Grigor (Grigori) Dimitreinpoika Auer

Is your surname Auer?

Research the Auer family

Grigor (Grigori) Dimitreinpoika Auer's Geni Profile

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Grigor (Grigori) Dimitreinpoika Auer

Russian: Григорий Дмитриев Ауэр
Birthdate:
Birthplace: Pitkäranta, Impilahti, Finland
Death: December 20, 1967 (85)
Helsinki, Finland
Place of Burial: Helsinki, Finland
Immediate Family:

Son of Dimitrei Prokopeinpoika Auer and Maria Stepanintytär Auer
Husband of Nadezda Nikolajeva Auer and Ester Elisabet Kaatria-Auer
Father of Antonina (Tony) Grigorjev Auer; Senja (Xenia) Eugenia Grigorjeva Auer; Kira Auer and Sina (Zinaida) Auer-Lindroos
Brother of Robert (Prohor) Dimitreinpoika Auer; Jegor Dimitreinpoika; Vassi Vasilissa Dimitreintytär Savin; Marina Dimitreintytär; Anna Dimitreintytär Dobrovolskaja and 4 others

Managed by: Reijo Mitro Savola, Geni Curator
Last Updated:

About Grigor (Grigori) Dimitreinpoika Auer

Taidemaalari.

Asuinpaikat: Pitkäranta, Pietari (Vasilinsaari), Helsinki, Italia, Pariisi, Vanha Valamo, Pitkäranta (Lammassaari)

"Haputti"

Syntymä / Birth / Рождение:

Impilahden Kitelän ortodoksinen seurakunta, metrikkakirjat, syntyneet v. 1882: Kurkijoki Orthodox Parish, metrics books, Births year 1882: Импилахти Кителя православный приход, метрические книги, рождений 1882 г.:

Nro 4. - synt. 2.1.1882, kast. 1.2.1882. Grigorij. Vanhemmat: Pitkärannan kylän talollinen Dimitrij Prokopijev ja hänen vihitty vaimonsa Marija Stepanova, molemmat ortodokseja ja ensimmäisessä avioliitossa. Kummit. Kitelän kylän populi Grigorij Vasiljev Iljuškin ja Pitkärannan kylän maalaiskauppiaan Agafon Kannisen vaimo Jevdokija Fedorova.

Merkintä kastetun nimi sarakkeessa: Annettu metrikkakirjaote Nro 1, 7. tammikuuta v. 1906.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3899134

Syntymämarkintä KATIHAssa:

http://www.karjalatk.fi/katiha2/tiedot.php?henk=Y18820012401&srk=1018

Avioliitto / Marriage / Брак:

I

Grigor Dimitreinpoika Auer ja Nadezda Nikolajeva Tšistjakova avioituivat Pietarissa vuonna 1904.

II

Grigor Dimitreinpoika Auer avioitui toiseen avioliittoonsa Ester Kaatrian kanssa vuonna 1955.

Kuolema / Death / Смерть:

Kuolinmerkintä Katihassa: kuoli 20.12.1967. Grigor Auerin hautamuistomerkki Helsingin ortodoksisella hautausmaalla.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Taidemaalari Grigor Auer (1882-1967) on suurelle yleisölle jokseenkin tuntematon, mutta laajan ja tasokkaan tuotantonsa takia ehdottomasti tutustumisen arvoinen. [1]

Grigor Auer tunnetaan mestarillisten maisemien ja asetelmien tulkitsijana. Taidehistorioistija Asko Mäkelän toimittama kirja Grigor Auerista tarjoaa lukijalle värikkään kertomuksen karjalaisen taiteilijan elämän ja taiteilijan tiestä. Se kulkee Pietarin menestyksestä Venäjän vallankumoukseen ja toisen maailmansodan myllerryksiin Laatokalla, evakkoajoista Helsinkiin ja Italiaan. [2] Mäkelän huolellisesti toimittaman kirjan [3] teksteistä vastaavat piispa Arseni ja Antti Kuusimäki.

