Ilmari Hiilivirta

Ilmari Hiilivirran apesta

https://www.is.fi/viihde/art-2000009989990.html

IS:n jutun teksti. Kuvat näkyvät linkin jutussa. IS 26.11.2023/Terho Vuorinen

Mystinen suomalaisplayboy ujuttautui atomipommin keksijän lähipiiriin
Raumalla syntynyt Ilmari Hiilivirta muutti 1960-luvulla Neitsytsaarille ja ystävystyi atomipommin isän, tohtori Oppenheimerin kanssa. Oppenheimerin kuoltua ”Immusta” tuli enemmän kuin perhetuttu.

Immu Hiilivirta (1922–2016) oli aluksi tohtori Robert Oppenheimerin perheen ystävä. Myöhemmin hän meni naimisiin Oppenheimerein tyttären kanssa. KUVA: THOMAS ZILLIACUS (APU-LEHTI), NEW YORK TIMES, ANCESTRY, ED WESCOTT / US ENGERY / PLANET PIX

Terho Vuorinen
26.11. 7:01
THE NEW YORK TIMESIN kahden palstan seurapiiriuutinen huhtikuulta 1970 kertoo, että tohtori J. Robert Oppenheimerin tytär on menossa naimisiin.

Eino Hiilivirta, Fiance Of Miss Oppenheimer.

Jostain Einosta oli tulossa atomipommin isän vävy?

Kahden palstan uutinen New York Timesissa 11. huhtikuuta osui toimittajan silmiin. Mikä ihmeen Hiilivirta?

Oppenheimer itse (1904–1967) oli kuollut jo kolme vuotta aikaisemmin. Mutta silti. Miksei tätä Suomi-kytköstä ole tiedetty?

Eihän joulukuussa 1944 syntyneellä Katherine Tykes ”Toni” Oppenheimerilla toki ollut mitään tekemistä elokuussa 1945 tapahtuneiden Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten kanssa.

Hänen isäukkonsa rakenteli maailman pahinta tuhoa aiheuttanutta asetta samalla, kun vaimo Kitty odotti perheeseen toista lasta.

Nuoresta saakka tupakoinut, viime vuosinaan piippuun siirtynyt Robert Oppenheimer johti Manhattan-projektia, jonka seurauksena syntyi maailman ensimmäinen ydinase. Tänä vuonna ilmestynyt elämäkertaelokuva Oppenheimer on kerännyt lipputuloja jo lähes miljardi euroa. KUVA: ED WESCOTT/US ENGERY/ZUMA

Mutta mikä mies on tämä herra Hiilivirta? Lehtijuttu kertoo tärkeimmät kuten etunimet Eino Ilmari. Isäksi nimetään jo edesmennyt eläinlääkäri, hänkin Eino Hiilivirta.

Sulhasen kerrotaan valmistuneen kemian insinööriksi Tampereen teknillisestä opistosta. Jutun mukaan St. Johnissa, Neitsytsaarilla asuva Hiilivirta on saanut Yhdysvaltain kansalaisuuden.

Häät pidetään 25. huhtikuuta 1970 Pariisissa.

OPPENHEIMERIN sukuun liittyneen kesäkuussa 1922 Raumalla syntyneen suomalaismiehen kutsumanimi on Ilmari – eli "Immu”. Oppenheimerin 25-vuotiaan Toni-tyttären naidessaan hän oli jo 47-vuotias.

Kuva Brasilian konsulaatin Ilmari Eino Hiilivirralle tammikuussa 1951 myöntämästä oleskeluluvasta. Hiilivirran ammatiksi mainitaan insinööri/liikemies. Lähde: FamilySearch.

Tarina on odotettuakin kiinnostavampi. Immusta nousee esiin värikkäitä ilmaisuja: maailmanmies, seikkailija ja lopulta, playboy.

