Jane Erkko (Airola)

http://www.hs.fi/ihmiset/a1394942437764

http://www.hs.fi/ihmiset/a1394942437764

Jane Erkko nosti suomalaisen taitoluistelun kansainväliselle huipulle kolmessa vuosikymmenessä ja työskenteli sen jälkeen yli kaksi vuosikymmentä Sanoman hallituksessa. Sanoma Osakeyhtiön hallituksen pitkäaikainen jäsen Jane Erkko kuoli sunnuntai-iltapäivällä 16. maaliskuuta kotonaan Helsingissä. Hän oli 78-vuotias, syntynyt Helsingissä 9. maaliskuuta 1936.

Koulutyttönä Jane Erkko otti lajikseen kaunoluistelun. Hän luisteli töölöläiskotinsa lähellä Väinämöisen kentällä illasta toiseen. Hänestä oli loistavaa, että tekniikka ja liikunnallisuus yhdistyivät tässä lajissa tanssiin ja musiikkiin. Kaikki tuntui olevan hyvin ja elämä onnellista, kunhan hän vain pääsi luistelemaan.

Oman kertomansa mukaan Jane Erkko "vouhkasi" myöhemmin suomalaisen taitoluistelun alennustilasta aviomiehelleen Aatokselle, kunnes tämä kyllästyi ja sanoi: "Tee jotain asian eteen!"

Siitä alkoi Jane Erkon ura taitoluistelun parissa.

Kun Jane Erkon apu ei 1960-luvun alussa kelvannut silloisille helsinkiläisseuroille, hän perusti oman seuran Helsingin Jalkapalloklubin kylkiäiseksi. Seuran nimeksi tuli Helsingin Taitoluisteluklubi ja Jane Erkosta sen puheenjohtaja. "Taisivat ajatella, että hullu nainen", Jane Erkko arveli myöhemmin.

Jane Erkko hoiti Taitoluisteluliiton kansainvälisiä asioita erityisesti liiton puheenjohtajana toimineen Marjatta Väänäsen kaudella. Hänen ponnistelujensa ansiosta Suomi sai taitoluistelun EM-kisat 1977 ja MM-kisat 1983.

Varsinkin ensimmäiset MM-kisat olivat Jane Erkon organisointikyvyn mestarinäyte. Hän touhusi jäähallissa aamusta iltaan ja välillä öisinkin. Kisaorganisaatioonsa hän värväsi vapaaehtoisia Sanomien henkilökunnasta, ja suuri osa kisojen kuluistakin maksettiin Sanomien kukkarosta.

Vielä seuraavissakin Suomessa järjestetyissä EM- ja MM-kisoissa 1990-luvulla Jane Erkko työskenteli järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.

Jane Erkon ansiota oli myös muodostelmaluistelun tulo Suomeen. Hän innostui lajista Yhdysvalloissa 1980-luvulla. "Tämä oli viimeisiä asioita, joihin hulluuteni vielä riittää", hän sanoi.

Luistelupiirien vastustuksesta huolimatta laji sai paljon harrastajia ja Suomi nousi yhdeksi muodostelmaluistelun huippumaista.

Taitoluistelun hyväksi Jane Erkko työskenteli 30 vuotta. Omasta mielestään hän oli saavuttanut 2000-luvulle tultaessa kaiken, minkä oli asettanut tavoitteekseen.

Taitoluisteluliitto palkitsi Jane Erkon 1980 kultaisella ansiomitalilla, ja 1990 hänelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi. Joulukuussa 2013 hänelle myönnettiin työstään taitoluistelun hyväksi Pro Urheilu -mitali.

Ilman häntä Suomi ei olisi noussut taitoluistelun huippumaiden joukkoon.

Monet luistelijat muistavat Janen, niin kuin he häntä kutsuivat, äidilliset otteet varsinkin kansainvälisissä kilpailuissa. Omien sanojensa mukaan hän toimi luistelijoiden kokkina, kuljetuspäällikkönä ja suojelijana.

Valokuvaajien tai toimittajien oli turha lähestyä kilpailuun valmistautuvia luistelijoita. Jos joku luistelija oli omin päin antanut kuvausluvan, Jane Erkko törmäsi taatusti paikalle. "Ja jumalauta sitä huutoa!" muisteli eräs Helsingin Sanomain valokuvaaja taannoin.

