Göran Johansson Asproth (Haapoja)

Lapuan Alahärmän (Naarasluoman) saarnaaja 1677, mainitaan myös kappalaisena (1687).

---

Yo Uppsalassa 9.6.1671 Jöran Asproth Georgius Johannis, Ostrobotniensis U332. Vht ilmeisesti: talollinen Lapuan Naarasluomassa (sittemmin Ylihärmän puolella) Johan Tomasson Haapaluoma eli Haapoja ja hänen 2. puolisonsa Lisa Larsdotter. Ylioppilas Uppsalassa 9.6.1671 Georgius Johannis Ostrobotniensis \ Sannolikt den i Lib. præl. förekommande Georgius Asprot O.Bothn. — Lapuan Alahärmän (Naarasluoman) saarnaaja 1677, mainitaan myös kappalaisena (1687). † 1690. Pso: 1677 Vendla Karlsdotter Prochman tämän 1. avioliitossa.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U332 KATSO (an)

Georg Yrjö Asproth e. Järvi (5032) Pappi, s. 1640 Härmä, Haapoja, kastettu 1692 Härmä, Nukala, k. 1690 Alahärmä. Ylioppilas Uppsalassa 9.6.1671 Georgius Johannis Ostrobotniensis Sannolikt den i Lib. præl. förekommande Georgius Asprot O.Bothn. — Alahärmän (Naarasluoman) kappalainen 1677 (aluksi v:een 1683 asti ehkä apulaispappina)

