Gabriel Isaksson Hagert

Gabriel Hagert (1706 – 23. toukokuuta 1774 Porvoo) oli Porvoon pormestari vuodesta 1741. Hän oli keskeinen hattupoliitikko. Hän ajoi menestyksekkäästi valtiopäivillä Porvoon etuja. Vuoden 1765–1766 valtiopäiviä lukuun ottamatta hän osallistui kaikille vapauden ajan valtiopäiville. Ennen pormestarinuraa hän oli ollut tuomarin virassa.

http://www.uppslagsverket.fi/sv/sok/view-103684-HagertGabriel

• Hagert, Gabriel (f. 1706, d. 23/5 1774 Borgå), ämbetsman och politiker. Efter en karriär som domare blev H. 1741 borgmästare i Borgå och deltog därefter i alla frihetstidens riksdagar utom 1765-66. Han var en av förgrundsgestalterna inom hattpartiet, bl.a. fyra gånger medlem av sekreta utskottet. Skaffade sin stad betydande fördelar.

  ---

Lähteet: Kansallisbiografia, Kansallisbiografian sisällysluettelo: http://biografiasampo.fi/henkilo/p217 - Gabriel Hagert

• valtiopäiväedustaja, pormestari

Gabriel Hagert oli tyypillinen säätyvallan ajan poliitikko: hän käytti valtiopäivillä saamaansa vaikutusvaltaa kotikaupungissaan ja paikallispoliittisia ansioitaan valtiopäivillä. Hagert valittiin ensimmäisen kerran Porvoon pormestariksi 1741, minkä jälkeen hän toimi kaupungin itseoikeutettuna edustajana seitsemillä valtiopäivillä vuosien 1742 ja 1772 välillä.

Gabriel Hagert opiskeli Uppsalan yliopistossa ja tuli auskultoimaan Turun hovioikeuteen. Turun hovioikeus nimitti hänet Porvoon virkaa toimittavaksi pormestariksi 1741. Hän onnistui hyvin nopeasti hankkimaan kaupunkilaisten luottamuksen, sillä 1742 pidetyssä vaalissa hän sai ylivoimaisen ääntenenemmistön. Kilpailijoitakaan ei tosin juuri ollut, sillä edellisenä vuonna alkanut niin sanottu hattujen sota Venäjää vastaan teki Porvoon aseman hyvin uhanalaiseksi. Hagertiakaan ei ehditty asettaa virkaansa tavan mukaan, kun venäläisten hyökkäys alkoi kesällä 1742.

Hagert toimi kaupungin itseoikeutettuna edustajana seitsemillä valtiopäivillä 1742–1772 ja yritti vielä kahdeksansillekin 1765–1766, mutta epäonnistui. Hän oli Suomen kaupunkien porvariston merkittävimpiä edustajia, ja hänet valittiin kuudesti salaisen valiokunnan jäseneksi. Kolme kertaa hänet nimitettiin Suomen asioita pohtimaan asetettuihin deputaatioihin. Niissä hän kannatti ennen muuta isoajakoa. Valtiopäivätoiminnassaan hänet on luokiteltu horjumattomaksi hattupuolueen kannattajaksi.

Pikkuvihaksi kutsutun venäläisen miehityskauden jälkeen Hagert palasi Porvooseen, ja hänet asetettiin lopultakin virkaansa. Hän ryhtyi välittömästi kehittämään sodan aikana pahoin kärsineen kaupungin elinkeinoja valistuksen ja hyödyn hengessä ja sai mukaansa kaupungin johtavat kauppiaat. Hänen omat varansa ja kaupungin omaisuus pyrkivät usein sekaantumaan, mitä tuon ajan sääty- ja privilegioyhteiskunnassa ei kuitenkaan pidetty mitenkään erikoisen pahana. Ensimmäisenä uutena yrityksenä perustettiin tupakkamanufaktuuri, jonka Hagert ja hänen kumppaninsa ottivat pian kokonaan haltuunsa. Se laajensi toimintaansa, mutta pysyi Suomenkin oloissa pienenä. Paljon merkittävämmäksi valtakunnallisesti kohosi Hagertin aloitteesta 1744 perustettu buldaanimanufaktuuri, jossa valmistettiin karkeaa hamppukangasta laivojen purjeiksi ja armeijan telttoihin. Alkuhankaluuksien jälkeen se kohosi 1760-luvulla valtakunnan toiseksi suurimmaksi lajissaan. Työntekijöitä oli yli 40 henkeä, ja manufaktuurin toiminta oli omiaan levittämään hampunviljelyä aina kaukaista Karjalaa myöten.

