Start My Family Tree Welcome to Geni, home of the world's largest family tree.
Join Geni to explore your genealogy and family history in the World's Largest Family Tree.
view all

Profiles

  • Karl Evert Rinne (1871 - d.)
    Humppila löytyy 19.1.1871 Karl Evert äiti Sofia Lindström, Humppila syntyneet 1845-1885 (TK628 IC:2) Sivu 263 ; SSHY / Viitattu 01.07.2022 Humppila rippikirja 1867-1876 (MKO1-8 I Aa:7) Sivu 174 Koivi...
  • Frans Aho (c.1898 - c.1918)
    Voisikohan tämä Frans Oskar olla profiilin Frans? Pori maaseurakunta syntyneet 1893-1904 (MKO351-366) Sivu 365 ; SSHY / Viitattu 30.06.2022 Valokuva. Itä ja länsi : työväen kuvalehti, 01.09.1928, nro...
  • Ernst Adolf Hagelberg (1883 - 1946)
    : Helsingin Sanomat, 21.07.1910, nr 164, s. 7 Nationalbibliotekets digitala samlingarValtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien arkisto - Valtiorikosoikeuksien aktit 1918-1918 (Fb:19), jakso 373: ...
  • Edvard Turunen (deceased)
    Valokuva. Itä ja länsi : työväen kuvalehti, 01.09.1928, nro 17-18, s. 18 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  • Kustaa Verner Kivimäki (1888 - 1969)
    Lapsuuden perhe: Kustaa Kivimäki toimi kunnallispolitiikassa ja Henki-Kansan vakuutusasiamiehenä. Jämsän Lehti, 02.10.1936, nro 40, s. 2 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Henki-Kansa :...

The purpose of this project is to find and gather the different profiles who took part in the Finnish civil war 1918 and fell there.

See Project war dead in Finland : http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?lang=en

The Finnish civil war was a struggle between the white Finnish Senate in Vasa and the red People’s Commissariat in Helsinki, between 27 January and 15 May 1918. On the white side, there were the senate troops and on the opposing red side the red guard. There were also external parties, such as Soviet Russia and Germany involved in the conflict.

The Finnish civil war was a result of a general implosion of the European states and society. The downfall of Russia in 1917 was a major cause of the Finnish liberation. On the 6 December, Finland declared itself independent. But the domestic political situation led to a military discharge. The reds came to dominate southern Finland while the whites took the north.

The red side was supported with weapons from the Soviets. The Germans then landed on Finnish soil with some 13 000 troops.

In southern Finland, critical battles were fought between the reds and the Germans. Ultimately, in Tampere and Viborg, the whites defeated the red army.

After the war, Finland ended up under strong German influence. Not until the German defeat in the world war did German influence decline.

The civil war deepened the rift already existing in Finnish society. The losing part was long regarded with suspicion.

Swedish volunteers

There were some 1600 Swedish volunteers who participated in the Finnish civil war. The majority belonged to the Swedish Brigade, but many were also enlisted in the regular white government forces.

Projektin tarkoituksena on koota yhteen Suomen sisällissodassa kuolleiden ja vuoden 1918 tapahtumiin, sekä sotatoimiin että rauhanturvaamistehtäviin osallistuneiden henkilöprofiilit Genissä.


Valtioneuvoston ja Kansallisarkiston julkaisema Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokanta: hae henkilöä klikkaamalla tästä!


Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti, punaiset. Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia.

Sisällissota oli osa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa valtiollista ja yhteiskunnallista murrosvaihetta Euroopassa. Vuonna 1917 maailmansota johti Venäjän keisarikunnan hajoamiseen ja poliittiseen taisteluun vallasta sekä lopulta Venäjän sisällissotaan. Venäjän romahduksen seurauksena keisarikunnan osa, Suomen suuriruhtinaskunta, julistautui itsenäiseksi Suomeksi 6. joulukuuta 1917, mutta suomalaisen yhteiskunnan sisäisten jännitteiden korostuminen ja purkautuminen, valtiovallan hajoamisen kautta, johti vuoden 1917 kuluessa valtapoliittiseen ja sotilaalliseen kriisiin, jonka seurauksena maahan muodostui kaksi aseistetuilla joukoilla varustautunutta valtakeskusta.

Kriisi huipentui tammikuun lopussa vuonna 1918 sisällissotaan punaisten ja valkoisten välillä. Punaiset hallitsivat Etelä-Suomea, valkoiset Keski- ja Pohjois-Suomea. Molempien osapuolten sotilaallinen vahvuus oli noin 80 000 sotilasta. Venäjä tuki suomalaisia punaisia pääosin luovuttamalla punakaarteille aseita. Saksan armeija tuki valkoisia hyökkäyksellä Etelä-Suomeen, noin 13 000 sotilaan vahvuisin joukoin. Sodan ratkaisutaistelut käytiin Etelä-Suomen kaupungeissa maalis-huhtikuussa 1918; valkoiset joukot valtasivat Tampereen ja Viipurin, saksalaiset joukot valtasivat Helsingin ja Lahden. Punaisten hyökkäysvaihe helmikuussa 1918 päättyi lähes täydelliseen epäonnistumiseen. Saksa liittyi sotaan vasta huhtikuussa. Liittyminen lyhensi sotaa ja pelasti mm. Helsingin tuhoisilta taisteluilta.

