Count Gustaf Mauritz Armfelt

Armfelt ajoi suomalaisille suhteellisen itsenäistä asemaa omana kansakuntana. Hän kirjoitti keisarille virkakirjeen Nöyrä selonteko Suomen oloista (1810), jossa hän propagoi pyrkimystään: ”Rauhamme ja menestyksemme riippuu siitä, että me rehellisesti ja täydellisesti muutumme suomalaisiksi”. Historioitsija Päiviö Tommila pitää Armfeltia ensimmäisenä suomalaisuusohjelman laatijana.

”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” (”Svenskar äro vi inte längre, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar”), oli jo Armfeltin piirin johtolauseena.

Suomalaisuus oli Armfeltille tavoite, jota kohti voitiin ja tuli pyrkiä.

http://hiski.genealogia.fi/hiski/7g0n4p?fi+4867+haudatut+10287

http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=18

• jalkaväenkenraali, kreivi
• S 31.3.1757 Juvan kapteenin virkatalo, Euran kappeli, Marttila, K 19.8.1814 Tsarskoje Selo, Pietarin kuvernementti, Venäjä
• Vanhemmat: kenraalimajuri, vapaaherra Magnus Vilhelm Armfelt S 25.7.1725, K 14.5.1795 Joensuun kartano, Halikko ja vapaaherratar Maria Catarina Wennerstedt S 6.7.1728 Borrud, Bäckin pitäjä, Skaraborgin lääni, Ruotsi, K 18.1.1803 Joensuun kartano.
• Puoliso(t) vanhempineen: Drottningholm, Tukholma 7.8.1785: H. M. Kuningattaren hovineiti, kreivitär Hedvig Ulrika De la Gardie S 29.11.1761 Tukholma, K 7.2.1832 Tukholma. PV ylikamariherra, kreivi Carl Julius De la Gardie S 17.10.1729 Häringe, Tukholma, K 27.2.1786 Tukholma ja kreivitär Magdalena Christina Stenbock S 14.2.1729 Tukholma, K 21.3.1801 Pöhra, Vironmaan kuvernementti, Venäjä.

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Armfelt_nr_213#TAB_5

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juvan_kartano

http://www.historiesajten.se/visainfo.asp?id=57

http://runeberg.org/minnespfin/2/0020.html

http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Mauritz_Armfelt

• http://maailmanhistoria.net/artikkelit/kesyton-armfelt

  ---

  
  

Gustaf Mauritz Armfelt, född 31 mars 1757 i Jufva kaptensboställe i Tarvasjoki i S:t Mårtens, i sydvästra Finland, död 19 augusti 1814 i Tsarskoje Selo, S:t Petersburg. Svensk hovman, diplomat, kungagunstling och friherre sedermera finsk statsman och greve.

Armfelt kom ursprungligen från Finland och var son till generalmajor Magnus Vilhelm Armfelt och hans hustru Maria Catharina Wennerstedt. Han var student i Kungliga Akademien i Åbo 1770-1771 och Amiralitetskolan i Karlskrona 1771-1773 och blev gardesfänrik vid hovet 1774 men var tvungen att lämna Sverige 1778 efter att ha varit inblandad i en duell, och bodde i Paris ändå till 1780.

Gustav III:s gunstling

Då Gustav III besökte Spa i Belgien 1780 uppsöktes han av Armfelt, som från och med detta möte blev kungens förklarade gunstling. Han överhopades med titlar och ärebetygelser: kapten vid livgardet av kronprins Gustav Adolf 1781, överkammarjunkare 1783, direktör för Kungliga Svenska Dramatiska Teatern och Operan, ledamot nr 110 av Kungliga Musikaliska Akademien 1788[1], ledamot och ordförande för Svenska Akademien 1786-1794, generaladjutant och kommendör för Nylands infanteriregemente 1787 efter farbrodern Carl Gustaf Armfelt. Han deltog i Gustav III:s ryska krig 1788-1790 och blev i stridet vid Savitaipale 1790 allvarligt sårad i axeln. Han sändes även till Dalarna för att värva friskaror till kriget. Efter kriget utnämndes han till generalmajor och serafimerriddare, och blev samtidigt kansler för Kungliga Akademien i Åbo. Några politiskt betydelsefulla poster fick han inte förrän 1790, då han ledde fredsförhandlingarna med Ryssland i Värälä.

