Hans Thomasson Starck, till Stormälö

Hans Tomasson Starck, (son av Tomas Henriksson, Tab. 6), till Stormälo samt Lappila (Ekstensholm) i Nådendals socken, som han erhöll med sin 1:a fru. Född 1594-05-12. Löjtnant. Stämd inför Åbo hovrätt 1626-05-04 »att bevisa, varmed han sitt frälse försvarar». Blev, sedan han företett dels Åbo hovrätts dom 1629-09-22 att han var av adligt stånd, dels Nils Bielkes intyg 1634-06-27, att han inför hovrätten uppvisat sitt fädernesköldebrev, introducerad 1634-07-15 under nr 195, vilket sedan ändrades till nr 222. Bevistade landskapsmötet i Åbo 1657. Död 1671-02-20 och begraven i Nådendals kyrka, där hans vapen uppsattes, liksom en tavla, som han 1665 lät måla till kyrkan. Gift 1:o med Christina Svärd, dotter av finska frälsemannen Carl Jakobsson Svärd och Elsa Mårtensdotter Lax. Gift 2:o omkr. 1661 med Elisabet Frijs i hennes 2:a gifte (gift 1:o med kornetten vid Kurcks livkompani Grels Nilsson), dotter av befallningsmannen Arvid Johansson Frijs och Elin Persdotter Svärd.
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Starck_nr_222#TAB_6

tilanomistaja Paraisten Stormälössä ja Naantalissa, luutnantti Hans Tomasson Starck († Maskussa 1678)
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=653

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Starck_nr_222#TAB_7

isä Tomas kuoli noin vuonna 1620. Hänen ensimmäinen vaimonsa jää nimettömäksi, mutta toinen puoliso oli rälssimiehen tytär Ingeborg Frillesdotter, joka haudattiin 6.6.1630 Paraisten kirkkon. Tomaksen ja hänen ensimmäisen vaimon lapsia olivat:

1. Hans Tomasson, 1594-1671, luutnantti, otettiin Ruotsin ritarihuoneelle 1632 nimellä Starck no. 222, omisti Stormälön sekä Kemiön Kuggbölen, 1.pso. Kristina Svärd. 2. Mårten Tomasson, möi 24.9.1643 veljesosansa Stormälöstä veljelleen Hansille.

Hans Hanssonin Paraisten kirkkoon ripustettu vaakunaveistos vuodelta 1701. 3. Olof Tomasson, mainittiin 1645 kuolleena.

Hans Tomasson, 1594-1671, oli luutnantti. Hänet haastettiin 4.5. 1626 Turun hovioikeuteen selvittämään aatelisoikeuksiaan, ”todistamaan, millä hän rälssiään puolustaa”. Ilmeisesti todistus oli vakuuttava, sillä hänet otettiin 1632 Ruotsin ritarihuoneelle nimellä Starck no. 222. Vaakuna-aiheeksi hänelle tuli kaksi tähteä. Aihe muistuttaa muuten erittäin paljon Hansin ensimmäisen vaimon suvun (Svärd) vaakuna-aihetta: miekka kahden tähden välissä. Hans omisti Paraisten Stormälön sekä Kemiön Kuggbölen.

Hans maalautti 1655 taulun ensimmäisen vaimonsa Kristina Svärdin kotiseurakunnan, Naantalin, kirkkoon. Vaimo Kristina omisti Lappilan (Ekstensholmin) tilan Naantalissa. Hansin toinen vaimo oli nimeltään Elisabet Friis. Hans haudattiin Paraisten kirkkoon 20.2.1671, jonne myös hänen vaakunansa ripustettiin. Hansin ja Kristinan lapsia olivat:

1. Hans Hansson Starck, 7.2.1636 – 17.2.1701, omisti Paraisten Stormälön, ratsumestari (kutsuttiin majuriksi), 2.pso. Ingeborg Håkansdotter Pryss. 2. Karl Starck, s. 1638, omisti Naantalin Lappilan-Ekstensholmin sekä Taivassalon Paltvuoren, haudattiin 1669 Naantalin kirkkoon, jonne hänen vaakunansa ripustettiin, pso. Elisabet Stjernkors. 3. Tomas Starck, 1639-97, ratsumesteri, omisti avioliittonsa kautta Taivassalon Kahiluodon sekä peri äidiltään Piikkiön Bussilan. Osallistui 1678-9 sotaretkeen Preussiin, pso. Elisabet Footangel. 4. Kristina Starck, k. 1709, pso. ratsumesteri Krister Skalm i Finland.

