Jakob Maidelin

kl. 1692 Jakob Maidelin Jacobus Jacobi, Aboensis 3832. Kotoisin Turusta. Ylioppilas Turussa kl. 1692 Madelius‹¿› Jac. Jac. Ab _ 197. Vihitty papiksi Narvassa 1699. — Apulaispappi Narvan suom. seurakunnassa 1699. Suomalainen varuskunnansaarnaaja Jaamassa (Novasolkassa) 1702. Joutui venäläiseen sotavankeuteen 1703, vapautettu vannottuaan uskollisuudenvalan keisarille s.v. Spankkovan (entisen Tääkkelin) vt. kirkkoherra (1707). Pietarin ruots.-suom. seurak. kirkkoherra (aikaisintaan 1710). Lääninrovasti oikeudella vihkiä pappeja 1724. Pidätetty virantoimituksesta 1728. † Pietarissa 2.4.1729.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3832

Maidelin, Jacob (1668 - 1729)

Inkerinmaan luterilaisten seurakuntien esimies, Pietarin suomalais-ruotsalaisen seurakunnan pastori

Jacob Maidelin toimi 1700-luvun alussa Pietarin suomalaisten ja ruotsalaisten yhteisenä sielunpaimenena. Maidelinin asema perustui luottamuksellisiin suhteisiin, jotka hän oli onnistunut luomaan keisari Pietari I:een ja tämän puolisoon, myöhempään keisarinna Katariina I:een. Maidelin toimi vuodesta 1710 suomalais-ruotsalaisen seurakunnan pastorina, ja 1724 Pyhä Synodi nimitti hänet kaikkien Inkerinmaan evankelis-luterilaisten seurakuntien rovastiksi ja esimieheksi. Tehtävä vastasi käytännössä Inkerin luterilaisen piispan virkaa.

Turussa syntyneen Jacob Maidelinin perhetaustasta tiedetään vain se, että hänen isänsä oli samanniminen turkulainen porvari. Nuori Jacob oli ylioppilaana Turun akatemiassa 1692 - 1697, muttei valmistunut maisteriksi. Syksyllä 1697 ylioppilas Maidelin muutti Inkerinmaalle arrendaattori Herman Bröijerin lasten kotiopettajaksi. Bröijer oli nevanlinnalainen porvari, joka oli vuokrannut suuren 56 kylää käsittävän Petsovan hovin Järvisaaren pogostasta. Maidelinin kirkollinen ura alkoi 1699, jolloin Narvan superintendentti Jakob Lang vihki hänet papiksi. Ensimmäisen virkansa Maidelin sai Narvan suomalaisen seurakunnan kappalaisena vielä saman vuoden elokuussa.

Suuren Pohjan sodan taistelutoimet vaikuttivat Inkerinmaan 29 evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkolliseen elämään heti vuodesta 1700 lähtien. Itä- ja Keski-Inkerin papisto pakeni Suomen kautta Ruotsiin, kun taas Länsi-Inkerin papisto siirtyi aluksi Narvaan linnoituksen turviin. Ruotsalaisille voitokkaan Narvan taistelun jälkeen linnoitukseen paenneet Länsi-Inkerin papit palasivat omiin seurakuntiinsa.

Kun Pietari I:n armeija eteni syksyllä 1702 halki Inkerinmaan, papisto joutui toistamiseen lyhyen ajan sisällä pakosalle. Länsi-Inkerin papit pakenivat taas Narvan linnoitukseen, joka antautui elokuussa 1704. Maidelin toimi marraskuusta 1703 lähtien Narvan eteläpuolella Peipsijärven rannassa sijainneen Jaaman linnoituksen saarnaajana. Toisin kuin useimmat Länsi-Inkerin papit, Maidelin ei ehtinyt paeta Narvaan, vaan hän jäi vangiksi ja joutui Pietariin. Maidelin oli tiettävästi ensimmäinen luterilainen pappi, joka vannoi uskollisuutta Pietari I:lle. Inkerinmaan seurakunnallinen elämä elpyi hitaasti. Narvan kaupunginarkiston kokoelmassa säilyneen ja syyskuussa 1707 päivätyn pappisluettelon mukaan ainoastaan kahdessatoista Inkerinmaan evankelis-luterilaisessa seurakunnassa oli pappi. Sen mukaan Spankkovan (Deglinan) seurakunnan tilapäisenä sielunpaimenena toimi Jacob Maidelin.

Maidelin oli sodan aikana onnistunut vakiinnuttamaan asemansa uuden vallanpitäjän alaisuudessa Pietari I:n allekirjoittaman suojeluskirjeen turvin. Tästä syystä häntä ei karkotettu Sisä-Venäjälle 1708, kuten ne seitsemän muuta Inkerinmaan evankelis-luterilaisesta pappia, jotka vietiin Kazaniin, Novgorodiin, Ustjugiin ja Vologdaan. Karkotettujen tilalle tuotiin vangittuja pappeja Itä-Suomen seurakunnista, kuten esimerkiksi Pietariin lähetetty Puumalan kappalainen Johan Alopaeus, josta tehtiin Maidelinin seuraaja Spankkovan kirkkoherrana.