Armfeltska konspirationen

Efter Gustav III:s död utnämndes han 1792 till minister i Neapel av Gustaf Adolf Reuterholm, den starke mannen i förmyndarregeringen för Gustav IV Adolf. Den förbittrade Armfelt hade lösa planer på att störta Reuterholm, men hans planer upptäcktes och han dömdes 1794 till döden av Svea hovrätt. Då hade han dock redan satt sig i säkerhet i Kaluga i Ryssland, där han var landsförvisad 1794-1797. Armfelt bodde bl.a. i Dresden och Berlin 1797-1799 och i Hertig av Kurlands familj i Schlesien och Böhmen 1799-1802. Efter att Gustav IV Adolf blivit myndig kung återtogs domen 1799 och Armfelts karriär tog ny fart. Han blev Sveriges minister d.v.s. sändebud i Wien 1800-1802, militarkommendant över svenska Vorpommern och överbefälhavare vid Västra armén i kriget mot Frankrike 1804-1807.

Tillbaka i Finland

1809 eller 1810, efter finska kriget och förlusten av Finland till Ryssland, beslutade Armfelt att flytta tillbaka till Finland. Han kunde inte acceptera att Jean Baptiste Bernadotte, en av Napoleons före detta generaler, var utsedd till tronarvinge efter Karl XIII och Vasaätten. Kronprinsen kom till Sverige 1810 och regerade de facto efter det. Armfelt utvisades 1811 och flyttade tillbaka till Finland, gick i tjänst hos tsar Alexander I av Ryssland och blev dennes generaladjutant, ordförande vid Kommittén för Finska Ärenden, t.f generalguvernör i Finland, samt upphöjt till greve i finländska riddarhuset 1812 och kansler för Kejserliga Akademien i Åbo, före detta Kungliga Akademien i Åbo. Gustav Mauritz Armfelt anbefallde starkt tsar Alexander I att upprätthålla den gällande svenska 1734 års lag i Finland och godkänna landets status som autonoma Storfurstendömet Finland under den ryske tsaren.

Armfelt hade stort inflytande i Alexanders beslut att 1812 inlemma det s.k. Gamla Finland (dvs. redan i 1721 och 1743 till Ryssland förlorade områden och därmed gammalt från ryskt perspektiv) i storfurstendömet och flytta huvudstaden från Åbo till Helsingfors.

Armfelts förhållanden och barn

Gustaf Armfelt hade flera förhållanden och barn. Mest känd var grevinnan Magdalena Rudenschöld (1766-1823), som var hans älskarinna 1785-1793. Med den parisiska skådespelerskan Mademoiselle L'Eclair hade han en son Mauritz Clairfelt (1780-1841). Under exilen i Kurland 1794-1799 var han gäst hos den kurländske hertigen Peter von Biron. Med Wilhelmine av Kurland skall han ha haft två döttrar, Gustava Wilhelmina Charlotta (Mina) Armfelt (1798-1863), och Adelaide Gustava Aspasie (Vava) Armfelt (1801-1881). Mina uppgavs officiellt vara dotter till kusinen Fredrik Armfelt. Vava adopterades 1812 till adliga ätten Armfelt.

Gift 7 augusti 1785 i Drottningholms slott med grevinnan Hedvig Ulrika De la Gardie (1761-1832), dotter till greve Carl Julius De la Gardie och grevinnan Magdalena Christina Stenbock.

Barn (i äktenskapet):

1.Maria Magdalena Catharina Augusta Armfelt, (1786-1845), grevinna

2.Gustaf Fredrik Armfelt, (1788-1789).

3.Carl Armfelt, född och död 1788.

4.Magnus Armfelt, född och död 1788.

5.Gustav Magnus Armfelt, (1792-1856), generalmajor, greve

6.Alexander Armfelt, (1794-1876), kapten, ministerstatssekreterare, verkl. geheimråd, greve

7.Constantin Armfelt, (1796-1797).

8.Carl Magnus Wilhelm Armfelt, (1797-1878).

Gustaf Mauritz Armfelt är begravd i familjegraven i Halikko kyrka i sydvästra Finland,[2] i närheten av sina gods Åminne herrgård vars karaktärhus han förnyade 1811-1814.