Hans Hansson Starck, 1636-1701, omisti Paraisten Stormälön. Hän oli vapaaehtoinen Turun läänin ratsurykmentissä, korpraali 1657-60, osallistui sotaretkeen Puolassa, kornetti 1661. Luutnanttina hän oli eversti von Burghausenin rakuunoissa ja osallistui sotaan Tanskaa vastaan. Vuosina 1677-78 Hans oli luutnanttina aatelislippukunnassa Jemtlannissa ja 25.1.1678 hänet nimitettiin ratsumestariksi. Häntä kutsuttiin majuriksi.

Hansin ilmeisesti nuorena kuolleen ensimmäisen puolison nimi jää tuntemattomaksi. Hänen jälkimmäinen vaimonsa oli nimeltään Ingeborg Håkansdotter Pryss. Avioliittoa varten piti hakea kuninkaallinen lupa, sillä Turun raatimiehen tytär Ingeborg oli aateliton; lupa myönnettiin 3.3.1669.

Vanhan sotilaan oli vaikea asettua viettämään rauhallista maalaiselämää. Kuohahteleva veri vei Hansin tappeluihin ja sakkoihin. Taloudenpitokaan ei ollut helppoa – vielä 18 vuotta isänsä kuoleman jälkeen oli Hansilla maksamattomia hautajaiskuluja. Vuonna 1695 istui Hans tyrmässä Turun linnassa, mikä saattaa liittyä siihen, että Stormälön piika oli kuusi vuotta aikaisemmin surmannut lapsensa, jonka hän väitti isäntänsä tekemäksi.

Hans haudattiin 17.2.1701 Paraisten kirkkoon, jonne hänen vaakunansa ripustettiin. Ingeborg haudattiin 16.5.1736 samaan paikkaan. Heidän lapsiaan olivat:

1. Gustaf Starck, kenttävääpeli, kuollut nuorena, pso. Dorotea von Birckholtz. 2. Kristiina Starck, haud. 1708 Pirkkalan kirkkoon, pso. Kuninkaallisella luvalla serkkuunsa Kristian Skalm. 3. Karl Starck, luutnantti, osallistui Narvan, Dünan ja Klissovin taisteluihin sekä Thornin piiritykseen, k. 1708 Holofzinin taistelussa, 1.pso. kuninkaallisella luvalla aateliton Elisabet Beckia, 2.pso. Kristina Hufvudsköld. 4. Ingrid Starck, k. 1746, pso. Ruotsin Uplannin Ekerön kirkkoherra, rovasti Anders Gylling. Vävy Anders esitti vuoden 1704 Paraisten talvikärärjillä edesmenneen appensa ja anoppinsa 10.10.1699 päivätyn kirjeen, jolla nämä luovuttivat Andersille, Ingridille sekä heidän lapsilleen Degerbyn ratsutilan. 5. Anna Maria Starck, pso. komissaari Karl Klerck. 6. Alexander Starck, omisti Stormälön, palasi 1722 sotavankeudesta jäätyään vihollisten kynsiin epäonnisessa Poltavan taistelussa 1709, k. 1754. 1.pso. Maria Sofia Gjös, k. 1736, 2.pso. Hedvig von Stauden, k. 1741, 3.pso. Maria Hake. Alexanderin samannimisen pojanpojanpojanpojan mukana sammuivat Starck-suvun nimilinjat vuoteen 1849. Siihen mennessä oli suku otettu myös Suomen ritarihuoneelle 1818 nimellä Starck no. 18. 7. Elisabet Starck, pso. aatelislippukunnan ratsastaja Per Eriksson.

Kommentteja ja lähteitä;

Nimiesimerkit: JULLY RAMSAY, Frälsesläkter i Finland intill Sora Ofreden, Helsingfors 1909, s. 421. Muitakin Starck-sukuja oli varsinkin myöhemmällä ajalla vähän siellä ja täällä pitkin Pohjolaa. Nimeä käytettiin paljon myös sotilasnimenä, mihin se tietenkin kantajansa kuvauksen ja lyhyyden vuoksi oli sopiva. Näillä myöhemmillä Starck-suvuilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tässä selostetun Paraisten rälssisuvun kanssa.

Perhe- ja yleistiedot: RAMSAY 1909, s. 421, 422. Suvun vanhempien polvien tietoihin kannattanee suhtautua varauksella.

Hansin tapahtumista siviilielämässä: Kari Suistoranta, Paraisten historia, Turku 1985, s. 145, 146.

Atle Wilskman, SLÄKTBOK I, Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland 107, Helsingfors 1914, p. 99, 103.

http://juhansuku.blogspot.fi/2012/10/lisaa-starck-sukuisia.html