Gabriel Gestrin

http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=20

En av stadens 24 äldste. Deltog i lantdagen i Borgå 1809, utan fullmakt. Kommerseråd 1810, innehade titeln som den fjärde i Finland. Förlorade all sin egendom - bl.a. ett nybyggt stenhus på tomten n:o 2 i 3:dje kvarteret av 6:e stadsdelen (enligt dåtida reglering) vid Aningaisgatan - i Åbo brand 1827. Tomten ligger i hörnet av Brahegatan och Eriksgatan, och kallas numera den Julinska. Kvar blev endast Koristo allodialsäteri i S:t Karins sn.

Källor: Åbo Posten 1879 n:ris 43 o. 44. Pinello 1868: Små berättelser av Kapten Puff II, s. 91-103. G. Heinricius 1914: Från samhällslifvet i Åbo 1809-1827 (SSLS 116). Herman Råberg 1909: Genealogica. Reinhold Hausen 1899: Några minnen från borgerskapets bal för Kejsar Alexander den 2 april 1809. (SLS 1898)

Kauppaneuvos Gabriel Gestrin (1763–1831) kauppias Gabriel Gestrin ryhtyi 1790- luvun alkupuolella kauppiaaksi Turussa ja kuului jo 1800- luvun alkuvuosina kaupungin varakkaimpiin porvareihin. Tarmokkaalla Gestrinillä oli hyvä liikekumppani, ja hän peri nuorena kuolleilta puolisoiltaan omaisuutta, jolla oli merkitystä liiketoiminnan kasvuvaiheessa. Gestrin suhtautui suopeasti vallanvaihdokseen 1809. Hän menetti Turun palossa 1827 huomattavan osan omaisuudestaan eikä enää kyennyt palauttamaan entistä asemaansa. Räätälin poika Gabriel Gestrin muutti Porvoosta Turkuun 1780- luvun alussa. Toimeliaisuudestaan tunnettu Gestrin ryhtyi itsenäiseksi kauppiaaksi palveltuaan vajaat kymmenen vuotta Gabriel Lundgrenin liikkeessä ja sai 1791 porvarinoikeudet. Se, että hänen onnistui lyhyessä ajassa hankkia huomattava omaisuus, saattaa osaksi olla hänen kahden ensimmäisen avioliittonsa ansiota. Ensimmäinen puoliso Magdalena Lovisa Ståhlström kuoli 1800, ja osa hänen merikapteeniisänsä kuolinpesän omaisuudesta siirtyi edullisesti Gestrinille. 1807 kuollut toinen vaimo Susanna Claesson oli kauppias Adam Claessonin tytär. Gestrin peri vaimoltaan sekä kiinteää omaisuutta että rahaa. Runsaassa vuosikymmenessä hän vakiinnutti asemansa kaupungin suurimpien kauppiaitten joukossa. Gestrinin etäinen sukulainen Christian Fredrik Bäck (1783–1831) toimi kauppahuoneen kirjanpitäjänä ja osakkaana, ja hänen taidoillaan oli tärkeä osuus kauppaliikkeen menestykseen. Hänen lisäkseen liikkeen palveluksessa oli 1810 luvulta alkaen yleensä kuusi kauppaapulaista. Gestrinillä oli kotimaankauppaa varten markkinakojuja ainakin Hämeenlinnassa ja Lohjalla. Ulkomaankauppaa hoidettiin osuuksilla useissa laivoissa ja Turun laivaveistämössä Gestrinillä oli 5 prosentin osuus. Gestrin oli Porvoon valtiopäivien 1809 aikana käymässä synnyinkaupungissaan ja tapasi ilmeisesti siellä tai ainakin huhtikuussa 1809 Turussa keisari Aleksanteri I:n. Vierailun kunniaksi järjestetyistä niin kutsutuista Keisarintanssiaisista on jäänyt elämään tarina miten Gestrinin kävi, kun hänen piti tarjota keisarille samppanjaa. Keisari kieltäytyi juomasta, jolloin kauppaneuvos ällistyksissään tuli sanoneeksi "Mais c'est donc champagne!" (Mutta tämähän on samppanjaa!). Gestrinin huomaavaisuus keisarin vierailun yhteydessä lienee vaikuttanut siihen, että hänelle myönnettiin kauppaneuvoksen arvonimi 1810. Gestrin arvosti kunnianosoitusta ja korosti sitä eri yhteyksissä niin, että hänet yleisesti tunnettiin nimellä "kommerserådet sjelf" (kauppaneuvos itse). Gestrin ihaili kustavilaisen aikakauden makua ja taidetta, mutta uuden hallinnon alaisuuteen siirtyminen ei tuottanut hänelle ongelmia. Hyvät suhteet Suomen suuriruhtinaaseen ja korkeimpiin virkamiehiin ovat esimerkki Gestrinin laajoista verkostoista. Gestrin osallistui monin tavoin Turun kaupungin hallintoon tultuaan nimitetyksi kaupunginvanhimpien joukkoon 1808. Hänen mielenkiintonsa kohdistui muun muassa porvariston verotukseen, kyytilaitokseen, satamaan ja laivaliikenteen kehitykseen. Gestrinin kiinnostus kaupungin kouluasioihin selittynee osittain hänen vaatimattomalla koulutustaustallaan. Gestrin oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan, jolle 1810 valmistunut Christian Bäckin ja Charles Bassin piirtämä kivitalo Turun keskustassa tarjosi upeat puitteet. Se tunnettiin pääoven päälle punaiseen graniittiin kaiverretusta kullatusta tekstistä "Uppbygdt af Gabriel Gestrin". Hän järjesti talossa näyttäviä juhlia ja tanssiaisia kaupungin kermalle, johon kuului vuoteen 1819 asti Suomen uuden keskushallinnon korkeimmat virkamiehet. Gestrinin kauppiastalo tuhoutui Turun palossa 1827, ja hän menetti myös käteisvarojaan ja arvopapereita, joita palonkestäväksi rakennettu kellariholvi ei lopulta suojannut. Kaupungin pakkahuonetta ei ehditty tyhjentää, ja monien muiden kauppiaiden tavoin Gestrin menetti huomattavia tavaraeriä. Hänen liiketoimintansa ei enää palautunut ennalleen vaikka vientitavaroille myönnetty kymmenen vuoden tullivapaus oli merkittävä tuki kaupungin porvaristolle. Saatavien periminen ja lainapääoman hankkiminen oli vaikeaa, koska Gestrinillä oli melko vähän palolta säästynyttä omaisuutta maaseudulla. Tärkein niistä oli Koriston säteritila Kaarinassa, minne hän muutti harjoittamaan pienimuotoista puutarhanhoitoa ja maanviljelyä. Gestrinillä oli kuitenkin suunnitelmia, jotka tähtäsivät uuden kauppiastalon rakentamiseen Turun keskustaan. Pehr Johan Gylichin piirtämä suurehko puutalo lienee valmistunut vasta Gestrinin kuoleman jälkeen 1832, jolloin hänen leskensä vapaaehtoisella huutokaupalla myi tontilla sijainneet tilapäiset rakennukset. Gestrinin kuolinpesän varat olivat 1831 vähäiset, ja sen ainoa kiinteä kaupunkiomaisuus oli palon jälkeen hankittu kiinteistö.