Källor

1.^ Nyström, Pia; Kyhlberg-Boström Anna, Elmquist Anne-Marie: Kungl. Musikaliska akademien: matrikel 1771-1995, Musikaliska akad., Stockholm 1996, Kungl. Musikaliska akademiens skriftserie, 0347-5158 ; 84. ISBN 91-85428-99-X (inb.). Libris 7749167.

2.^ Göran Åstrand, Här vilar berömda svenskar. 1999, s. 17

Svensk Uppslagsbok, Lund 1930

Armfelt, Claes i Herman Hofberg, Svenskt biografiskt handlexikon (2:a upplagan, 1906)

Externa länkar:

Kustaa III:lta saapuneita kirjeitä, Vuodet: 1784 - 1791, Tunniste: 1, Arkisto: Gustaf Mauritz Armfeltin arkisto Sarja: KIRJEENVAIHTO http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=33025

http://www.sls.fi/blf/artikel.php?id=2556

http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=18

Se även

Göran Magnus Sprengtporten

Villa Armfelt på Frescati

f/s 31.3.1757 Marttila - S:t Mårtens Finland: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/marttila/synty...

• vanhemmat: https://astia.narc.fi/astiaUi/digiview.php?imageId=7195323&aytun=28...

https://arkivkopia.se/sak/aboaka-987

[https://areena.yle.fi/1-4186189] Kaksi osainen TV-sarja.

• jalkaväenkenraali, kreivi
• S 31.3.1757 Juvan kapteenin virkatalo, Euran kappeli, Marttila, K 19.8.1814 Tsarskoje Selo, Pietarin kuvernementti, Venäjä
• Vanhemmat: kenraalimajuri, vapaaherra Magnus Vilhelm Armfelt S 25.7.1725, K 14.5.1795 Joensuun kartano, Halikko ja vapaaherratar Maria Catarina Wennerstedt S 6.7.1728 Borrud, Bäckin pitäjä, Skaraborgin lääni, Ruotsi, K 18.1.1803 Joensuun kartano.
• Puoliso(t) vanhempineen: Drottningholm, Tukholma 7.8.1785: H. M. Kuningattaren hovineiti, kreivitär Hedvig Ulrika De la Gardie S 29.11.1761 Tukholma, K 7.2.1832 Tukholma. PV ylikamariherra, kreivi Carl Julius De la Gardie S 17.10.1729 Häringe, Tukholma, K 27.2.1786 Tukholma ja kreivitär Magdalena Christina Stenbock S 14.2.1729 Tukholma, K 21.3.1801 Pöhra, Vironmaan kuvernementti, Venäjä.

Kreivi Gustaf Mauritz Armfelt (suomeksi usein myös Kustaa Mauri), 31. maaliskuuta 1757 Tarvasjoki[1], Marttila – 19. elokuuta 1814 Tsarskoje Selo, Pietari) oli hovimies, diplomaatti ja jalkaväenkenraali. Hän syntyi Suomessa ja oli Kaarle XII:n kenraalin, Carl Gustaf Armfeltin, pojanpojanpoika. Gustaf Mauritz Armfeltin poika oli ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt.

(Kansallisbiografia ei käytä ruotsinkielisestä Gustaf Mauritz Armfeltistä suomenkielistä nimeä https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2556)

Ura Armfeltin aatelissuvun vapaaherralliseen haaraan kuulunut Gustaf Mauritz Armfelt syntyi Tarvasjoella sijaitsevassa Juvan kartanossa, joka oli Kuninkaallisen henkirakuunarykmentin Maskun komppanian päällikön virkatalo.[2] Hänen syntymäkotinsa on nykyään museona.[3] Armefeltin vanhemmat olivat myöhemmin Turun ja Porin läänin maaherrana toiminut kenraalimajuri Magnus Wilhelm Armfelt ja Maria Katarina Wennerstedt. Armfelt opiskeli Turun Akatemiassa vähän aikaa vuosina 1770–1771 ja suoritti upseerintutkinnon Karlskronan kadettikoulussa vuosina 1771–1773.

