Christoffer Bonsdorff

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4149

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bonsdorff_%28suku%29

http://juhansuku.blogspot.fi/2008/04/oululainen-suurliikemies.html

Oululainen suurliikemies Christoffer Bonsdårf, toimi kultaseppänä Oulussa vuonna 1641,

Eräänä syksyisenä päivänä vuonna 1638 erään kultasepän luona asuneet kisällit Otto Bremers ja Christopher Bonstar kertoivat Turun kaupungin raadille tulleensa kesken uniensa hyökkäyksen kohteiksi parin sotilaan toimesta. Todisteina päällekarkauksesta näytti Bonstar rikkinäistä puseroaan.

Christopher Bonstar on ilmeisesti ollut sama henkilö kuin 1640-luvulla Ouluun asettunut kultaseppä Christopher Bunstorp. Oulusta Christopher löysi puolisokseen paikallisen porvarin tyttären, Karin Tyrisdotter. Karin kuului ns. Hourun sukuun. Kultaseppä Bunstorp jätti jälkipolvien ihailtavaksi useita käsityönsä jälkiä, esimerkiksi oheisessa kuvassa näkyvän hopeisen kastemaljan.

Perinnetiedon mukaan Bunstorp olisi ollut kotoisin joko Lüneburgista tai Pfaltzista, jossa hänen oletettu isänsä Christian Petter olisi ollut kultaseppänä. Edelleen perimätieto kertoo Christopherin kuuluneen saksalais-tanskalaiseen Bernstorffin aatelissukuun. Tämä tiedon todenperäisyyttä on syytä epäillä.

Kultaseppä Bunstorp ei kuitenkaan pärjännyt kilpailussa ja Oulun palon jälkeen vuonna 1652 hän häviää maisemista jättäen jälkeensä perheensä sekä velkansa. Paria vuotta myöhemmin Oulun raati sai eteensä kultaseppä Lars Erikssonin, joka ilmoitti halunsa avioliittoon hylätyn vaimon, Karinin kanssa. Lars halusi samalla suojan Bunstorpin velkojia vastaan. Niinpä Bunstorpin omaisuus työkaluineen jaettiin velkojille ja Karin sekä Lars avioituivat. Lars lienee kuollut 1660-luvun lopulla Karin kuollessa vuoden 1689 tienoilla.

Christopherilla ja Karinilla oli useita lapsia, joista täysin varmasti voidaan tunnistaa ainoastaan Peter Bondstorph (nimikirjoitus tekstin alla), josta aikaa myöten tuli kauppias Ouluun. Kaupan valikoima oli erittäin tyypillinen tuon ajan oululaisessa puodissa. Tarjolla oli tervaa, suolaa, viljaa ja kangasta. Näiden lisäksi Peter viljeli kaalimaataan ja peltoja, osti kiinteistöjä sekä vuokrasi kaupunginkellaria. Vuodelta 1687 mainitaan Peterin omistaneen kauppakojun Kemissä. Äidinperintönä hänelle lankesi suvun talo, jonka omistus pysyi jälkeläisillä aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Peter Bondstorp oli naimisissa Anna Knutsdotterin kanssa.

Satamakaupungin kasvatille oli luontevaa myös laivojen rakentaminen ja vuokraus. Niinpä hänen kerrotaan 1690-luvulla rakennuttaneen laivan eräälle tukholmalaiselle sekä toisen Härnösandiin. Yhdessä toisen kauppiaan kanssa he vuokrasivat omaa laivaansa kruunulle, joka kuljetti sillä sotaväkeä Tallinnaan Pohjansodan alussa vuonna 1700.

Peter Bondstorph oli Oulun porvarikaartin ensimmäisen komppanian vääpeli ja vuodesta 1691 luutnantti. Edelleen hänet mainitaan yhden korttelin palopäällikkönä ja parin muun miehen kera kaupungin mittojen tarkistajana. Peter lahjoitti 1687 seurakunnalleen 14 tynnyriä viljaa ja ei olekaan yllätys, että hänet lopulta valittiin kaupungin raatiin 1691.