Sisällissota päättyi valkoisen Suomen ja Saksan armeijan voittoon. Venäjän valtakausi päättyi Suomessa, mutta maa siirtyi keisarillisen Saksan valtapiiriin maailmansodan loppuajaksi. Saksan hävittyä suursodan suomalaisten joulukuussa 1917 saama itsenäisyys astui täysimääräisenä voimaan. Tällöin luovuttiin myös hankkeista muuttaa Suomi kuningas­kunnaksi; maan valtiomuodoksi tuli tasavaltainen demokratia Euroopan läntisten suurvaltojen myötävaikutuksella.

Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma, jonka vaikutukset suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ovat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoiset. Kuten usein käy kansojen sisäisissä valtataisteluissa, sodan aikana ja sen jälkeen esiintyi laajamittaista terroria. Sotatoimien ollessa käynnissä molemmat osapuolet syyllistyivät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan kuluessa punaisten käsissä kuoli 1424 valkoista teloitettuna, 4 kuoli vankileirillä. Valkoisten käsissä kuoli 7370 punaista teloitettuna, 11 652 kuoli vankileirillä, suurin osa sotatoimien jo päätyttyä, sillä punaisten tai punaisiksi epäiltyjen vangitseminen ja teloittaminen jatkui laajamittaisesti vielä viimeisten taistelijoiden antauduttua. Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria. Heistä noin 75 prosenttia oli punaisia, joita menehtyi eniten teloituksissa sodan aikana ja sodan päätyttyä vankileireillä nälkään ja tauteihin. Varsinaisissa taistelutoimissa menehtyi lähes yhtä paljon sekä punaisia että valkoisia. Terrorin uhreista vähemmistö oli valkoisia, ja myös Venäjän kansalaisia teloitettiin. Sodan muut uhrit olivat lähinnä taisteluissa kaatuneita saksalaisia ja venäläisiä sotilaita.

Sisällissota syvensi Suomen kansan kahtiajakoa. Voittanut osapuoli katsoi yhteiskunnan huonoimman aineksen nousseen Venäjän tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin suhtauduttiin pitkälti kriminaaleina. Ensimmäisen maailmansodan lopputulos vahvisti kuitenkin maltillisten ja laaja-alaiseen kansalliseen ajatteluun suuntautuneiden väestöryhmien asemaa yhteiskunnassa. Tämä mahdollisti hitaan eheytymisen väestöryhmien kesken.

Suomen sisällissodasta käytetään muitakin nimiä kuten vuoden 1918 sota Suomessa, Suomen sota vuonna 1918, vuoden 1918 tapahtumat, murrossota, itsenäisyyssota, vapaussota, kansalaissota, vallankumous, luokkasota, punakapina ja torpparikapina. Katso: Suomen sisällissodan nimet


Lähteitä ja kirjallisuutta vuoden 1918 tapahtumiin liittyen

Ole hyvä ja täydennä luetteloa!

Nettilähteet

Kirjallisuutta

  • Raimo J. Kinnunen: Sysmän sota (1967)
  • Sture Lindholm, suom. Anu Koivunen: Vankileirihelvetti Dragsvik: Tammisaaren joukkokuolema 1918 (2017)
  • Pentti Pylkkö: Kauhun kevät - sotaan osallistuneiden henkilöiden muistelmia Savitaipaleen rintamalta 1918 (2010)
  • Jukka Rislakki: Kauhun aika - neljä väkivallan kuukautta Jämsässä 1918 (1995)
  • Unto Kiiskinen: Kesän 1918 muistot
  • Kai Häggman, Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma: 1918
  • Lauri Muranen: Punainen ja valkoinen Asikkala
  • Tuulikki Pekkalainen: Lapset sodassa 1918
  • Marjo Liukkonen: Hennalan naismurhat
  • Marjo Liukkonen: Teloitusjonossa – Hennalan miesvankien kohtalot 1918–1919
  • Virva Liski: Vankileirin selviytyjät : tuhat naista Santahaminassa 1918 (2020)

Projektisivun lähteet

Syftet med projektet är att samla profiler som deltog i finska inbördeskriget och som stupade.
Se Projektet Krigsdöda i Finland http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?lang=sw

Det finska inbördeskriget utkämpades mellan den vita finska senaten i Vasa och det röda folkkommissariatet i Helsingfors mellan den 27 januari och den 15 maj 1918. På den vita sidan stod senatens trupper och på den röda sidan det röda gardet. I kriget förekom även externa parter som Rådsryssland och Tyskland.

Det finska inbördeskriget var ett resultat av allmän europeisk statlig och samhällelig sammanbrott. Rysslands sammanbrott 1917 var avgörande för Finlands frigörelse. Den 6 december förklarade sig Finland självständigt. Men den inrikespolitiska situationen ledde till en militär urladdning. De röda dominerade södra Finland och de vita norra.

Ryssarna stödde de röda med vapen. Tyskarna landsteg i Finland med cirka 13 000 man.

I södra Finland utkämpades avgörande strider mellan de röda och tyskarna. I Tammerfors och Viborg besegrade de vita finska trupperna de röda.

Efter kriget hamnade Finland under starkt tyskt inflytande. Inte förrän efter Tysklands nederlag i världskriget avtog det tyska inflytandet.

Inbördeskriget fördjupade den klyfta som redan fanns i samhället. Den förlorande sidan betraktades länge som suspekt.

Svenska frivilliga
Det fanns omkring 1600 svenska frivilliga i finska inbördeskriget. De flesta låg i Svenska brigaden, men många återfanns inom de vita finska regeringstrupperna.

Källor