– Immu oli seikkailija, joka purjehti yksin ympäri maailman. Kun hän tuli johonkin satamaan, siellä oli aina kaunottaria – Miss sitä ja Miss tätä – aina naisseuraa, Immun aiemman vaimon Inga Hiilivirran hyvä ystävä Anita Leppänen-Grashof tietää.

– Playboy se oli. Se on tosiasia.

Immu mainitaan tietokirjallisuudessakin – juuri Immuna. Vuonna 2005 julkaistun, Oppenheimer-elokuvan pohjana olevan American Prometheus -kirjan mukaan Immu oli vaimonsa Ingan kanssa St. Johnilla lomailleiden Oppenheimereiden perheystävä 1960-luvulla. Pariskunta kuului Neitsytsaarilla sijaitsevan saaren pieneen, länsimaalaiseen eliittiin.

Myöhemmästä perheyhteydestä kirjassa ei kerrota.

Kirjassa aiempi vaimo Inga Hiilivirta kuvailee Oppenheimereiden vaatimatonta elämää, mutta myös värikkäitä juhlia. Ja seuraavaa vaimoa, tuolloin vielä parikymppistä tytärtä:

– Toni oli erittäin joustava ja nöyrä. Hän teki kaiken, mitä käskettiin. Hän kapinoi myöhemmin, Inga Hiilivirta kertoo.

J. Robert Oppenheimerin perheeseen kuuluivat vaimo Kitty, tytär Toni ja poika Peter, joka on yhä elossa. KUVA: CORBIS / GETTY

INGA elää yhä Floridassa, mutta ei anna enää haastatteluja. Ingan avustaja neuvoo soittamaan Ingan veljelle.

– En ala kertoa mitään sen kummempaa. Ei ole halua otsikoihin. Heillä on kyllä mielenkiintoinen historia, mutta ei julkisuuteen, veli sanoo.

Vähissä ovat he, jotka tietävät tai muistavat tarinasta mitään. Tuntuu, ettei kukaan edes halua puhua. Aniharvaan yhteydenottoon tulee vastaus.

Kokenut suomalaistoimittaja viestittää olleensa tekemisissä Ingan kanssa, mutta keskustelu päättyy kysymykseen Oppenheimer-yhteydestä.

– Kaikki, jotka tietävät jotain, ovat tuppisuuna. Myös minä, toimittaja ilmoittaa.

IMMUN ja Ingan ainoa lapsi vastaa puheluun Yhdysvalloista.

– Enoni kertoikin, että olet kysellyt. Valitettavasti minusta ei ole apua, en edes tiedä paljoa niistä ajoista, lähes 60-vuotias nainen kertoo englanniksi.

Tytär syntyi St. Johnilla, kun Hiilivirroilla oli kaikki oli hyvin ja tohtori Oppenheimerkin elossa.

– Tiedän, että isäni meni naimisiin Tonin kanssa ja että he purjehtivat yhdessä ympäri maailman. Tästä asiasta en voi kertoa enempää. Vietimme aikaa heidän (Oppenheimereiden) talossa, muuta en voi sanoa.

IMMU oli perheensä kolmesta lapsesta keskimmäinen. Immun äidin isä oli laivanvarustaja.

Jatkosodassa Immu toimi panssarijoukkojen lähettiupseerina ja osallistui muun muassa Kannaksen taisteluihin kesällä 1944. Kesken sodan Immu meni naimisiin ensimmäisen kerran.

Vuonna 1946 Immu valmistui kemian insinööriksi Tampereen teknillisestä oppilaitoksesta ja sai pian töitä Berneriltä. Yksi Immun erikoisalue oli hyönteistorjunta, josta hän esitelmöi muun muassa Yleisradiossa.

Hiljalleen tieteellinen puoli alkoi väistyä. Tilalle astui seikkailija, maailmaa kiertävä liikemies.

1952 Immusta tuli isä. Pian hän nousi muun muassa tekstiiliraaka-aineiden tuontikauppaa harjoittaneen A. Ilmanen & Co Oy:n toimitusjohtajaksi.