Kolmas uusi suurisuuntainen elinkeinoyritys, Uudenmaan merikalastusseura, syntyi puolestaan läänin maaherran G. S. Gyllenborgin aloitteesta. Gyllenborgin mielestä Uudellamaalla, kuten koko valtakunnassa, lyötiin yleisesti laimin avomerikalastus. Tämän johdosta porvoolaiset päättivät perustaa Uudenmaan merikalastusseuran, jonka osakkeita myytiin Ruotsissa asti. Seuran säännöt laati pormestari Hagert kahden kymnaasin lehtorin kanssa 1753. Yritys hankki suurin kustannuksin avomerenpyyntiin tottuneita kalastajia sekä Ruotsin puolelta että Pohjanmaalta sekä uudenlaisia suuria verkkoja ja avomerenpyyntiin soveltuvia veneitä. Seuran palveluksessa oli enimmillään yli 40 henkeä. Sen työn tulokset jäivät kuitenkin hyvin vaatimattomiksi. Pormestari Hagert harjoitti myös kauppamerenkulkua ja hankki itselleen maatiloja.

Kaupunkisuunnittelun alalle Hagert ohjautui, kun tulipalo oli 11.6.1760 tuhonnut muutamassa tunnissa pelkästään puusta rakennetusta kaupungista 170 yksityistaloa, raatihuoneen, tupakkatehtaan, vaakahuoneen ja postikonttorin. Pian tämän jälkeen koollekutsutuille valtiopäiville Hagert oli jälleen valittu kaupunkinsa edustajaksi, ja hän aloitti tarmokkaan työn avun saamiseksi. Porvoolle annettiin ensinnäkin oikeus kantaa kolehtia muissa kaupungeissa. Porvoolle myönnettiin myös suoranaista raha-avustusta julkisten rakennusten jälleenrakentamiseksi, ja palosta kärsineet saivat vapaavuosia veroista. Hagert sai valtiopäivät myös myöntämään kaupungille 60 000 hopeatalarin lainan säätyjen pankista. Lainaa jaettiin auliisti, mutta se osoittautui myöhemmin hyvin kohtalokkaaksi. Kun kaupunkilaiset eivät pystyneet maksamaan saamaansa rahamäärää korkoineen takaisin, heidän ja heidän jälkeläistensä taloja pakkohuutokaupattiin vielä 40 vuotta myöhemmin. Tässä yhteydessä Hagertin oma maine näyttää tahriintuneen pahasti. Kun valtiopäiväkutsu tuli seuraavan kerran kaupunkiin 1764, porvaristo valitsikin edustajakseen paikallisen kauppiaan, ei pormestariaan. Hagert pystyi kuitenkin palauttamaan luottamuksensa, ja seuraaville, 1769 kokoontuneille valtiopäiville hänet valittiin huomattavalla ääntenenemmistöllä. Hänen kuoltuaan 1774 esitettiin kuitenkin jälleen vahvoja epäilyjä jälleenrakennukseen saatujen varojen ja pankkilainan hallinnasta.

Kun jonkin verran varoja oli tiedossa 1760–1762 koolla olleiden valtiopäivien myöntäminä, hahmotteli Hagert komean suunnitelman kaupungin keskustan jälleenrakentamiseksi kivestä. Tämä oli Suomen kaupungeissa tuohon aikaan hyvin harvinaista. Hän sai kaupungin varakkaimmat kauppiaat yhtymään hankkeeseensa, samat miehet, jotka olivat hänen kumppaneinaan uusissa elinkeinoyrityksissä. Julkisista rakennuksista pystytettiin raatihuone ja kappalaisen talo kivestä ja tämän lisäksi kolme kauppiasta ja Hagert itse rakennuttivat kivitalot. Viidennen yksityisen kivitalon rakensi itselleen linnoitusrakennusmestari Gotthard Flensborg, joka oli rakentanut kaikki muutkin talot. Ottaen huomioon kivirakennusten vaatimat kustannukset tavanomaiseen puurakentamiseen verrattuna voidaan todeta, että pormestari Gabriel Hagertilla on täytynyt olla huomattava vaikutusvalta. Vaikka hän jättikin jälkeensä tavattoman sotkuiset perintöasiat ja vaikka useampaan kertaan epäiltiin hänen omiensa ja kaupungin varojen pahoin sekaantuneen, oli hänen jälkimaineensa erittäin hyvä.

Gabriel Hagert S 1706, K 23.5.1774 Porvoo. V Kyminkartanon läänin ja Lappeen kihlakunnantuomari Isak Hagert ja Helena Kristina Thorwöst.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. I. Mäntylä, Porvoon kaupungin historia II. 1602–1809. 1994; O. Nikula, Finländska borgare på 1700-talet. 1978; T. J. Paloposki, Suomen talouden kehittäminen 1750- ja 1760-luvun valtiopäiväpolitiikassa. 1976.

Asuminen Borgå/Porvoo s. 1706 ja † 23.5.1774: https://astia.narc.fi/astiaUi/digiview.php?imageId=8760092&aytun=25...

† 23.5.1774 Borgå/Porvoo: http://hiski.genealogia.fi/hiski?en+t6219693

• https://astia.narc.fi/astiaUi/digiview.php?imageId=8399238&aytun=25...