Nevanlinnan molemmat seurakunnat olivat lakanneet toimimasta kaupungin ja linnoituksen polttamisen jälkeen 1703. Alueella oli kuitenkin suomalais- ja ruotsalaisperäistä asujaimistoa, kuten kalastajia, käsityöläisiä ja palvelusväkeä, jotka kokoontuivat jumalanpalveluksiin erääseen yksityistaloon nykyisen Millionnaja-kadun varteen Talvipalatsin taakse. Seurakunnan syntyvaiheet ja toiminta ovat kuitenkin jääneet hämärän peittoon. Maidelin siirtyi 1710 hoitamaan tämän Pietarin suomalais-ruotsalaisen seurakunnan pastorin tehtäviä.

Maidelin nimitettiin heinäkuussa 1724 Pyhän Synodin määräyksestä Pietarin ja Inkerinmaan evankelis-luterilaisten seurakuntien rovastiksi ja esimieheksi. Venäjän evankelis-luterilaisen kirkon historiassaan E. H. von Busch mainitsee Maidelinin saaneen virkansa palkkioksi vehkeilyistään venäläisten kanssa. Nimitys ei luonut Inkerin seurakunnille selvää ja toimivaa hallinto-organisaatiota. Maidelinin asema perustui luottamuksellisiin suhteisiin, jotka hän oli onnistunut luomaan keisari Pietari I:een ja tämän puolisoon, myöhempään keisarinna Katariina I:een sekä hallitsijan suosikkiin paroni Burchardt Christof Münnichiin.

Uuden rovastin eräänä tehtävänä oli pääkaupungin kirjavan evankelis-luterilaisen seurakuntaelämän valvonta. Kaupungissa toimi useita jonkin pappismiehen ympärille ryhmittyneitä pieniä uskonnollisia yhteisöjä. Monet niistä aiheuttivat rovastille pulmia, kuten erään Narvasta tulleen pappismies Arweliuksen tapaus osoittaa. Hänet oli erotettu Narvan suomalaisesta seurakunnasta 1727, minkä jälkeen hän tuli Pietariin ja piti omin luvin jumalanpalveluksia Moikan varrelta vuokraamassaan huoneistossa. Maidelin valitti Arweliuksen toiminnasta Pyhälle Synodille, joka kielsi Arweliusta harjoittamasta kirkollista toimintaa suomalais-ruotsalaisen seurakunnan ulkopuolella.

Runsas alkoholinkäyttö ja siitä seurannut kyvyttömyys hoitaa seurakunnallisia tehtäviä johtivat Jacob Maidelinin virasta pidättämiseen joulukuussa 1728. Seurakuntaan samana vuonna apupapiksi nimitetty Riian Pyhän Jacobin ruotsalaisen seurakunnan pastori Lars Wagner valitti esimiehensä laiminlyönneistä Pyhälle Synodille, mikä johti Maidelinin toimien perinpohjaiseen tutkintaan. Ennen kuin päätös Maidelinin tulevaisuudesta ehdittiin tehdä, hän kuoli huhtikuussa 1729. Hänen seuraajakseen seurakuntapastorin virkaan nimitettiin Tallinnan Pyhän Matteuksen seurakunnan apulaispappi Johannes Törne heinäkuussa 1729. Sen sijaan uutta Inkerinmaan ja Pietarin evankelis-luterilaisten seurakuntien rovastia ei enää nimitetty.

Jacob Maidelin lähteissä myös Madelius, Maydel S 1668 Turku, K 2.4.1729 Pietari. V porvari Jacob Maidelin. P Elisabeth Lemm. Lapset: Anna Maria K 1734, P Kupanitsan kirkkoherra Johan Alopaeus; tytär, P Tyrön kirkkoherra Marcus Rosenius.

URA. Ylioppilas Turun Akatemiassa 1692 - 1697; vihitty papiksi Narvassa 1699.

Porvari, arrendaattori Herman Bröijerin lasten kotiopettaja Inkerin Järvisaaressa 1697; Narvan suomalaisen seurakunnan kappalainen 1699 - ; Jaaman linnoituksen saarnaaja 1703; sotavanki 1703; Spankkovan seurakunnan pastori 1707 - 1710; Pietarin suomalais-ruotsalaisen seurakunnan pastori 1710; Pietarin ja Inkerinmaan evankelis-luterialisten seurakuntien rovasti, esimies 1724 - 1728.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. E. Amburger, Die Pastoren der evangelischen Kirchen Russlands vom Ende des 16. Jahrhunderts bis 1937. Erlangen 1998; E. H. von Busch, Ergänzungen der Materialen des Kirchen- und Schulwesens der ew.-lut. Gemeinden in Russland. St. Petersburg 1867; H. K. Erviö, Inkerin pappeja Suuren pohjan sodan jaloissa // Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1936; C. Lemmerich, Geschichte der Evangelisch-Lutherischen Gemeinde St. Petri zu St. Petersburg I. St. Petersburg 1862; G. Luther, Herdaminne för Ingermanland II. 2000; G. Topelius, Ur St. Marie församlings i St. Petersburg historia // Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1934; K. Väänänen, Herdaminne för Ingermanland I. 1987.

Kirjoittaja(t): Jyrki Paaskoski

Julkaistu 11.10.2005

Artikkelitekstin pituus: 5331 merkkiä Kansallisbiografia-verkkojulkaisu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Родился в Або ( Турку) в 1668г. Отец - Якоб Майделин, буржуа. Учился в Або на теолога 1691-1697гг 1699г - капеллан в г. Нарва 1703г- Ямбург 1707г - приход Шпанко 1724г - препозит всех лютеранских церквей СПб