Georgius Matinpoika Mackarus Krabb (Karro)

Lapuan kirkkoherra 1626-1636, Leskelän isäntä 1626- 1636

Muita hänestä käytettyjä nimiä:Makkarus, Markanus, Mackara, Grapp, Krapp, Uskelensis

Eteläpohjalaiset Juuret 2/2017: Lapuan Alanurmon Leskelä, Markku Pihlajaniemi

--
https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/1533

Mackara, Georgius Matthiae (K 1638). Markarus / Mackarus / Makkarus / Makkara, Crapp / Krapp, Gregorius Matthiae, Jöran Mattsson. S Pertteli, Uskela. V Uskelan Perttelin Kaivolankylän Jäppilän eli Karron eli Makkaran talollinen Matti Uotinpoika / Matts Olofsson Karro ja N.N. (Mynämäen kirkkoherran Henricus Olai Karroin veljenpoika). Lapuan kappalainen 1612, kirkkoherra 1622. Georgius Matthiae tuli edeltäjänsä Martinus Henrici Bovilanuksen jälkeen Hemmingin (myöhemmän Leskelän) tilan haltijaksi. Kirkkoherra Georgius oli äkkipikainen ja kiivasluonteinen, ahkera käräjöimään ja ankarissa riidoissa erityisesti seurakunnan 2. kappalaisen Johannes Johannis Gronoviuksen kanssa. Erkki Lehtinen antaa kirjoittamassaan Lapuan historian I osassa (1963) värikkään ja voimakkaasti inhorealistisen kuvan Lapuan neljännen kirkkoherran edesottamuksista: "Kirkkoherra käräjöi ahkerasti, mikä ei johtunut pelkästään sattumasta, vaan siitä, että hän oli äkillisiin otteisiin taipuvainen. 1629 häntä sakotettiin, koska hän oli lyönyt muuatta naista, ja 1635 hän oli käräjillä, kun oli haukkunut Lapuan verojen vuokraajaa Joosef Jaakonpoikaa varkaaksi. Erityisen riitaisiksi tulivat hänen välinsä toiseen kappalaiseen Juhanaan. Näiden välien selvittely ei ollut mitään kilpalaulantaa, vaan siinä heilui milloin puukko, milloin muu ase. V. 1629 paimenet olivat otelleet perinpohjaisesti, sillä kappalainen oli saanut puukonhaavan kylkeensä sekä kuusi mustelmaa. Lysti maksoi kirkkoherralle yli 40 markkaa. Vuosi oli muutenkin kirkkoherran kunnialle käypä, sillä hän ja kirkonisäntä olivat joutuneet siihen huutoon, että he olisivat kähveltäneet kirkon rahoja, mitä kuitenkaan ei ollut tapahtunut, koska asiasta ei tullut mitään tuomiota. Häviölle jäänyt kappalainenkin purki pahan sisunsa lyömällä kirkkoherraa lautasella päähän v. 1633. Kun kirkkoherra antamalla kappalaisen teostaan käräjillä ilmi aiheutti tälle sakkoja, kappalainen puolestaan yritti kostaa ja kertoi, että Yrjänä oli salannut erään uusikirkkolaisen Lapualla puuastioita valmistaneen miehen haureellisuusrikoksen, auttanut naisen pakemaan ja antanut miehen lahjuksia vastaan päästä rangaistuksesta. V. 1633 kirkkoherra ja hänen vaimonsa väittivät juoruttavan sellaista, että kappalainen oli tarjoutunut harjoittamaan haureutta kirkkoherran tyttären Margareetan kanssa. Kun nyt kantajilta kysyttiin heidän perustelujaan, vain emäntä vastasi ainoastaan, että ”mitä on Juhana herralla minun tyttäreni kanssa puhumista kellarituvassa”. Käräjärahvas ei ollut moista huhua kuullutkaan ja arveli, että pariskunta oli itse tekaissut koko jutun ja että se johtui vain kirkkoherran ja kappalaisen riitelemisestä. Ajatella sopii, ettei moinen suhde paimenten kesken ollut omiaan lujittamaan sanan voimaa seurakuntalaisten sydämissä. Ehkä on silti paras pitää tätä pappien väliä osoituksena siitä, miten karkealla tasolla tavat olivat yleensä, eikä aliarvioida pappien kirkollisia kykyjä heidän kiivautensa vuoksi.

K Lapua (ennen 14.8.) 1638.

P Brita Mårtensdotter, eli leskenä miehensä jälkeen ja mainitaan todistajana oikeudessa vielä 1657.

Julkaistu 19.1.2011.