Ida Maria Juhontytär Karke

Ida Maria Saarinen (oik. Ida Maria Karke) oli suomalainen kirjailija, joka kuvasi teoksissaan Forssan tehdastyöläisten elämää 1900-luvun alkupuolella.

Saarinen kävi neljä vuotta kansakoulua ja työskenteli sen jälkeen muun muassa puistotyöntekijänä. Hän julkaisi esikoisteoksensa Nokkosia ja harakankukkia 73-vuotiaana (1973). Saarinen kirjoitti 1970-luvulla useita teoksia jotka pohjautuivat häneen omiin elämänvaiheisiinsa. Saarinen kirjoitti myös lapsuusmuistoistaan Uusi Nainen -lehden lastenpalstalle otsikolla Taava-muori muistelee.

Töiden loputtua Forssan kangastehtaalla talvella 1918 pääsi tuolloin 17-vuotias Ida Maria Saarinen tiskaamaan palokunnantalon keittiöön. Hänen olisi kuitenkin kannattanut katsoa tarkemmin, kenen töihin menee. Huhtikuussa keittiöväki sitten sai käskyn paeta, kun valkoisen armeijan joukot lähestyivät Forssaa. Kun ei ollut tarkempaa tietoa, keitä käsky koski, myös Saarinen liittyi Lahtea kohden vaeltavaan, viime kuukausina jo läheiseksi tulleeseen joukkoon. Hän joutui vankileireille, mm. Hämeenlinnaan, näki ja koki paljon kauheuksia, mutta selvisi hengissä. Näistä kokemuksistaan hän kertoo mm. ensimmäisessä kirjassan.

Teoksia: Nokkosia ja harakankukkia, romaani. Otava 1973 Orvon osa: kertomuksia vuosisadanvaihteen tehtaalaisten elämästä. Otava 1974 Hetket ja retket, romaani. Otava 1975 Ihmisen ääni, omaelämäkerta. WSOY 1977 Vorssasta poijaat: kertomuksia ja muisteloita Forssan elämästä ennen vanhaan. WSOY 1980 Olipa kesä kerran, kertomus vankileiriltä, romaani (postuumi). Naantalin Työväenyhdistyksen Säätiö 2017
Lähde: Wikipedia

• Ida Maria Saarisesta Lounakirjailijat-verkkojulkaisussa
• Unto Kiiskinen: Kevään 1918 muisto

Kirkonkirjalähteitä:
* Tammela > syntyneet, 1896-1901 > 294: 1900 elokuu https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=239... 4.8.1900 5.8.1900 Järvenpää Sipilä s.187 mm. Juho Saarinen Ida 35 Ida Maria kummi: työmies Vihtori Peltola kummi: vaimo Amanda