Nimi alk. Yrjö Haapaluoma eli Haapoja. Heikki Vakkuri todella saa aikaan kuninkaallisen selityksen vuodelta 1683: ,,Härmä on tästä lähtien oleva erityinen Uudenkaarlepyyn ja Lapuan emäkirkoista erotettu seurakunta. Asia ei ollut kuitenkaan näin yksinkertaisesti ratkaistu. Härmän kappeliin määrätty pappi, Georg Asproth tiedusteli v. 1684 tuomiokapitulista hänelle tulevaa virka-asemaa ja sen johdosta tuomiokapituli määräsi että hänen tuli pysyä omassa asemassaan eikä pyrkiä anastamaan toisten saatavia. Härmäläiset kieltäytyivät suorittamasta saatavia Uudenkaarlepyyn ja Lapuan kirkkoherroille ja tunnustivat samalla ettei heidän pappinsa Asproth ollut heitä kieltämään kehoittanut. Asiasta ei päästy muuten kuin uudella kuninkaallisella kirjeellä heinäk. 13 p:ltä 1685; siinä oli nimenomaan määrätty, että Vuoskosken kyläläiset kuuluvat edelleen saatavat Uudenkaarlepyyn kirkkoherralle, muut kylät taaskin Lapuan emäseurakunnan kirkkoherralle. Erityisillä sopimuksilla järjestettiin sitten Härmän kappelin oman papin palkkaus. Samassa yhteydessä selittää silloinen Vaasan läänin maaherra Wrangel, että Heikki Wakkuri oli valtuutettu ainoastaan almukirjalla keräämään apua kirkonkellon ostamiseksi Härmän kappelille. Edellinen kuninkaallinen päätös vuodelta 1683 luonnollisesti peruutettiin. Siihen oli siten jäänyt Heikki Vakkurin yritys saada Härmää itsenäiseksi seurakunnaksi - hänen suunnittelemansa jako saattoi toteutua vasta paljoa myöhemmin. Mutta tuo suunnitelma osottaa miehellä kuitenkin olleen käytännöllistä älyä, vaikka hän tässä tapauksessa olikin turvautunut vääriin ja hyljättäviin keinoihin. Edellisessä on jo tullut mainituksi Härmän kappelin rakentamista. Asiasta tekivät ensimäisen alotteen muutamat Lapuaan kuuluvan Naarasluoman ja Uuteenkaarlepyyhyn kuuluvan Vuoskosken kyläläiset, edellisiä oli 11, jälkimäisiä 8. Kihlakunnanoikeudessa vuonna 1677 he tekivät sopimuksen oman papin palkkaamisestaa), samalla kun he, nähtävästi omasta alotteestaan, härmäläisen Kauppi-nimisen rakennusmestarin johdolla rakensivat itselleen kirkon, joka on mainittu valmistuneen jo 1676 1). Se oli rakennettu nykyisen Alahärmän kirkon tienoille. Pappilaksi esittivät härmäläiset v. 1698 silloin aution Härmälän kruununtilan, jonka maalle kirkkokin oli rakennettu. Se tuli siksi ja on nykyään Alahärmän kirkkoherran virkatalona. Toinen kirkko, v. 1898 palanut, oli rakennettu vuonna 1751. - Härmän ensimmäiseen kirkkoon oli ostettu kirkonkello, joka kuitenkin Ison Vihan aikana kuljetettiin Venäjälle, jossa se on ollut käytännössä erään Pietarin kirkon kellona. On nim. se jälkeenpäin siellä tunnettu, siihen on merkitty Härmän kappelin ensimmäisen papin Georg Asprothin nimi 2). Kelloa on koetettu saada takaisinkin, mutta ilman tulosta. Kellon hinnan suorittamiseen tarvittavat varat suorittivat osaksi kappelilaiset itse, myöskin Kauhavan ja Kuortaneen kappelien asukkaat avustivat sitä osaltaan 3), kun härmäläiset olivat heitä myöskin avustaneet kirkonkellon hankkimisessa, ja lieneehän ehkä usein mainittu Heikki Vakkuri koontikirjallaan jotakin saanut kootuksi samaan tarkoitukseen. 1) Koskimies, Lapuan pitäjään historia, s. 143. 2) Mainitun tiedon on eräs vanha härmäläinen Helsingfors Dagbladin kertoman mukaan 1870-luvulla allekirjoittaneelle kertonut, vaikka valitettavasti ei minulla ole ollut mahdollisuutta nähdä mainittua Helsingfors Dagbladin numeroa. 3) Koskimies, Lapuan pitäjään historia, s. 146. Ettei Härmäkään jäisi aivan mainitsematta siitä surullisen kuuluisasta noituudentutkimusten ajanjaksosta, joka Pohjanmaan historiassa 1600-luvulla on niin synkäksi lehdeksi tullut, mainitsen tässä 2) pari Härmästä tunnettua tapausta aivan 1600-luvun lopulta. Erästä Naarasluoman (Härmä) vaimoa sakotettiin käräjillä v. 1687 siitä, että hän "paremman lehmäonnen" saavuttamiseksi oli polttanut olkilyhteen eräässä tienristeyksessä. Pitempi oli se oikeudenkäynti, johon Kustaa Lööperi ja hänen vaimonsa Liisa joutuivat käräjissä v. 1699. Liisaa oli syytetty siitä, että hän ehtoollisella käydessään muka oli ottanut suustaan ehtoollisleivän ja että hän pääsiäisyönä oli käynyt hornassa (blåkulla), vieden tälle matkalle mukanaan papin, Gabriel Rislachiuksen, josta retkestä tämä oli tullut niin kipeäksi, että pääsiäisaamuna oli epäilty, kykenisikö saarnaamaan ensinkään! Pappi oli aikonut tehdä siitä kanteen, mutta hänet oli lahjomalla saatu vaikenemaan - niin kerrottiin täysin luotettavana asiana. Edellinen kohta tahdottiin todistaa sillä, että seurakunnan edellinen pappi Georg Asproth, joka oli mainitun Liisa Lööperin veli, muka oli asiasta tiedon saatuaan julkisesti varottanut kansaa saarnastuolista, ettei kukaan ehtoollisella saanut pyyhkiä suutaan ennenkuin pappi oli mennyt ohi kalkki kädessä. Lopuksi tuli kuitenkin selville, että Asproth kerran vain oli kehoittanut ihmisiä noudattamaan ulkonaista siisteyttä jumalanpalvelukseen osaa ottaessaan ja erittäin ehtoollisella käydessään. Hornan matkan Rislachius luonnollisesti julisti kokonaan sepitetyksi vääristelyksi. Soimaajat olivat jutun nostaneet, kuten lautakuntakin oikeudessa arveli, vihasta ja kateudesta, kun syytetty oli jotenkin varakas mies ja he molemmat, mies ja vaimo hyvin ahkeroita ja tarkkoja omaisuudestaan, etteivät sitä lahjoitelleet - siitä syystä olivat he muka noituudella tahtoneet rikastua. Jostakin verotusasiasta lienee naapureilla myöskin ollut kaunaa Lööperiä ja hänen vaimoaan vastaan. Eräs todistaja väitti isännän vielä taikuuden harjoittamiseksi panneen pöydälle ruislyhteitä ristiin. Asia oli esillä kaksissa eri käräjissä; lopuksi syyttäjät useaan kertaan, jopa polvillaankin, pyysivät puheitaan anteeksi. Lööperi oli kauan aikaa leppymätön, mutta sopi asian kuitenkin, ennenkuin se lopullisesti päätettiin. Asia siis raukesi täydellisesti. - Ei liene näistä esimerkeistä päättäen syytä olettaa, että Härmässä noituutta kovinkaan runsaasti olisi esiintynyt. 1) Alahärmän kirkonarkisto, Tarkastuspöytäkirjat. 2) Koskimies, Lapuan pitäjään historia, ss. 163-165. Georg Asproth, ensimäinen Härmässä asunut, mainitaan jo 1677 hallinneen Nukalan taloa ja siten olleen Härmän papinvirassa, vaikka hän vasta 1683 sai virallisen vahvistuksen toimeensa. Naapurinsa Kunnarin kanssa oli hänellä kiistoja maanrajoista y. m. Vuonna 1684 mainitaan naapurusten olleen käräjissä toinen toistaan syyttämässä tappelusta, jossa molemmat olivat olleet juovuksissa. (GS 1507 & KYRÖNMAA I Etelä-Pohjalaisen seurakunnan julkaisu 1912 sivu 157). Vanhemmat: Juho Tuomaanpoika Haapoja e. Kauppi-Haapaluoma-Järvi, s. 1610 Naarasluoma, Haapoja, k. 1697 Härmä, Haapoja, Takala ja Liisa Laurintytär Haapoja, s. Naarasluoma, k. ennen 1671 Härmä.