Armfeltista tuli 1774 henkivartiokaartin vänrikki Ruotsin Kustaa III:n hovissa. Hän joutui jättämään Ruotsin kaksintaistelusta syntyneen skandaalin vuoksi ja matkusti Pietarista Varsovaan ja Berliinin kautta Pariisin 1778–1780. Armfelt tutustui Kustaa III:een Belgian Spassa ja hänestä tuli kruununprinssi Kustaa Aadolfin kavaljeeri sekä henkivartiokaartin kapteeni. Hän osallistui neuvotteluihin Venäjän Katariina II:n kanssa 1783 ja Kustaa III:n sodan aikana 1788–1790 hän oli yksi kuninkaan luotettuja neuvonantajia. Tanskalaisten noustessa maihin 1788 ja uhatessa Göteborgia, hän järjesti Taalainmaan sotajoukot ja johti ne voittoon. Armfelt pysyi hallitsijan puolella epäluulon kasvaessa kuninkaan järjestämää sotaa vastaan. Hän oli Ruotsin pääneuvottelija Värälän rauhanneuvotteluissa elokuussa 1790. Armfelt oli haavoittunut vakavasti olkapäähän 4. kesäkuuta 1790 Savitaipaleen taistelussa.

Armfelt oli myös kulttuurimies, joka osallistui Kustaa III:n Italian-matkalle 1783–1784. Matkalla he kävivät Roomassa, Napolissa ja Pariisissa osallistuen moniin teatteri- ja oopperaesityksiin. Tästä matkasta oli perintönä valtion talouden huonontuminen ja epäluottamuksen kasvu kuninkaaseen, mutta myös Ruotsin Akatemian perustaminen. Armfelt valittiin sinne 14:stä edustajasta teatteriansioidensa perusteella. Hän oli Ruotsin akatemian jäsen ja puheenjohtaja 1786–1794, Draamateatterin ja Oopperan johtaja sekä Musikaalisen akatemian jäsen 1786–1792.

Kuollessaan 1792 Kustaa III määräsi Armfeltin alaikäisen poikansa holhoojaksi ja nimitti hänet valtaneuvostoon ja Tukholman ylikuvernööriksi (Överståthållare). Kustaa III:n veli, Karl, kuitenkin lähetti Armfeltin lähettilääksi Napoliin päästäkseen hänestä eroon. Napolista käsin Armfelt neuvotteli Venäjän Katariina II:n kanssa suostutellen häntä voimanäytökseen kustavilaisten pääsemiseksi valtaan Ruotsissa. Kuninkaan vakoojat paljastivat juonen, ja Armfelt pakeni häntä hakemaan määrätystä laivasta vain kuningatar Maria Carolinan avulla. Hän pakeni Venäjälle, missä hänet käytännössä vangittiin: hänet sijoitettiin pienehköön huvilaan Kalugan pikkukaupunkiin kohtalaisen eläkkeen turvin – mutta tosiasiassa hän oli koko Venäjällä olonsa ajan 1794–1797 poistumiskiellossa. Tukholmassa hänen omaisuutensa takavarikoitiin ja hänet tuomittiin poissaolevana kuolemaan petturina. Hänen rakastajattarekseen mainittua kreivitär Magdalena Rudenschöldiä syytettiin myös salaliittolaisuudesta, hänet piiskattiin julkisesti ja hän sai kuolemantuomion, joka muutettiin kahden vuoden vankeudeksi.

Tosin eräs yllättävä taho asettuikin vastahankaan: Tanskan hovi ilmoitti kylmästi ruotsalaisille, ettei heidän nähdäkseen Armfelt ole syyllistynyt mihinkään todelliseen rikokseen – eikä sijaishallitsija Gustaf Adolf Reuterholmin vaatimusta, että Armfeltille myönnetty Elefanttiritarikunnan suurristi olisi pitänyt peruuttaa ja takavarikoida, voitaisi toteuttaa: tanskalaisten mielestä syyte Armfeltia vastaan olisi vain poliittisten vastustajien häpäisy-yritys ja Armfelt säilyttäisi ritarikunnan jäsenyyden – kuten kävikin. Julkisuuteen tämä päätös tuli vasta kun Armfelt sai kunniansa ja kaikki ruotsalaiset ritarimerkkinsä takaisin. Hän oli tosin pitänyt niitä hallussaan koko karkotuksen ajan ja polttanut monen mutkan kautta käsiinsä päätyneet Reuterholmin kirjeet, joissa vaadittiin kunniamerkkien palautusta.