Auerilla elämässä oli uskomattomia vaiheita: Ensin Laatokan rannoilta Pietariin, sieltä vallankumouksen pyörteissä Suomen puolelle, vuodet Valamon läheisyydessä ja siirtyminen Italiaan ja edelleen takaisin Suomeen. [1]

Auerin töissä maisemien ohella keskeiseksi aiheeksi nousevat asetelmat ja erityisesti komeat kukkakimput, niiden kuvaajana Auer oli mestari. Värien hehku ja voima lumoavat, tekninen toteutus on huipputasoa. [1]

Grigor Auerin teokset muuttuvat 1910-luvun venäläistyylisestä maiseman tulkinnasta 1920-luvun suomalaiseen kansallisen kuvataiteen maisemamaalaukseen, menettämättä aikaisemman tuotantonsa vaikutteita. Jo aikalaiset ihailivat Grigor Auerin Suomessa poikkeuksellista teknistä osaamista. "Auer on kätevä siveltimenkäyttäjä, hieman kirjava värityksessään; erikoisesti kevättalvikuvissa ja heleissä kesämaisemissa hän saavuttaa parastaan, realistisen esitystavan jatkajaksi hän on taiteilijana merkittävä." (Taidehistorian professori Onni Okkonen, Uusi Suomi 5.9.1940.) [5]

Auer opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1903–1904 sekä Pietarin taideakatemiassa 1904–1905 ja 1906–1907. Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1904, 1905, 1907, 1908, 1919 ja 1942. Hänen töitään oli näytteillä ulkomailla Venäjällä 1917 ja Oslossa, Göteborgissa ja Tukholmassa 1940. Auer työskenteli myös konservaattorina Pietarin Eremitaasissa 1908–1911 ja Suomessa Kansallismuseossa 1919–1921. [4]

Auer asui elämänsä aikana Pietarissa, Valamon luostarisaarella Laatokalla, Italiassa ja viimeksi Suomessa. [4]

Toukomies 11-12/1931: Karjalainen taiteilija täyttää vuosia - Grigori Aues 50-vuotias

Jo tavallisen kuolevaisen elämässä pidetään viisikymmenkäännettä ihmisiän erikoisempana merkkikohtana. Taiteilijan suhteen tämä kymmenluku on suorastaan rajapyykki: jollei tähän mennessä taiteilija ole osoittanut kykyjensä voimaa, saavuttanut parhaintaan, hän myöhemmin enää vain poikkeustapauksessa kykenee sitä tekemään. Taiteilijan elämäntyö on sikäli erikoislaatuinen.

Taiteilija Auer, joka täyttää ensi tammikuun 16 p:nä viidennenkymmenennen ikävuotensa ja jolle nämä tunnustuksen rivit merkkipäivän johdosta omistetaan, täyttää tässäkin suhteessa täysin mitoin osoitetun ehdon. Siksipä onkin Toukomiehellä erikoinen ja harvinaislaatuinen ilo onnitella omaa korkean tason omaavaa karjalaista taiteilijaansa ja toivottaa hänen työkaudelleen kaunista jälkisatoa.

Taiteilija Auer on sekä syntymältään, olemukseltaan että taiteilijatempperamentiltään ja -harrastuksiltaan aito karjalainen sanan parhaimmassa merkityksessä. Eivätkä nämä ominaisuudet ole pelkkää sattumaa. Taiteilija Auer on tosin syntynyt Pitkässärannassa, mutta polveutuu äitinsä puolelta kuuluisasta suomenpuoleisesta karjalaisesta laulajasuvusta, joten taipumukset ainakin osittain juontuvat perinnöllisyydestä. Suku on suorastaan vanhaa tervaskantoa: isoäiti saavutti tuon patriarkaalisen ajan korkean iän 103 vuotta, isoisä hieman korkeammankin. Taiteilijan äiti, Maria, muutti jo pienenä tyttönä vanhemman veljensä mukana karjalaisen runokylän karstaisen katon alta kauas Laatokan liepeille Pitkänrannan silloiseen kyläpahaseen. Täällä hän joutui naimisiin ja synnytti uhkean sisarussarjan 11 lasta, joista taiteilija on nuorimpia. Mainittakoon, että tästä lapsijoukosta kohosi toinenkin taiteilija - puheenaolevan vanhempi veli, Robert, nykyisin vainaja. Tämä teki itsensä aikoinaan huomatuksi Pietarin suurimpana taidekauppiaana, tunnettuna taiteentuntijana ja niissä asioissa maailmaa laajalti matkustaneena miehenä. Taiteilijaveljekset elivätkin kauan aikaa yhdessä niin synnynsijoilla Pitkässärannassa kesäisin kuin Pietarissa talvisin. Taiteilijain äiti oli viisas, tarmokas ja iloinen karjalaisemäntä. Isää, Dimitriä, muistellaan paikkakunnalla vieläkin harvinaisen lapsirakkaana ja helläluontoisena miehenä. Vanhemmiltaan taiteilija on ilmeisesti perinyt luonteensa selväpiirteisimmät ominaisuudet, lapsirakkauden, hellyyden, välittömyyden, suuren työtarmon ja voimakkaan viettymyksen maatyöhön. Taiteilija on oikea lasten ystävä ympäristössään. Onpa tämä taipumus ilmennyt etäisempiäkin kohtaan - taiteilijan huomattavina teoslahjoituksina kouluihin. Liikuttavalla hellyydellä ja huolella hoitaa taiteilija kesäisin pienen palstatilansa kukka- ja kasvitarhaa ja arastelemattomalla rohkeudella tarttuu lujakouraisesti auransa kurkeen takamaatilallaan Ristojassa raataen itse raskaimmatkin työt kuin leikkien, naapuriensa ihmettelyksi.