Jane Erkko opetti luistelijoilleen myös käytöstapoja ja korosti opintojen, varsinkin kieltenopiskelun merkitystä. Hänen ystäväpiiriinsä kuului useita entisiä luistelijoita. Monien lapsista tuli hänen kummilapsiaan, ja he kutsuivat häntä isoäidikseen.

Jane Erkko herätti määrätietoisella toiminnallaan luistelupiireissä myös arvostelua. Kiperissä tilanteissa hänen mottonsa oli: "Jos yrität miellyttää kaikkia, vastaasi tulee kuitenkin pian joku, jota et kykene miellyttämään."

Kansainvälisyys oli Jane Erkolle hänen erinomaisen kielitaitonsa ansiosta itsestään selvää. Nuoruudessaan hän oli työskennellyt Finnairin kenttävirkailijana, asunut vuoden Sveitsissä ja myöhemmin pitkiä jaksoja New Yorkissa.

Pohjimmiltaan Jane Erkko tunsi itsensä perushelsinkiläiseksi, eikä hän oikein koskaan viihtynyt maaseudulla eikä muuallakaan Suomessa.

American-Scandinavian Foundation oli Jane Erkon työmaa New Yorkissa. Hän teki säätiössä paljon työtä esimerkiksi Pohjolan kulttuuritalon aikaansaamiseksi Manhattanille vuonna 2006. Hän kuului myös säätiön hallituksen toimikuntaan, jonka tehtävänä oli järjestää säätiön vuosijuhlat.

Jane Erkko ihmetteli usein sitä, etteivät suomalaisyritykset ymmärtäneet säätiön suhteiden merkitystä amerikkalaisessa yritysmaailmassa. Hänen mielestään muut Pohjoismaat, erityisesti tanskalaiset ja ruotsalaiset liikemiehet, osasivat hyödyntää American-Scandinavian Foundationin verkostoja.

Säätiön vuosijuhlassa Jane Erkko emännöi amerikkalaisia ja suomalaisia vieraitaan tai istui Pohjolan kuninkaallisten ja valtionpäämiesten pöydässä. Hänen tuttavapiiriinsä kuului New Yorkissa Nancy ja Henry Kissingerin, Frank Gehryn ja Eileen Fordin kaltaisia tunnettuja amerikkalaisia.

Eileen Fordin kanssa Jane Erkko valitsi Me Naiset -lehden valokuvamallikilpailun ensimmäisen voittajan vuonna 1962. Voittaja oli kauhavalainen Hellevi Keko, joka teki näyttävän mallinuran New Yorkissa.

Hellevi Keon jälkeen lehti lähetti Eileen Fordin johtamaan mallitoimistoon useita suomalaiskaunottaria. Jane Erkko seurasi läheltä nuorten naisten edesottamuksia suuressa maailmassa ja yritti opastaa ja auttaa heitä mallinuralla. Vuosittain Yhdysvalloissa järjestetyissä Super Model of the World -kilpailussa hän toimi eri puolilta maailmaa tulleiden nuorten tyttöjen esiliinana.

New Yorkista Jane Erkko toi mukanaan muodin eri tyylilajit. Hän oli kutsuvieraana itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla kymmeniä kertoja Urho Kekkosen presidenttikauden alkuajoista aina Tarja Halosen kaudelle saakka. Hänen iltapuvuistaan ja koruistaan raportoitiin vuolaasti, mutta kuvia hänestä julkaistiin harvoin.

Tarkkasilmäinen ja laatutietoinen Jane Erkon toi amerikkalaisvaikutteista tyylikkyyttä myös sisustukseen. Hän valvoi itse sekä Sanomien edustustilojen että Erkkojen kodin remontteja ja teetätti tarvittaessa työn uusiksi niin monta kertaa, että tulos näytti hyvältä. Erityisen tarkka hän oli siitä, että puuseppien, maalareiden ja sähköasentajien työ oli ensiluokkaista.

Yhtiön Erottajan edustustiloihin Jane Erkko hankki myös taideteoksia. Niistä merkittävimpiä ovat Helene Schjerfbeckin huippukauden työ Suru ja Yhdysvalloista löytynyt Albert Edelfeltin maalaus Nuori päivävarjoa pitelevä nainen.

Viimeisimpiin Jane Erkon hankintoihin kuului Andy Warholin maalaus Flowers, kukat. Tämän työn hän ripusti Eiranrannan asuntonsa keittiöön. "Pahus, kun rahat piti aina laittaa yhtiön painokoneisiin enkä saanut hankkia taidetta silloin, kun olisin halunnut", Jane Erkko puuskahti.