Vuosina 1797–1799 Armfelt asui mm. Berliinissä ja Dresdenissä. Vuosina 1799–1802 Armelt asui Kuurinmaan herttuan Peter von Bironin perheessä muun muassa Sleesiassa ja Böömissä.

Kustaa IV Aadolfin noustua valtaistuimelle 1800 Armfelt armahdettiin ja hänen aatelisarvonsa ja kunniansa palautettiin. Hän pääsi Ruotsin lähettilääksi Wieniin, mutta joutui eroamaan kaksi vuotta myöhemmin hyökättyään Itävallan hovin kantaa vastaan Napoleon-kysymyksessä. Vuosina 1805–1807 hän toimi Ruotsin Läntisen armeijan joukkojen johdossa Etu-Pommerissa ja puolusti ruhtinaskuntaa. Palattuaan hänet määrättiin Ruotsin joukkojen komentajaksi Norjan vastaiselle rajalle.

Vallankumouksen syöstyä Kustaa IV:n ja hänen koko perheensä vallasta 1809 Armfelt päätti vetäytyä Suomeen, jonka Venäjä oli valloittanut. Hän ei voinut hyväksyä Napoleonin kenraalin, Jean Baptiste Bernadotten (kuninkaana Kaarle XIV Juhana), nimittämistä Ruotsin kruununperilliseksi ja de facto hallitsijaksi. Hänen vihollisensa estivät hänen lähtönsä, kunnes 1811 saivat nostettua syytteen, jossa Armfelt karkotettiin salaliittolaisena. Hän meni Venäjän Tukholman lähetystöön 31. maaliskuuta ja vannoi uskollisuudenvalan. Hän lähti Ruotsista seuraavana päivänä. Armfeltista tuli Aleksanteri I:n kenraaliadjutantti Pietarissa. Hänen ansiokseen luetaan muun muassa voimakas vaikutus niin sanotun Vanhan Suomen liittämiseksi suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Hän toimi Pietarissa Suomen Asiain Komitean ensimmäisenä puheenjohtajana ja vuosina 1812–1813 hän oli myös virkaatekevä Suomen kenraalikuvernööri. Armfelt oli ollut kuninkaallisen Turun Akatemian kansleri vuosina 1791–1792, ja hän sai saman viran samassa yliopistossa, jonka nimi oli muutettu Turun Keisarilliseksi Akatemiaksi. Keisari korotti Armfeltin kreiviksi 1812.

Yksityiselämä ja perhe Oleskellessaan Pariisissa Armfeltillä oli suhde näyttelijätär Mademoiselle L’Eclairin kanssa, josta syntyi avioton poika Maurice L’Eclair (1780–1841). Armfeltillä oli suhde kreivitär Magdalena Rudenschöldin (1766–1823) kanssa 1785–1793. Armfelt avioitui 7. elokuuta 1785 kreivitär Hedvig De la Gardien (1761–1832) kanssa Drottningholmin linnassa. Hedvig oli kreivi Carl Julius De la Gardien ja kreivitär Magdalena Christina Stenbockin tytär.

Heillä oli kahdeksan lasta:

Maria Magdalena Catharina Augusta Armfelt, (1786–1845), kreivitär Gustaf Fredrik Armfelt, (1788–1789). Carl Armfelt, syntyi ja kuoli 1788. Magnus Armfelt, syntyi ja kuoli 1788. Gustav Magnus Armfelt, (1792–1856), kenraalimajuri, kreivi Alexander Armfelt, (1794–1876), kapteeni, ministerivaltiosihteeri, todellinen salaneuvos, kreivi Constantin Armfelt, (1796–1797). Carl Magnus Wilhelm Armfelt, (1797–1878).

Suhteesta Kuurinmaan herttuan tyttären Saganin prinsessan Catharina Fredrika Wilhelmina Benigne von Kurlandin (1781–1839) (myöhemmin Rohan-Guémenée’n herttuatar; ruhtinatar Trubetskoi; kreivitär von der Schulenburg-Vitzenburg) kanssa oli avioton tytär Adelaide Gustava Aspasie (Vava) Armfelt (1801–1881).

Avioton poika Maurice aateloitiin Ruotsissa 1816 nimellä Mauritz Clairfelt ja hänestä tuli kenraali; Vava adoptoitiin Armfeltien kreivilliseen sukuun 1812.