Taiteelliset taipumukset esiintyivät jo varhaisnuoruudessa. 15-vuotiaana nuorukaisena Auer tuli veljensä luo Pietariin, opiskeli jonkun aikaa siellä, muutti sittemmin Helsinkiin ja pääsi Ateneumiin oppilaaksi, missä opiskeli m.m. kuuluisain taiteilijain oppilaana herättäen pian opettajainsa huomiota siinä määrin, että häntä kehotettiin lähtemään Pariisiin opintojaan jatkamaan. Auer siirtyi kuitenkin ensin Pietariin, suoritti sikäläisen taideyhdistyksen 5-vuotisen kurssin kolmessa vuodessa ja matkusti vasta sitten ulkomaille oleskellen vv:n 1905-7 Italiassa, jonne hän toistamiseen matkusti vuodeksi 1911. Kumpaisellakin ulkomaanmatkallaan taiteilija kävi Pariisissa viipyen siellä edellisellä kerralla puolisen vuotta ja poiketen milloin pitemmäksi, milloin lyhyemmäksi ajaksi muihinkin huomattaviin taidekeskuksiin Saksassa, Itävallassa, Unkarissa, Hollannissa. y.m. Laajojen matkojensa ja monella taholla suoritettujen ahkerien ja perinpohjaisten opiskelujen avulla Auerin suuret taiteilijataipumukset saivat mitä parhaimman koulutuksen, ja hänestä kehittyi vuosien kuluessa täysin kypsynyt, varma ja itsenäinen väritaiteilija, erikoisalanaan maisemamaalaus öljy- ja vesiveräin. Alotekykyäkään ei Auerilta ole puuttunut. Ateneumissa ollessaan taiteilija Sallisen parhaana koulutoverina hän yhdessä tämän kanssa rupesi vaatimaan alastoman mallin käytäntöön ottamista. Tosin liian radikaalisuutensa vuoksi nämä molemmat taiteilijanalut pitkätukkaisina taiteilijan "planttuina" karkoitettiin laitoksesta. Mutta nykyisin on, kuten tunnettuna, Auer-Sallisen viittoma suunta vallassa.