Toukokuussa 1958 Immu erosi ensimmäisestä vaimostaan. Runsas vuosi myöhemmin hän nai diplomiekonomiksi Hankenilta valmistuneen espoolaisen Ingan. Ikäeroa oli 14 vuotta.

Myös Ingan suvussa oli laivanvarustajia. Ei ihme, että maailma poltteli nuortaparia.

Ennen avioliittoa Inga ehti opiskella stipendiaattina Columbian yliopistossa New Yorkissa. Lukuvuoden aikana Inga käväisi myös St. Johnilla.

Paratiisimaisella St. Johnin saarella Karibianmerellä vuotuinen keskilämpötila on noin 27 astetta. KUVA: GEORGE OZE / ALAMY / MVPHOTOS

Satunnaiset tiedonmuruset eivät kerro kaikkea. Kuten sitä, miksi Hiilivirrat päättivät lopulta jättää Suomen.

Avuksi tulee Pennsylvaniassa asuva Leppänen-Grashof, Ingan ystävä lapsesta saakka.

– Immu sai Ingan lähtemään St. Johniin. Immun idea oli kasvattaa siellä minkkejä, mutta siitä ei tullut mitään. Siellä oli liian lämmintä, Leppänen-Grashof kertoo.

HIILIVIRRAT kävivät St. Johnissa ainakin kahdesti ennen virallista muuttoa 1963. Saapumisilmoitus Cruz Bayn satamaan kertoo kuukauden mittaisesta vierailusta alkukesästä 1962.

Inga kertoi Hufvudstadsbladetin haastattelussa 1985 muuttaneensa St. Johnille jo 1962. Jutun mukaan pariskunta vei mukanaan valmissaunan.

Syy olivat paikalliset rakennusmääräykset: kasattava mökki täytti kokonsa puolesta kriteerit. Saunasta tuli pariskunnan ensiasunto saarella.

Loppukesästä 1962 he olivat taas Suomessa. Silloin tapahtui jotain traagista.

Lauantaina 25. elokuuta Hiilivirrat lähtivät purjehtimaan Espoon Suvisaaristoon. Mukana oli puolet A. Ilmanen & Co Oy:stä omistanut ekonomi.

Vene kaatui. Kolmikko pysytteli kölin päällä, kunnes kangistumistaan valitellut ekonomi päätti lähteä uimaan pienelle saarelle noin 400 metrin päähän.

Yritys epäonnistui. 35-vuotias ekonomi hukkui.

Helsingin Sanomat kertoi traagisesta purjehdusretkestä elokuussa 1962.

OPPENHEIMEREIDEN ja Hiilivirtojen ystävyys alkoi American Prometheuksen mukaan jo vuoden 1961 lopulla, kun Robert ja hänen Kitty-vaimonsa järjestivät St. Johnilla joulujuhlan.

Oppenheimereille pienestä Karibianmeren saaresta tuli lomakohde heinäkuussa 1954.

Perheellä oli kaksi hyvää syytä lähteä kauas. Akuutti syy olivat kuulustelut, joissa ydinpommin kehittäjää epäiltiin kytköksistä kommunisteihin.

Toinen syy oli 9-vuotias Toni, jolla oli pari vuotta aikaisemmin todettu polio. Paratiisisaaren lämpö osoittautuikin hyväksi lääkkeeksi perheen kuopukselle.

Tonia kolme vuotta vanhempaa isoveljeä Peteriä ei St. Johnilla sen sijaan juuri näkynyt.

Oppenheimerit lomailivat saarella juhlapyhien ja kesäaikaan. Sosiaaliseen elämään tottunut pariskunta keräsi St. Johnilla seurapiirinsä, johon Hiilivirratkin pääsivät osalliseksi.

Sivistynyt Robert oli pidetty mies. Myös Inga Hiilivirta kertoi American Prometheuksessa ihastuneensa isännän viisauteen.