Peter ja Anna kuolivat 1700-luvun alussa. Porvari Peter haudattiin äidinisä Tyriksen lunastamaan hautaan Oulun kirkossa. Perunkirjan kertoo hyvin varakkaasta taloudesta. Kiinteistöjen ja maa-alueiden lisäksi häneltä jäi mm. kolmen tukaatin kultasormus, hopeisia kannuja ja lusikoita, 58 hopeista nappia, tusina tinalautasia, kolme tuoppia ja kahdeksan kuparista kattilaa. Eläimiä löytyi viisi hevosta ja kahdeksan lehmää. Osuudet eri laivoihin ja pienet tavaraerät mm. suolaa täydensivät pesäluetteloa. Yhteensä varoja oli 6544 kuparitaalaria, saatavia löytyi 14210 taalaria ja velkoja 2176 taalaria. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että 1700-luvun alussa tynnyri rukiita maksoi noin 10 taalaria.

Peterillä ja Annalla oli lapsia seuraavasti;

1. Kristofer Bondstorph, s. Oulussa 1673, Kirvun kappalainen 1704, Joroisten kirkkoherra 1715, k. 1721, pso. Anna Heintzia.

2. Hans Bondstorph, kauppias, mainittiin 1711 rutiköyhäksi, asui myöhemmin nähtävästi veljensä luona, koska hänet haudattiin Joroisiin 1722, pso. Brita.

3. Peter Bondstorph, kauppias, k. 1710, pso. Karin tai Kerstin.

4. Zacharias Bondstorph, kauppias, k. 1745. Suvun Oulun-haara jatkui Zachariaksen jälkeläisten toimesta aina 1830-luvulle asti, jolloin nämä nimilinjat kuolivat, kuvassa viimeisen Bondstorphin tiedot Oulun Tuomiokirkkoseurakunnan haudattujen luettelosta 10.1.1836

5. Claudius Bondstorph, k. 1710.

6. Katarina Bondstorph, k. 1733, pso. porvari Gabriel Röding.

7. Dorotea Bondstorph, k. 1747, pso. tullitarkastaja H. Estlander.

Christopher Bonstorp (Bunstorp, Bonsdårf, Bonstorf, Bondstorph) *ca 1619 (i Pfalz?), anlände hösten 1638 (från Lüneburg?) till Åbo, i början på 1640-talet till Uleåborg, försvann efter stadens brand 1652 i obekanta öden, (nämndes som död 1665), guldsmed i Uleåborg, gift med Karin Tyrisdotter (senare 1651 omgift med guldsmed Lars Erksson).

Carin Tyriksentytär, Bonsdorff / Bonsdårf (taulusta 78. Äiti: Lithovius, Catharina Johanintytär) Lisätietoja: Oli elossa Oulussa 1689. Perhesuhteet: Toinen avioliitto ilmeisesti 1654.