Aikaisempina vuosinaan Auer oleskeli suurimmalta osaltaan ulkomailla, etupäässä Venäjällä, pääpaikkanaan Pietari. Venäjällä hän ansaitsi niin taiteilijakannuksensa kuin elinkeinonsa; kotiseutu, Laatokan ranta, oli siihen aikaan hänelle vain viihtyisä kesäinen piipahduspaikka, jonne voimakas verenvuoto kutsui milloin Krimin rannoilta, milloin muusta maailmasta. Vasta vuoden 1914 jälkeen oman uuden upean huvilan valmistuttua Pitkänrannan vastapäätä olevaaan luonnonkauniiseen Lammatsaareen Sortavala-Pitkäranta -laivaväylän varrelle alkaa Pitkäranta muodostua taiteilijan vakinaiseksi olopaikaksi. Maailmansodan viime ajoista lähtien Pietarin tien tukkeuduttua taiteilija lopullisesti kotiutui synnyinseudulleen. Maailman markkinoiden ja niiden ohella omaisuutensa suurimman osan menettäminen oli taiteilija Auerille raskas taloudellinen tappio - täytyihän jättää Pietariin koskemattomana komea koti, jossa oli mm. paljon mitä arvokkainta kokoomatavaraa, kuten antiikkikalustoa, suurten mestarien tauluja y.m., puhumattakaan omista valmiista tuotteista ja muusta omaisuudesta. Kohtalon arpa koitui kuitenkin toisaalta suureksi voitoksi kotiseudulle, Karjalan heimolle ja isänmaalle. Tästä lähtien taiteilija saattoi kokonaan omistautua omiin oloihinsa. Laatokan pohjoisrannikon jylhä luonnonkauneus ja varsinkin Valamon saari selällinen suuremmoisina nähtävyyksineen saivat hänestä mitä uskollisimman, innoittuneimman ja ainakin toistaiseksi vertaansa vailla olevan tulkitsijan. Lähes parinkymmenen vuoden ajan tämä työ on taukoamatta kestänyt kesät talvet. Vain väliaikoina, lyhyinä levähdys- ja tuotteiden näytteillepanokausina, jolloin taiteilijankin täytyy ajatella itseään ja taloudellista olemassaoloaan, se on keskeytynyt. Näinä vuosina Auerin laatokkalaiset maisema- ja kukkataulut ovat pääasiallisesti syntyneet ja kaunistavat parhaallaan satojen suomalaisten taiteenystävien koteja. Hänen tuotteittensa luonnonraikas todellisuustuntu, intuitiivinen näkemys, runollinen hohde ja tekniikan korkea taso takaavat näet niille pysyvän arvon ja yleisömenekin. Ne monet kymmenet taidenäyttelyt, joita taiteilija on tuontuostakin eri seuduille maatamme järjestänyt, vieläpä sen ulkopuolellekin, ovat olleet siitä parhaana todistuksena. Yksinpä se tapakin, jolla hän tuotteitaan esittelee, puhuu mestarin puolesta.

Näin lyhyen esityksen puitteissa käy mahdottomaksi edes osapuilleen arvioida taiteilija Auerin laajan ja monipuolison tuotannon eri puolia. Tiedetäänhän hänen olevan meillä ainutlaatuisen asiantuntijan ja mestarin mm. vanhojen taideteosten restauroimisen erikoisalalla. Auerin akvarellimaalaus taas ansaitsisi aivan erikoiskäsittelyn. Kaiken kaikkiaan Laatokan Karjalalla on Auerissa ensimmäinen suuri taiteilijansa.

Mutta taiteilija Auer on erikoinen ihmisenäkin. Taiteilijaimme joukossa Auer nauttii jakamatonta tunnustusta harvinaisen hyvänä toverina. Ehkäpä eräänlaisena todisteena tästä voitaneen pitää useiden tunnettujen taiteilijaimme tiheät käynnit, jopa pitempiaikaiset oleskelut Auerin vieraanvaraisessa ja viihtyisässä kodissa, jonka hyvän haltijattaren hän oli "löytänyt" ja aikaisin nuoruusvuosina Pietarissa ollessaan. "Grishka-veli" lukeutui aikoinaan suuren runoilijamme Eino Leinon lähimpään veljeskuntaan, muita mainitsematta. Tämän kirjoittaja tuntee taiteilijan nuoruusvuosilta saakka ja voi omakohtaisista kokemuksistaan tehdän tämän tunnustuksen. Ne nuoret taiteilijanalut, jotka vuosikausien kuluessa ovat nauttineet Auerin opastusta ja apua, voisivat paremminkin puhua tästä puolesta. Kaikki, jotka tavalla tai toisella ovat joutuneet kosketuksiin taiteilija Auerin kanssa, antaisivat varmasti yhtä avoimen toteamisen. Samaa on sanottavana yksinkertaisella kansalaisellakin siinä suhteessa merkillisestä miehestämme.

