Ivan Feodorov Jukorainen

"Ryssen Ivan Juckarainen" tyttärensä kastetiedoissa https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=230...

Kuvassa kiestinkiläisiä "laukkuryssiä" Lohjalla.

Ivan (Johan) on merkitty Venäjän alamaiseksi Kuusamon rippikirjassa. Kotoisin Vienan Kemin Kiisjoelta (myöh. Kiestingin Kiisjoki).

Kuusamon historia I mainitsee Ivanin isän venäläisen Feodor Jukaraisen rajakauppaa käsittelevässä luvussa. Kirja kertoo, että vuonna 1740 venäläinen Feodor Jukarainen myi härkäporon lautamies Heikkiselle 12 kuparitaalarilla.

Eräs Kuusamossa paljon näkynyt ja vaikuttanut kaupan muoto oli vienankarjalaisten rajakylien talonpoikien harjoittama laukkukauppa. Sitä harjoitettiin koko itärajan pituudelta ja lähes koko maassa, mutta kaikkein vaikuttavinta ja merkittävintä se oli tietysti rajapitäjissä, mitkä olivat harvaan asuttuja ja misssä kaupat olivat kaukana. Kuusamossa kulkevat karjalaiset laukkukauppiaat olivat Uhtualta, Pistojärveltä, Kiestingistä, Suvannosta tai Oulangasta. He saapuivat syksyisin, kun viljat oli saatu kotona puiduksi. Heillä oli yleensä ennalta sovittu kokoontumispaikka, missä odotettiin toisia. Ja niin lädettiin yhdessä Kuusamon kirkolle ja sieltä tavallisimmin rahti-miesten mukana Ouluun. Kun joukolla hankittiin tavarat, niin ne myös hieman edullisemmin saatiin. Takaisin myös palattiin yleensä jonkun rahtimiehen mukana ja täällä hajaudutiin sitten kukin omalle kauppa-alueeelleen.

Varsinaisen laukkuryssän, niinkuin heitä täällä kutsuttiin, tavaravalikoima ei ollut kovin ihmeellinen. Hänen laukkunsa oli noin 90 cm korkea, niin että siihen hyvin mahtui 75 cm:n levyinen kangaspakka pystyyn. Muut myytävät artikkelit olivat niinikään varsin kevyttä tavaraa: neulaa, nappia, naskalia, veitsiä, saksia, lankaa, vöitä ja remmejä. Koska tällainen laukkukauppias joutui liikkumaan pitkät matkat ja usein lumiaikana ei kuljetettavien tavaroiden paino saanut olla kovin valtava. Aivan oman lukunsa sitten nuodostavat sellaiset venäläiset kauppiaat, jotka lähtivät liikkeelle lumen tultua omalla reellä ja hevosella. He hakivat usein kuoromansa täkäläisltä kauppialta ja kulkivat parhaasta päästä savottatyömailla kaupanteossa. Heillä oli myytävänään myös elkintarvikkeita.

Laukkuryssiin suhtauduttiin yleensä Suomessa aika karsaasti. Etenkin maakauppiaat pitivät heitä jonkinlaisina kaupan rikkaruohoina, jotka eivät maksaneet edes veroa millekään valtakunnalle elinkeinonharjoituksestaan. Muutamin paikoin nimismiehet jopa suorastaan jahtasivat heitä ja vangitsivat. Kiivaimmissa keskusteluissa vaadittiin heistä jopa tapporahan maksamista. Näin kireäaksi tunteet pääsivät ryöpsähtämään etenkin nk. sortokauden aikana, jolloin muutamia kulkukauppiaita syytetiin venäläispropagandan levittämisestä. Kuusamossa tilanne oli aika tavalla toinen. Täällä kauppoja oli erittäin vähän ja harvassa. Ihmisillä oli varsin harvoin mahdollisuutta käydä kirkolla kaupalla. Kun sitten joku vaivautui tuomaan tavarat ihan kotiin saakka, niin sitä pidetiin vain hyvänä palveluna. Sitäpaitsi laukkukauppiaat toivat maalaistalon arkeen tervetullutta vaihtelua. He olivat sukkelasnaisia ja hyväjuttuisia miehiä, joilla oli ehtymätön määrä uustisia, kaskuja ja tarinoita. Huumorintajuisina miehinä he laski-vat leikkiä ja antoivat isäntäväen tingata tavaroista hintaa. Tavarasta tinkiminen oli yksi seurustelumuoto, jonka nämä Vienen Karjalan miehet hyvin hallitsivat. Ostaja pääsi sellaiseen käsitykseen, että hän oli heidän kanssaan tehnyt hurjan hyvät kaupat, vaikkei välttämmättä ollutkaan. Seuraavalla Kirkonkylän reissulla hän saattoi huomata, että siellä kyseinen tavara olisi ollut selvästi halvempi, mutta ei siitä yleensä kukaan mieltään pahoittanut, kauppa kuin kauppa.

Kuusamossa arvostettiin täällä kulkevia laukkuryssiä myös siksi, että he olivat yleensä selkeän suomenmielisiä. He puhuivat hyvää suomea ja he olivat erittäin kiinnostuneita täkäläisestä sivistyksestä. Kun Kuusamoon perustettiin kansanopisto, he olivat sinne värväämässä kotiseutunsa nuoria oppiin. Heistä useilla oli päinvastoin vaikeuksia oman venäläisen virkavaltansa kanssa. Sitäpaitsi karjalaiset olivat oppineet vuosikymmenien ja -satojen kuluessa huomaamaan, miten kuusamolaista ihmistä oli lähestyttävä. Vanha laukkuryssä kauppaneuvos Janne Rajamaa selitti, että jos Kuusamon taloon saapui rehvakkaasti ja röyhkeäasti, saattoi lentää yhtä vilkkaasti ulos. Mutta jos nöyrästi ja säyseästi vain kyseli saisiko hetken talossa viivähtää ja kenties jäädä "yönvanhaksi", sai aina vieraanvaraisen ja hyvän kohtelun. Ja silloin kauppakin syntyi, sillä kuusamolaisisäntä oli aina reilu ostaja, joka ei turhia nirsoillut. Näin siis kauppaneuvos Rajamaa (alkuaan Rodionoff), jolla oli vuosikymmenien kokemus laukkukauppiaana, rekikauppiaana ja vihdoin pysysvän kauppaketjun rakentajana ja omistajana.