Sanoma Osakeyhtiön hallituksessa Jane Erkko istui 1990-luvun alusta aina kuolemaansa asti. Erityisen aktiivisesti hän on työskennellyt hallituksen toimitusvaliokunnassa, jonka varapuheenjohtaja hän oli.

Jane Erkon omien sanojen mukaan hallituksen jäsenyys ja edustaminen olivat kovaa työtä, joka piti tehdä 110-prosenttisesti. Edustaminen oli hänen mielestään työtä yhtiön hyväksi joka tilanteessa. Hänen tehtävänään oli hoitaa yhtiön ylimmän johdon kansainvälisiä suhteita.

Työ yhtiön hallituksessa oli Jane Erkosta ennen kaikkea velvollisuus, ei mikään valtakysymys. "Hallituksessa pitää antaa tuki toimivalle johdolle", hän sanoi. Sanomat oli hänestä paljon muutakin kuin liikeyritys. "Mutta", hän muistutti, "se on myös liikeyritys. Eihän sitä pyhällä hengellä pyöritetä."

Jäätyään kaksi vuotta sitten leskeksi Jane Erkko osallistui entistä vähemmän edustustilaisuuksiin. Hän keskittyi yhä tiiviimmin Jane ja Aatos Erkon säätiöön, jonka hallituksen varapuheenjohtajana hän oli toiminut säätiön perustamisesta lähtien.

Säätiö on tukenut suurilla lahjoituksilla mm. Sibelius-Akatemiaa, Ruotsalaista kauppakorkeakoulua ja useita lääketieteellisiä tutkimuksia sekä monia sellaisia hankkeita, jotka edistävät suomalaisten tutkijoiden ja taiteilijoiden kansainvälistä uraa.

Paljon julkisuutta sai säätiön lahjoitus, jonka turvin Wienin filharmonikot konsertoivat Musiikkitalossa. Samanlainen kulttuuriteko oli rahoittaa Bostonin baletin vierailu oopperataloon Kansallisbaletin juhlavuonna 2012. Molemmissa hankkeissa Jane Erkon toiminta oli keskeistä.

Jane Erkon harrastuksiin kuuluivat New Yorkissa Metropolitan-ooppera ja Helsingissä Kansallisooppera ja varsinkin baletti, jonka kaikki produktiot hän kävi katsomassa, jotkut useaan kertaan. Ensi-iltoja hän kuitenkin pyrki välttämään, koska "en pidä niihin liittyvistä näyttäytymiskuvioista".

Jane Erkko sairastui toissa talvena. Se oli suuri sokki sekä hänelle itselleen että hänen lääkäreilleen. Ystävilleen Jane Erkko puhui suoraan ja pelkäämättä sairauden eri vaiheista ja vaikutuksista.

Kun Jane Erkko kertoi sairastumisestaan, hän sanoi olevansa täysin lääkäreiden käsissä. Hän muisteli menneitä vuosia ja vuosikymmeniä kiitollisena: "Minulla on ollut hyvä elämä."

Heleena Savela Kirjoittaja on Helsingin Sanomain Säätiön yliasiamies ja Helsingin Sanomain entinen päätoimittaja.

http://www.hs.fi/ihmiset/a1394942437764

• Jane Erkko o.s. Airola syntyi Helsingissä 9. maaliskuuta 1936.
• Hänen puolisonsa oli Sanoman voimahahmo Aatos Erkko. Heidät vihittiin Washingtonissa 21. helmikuuta 1959.
• Jane Erkko perusti Helsingin taitoluisteluklubin ja toimi sen puheenjohtajana 1960–1990. Hän oli Suomen taitoluisteluliiton hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja 1968–1990, jolloin hän hoiti ennen kaikkea liiton kansainvälisiä suhteita. Hän toi yhdistelmäluistelun Yhdysvalloista Suomeen 1980-luvulla.
• Jane Erkko oli Sanoman hallituksen jäsen 1990–2014, hallituksen toimitusvaliokunnan varapuheenjohtaja ja Sanoma Magazinen hallituksen varapuheenjohtaja. Hän toimi aktiivisesti Pro Opera -yhdistyksessä ja oli sen hallituksen pitkäaikainen jäsen.
• Jane Erkolle myönnettiin Suomen leijonan ritarikunnan ansioristi 1977, Suomen taitoluisteluliiton kultainen ansiomitali 1980 ja Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 1990.