”Häiriintyneeksi” kuvattua Kittyä, joka teki kaikki kotityöt, ihaili harvempi. Alkoholi oli Kittylle vakava ongelma jo ennen St. Johnille muuttoa.

Yksi asia tulee selväksi: perheen lapsilla ei ollut helppoa.

OPPENHEIMEREITA ja Immu Hiilivirtaa yhdisti myös innostus purjehdukseen.

– Hän alkoi purjehtia pian sotien jälkeen, eräs nuorempi sukulaismies muistelee.

On epäselvää, mikä oli Immun työura Suomesta lähdön jälkeen. Erään sukulaisen mukaan Immu toimi myöhemmin ainakin talonmiehenä.

Inga Hiilivirta sen sijaan tiesi mitä teki. Vuonna 1964 hän perusti St. Johnille Marimekko-liikkeen, jossa hän myi muitakin suomalaisia tuotteita.

Hbl:n haastattelussa Inga kertoi houkutelleensa asiakkaita liikkeeseen aluksi ilmaisia lounaita tarjoamalla. Temppu tepsi ja asiakkaita alkoi virrata.

– Armi Ratia ei ollut uskoa silmiään, kun meillä oli kerran juhlat ja kaikki naiset olivat pukeutuneet Marimekon mekkoihin.

Leike tammikuussa 1966 ilmestyneestä Daily News -lehdestä kertoo Hiilivirran pariskunnan kaivanneen apua muun muassa lapsenhoitoon ja pensaiden leikkuuseen.

KESÄLLÄ 1966 Oppenheimerit palasivat St. Johnille vuoden tauon jälkeen. Ranskaa pääaineenaan opiskellut Toni oli juuri valmistunut Oberlinin yliopistosta.

Jatkuvan tupakoinnin vuoksi kurkkusyöpään sairastuneelle Robertille käynti jäi viimeiseksi.

Hiilivirrat kutsuivat Oppenheimerit päivälliselle uuteen kotiinsa. Robert ei kyennyt syömään lampaankyljyksiä vaan joutui tyytymään maitoon.

– Olin hyvin pahoillani hänen puolestaan, Inga sanoi American Prometheuksessa.

Itseään ”Kuolemaksi ja maailmojen tuhoajaksi” nimittänyt mies kuoli helmikuussa 1967 kotonaan Princetonissa, New Jerseyssä 62-vuotiaana.

SAMANA vuonna Inga perusti St. Johnin ensimmäisen kiinteistönvälitysliikkeen, Islandian. Siitä tuli menestys, sillä kiinnostus saarta kohtaan oli kasvussa. Leppänen-Grashof kertoo Ingan tehneen kauppoja maita saarella omistaneen miljonääri Laurence Rockefellerin kanssa.

Immu sen sijaan lähti merille. Ja – kuten tarinat kertovat – oli uskoton.

– Immu ajatteli, etteivät uutiset tule St. Johniin. Mutta Ingalla oli niin paljon tuttuja, että hän kuuli Immun tapaamista kaunottarista. Se rikkoi avioliiton, Leppänen-Grashof kertoo.

Avioero tuli voimaan lokakuussa 1969.

Koululainen Toni Oppenheimer Brasilian konsulaatin toukokuussa 1953 myöntämässä väliaikaisessa oleskeluluvassa. Lähde: FamilySearch.

VUOSIKYMMENEN lopulla St. John alkoi kutsua Oppenheimerin perheen naisia uudelleen.

Kuutta kieltä sujuvasti puhunut Toni sai vuonna 1969 YK:sta tilapäisen työn kääntäjänä. Vakituiseksi häntä ei hyväksytty, koska hän ei läpäissyt turvallisuusselvitystä – kiitos FBI:n.

Kuolleen isän varjo lankesi tyttären ylle vielä kerran.