Armfelt menehtyi rintatautiin 19. elokuuta 1814 57-vuotiaana Tsarskoje Selossa Pietarin lähellä. Hänet on haudattu sukuhautaan Halikon kirkkoon, lähelle omistamaansa Joensuun (Åminne) kartanoa. Viimeisinä vuosinaan 1811–1814 hän kunnosti kartanon päärakennusta ehtimättä kuitenkaan asua siellä. Armfeltien suku omisti kartanon 1786–1925.

Armfelt Suomen Asiain Komitean jäsenenä

Armfelt vanhemmilla päivillään.

Armfelt ajoi suomalaisille suhteellisen itsenäistä asemaa omana kansakuntana. Hän kirjoitti keisarille virkakirjeen Nöyrä selonteko Suomen oloista (1810), jossa hän propagoi pyrkimystään: ”Rauhamme ja menestyksemme riippuu siitä, että me rehellisesti ja täydellisesti muutumme suomalaisiksi”. Historioitsija Päiviö Tommila pitää Armfeltia ensimmäisenä suomalaisuusohjelman laatijana.

Suomalaisuus oli Armfeltille tavoite, jota kohti voitiin ja tuli pyrkiä. Samaan aikaan eräät akatemian edustajat suhtautuivat Suomen uuteen asemaan skeptisesti. Aura-seurassa vaikuttanut Johan Jakob Tengström pelkäsi maan kulttuurin luisuvan Venäjän vallan alla alaspäin eikä hän löytänyt suomalaisuudesta mitään omintakeista. Armfelt taas puhui suomalaisen kasvatuksen puolesta ja kutsui ”kanaljoiksi” sellaisia, jotka eivät tahtoneet olla suomalaisia. Sittemmin kansalliseksi herättäjäksi nimitetyn Adolf Iwar Arwidssonin suuhun laitettu lentävä lause ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” (”Svenskar äro vi inte längre, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar”), oli jo Armfeltin piirin johtolauseena.

Armfelt kehotti suomalaisia erilaisiin parannuksiin. Hänen virkakirjeensä yleisönä oli paitsi keisari, myös kollegat, jotka rakensivat maahan uutta institutionaalista järjestelmää. Armfeltin mukaan ei ollut Venäjänkään etu, että sen alaisena oli erämaita. Parannuksia pidettiin tärkeinä, sillä yleinen hyvinvointi ja yleisön vaurastuttaminen nähtiin isänmaanrakkautta herättäväksi. Kuten P. J. Bladh Suomen Talousseurasta asian ilmaisi: ”Kurjalle on samantekevää, kenen maalla hän kerjää.”

Suomen Asiain Komitean mukaan ylempien säätyjen tehtävä oli johtaa muutosta. Rahvaasta sanottiin, että se ei tehnyt omin päin ja omasta aloitteestaan mitään, ja kuten komitean jäsen C. J. Walleen lisäsi: ”eikä onneksi ole tapahtunut mitään sellaista, joka olisi saanut sen liikkeeseen.” Alempia kansankerroksia pidettiin hallitsemattomana väkijoukkona, villieläiminä, joihin ei ollut syytä luottaa. Armfelt suositti keisarille lujatahtoista lempeyttä ja vakuutti, että kansa ei kapinoisi, jos sille tehtäisiin oikeutta. Hemmotteluun ei hänen mukaansa kuitenkaan ollut tarvetta. Kansa tyytyi vähään, kun sen ei annettu tietää paremmasta. Tämä armfeltilainen käsitys periytyi sittemmin muiden muassa Zacharias Topeliuksen kansankuvaan.

Armfelt ajoi suomalaisille suhteellisen itsenäistä asemaa omana kansakuntana. Hän kirjoitti keisarille virkakirjeen Nöyrä selonteko Suomen oloista (1810), jossa hän propagoi pyrkimystään: ”Rauhamme ja menestyksemme riippuu siitä, että me rehellisesti ja täydellisesti muutumme suomalaisiksi”. Historioitsija Päiviö Tommila pitää Armfeltia ensimmäisenä suomalaisuusohjelman laatijana.

”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.”
(”Svenskar äro vi inte, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar”), oli jo Armfeltin piirin johtolauseena.

