Jakob Jakobsson Stenius

Opiskeltuaan Linnén johdolla Upsalassa Stenius nuorempi tuli fil. kandidaatiksi 1755. Kaksi vuotta myöhemmin hän puolusti Per Kalmin johdolla tekemäänsä koskenperkausta koskevaa tutkimusta ja sai pian sen jälkeen nimityksen Satakunnan koskenperkaustöiden apulaisjohtajaksi isänsä alaisena. Vv. 1759-66 hän hoiti samanlaista tehtävää Pohjanmaalla. Vuoden 1761 valtiopäivillä hän teki Suomen deputaatiolle esityksen vesiväylien avaamisesta Karjalasta ja Pohjois-Hämeestä Oulunjoen ja Pyhäjoen kautta Pohjanlahteen. Seuraavana vuonna hän sai Ruotsin Tiedeakatemian kultamitalin vastauksestaan niittyjen sammaloitumista koskevaan kysymykseen voittaen mm. Anders Chydeniuksen ja isänsä kirjoitukset. Tultuaan 1767 vihityksi papiksi hänet isänsä jälkeen valittiin yksimielisesti Pielisjärven kirkkoherraksi. Hän jatkoi seurakunnassaan tarmokkaasti isänsä alkuunpanemia uudisviljelytoimia, mutta keskittyi etupäässä koskien perkaamiseen ja vesistöjen laskemiseen, mistä sai nimen " Koski-Jaakko". Toinen Stenius nuoremman kansalaistoiminnan haara käsitti maanpuolustuksen. Hän sai kansan maksamaan ylimääräistä veroa jääkärijoukon ylläpitämiseksi. Lähinnä hänen toimestaan saatiin myös 1788 pielisjärveläisten talonpoikaisjoukkojen harjoitus järjestetyksi vakinaiselle kannalle.

Pielisjärven seurakunnan arkisto - Pää- ja rippikirjat 1763-1780 (I Aa:2), jakso 41, sivu 33: Liexa Pastorat N: 33, Kyrcko Gården ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7596385

Muistelua Koski-Jaakosta Karjalatar -lehdessä 18.2.1909: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1046489?page=2