25. huhtikuuta 1970 neiti Oppenheimerista tuli kolmas rouva Hiilivirta. Lähteiden mukaan häitä ei todennäköisesti pidettykään Ranskan Pariisissa vaan pienessä Paris-nimisessä kunnassa Pennsylvaniassa.

Tonin kanssa Immu lähti toteuttamaan unelmaansa maailmanympäripurjehduksesta. Vuodesta 1971 alkaen hänen ylpeytensä oli Dulcineaksi nimetty ylellinen, 37-jalkainen Swan-purjevene, joka valmistettiin Pietarsaaressa. Myös Kitty ja hänen uusi miesystävänsä Robert Serber purjehtivat maailman meriä omalla luksusveneellään.

Pariskuntien piti tavata itäisellä Tyynellämerellä loppuvuodesta 1972, mutta Kitty sairastui matkalla. Kitty kuoli kymmenen päivän kuluttua veritulppaan Panama Cityssä, hänkin 62-vuotiaana.

Toni sai tiedon äitinsä tilasta liian myöhään Ranskan Polynesiaan. Lennot Tyynenmeren saarien välillä olivat satunnaisia, ja hän myöhästyi vuorokaudella.

ÄIDIN kuolema oli loppu Tonin ja Immun liitolle.

– Toni ei palannut miehensä luo vaan erosi ja muutti St. Johnin taloon, Serber kertoo kirjassaan Peace & War (1998).

Ero ei yllättänyt ulkopuolisia. Toni ja Immu olivat eri maailmoista. Ikäerokin oli valtava.

Toni meni uusiin naimisiin St. Johnilla paikallisen muusikon kanssa vuonna 1974. Tämäkin liitto kesti vain pari vuotta.

Vaikka Toni kärsi masennuksesta, hän työskenteli St. Johnin nuorison hyväksi ja perusti ystävänsä kanssa vuodenvaihteessa 1977 The Out -nimisen baarin.

Vain pari viikkoa myöhemmin, 19. tammikuuta Toni tappoi itsensä perheensä rantamökissä.

Ancestry-palvelun dokumentti kertoo koruttomasti Toni Oppenheimerin kuolemasta.
Ancestry-palvelun dokumentti kertoo koruttomasti Toni Oppenheimerin kuolemasta.

– Kaikki rakastivat Tonia, mutta hän ei itse tiennyt sitä, June Barlas muisteli ystäväänsä.

Hautajaisiin tuli satoja ihmisiä. Yhtenä heistä todennäköisesti myös Inga Hiilivirta, joka pysyi Barlasin mukaan Tonin ystävänä – kaikesta huolimatta.

ROBERT OPPENHEIMERIN läheinen ystävä, fyysikko Louis H. Hempelmann tunsi Tonin hyvin. American Promtheuksessa Hempelmann arvioi, että toinen avioliitto ajoi vain 32-vuotiaan Tonin kuolemaan.

– Toni ei tehnyt hyviä valintoja miesten suhteen. Hänen ensimmäinen miehensä oli 30 vuotta vanhempi [todellisuudessa 22 vuotta].

Itsemurhaviestissään Toni Oppenheimer jätti perheensä kiinteistön St. Johnin asukkaille. Rantatontti on edelleen julkisessa käytössä.

INGA HIILIVIRTA nimettiin myöhemmin USA:n Neitsytsaarten Suomen-kunniakonsuliksi. Maaliskuussa 1988 hän emännöi tasavallan presidentti Mauno Koiviston ja hänen puolisonsa Tellervon lomamatkaa St. Johnille.

Vastalahjaksi Koivistot kutsuivat Ingan saman vuoden Linnan juhliin.

Inga osallistui toistuvasti erilaisiin hyväntekeväisyys- ja varainkeruutapahtumiin, aluksi St. Johnilla ja myöhemmin Floridassa, minne hän muutti 2000-luvun puolella.