Taiteilija Auer luonnehtii kaltaisiaan sanalla "haputti". Sana ei ole sellaisenaan varsin sanova, ja sen merkitys rajoitetulla käyttöalueella tuntuu melko yksipuoliselta. Kuitenkin sen nojalla, että taiteilijaa itseään se miellyttää, vaikkapa se merkitsee vain lyhimmiten huimapäätä, rohkenen sitä käyttää taiteilijasta itsestään eräin puolustuksin. Jos eliminoi sanalta sivuvivahdukset, merkitsee haputti Auerin käyttämänä samaa kuin olla oma itsensä. Tätä juuri hän onkin kiireestä kantapäähän. Joka tuntee tulisieluisen taiteilijan, pitää sanonnan hyvin sattuvana. Vai mitä on sanottava esim. siitä tapauksesta taiteilijan nuoruuden päiviltä, jolloin hän eräässä kansanjuhlassa pahimpana sortoaikana heilautti santarmilta lakin päästä, kun tämä ei halunnut paljastaa päätään Maamme-laulun aikana? Välittömyys, rohkeus, huimapäisyys - kaikki, mikä sisältyy myönteisenä sanaan haputti - on Auerille luonteenomaista niin sanoissa kuin teoissa. Se on sitä sielun nuorekkuutta, jota eivät edes lisääntyneet ikävuodet ole kyenneet karistamaan pois oikean haputin riitingeistä, niin monta uhkaavaa kepposta kuin siitä on ollutkin asianomaiselle aiheutua. - viitattakoon vain siinä suhteessa häneen uhkarohkeana purjehtijana.

Yhtä mestarillinen kuvaaja kuin Auer on värein, on hän sanoinkin pakinoimisessa. Juttelijana hän on verraton! Hänen hauskoja, värikkäitä ja ilmeikkäitä tarinoitaan kuulemaan ei väsy hevillä, kenelle vain on tarjoutunut siihen tilaisuutta. Kun tähän kaikkeen liittyy kertojan veikeä hyväntuulisuus ja kaikelle inhimillisyydelle ymmärtäväinen huumorintaju, viihtyy mielellään hänen seurassaan. Kerta kaikkiaan taiteilija Auer on hauska ja miellyttävä seurustelutoveri - taiteilija tälläkin alalla!

Karjalaisina olisimme ilman Aueria paljon vailla. Toivokaamme hänelle ikää vielä monia vuosikymmeniä! Laajat ystävä- ja tuttavapiirit ja lukemattomat Auerin ihailijat, jotka pitävät hänestä Taiteilijana ja ihmisenä, yhtyvät sydämellisesti tähän toivotukseen.

Arsi Pantsu

[Toukomies v. 1931, 11-12. Karjalan sivistysseura ry., Sampo-tietokanta]

Viitteet

[1] Grigor Auer - Karjalan maisemien maalari. Etelä-Saimaa. 12.08.2010

[2] http://www.ortodoksi.net/index.php/Grigor_Auer_(kirja)

[3] Asko Mäkelä (toim.): Grigor Auer — Karjalan maisemien taidokas maalari. 216 s. Maahenki 2010.

[4] https://fi.wikipedia.org/wiki/Grigor_Auer

[5] Grigor Auer - Karjalan maisemien taidokas maalari. [http://www.maahenki.fi/tiedote/101/grigor-auer-karjalan-maisemien-t...]

RUS

Григор Ауэр

Григорий Дмитриевич Прокофьев родился 6 февраля 1882 года, в Питкяранта (Великое княжество Финляндское, ныне Республика Карелия), в семье карельского православного крестьянина Дмитрия Прокопиевича Прокопиева (1842—1904) и его жены Марии Степановны, в девичестве Каннинен (1846—1915). Учился в Питкярантской народной школе, однако закончил только три класса. В 1897 году он отправился в Петербург к старшему брату Прохору — несостоявшемуся художнику, ставшему торговцем произведениями искусства и антиквариатом. В столице Григорий поступает в подготовительный класс рисовальной школы при Императорском благотворительном обществе искусств. Григорий, как и его брат Прохор, сменил свою фамилию на «Ауэр» (от фин. auer — дымка, марево). Возможно, новая фамилия была данью зарождавшемуся чувству финского национального самосознания, или связана с любовью братьев к красивым пейзажам, или же обусловлена удобством иметь короткую и красивую фамилию. Свои имена братья также изменили: Прохор стал Робертом, а Григорий — Григором или Грегором.