1. puoliso Bonsdorff / Bonsdårf, Christoffer s. Kotoisin Saksasta, Lüneburgista. Kultaseppä Oulussa 1641. Suku, jolla ennen sen tuloa Suomeen on tarinan tieten ollut nimi Bernstorff, kehutaan johtuvan samasta juuresta, kuin Bernstorff'in kuuluisa kreivillinen perhe Tanskassa. Varmaa ainakin on, että Lüneburgista, josta Tanskan sennimiset kreivit polveutuvat, tuli suomalaisenkin suvun kanta-isä Kristiina kuningattaren aikana Ouluun. Hänen jälkeisensä siellä ovat tällä vuosisadalla sukupuuttoon kuolleet. Mutta jo varhain siirtyi Oulusta etelä-Suomeen sukuhaara, joka on perustanut suvun maineen maassamme. Sen jäsenet ovat toimineet varsinkin kirkon, koulun ja yliopiston palveluksessa, jossa moni on saavuttanut tieteellisen maineen. Niinpä veljekset, teologit Jakob ja Johan sekä entomologi ja lääkäri Gabriel B., josta viimemainitusta, aateloittuna nimellä von Bonsdorff, ny k. senniminen sekä aatelis- että vapaaherra suku on lähtenyt. Meidän aikaisista suvun jäsenistä mainittakoon anatomi ja luonnontutkija Evert Julius B. sekä veljekset, matematiikot Axel Ed,v, ja Ernst J. V. B. (1901) Suku, jolla ennen sen tuloa Suomeen on tarinan tieten ollut nimi Bernstorff, kehutaan johtuvan samasta juuresta, kuin Bernstorff'in kuuluisa kreivillinen perhe Tanskassa. Varmaa ainakin on, että Liineburgista, josta Tanskan sennimiset kreivit polveutuvat, tuli suomalaisenkin suvun kanta-isä Kristiina kuningattaren aikana Ouluun.* Hänen jälkeisensä siellä ovat tällä vuosisadalla sukupuuttoon kuolleet. Mutta jo varhain siirtyi Oulusta etelä-Suomeen sukuhaara, joka on perustanut suvun maineen maassamme. Sen jäsenet ovat toimineet varsinkin kirkon, koulun ja yliopiston palveluksessa, jossa moni on saavuttanut tieteellisen maineen. Niinpä veljekset, teologit Jakob ja Johan sekä entomologi ja lääkäri Gabriel B., josta viimemainitusta, aateloittuna nimellä von Bonsdorff, ny k. senniminen sekä aatelis- että vapaaherra suku on lähtenyt. Meidän aikaisista suvun jäsenistä mainittakoon anatomi ja luonnontutkija Evert Julius B. sekä veljekset, matematiikot Axel Ed,v, ja Ernst J. V. B. Peter Bondstorph sanotaan Kristiina kuningattaren aikana tulleen Lüneburgista Saksanmaalta ja asettuneen Ouluun, jossa harjoitti kultasepän ammattia. Mainitaan vainajana 1665. Puoliso: Karin Tyriksentytär, Oulun porvarin Tyris Pietarinpojan ja Karin Juhanantyttären tytär, joka, näkyy eläneen vielä 1681. Vaimonsa kanssa peri Bondstorph talon Oulussa, joka jäi hänen jälkeistensä haltuun aina 19. vuosisadan keski-paikoille asti. Lapsista ei ole tiedossa kuin poika Lähde: Axel Bergholm Sukukirja Asui vielä 1647 Oulussa, 1652 - 1653 Oulun palon jälkeen, mutta karkasi lähivuosina paikkakunnalta ja katosi tuntemattomiin kohtaloihin. Vaimo sai luvan mennä uuteen avioon. ************** 1640-luvulla tekemistään hienoista hopeaesineistä kaupunginkuuluksi tullut kultaseppä Christoffer Bonstorff on kadonnut Oulusta ja hänen mukanaan melkoinen määrä hopeaa ja rahoja. Niinpä Bonstorffin vaimo on joutunut suuriin velkoihin, mitkä aiotaan maksaa omaisuutta ja työkaluja myymällä. Mainittakoon, että kultaseppä Bonstorff on aiemminkin joutunut oululaisten kanssa hankaluuksiin mm. väittämällä, että Jochim Krüllin toimittama tynnyri jauhoja oli hieno lahja. Hän kieltäytyi maksamasta siitä ennen kuin oikeus tuomitsi hänet maksamaan jauhotynnyristä kuusi taalaria ja 16 äyriä. Oulun kulttuuripiirit ovat pahoillaan Bonstorffin menettämisestä ja valittavat, ettei täällä ymmärretä todellista osaamista. Oululaiset kulttuuripiirit perustelevat kannanottoaan sillä, että samanaikaisesti kuin Bonstorff teki hienoimpia kousiaan ja maljojaan, häntä ei paikallinen ostava yleisö ymmärtänyt, vaan hän joutui kesken parhaan luomiskautensa, vuonna 1647 panttaamaan talonsa ja tonttinsa. Lähde: Aikamatka Oulu