Gustav Fredrik von Böningh

Gustaf Fredrik von Böningh on suomalais-virolaisten suhteiden varhaisimpia, mutta myös unohdetuimpia aktivisteja. Hän oli syntynyt Tammisaaressa raatimiehen poikana, mutta lähtenyt jo 16-vuotiaana vuonna 1806 etsimään toimeentuloa Tallinnasta. Böningh lähti Ruotsista Venäjälle, mutta jo kolme vuotta myöhemmin Suomenlahden rannat kuuluivat samaan keisarikuntaan. Uusien markkina-alueiden avautuminen oli aloittelevalle kauppasuhteiden kehittäjälle sysäys menestykseen.

Syyskuussa 1835 lehdet kertoivat, että ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinber oli "kutsunut ja nimittänyt kauppias G. Fr. Böningin Suomen suuriruhtinaskunnan kauppa-asiamieheksi Tallinnaan". Keisari oli myöntänyt Suomelle oikeuden tämän viran perustamiseen kolmeen satamakaupunkiin, myös Pietariin ja Riikaan. Asiamiesten tuli osata venäjää, suomea ja ruotsia. Tehtävät elinkeinojen edistämisessä ja edunvalvonnassa olivat hyvin samankaltaisia kuin konsuleilla, joita keisarikunta nimitti ulkomaille, ja konsuleiksi lehdistö heitä kutsuikin. Keskeistä oli myös raportoida kauppavaihdosta senaatin valtiovaraintoimituskunnalle. Yllättävää on havaita, miten laajasti Bönighin Tallinnan-raportit kiinnostivat talousuutisina myös Suomen lehdistöä.

Suomen ja Viron yhteyksiä Böningh rakensi laaja-alaisesti kuin eräänlainen suurlähettiläs tai kulttuuriattasea, kuten häntä kuvaa maidemme vuosien 1809–1865 kauppasuhteista väitellyt Einar Värä. Oikean konsulin tapaan Böningh oli aina valmis auttamaan maanmiehiään. Zacharias Topeliukselle hän oli vieraanvarainen Tallinnan-opas ja Elias Lönnrotille moninainen auttaja vuoden 1844 Viron-matkalla. Höyrylaivayhtiön edustajana Böningh oli myös risteilymatkailun edelläkävijä. Tallinnan-matkalaisia hän oli vastassa satamassa varmistaen vierailun onnistumisen. Vastavuoroisesti hän markkinoi ja järjesti huvimatkoja Suomen puolelle.

Bõningh oli myös aito filantrooppi, joka teki avokätisiä lahjoituksia useille kirkoille ja sivistyslaitoksille niin Virossa kuin Suomessa. Tallinnan suomalais-ruotsalaisen seurakunnan jäsenenä juuri hän käynnisti ensimmäisen kirkon rakennuttamisen Naissaarelle. Böningh ehti vaikuttaa myös kulttuurijärjestöissä, niin myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. – ”Hän oli ensimmäisiä kulttuurin välimiehiä Viron ja Suomen välillä, erityisesti Viron tutustuttajana Suomessa. Hän näyttää seuranneen huolellisesti vironkielisiä kirjoja ja lähettäneen niitä tiuhaan tahtiin kasapäin Suomeen.” – Näin muisti Postimees konsulimme vielä vuonna 1931.

https://estofilia.finland.ee/2018/01/gustaf-fredrik-von-boningh.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Naissaari

http://www.vitterhetsakad.se/ledamoter/matrikel/1284

http://www.riddarhuset.fi/svenska/atter_och_vapen/view-63454-3057?o...

http://hiski.genealogia.fi/hiski/68nk9y?fi+0028+kastetut+2972

http://www.sov.ee/news/show/38/nargo-sta-maria-kyrka

http://entsyklopeedia.ee/artikkel/ruhnu_vana_kirik1

http://www.eestikirik.ee/onnistatud-aastal-valmis-kirik-ka-harju-ja...

http://register.muinas.ee/public.php?menuID=monument&action=view&id...

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/424058?page=1 kuolinilmoitus: "G. F. v. Böningh. Rääwelistä tulleen sanoman mukaan on kuten jo wiime n:ssa mainitsimme Suomen kauppa-asioitsija siellä, howineuwos ja ritari G. F. von Böningh nukkunut kuoleman uneen wiime lauwantaina tämän kuun 26 p:nä. Kiitollisuudella owat maanmiehensä muistawat hänen nimeänsä, joka on antanut niin monta osoitetta, wielä wiime aikoinakin, palawasta rakkaudestaan tähän maahan. Wainaja oli syntynyt Tamminiemellä w. 1790 ja wuodesta 1806 asti ollut Rääwelissä ensin kauppapalwelijana ja sitten itse kaupaunisäntänä. Noin wuodesta 1830 alkaen on hän ollut Suomen kauppa-asioitsijana siellä, jota wirkaa hän toimitti erinomaisella uutteruudella.