Johannes Gideon Paaso

Nuorena miehenä Hannes Paaso toimi maanviljelijänä Kuivaniemellä ja muurarin ammatin hankittuaan Helsingissä muurasi Iijokivarren pitäjissä. Hannes Paaso oli kiinnostunut kotiseutunsa historiasta. Hän oli opiskellut n.s. vanhaa ruotsia kotinsa ullakolta löytämien sanakirjojen avulla. Tältä pohjalta hänellä oli mahdollisuus perehtyä mm. Iin arkistoituihin asiakirjoihin sekä Upsalassa että Helsingissä. Perämeren alueen historiaan perehtyminen johti kirjalliseen toimintaan. Hänen pääteoksekseen muodostui julkaisu ”Kalastuksesta kuningasvallan aikana” vuonna 1965. Useita historiallisia kirjoituksia julkaistiin paikallislehdissä ja eripainoksina Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton vuosikirjoihin. Hän jätti jälkeensä kotitalonsa yksityisarkistoonsa laajat perinne- ja arkistotiedot. Aineiston pohjalta hänen poikansa, Erkki Paaso (1931-2019), kirjoitti vuonna 2007 julkaistun teoksen "Kuivaniemi: Kylästä kunnaksi, Kappelista seurakunnaksi". Historiallisten arkistojen tutkimisen seurauksena hän oli pystyttämässä Kuivaniemelle kuutta muistomerkkiä, joista ensimmäinen oli lapsuus- ja nuoruusvuosien (1913-1917) kotitalon, Veskan, pihamaalle muuraama jääkärietapin muistomerkki vuonna 1956. Alkusysäyksenä Hannes Paason yhteiskunnalliselle toiminnalle oli toimiminen Kuivaniemen kansanhuollon johtajana. Vähitellen hänelle alkoi kertyä kunnallisia luottamustoimia, ja hän kiinnostui Maalaisliiton, nykyisen Keskustan, toiminnasta. Hän oli kunnallisvaltuuston jäsenenä vuodesta 1950 alkaen, ja -valtuuston puheenjohtajana vuodesta 1953 lähtien kaikkiaan 15 vuotta. Hän kuului lukuisiin lautakuntiin, ja tehtäviä oli useissa maakuntatason hallintoelimissä. Vuonna 1958 hänet valittiin kansanedustajaksi toimien kansanedustajana kolme kautta 22.7.1958 - 22.3.1970. Hän toimi presidentin valitsijamiehenä vuonna 1962. Paason eduskunta-aloitteista hyväksyttiin mm. Kellon-Virpiniemen radan rakentaminen ja Pohjois-Pohjanmaan tuottokelpoisten soiden kuivattaminen työllisyystöinä. Hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi vuonna 1967.

Hannes Paaso toimi puhujana vanhoillislestadiolaisessa Suomen kirkon herätysliikkeessä 1940-1970. Kotimaan lisäksi hän teki useita puhujamatkoja Ruotsiin ja Norjaan. Hän oli pidetty kansanmies.

Hannes Paaso kuoli kotonaan, Asemakylän Koivulassa, helatorstain iltana 6.5.1970, kun hänen oli tarkoitus lähteä seuraavana aamuna saarnamatkalle. Hänet haudattiin kotipaikkakunnan hautausmaalle. Iin kunta pystytti kotitalon, Jokikylän Mikkolan, pihamaalle muistomerkin Hannes Paasolle vuonna 2018.

1. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannes_Paaso