Suomalaisuus oli Armfeltille tavoite, jota kohti voitiin ja tuli pyrkiä.

http://hiski.genealogia.fi/hiski/7g0n4p?fi+4867+haudatut+10287

http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=18

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Armfelt_nr_213#TAB_5

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juvan_kartano

http://www.historiesajten.se/visainfo.asp?id=57

http://runeberg.org/minnespfin/2/0020.html

http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Mauritz_Armfelt

• http://maailmanhistoria.net/artikkelit/kesyton-armfelt

  ---

  
  

Gustaf Mauritz Armfelt, född 31 mars 1757 i Jufva kaptensboställe i Tarvasjoki i S:t Mårtens, i sydvästra Finland, död 19 augusti 1814 i Tsarskoje Selo, S:t Petersburg. Svensk hovman, diplomat, kungagunstling och friherre sedermera finsk statsman och greve.

Armfelt kom ursprungligen från Finland och var son till generalmajor Magnus Vilhelm Armfelt och hans hustru Maria Catharina Wennerstedt. Han var student i Kungliga Akademien i Åbo 1770-1771 och Amiralitetskolan i Karlskrona 1771-1773 och blev gardesfänrik vid hovet 1774 men var tvungen att lämna Sverige 1778 efter att ha varit inblandad i en duell, och bodde i Paris ändå till 1780.

Gustav III:s gunstling

Då Gustav III besökte Spa i Belgien 1780 uppsöktes han av Armfelt, som från och med detta möte blev kungens förklarade gunstling. Han överhopades med titlar och ärebetygelser: kapten vid livgardet av kronprins Gustav Adolf 1781, överkammarjunkare 1783, direktör för Kungliga Svenska Dramatiska Teatern och Operan, ledamot nr 110 av Kungliga Musikaliska Akademien 1788[1], ledamot och ordförande för Svenska Akademien 1786-1794, generaladjutant och kommendör för Nylands infanteriregemente 1787 efter farbrodern Carl Gustaf Armfelt. Han deltog i Gustav III:s ryska krig 1788-1790 och blev i stridet vid Savitaipale 1790 allvarligt sårad i axeln. Han sändes även till Dalarna för att värva friskaror till kriget. Efter kriget utnämndes han till generalmajor och serafimerriddare, och blev samtidigt kansler för Kungliga Akademien i Åbo. Några politiskt betydelsefulla poster fick han inte förrän 1790, då han ledde fredsförhandlingarna med Ryssland i Värälä.

Armfeltska konspirationen

Efter Gustav III:s död utnämndes han 1792 till minister i Neapel av Gustaf Adolf Reuterholm, den starke mannen i förmyndarregeringen för Gustav IV Adolf. Den förbittrade Armfelt hade lösa planer på att störta Reuterholm, men hans planer upptäcktes och han dömdes 1794 till döden av Svea hovrätt. Då hade han dock redan satt sig i säkerhet i Kaluga i Ryssland, där han var landsförvisad 1794-1797. Armfelt bodde bl.a. i Dresden och Berlin 1797-1799 och i Hertig av Kurlands familj i Schlesien och Böhmen 1799-1802. Efter att Gustav IV Adolf blivit myndig kung återtogs domen 1799 och Armfelts karriär tog ny fart. Han blev Sveriges minister d.v.s. sändebud i Wien 1800-1802, militarkommendant över svenska Vorpommern och överbefälhavare vid Västra armén i kriget mot Frankrike 1804-1807.

Tillbaka i Finland

1809 eller 1810, efter finska kriget och förlusten av Finland till Ryssland, beslutade Armfelt att flytta tillbaka till Finland. Han kunde inte acceptera att Jean Baptiste Bernadotte, en av Napoleons före detta generaler, var utsedd till tronarvinge efter Karl XIII och Vasaätten. Kronprinsen kom till Sverige 1810 och regerade de facto efter det. Armfelt utvisades 1811 och flyttade tillbaka till Finland, gick i tjänst hos tsar Alexander I av Ryssland och blev dennes generaladjutant, ordförande vid Kommittén för Finska Ärenden, t.f generalguvernör i Finland, samt upphöjt till greve i finländska riddarhuset 1812 och kansler för Kejserliga Akademien i Åbo, före detta Kungliga Akademien i Åbo. Gustav Mauritz Armfelt anbefallde starkt tsar Alexander I att upprätthålla den gällande svenska 1734 års lag i Finland och godkänna landets status som autonoma Storfurstendömet Finland under den ryske tsaren.