Gabriel Gestrin S 18.10.1763 Porvoo, K 21.8.1831 Turku. V räätäli Johan Gestrin ja Anna Boxman. P1 1795–1800 Magdalena Lovisa Ståhlström; P2 1800–1807 Susanna Claesson; P3 1807– Christina Margareta Pettersson.

URA. Kauppaapulainen kauppias Gabriel Lundgrenin palveluksessa Turussa noin 1781– 1791; porvarinoikeudet Turussa 1791; laivanvarustaja. Turun laivaveistämön osakas. Koriston säterin omistaja Kaarinassa. Jäsenyydet ja muut luottamustoimet: Turun kaupunginvanhimmat 1808; Turun kaupungin ruoppaustoimikunta 1817–; Turun kaupungin satama- ja ruoppausproomukassan hoitaja 1822–; Turun porvariston koulun johtokunta 1815–; Kupittaan terveyslähteen kaivohuonejohtokunta 1820–; Suomen BibliaSeuran rahastonhoitaja 1815–1827; Turun kaupungin säästöpankin johtokunta. Kunnianosoitukset: Kauppaneuvos 1810.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. VSV 224/180, Kansallisarkisto; Porvoon tuomiokirkkoseurakunnan arkisto, Porvoo; Turun maistraatin arkistokokoelma, Turun kaupunginarkisto; Svante Dahlström, Turun raastuvanoikeuden ja maistraatin pöytäkirjoista, sanomalehdistä sekä muista lähteistä laadittu Turkuaiheinen kortisto 1500–1960. Turun tuomiokirkkoseurakunnan arkisto, Turun maakuntaarkisto. Tor Carpelan, Åbo donatorer intill år 1909. 1910; Svante Dahlström, Turun palo 1827: tutkimuksia Turun kaupungin rakennushistoriasta vuoteen 1843. 1930; Folke Landgrén, Släkterna Gestrinius Gestrin // Genos 17. 1946; Oscar Nikula, Turun kaupungin historia: 1721–1809 I–II. 1970, 1971; Oscar Nikula, Turun kaupungin historia 1809–1856. 1972; N. H. Pinello, Små berättelser och tidsbilder af Kapten Puff II. 1868. VeliMatti Pussinen Julkaistu 5.9.2009 © Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 HELSINKI