Erik Pedersson Hare

. i Västergötland. Stallmästare för unga hästar i Finland 1602. Erhöll 1604 16/11 några hemman i Ulfsby socken på behaglig tid. Befallningsman på Tavastehus och öfver dess län 1605 22/1. Belönad 1606 29/10 med Myttälä gods i Pälkäne socken. Förordnad 1607 28/4 att anställa frälseransakning i Tavastland. Befallningsman på Kajaneborg och Uleåborg samt öfver Österbotten 1610. Anförare 1611 för den krigsstyrka som från Österbotten skulle rycka mot ishafskusten. Tillbakaslog ett ryskt infall i Uleåborgs län. Erhöll förnyad fullmakt 1612 26/12 att vara ståthållare på befästningarna Uleåborg och Kajaneborg, och befalldes samma dag att med krigsfolket från Österbotten draga söderut för att möta konung Gustaf Adolf. Ånyo befallningsman på Tavastehus 1621; — † 1627, begrafven med adlig process, hvarom åtal uppstod som slutade med att Åbo hofrätt ålade arfvingarne att nedtaga vapenskölden öfver grafven.

Recorded as Hare, Hara, Hair, and the much rarer Hares, this Anglo-Scottish and sometimes Irish surname has a number of possible origins. The most likely is as a derivation from the Olde English pre 7th Century word, "hara", meaning a hare, and hence a medieval nickname either for a fast runner, or given the robust humour of the Chaucerian period, the complete opposite! The name can also be topographical from the Olde English word "haer", meaning stony ground, and as such described somebody who lived at such a place. It can also be a development from the Irish (Gaelic) name "O' hAichir", the modern O'Hare meaning the descendant of "Aichear", a personal name translating as sharp or fierce. The first recorded spelling of the family name is shown to be that of Walter le Hare. This was dated 1166, in the Pipe Rolls of Surrey, during the reign of King Henry 11nd of England, 1154 - 1189.

http://runeberg.org/frfinl/0187.html http://runeberg.org/frfinl/0188.html

HARA ELLER HARE

Eric kuoli 1621 tai 1627 välisenä aikana.

"Ståthållaren Erik Håra Red mig värre än en Mara."

W.G.Laguksen kirjassa "Finska Adelns Gods och Ätter"

"Messeniuksen ja hänen vankeuden aikaisen ”vartijansa” käskynhaltija Erik Haren (n. 1560–1627) vaakunoiden vaiheet osoittavat, Ruotsin alkavan suurvaltakauden heraldiikasta puuttunut dramatiikkaa.

Cornelius Arendtzille attribuoidussa Messeniuksen muotokuvassa vuodelta 1611 tämän siinä vaiheessa vielä porvarillisen suvun vaakuna turnajaiskypärineen on sama kuin hänen vuonna 1647 aateloidun poikansa aatelisvaakunana käyttämä. Vaikka aateli alkoi pitää turnajaiskypärän käyttöä yksinoikeutenaan valittaen vuoden 1697 valtiopäivillä aatelittomien avoimen kypärän käytöstä, sen käyttöä ei kielletty aatelittomilta ennen kuin vasta vuonna 1762. Erik Hare puolestaan käytti vaakunaa, jonka tunnuskuvana oli jänis (ruotsiksi hare, murteissa hara), mutta ei kuulunut aikansa tunnustettuihin aateleihin. Haren kuoltua vuonna 1627 omaiset kiinnittivät hänen vaakunansa sen tuntemattomaksi jääneen kirkon seinälle, jonne käskynhaltija oli haudattu. Kyseessä oli hyvin luultavasti Pälkäneen kirkko. Paikkakunnan aateliset loukkaantuivat tästä ja nostivat kanteen, ja Turun hovioikeus tuomitsikin kilven poistettavaksi kirkosta. Käskynhaltijaa ei näet ollut yksinään aateloitu, ja vasta hänen poikansa majuri Erasmus Hare, Myttäälän herra, sai 1639 aatelisarvon. 

http://biografiasampo.fi/henkilo/p647