Окончив школу рисования, Ауэр предпринял неудачную попытку поступить в Академию художеств, а затем уехал в Валаамский монастырь, где в иконописной мастерской работал его дядя. Однако в марте 1902 года, получив наказание за нарушение монастырского устава, он бежит из монастыря. В 1903 году Григор Ауэр совершает путешествие по югу России, которое находит отражение в многочисленных пейзажных зарисовках. В том же году он переезжает в Хельсинки и поступает в выпускной класс школы рисования Атенеум при Финском объединении художников, однако вскоре его отчисляют оттуда из-за ссоры с преподавателем. Тогда Ауэр возвращается в Петербург и начинает посещать занятия в Академии художеств в качестве вольнослушателя. Среди преподавателей академии был И. Е. Репин, у которого Григорий посещал и частные уроки. Другим учителем Ауэра был С. Ю. Жуковский. Также он испытывает влияние творчества И. И. Левитана.

Жизнь в Петербурге

В 1905 году Ауэр женился на Надежде Николаевне Чистяковой — воспитаннице закрытого учебного заведения, происходившей из купеческого рода. До замужества она работала машинисткой и стенографисткой в конторе крупной угледобывающей компании. Весной-летом того же года Григор Ауэр вместе с братом совершил первую поездку в Италию. В дальнейшем он неоднократно выезжал в страны Западной и Южной Европы (Франция, Бельгия, Турция, Греция) и в Крым; в 1913 побывал на Капри, где встречался с Максимом Горьким.

Семья Ауэров поселилась на Васильевском острове. В этот период Григор Ауэр регулярно бывал в Хельсинки, где осенью 1905 дебютировал на Выставке финляндских художников. В 1906—1916 он участвовал в ежегодных «Осенних выставках», устраиваемых братом в Петербурге, в выставках Товарищества художников и Императорского общества русских акварелистов, а также в московских выставках; одновременно посещал собрания «Мюссаровских понедельников». Часто выставлялся Ауэр и в Финляндии — на Весенних выставках Финляндского общества художников в Хельсинки, выставках в Турку (Або), Тампере (Таммерфорсе) и Выборге. Пишет Ауэр преимущественно акварелью и маслом, главной темой его творчества становится природа в различные времена года, а также цветочные натюрморты. В 1907 году Григор завершил учёбу и устроился работать хранителем в Эрмитаже, чтобы содержать семью. Постепенно его пейзажи стали продаваться всё лучше. Наибольшим успехом пользовались зимние пейзажи, закаты солнца и сосновые леса, поэтому он называл сосны «денежными деревьями». В 1911 году он уже мог себе позволить оставить службу и стать свободным художником. Вместе с женой он перезжает в престижный район в самом центре столицы; в семье рождаются две дочери — Антонина и Евгения. У Ауэров появляется горничная, затем няня; еженедельными становятся походы в театр и на балы. Среди друзей и знакомых Григория Ауэра были Исаак Бродский, Марк Шагал и Николай Рёрих. Последний именно по совету Ауэра поехал на лечение в Сортавала в 1916 году. Каждое лето Григор Ауэр подолгу бывал в родной Питкяранте. На берегу Ладоги он построил пристань для лодок, мостки для рисования и избу для ночлега. Чуть позднее на острове Ламмассаари была построена большая летняя дача-ателье, получившая название «Вилла Тойво» (от фин. toivo — надежда).

Питкярантский период

Когда в результате Февральской революции и последовавшего за ней большевистского переворота жить в Петрограде стало небезопасно, семья Ауэров осталась но родине Григора, в Питкяранте. 1917-19 годы стали для них временем испытаний: семья жила буквально впроголодь. Из трёх дочерей, родившихся в октябре 1918 года, выжили две. После этих родов жена Надежда долгое время болела, поэтому единственной помощницей Григора по хозяйству была няня его детей.

В 1919 Григор Ауэр стал членом Финляндского общества художников. В 1919—1921 годах служит хранителем в Национальном музее Финляндии в Хельсинки, а в Питкяранту приезжает на лето. Вскоре он становится известен как профессиональный реставратор старой живописи и икон. Возобновляет участие в выставках: в Выборге вместе с М. А. Фёдоровой (1923), в салоне Стриндберга в Хельсинки (1923, 1927, 1928, 1938), а также на своей вилле. В 1922 году Ауэр возвращается в Питкяранту. В последующие годы он занимается живописью в весенне-летний период, а осенью и зимой предпринимает поездки по стране для организации выставок и продажи полотен.