Armfelt hade stort inflytande i Alexanders beslut att 1812 inlemma det s.k. Gamla Finland (dvs. redan i 1721 och 1743 till Ryssland förlorade områden och därmed gammalt från ryskt perspektiv) i storfurstendömet och flytta huvudstaden från Åbo till Helsingfors.

Armfelts förhållanden och barn

Gustaf Armfelt hade flera förhållanden och barn. Mest känd var grevinnan Magdalena Rudenschöld (1766-1823), som var hans älskarinna 1785-1793. Med den parisiska skådespelerskan Mademoiselle L'Eclair hade han en son Mauritz Clairfelt (1780-1841). Under exilen i Kurland 1794-1799 var han gäst hos den kurländske hertigen Peter von Biron. Med Wilhelmine av Kurland skall han ha haft två döttrar, Gustava Wilhelmina Charlotta (Mina) Armfelt (1798-1863), och Adelaide Gustava Aspasie (Vava) Armfelt (1801-1881). Mina uppgavs officiellt vara dotter till kusinen Fredrik Armfelt. Vava adopterades 1812 till adliga ätten Armfelt.

Gift 7 augusti 1785 i Drottningholms slott med grevinnan Hedvig Ulrika De la Gardie (1761-1832), dotter till greve Carl Julius De la Gardie och grevinnan Magdalena Christina Stenbock.

Barn (i äktenskapet):

1.Maria Magdalena Catharina Augusta Armfelt, (1786-1845), grevinna

2.Gustaf Fredrik Armfelt, (1788-1789).

3.Carl Armfelt, född och död 1788.

4.Magnus Armfelt, född och död 1788.

5.Gustav Magnus Armfelt, (1792-1856), generalmajor, greve

6.Alexander Armfelt, (1794-1876), kapten, ministerstatssekreterare, verkl. geheimråd, greve

7.Constantin Armfelt, (1796-1797).

8.Carl Magnus Wilhelm Armfelt, (1797-1878).

Gustaf Mauritz Armfelt är begravd i familjegraven i Halikko kyrka i sydvästra Finland,[2] i närheten av sina gods Åminne herrgård vars karaktärhus han förnyade 1811-1814.

Källor

1.^ Nyström, Pia; Kyhlberg-Boström Anna, Elmquist Anne-Marie: Kungl. Musikaliska akademien: matrikel 1771-1995, Musikaliska akad., Stockholm 1996, Kungl. Musikaliska akademiens skriftserie, 0347-5158 ; 84. ISBN 91-85428-99-X (inb.). Libris 7749167.

2.^ Göran Åstrand, Här vilar berömda svenskar. 1999, s. 17

Svensk Uppslagsbok, Lund 1930

Armfelt, Claes i Herman Hofberg, Svenskt biografiskt handlexikon (2:a upplagan, 1906)

Externa länkar:

Kustaa III:lta saapuneita kirjeitä, Vuodet: 1784 - 1791, Tunniste: 1, Arkisto: Gustaf Mauritz Armfeltin arkisto
Sarja: KIRJEENVAIHTO http://digi.narc.fi/digi/hak_view.ka?hakid=33025

http://www.sls.fi/blf/artikel.php?id=2556

http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=18

Se även

Göran Magnus Sprengtporten

Villa Armfelt på Frescati

f/s 31.3.1757 Marttila - S:t Mårtens Finland:
Marttila , Syntyneet-vihityt-kuolleet, 1696-1761 JK195-196 Kuva 212: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/marttila/syntyn...
HISKI 31.3.1757 1.4.1757 Jufva hr Capit: för Lif Drag: Reg: och Masku compag: högvälb: Baron Magnus Armfelt frijherrinn: fru Maria Wennerstedt Gustavus

vanhemmat: https://astia.narc.fi/astiaUi/digiview.php?imageId=7195323&aytun=28...
sama; Marttilan seurakunnan arkisto - Rippikirja: Marttila, Euran kappeli, Karinainen 1755-1761 (I Aa:3), jakso 83: Jufwa gård ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7195323 / Viitattu 19.6.2020

Armfeltin mukaan on nimetty Helsingin Armfeltintie ja Maurinkatu.