hänen 2. puolisonsa Anna Maria Reinius. Vaasan triviaalikoulun oppilas 3.2.1816 – 24.7.1822. Pääsykuulustelu 30.9.1822. Ylioppilas Turussa 2.10.1822. Pohjalaisen osakunnan jäsen 5.10.1822 [1822] Carolus Robertus Ehrström die V Octobris. Natus die XIV Septembris a. MDCCCIII. | Philos. Candidatus an. 1831. Medicinæ Candidat 1834. Medicinæ Licentiat 1838. | S.å Provincial Läkare i Torneå. Medicinæ Doctor 1840. Respondentti 10.6.1829, pr. Benjamin Frosterus 12369. FK 7.4.1831. LK 12.12.1834. LL 28.4.1838. Tutkimusmatka Lappiin M. A. Castrénin kanssa 1838. Väitöskirja 1840 pro doctoratu. LKT 18.7.1840. — Tornion kaupunginlääkäri 1838. Tornion piirin piirilääkäri 1839, Raahen piirin 1855, ero 1871. † Raahessa 13.5.1881. Pso: 1840 Sofia Katarina Ekström († 1905).
Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852

Carl Robert Ehrström
Syvästi sivistynyt mies mukana suuressa työssä valon, toivon ja totuuden hyväksi. Raahen piirilääkäri ja museon perustaja.

Merkittävät vuodet

• 1803 syntyi 14.9. vanhemmat Kruunupyyn kappalainen Anders Ehrström ja Anna Maria Reinius
• 1816 Vaasan Triviaalikouluun
• 1822 ylioppilas, opinnot Turun Akatemiassa (Turun palo 1827)
• 1828 Helsingin yliopistoon
• 1831 maisterin arvo
• 1834 lääketieteen kandidaatiksi
• 1838 lääketieteen lisensiaatiksi ja valinta Tornion kaupungin lääkäriksi,
• 1839 Tornion piirilääkäriksi
• 1840 3.6. naimisiin Sofia Ekströmin (1815-1905) kanssa. Tohtorin arvo 18.7.
• 1855 Raahen piirilääkäriksi
• 1862 Ehrström tekee perustustöitä Raahen museota varten. Museo perustetaan
• 1871 eläkkeelle piirilääkärin virasta
• 1873 Ehrströmin aloitteesta Raahen lainakirjastolle uusi lukusali
• 1881 13.5. ajasta ikuisuuteen

http://raahenmuseo.fi/index.php/tietolaari/merkkihenkiloita