В это время Ауэр изображал преимущественно окрестности Питкяранты, а также Валаам. Для получения вдохновения он подолгу жил в Валаамском монастыре. Будучи по вероисповеданию православным, он неоднократно принимал участие в монастырских богослужениях, дружил с представителями духовенства, реставрировал старинные иконы и даже предлагал создать в Финляндии православный церковный музей. Тем временем дочери художника подрастали и всё больше становились ему поддержкой. Они помогали отцу делать рамки для картин, а жена читала Григору книги русских классиков, когда он работал. Во время Зимней войны семья Ауэров, вместе со всем окрестным населением, была эвакуирована вглубь Финляндии; поселились Аэуры у родственников в Кесялахти. Когда во время Войны-продолжения финские войска освободили Карелию от советских оккупантов, семья вернулась в свой дом на Ламмассаари. За время отсутствия хозяев красноармейцы уничтожили остававшиеся здесь около 130 картин и коллекцию икон; сама вилла также сильно пострадала. Привести территорию в порядок удалось ценой огромных трудов, стоивших супруге художника жизни. Однако уже летом 1944 года началось наступление советских войск. Вилла «Надежда» была разрушена при бомбёжке, а овдовевший Ауэр с детьми теперь уже навсегда покинул родные места.

После войны

В первые послевоенные годы Григор Ауэр жил у своих дочерей: сначала у Евгении в Северной Карелии, затем у Зинаиды в Эспоо. Он был настолько подавлен горем и тоской по дому, что весной 1947 года даже был близок к самоубийству. В этот тяжёлый период художнику помогала жить только работа. Он вновь стал организовывать выставки собственных картин в Йоэнсуу, Лиексе и Миккели. В 1948, 1950 и 1953 Ауэр показывает свои работы на выставках «13 карелов» в Хельсинки. В 1950 году Григор Ауэр вновь отправляется в Италию. В 1952-55 и в 1957 году он снова ездит туда и живёт там по 4-5 месяцев в году, с конца весны до начала осени, много работая и встречаясь с художниками-эмигрантами — И. П. Загоруйко и В. Н. Нечитайловым. В остальное время Ауэр ездил по Финляндии, пытаясь продать свои картины, однако с каждым годом это удавалось ему всё хуже. Работе мешали слабеющее зрение, дрожь в руках и ревматизм. В 1955 году Ауэр женился во второй раз — на руководительнице хора Эстер Каатриа, с которой был знаком ещё в Питкяранте. Через год супруги поселились в Хельсинки. В 1962 году состоялась последняя прижизненная выставка художника. Григор Ауэр умер в 1967 году. В настоящее время собрание работ Григора Ауэра находится у его правнука Антти Куусимяки, проживающего в Хельсинки. Он периодически устраивает выставки художника (в том числе в Ново-Валаамском монастыре в Хейнявеси); им также были выпущены альбомы на русском и финском языках. Кроме того, большое собрание работ Ауэра имеется в Художественном музее Йоэнсуу.

Адреса в Санкт-Петербурге

Кадетская линия, 9 (нижний этаж занимал его брат Роберт) Мытнинский пер., 5 (на Петербургской стороне)

[http://cyclowiki.org/wiki/%D0%93%D1%80%D0%B8%D0%B3%D0%BE%D1%80_%D0%...]


Lisätietoja - More information - Больше информации:

Oheisesta linkistä löytyy Grigor Auerin maalauksia: [https://www.google.fi/search?q=grigori+auer&tbm=isch&tbo=u&source=u...]

Tästä linkistä löytyy maalauksia myös: http://www.liveinternet.ru/users/tchy/post254072894/[ ]
http://artrz.ru/menu/1804681482/1805206598.html



Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 53. viikkoprofiili (11.12.2016-17.12.2016).

view all

Grigor (Grigori) Dimitreinpoika Auer's Timeline

1882
January 2, 1882
Pitkäranta, Impilahti, Finland
1910
1910
1915
1915
1918
October 9, 1918
October 9, 1918
Pitkäranta, Impilahti, Finland
1967
December 20, 1967
Age 85
Helsinki, Finland
????
ortodoksinen hautausmaa, Helsinki, Finland