– Inga oli saaren kaunotar. Hän on elänyt suurenmoisen elämän, Leppänen-Grashof kertoo.

ENTÄS Immu?

Lehtijutut keväältä 1976 kertovat Immun olleen yhä merillä. Apu-lehden huhtikuussa julkaisemassa jutussa Immu kertoi rakentaneensa Neitsytsaarille ”omin voimin kaksi saunamökkiä”.

– Työ kesti yli kuusi vuotta, ja sen päätyttyä tajusi Immu, että töitä nyt oli tehty liian pitkään ja liian raskaasti: 12-tuntinen työpäivä kuuden vuoden ajan oli tosin tuottanut kaksi kaunista mökkiä, mutta samalla se oli vaatinut veronsa. Elämä oli ehtinyt pitkälle, ja vielä oli monta unelmaa toteuttamatta, Immu kertoi Thomas Zilliacuksen kirjoittamassa jutussa.

Jutun mukaan Immu hankki Dulcinean rahoilla, jotka hän sai myymällä toisen mökeistä vuonna 1970.

Thomas Zilliacus tapasi Immu Hiilivirran Rio de Janeiron satamassa ja teki jutun suomalaisesta seikkailijasta huhtikuussa 1976 ilmestyneeseen Apu-lehteen.

DAILY NEWSIN mukaan Immu kävi talven 1972–73 aikana pari kertaa hiihtämässä Aspenissa, Coloradossa, ja teki taas kiinteistökaupan.

Kesken matkustelun Immu kävi jutun mukaan Suomessa 1974 sairasta äitiään tapaamassa. Vuonna 1975 Immu osallistui Kapkaupungin ja Rion väliseen kisaan ja sijoittui joukon keskivaiheille, sijalle 55.

Mitä seuraavaksi, kysyi Daily Newsin toimittaja Penny Feuerzeig.

– Myyn veneen ja palaan luultavasti Suomeen ja ostan uuden veneen, Swan 38:n – tai ostan pienen talon St. Johnilta ja jään eläkkeelle. Olen purjehtinut tarpeeksi, noin 50 000 merimailia, Immu vastasi.

MYÖHEMMÄT merkit Immun elämästä ovat vähissä.

Immun poika ensimmäisestä avioliitosta kuoli 42-vuotiaana vuonna 1994. Immun ja Ingan juristitytär meni naimisiin amerikkalaismiehen kanssa vuonna 1989.

Vuonna 1997 Immu solmi neljännen avioliittonsa itseään 15 vuotta nuoremman suomalaisnaisen kanssa Palm Beachilla.

Immun pojanpoika kertoo isoisänsä palanneen lopullisesti Suomeen vuonna 2011.

– Hän piti asioita paljon itsellään, pojanpoika sanoo.

Immun siskonpoika muistaa kuulleensa Oppenheimer-yhteydestä.

– Ei hän koskaan siitä puhunut. Hänen elämässään oli paljon erikoisia sattumuksia, mutta montaa kertaa en häntä ehtinyt tapaamaan, keski-ikäinen mies muistelee enoaan.

VIIMEISET VUOTENSA Immu asui Turun Varissuolla. Hän kuoli 93-vuotiaana toukokuussa 2016.

Immun viimeinen vaimo elää yhä samassa kerrostalokaksiossa.

Lähteet: Kai Bird ja Martin J. Sherwin: American Prometheus – The Triumph and Tragedy of J. Robert Oppenheimer, Shirley Streshinsky ja Patricia Klaus: An Atomic Love Story, Robert Serber ja Robert P. Crease: Peace & War, New York Times, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Apu, Daily News (US Virgin Islands), Ancestry, Newspapers.com, Wayback Machine, sukututkija Anne Rantala.

Juttua korjattu klo 8.53: Mauno ja Tellervo Koivisto vierailivat Inga Hiilivirran luona vuonna 1988, ei vuonna 1998.

LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA
Terho Vuorinen