Johan Michelsson Lahnalahti

Pitäjänsuutari Tapiala, torppari Muurilan Lahnataipale eli Lahnalahti n. 1776-

1733 7.6.1733 Puckois Sold. Michel Liten Johanes

https://hiski.genealogia.fi/hiski/1ens8z?fi+0240+kastetut+397

12.2.1796 14.2.1796 Lahnataipal Torp. Johan Michelsson andt. styng 67

http://hiski.genealogia.fi/hiski/1ej81z?fi+0240+haudatut+2302

Lapsia

11.1.1762 12.1.1762 Tapiala Otila S.Skom Johan Mickelsson Sophia Jöransdr. Jonas

https://hiski.genealogia.fi/hiski/1ej39g?fi+0240+kastetut+1371

15.6.1765 16.6.1765 Ivalonemi Johan Mickelsson Sophia Jöransdr. Maria

https://hiski.genealogia.fi/hiski/1ej39g?fi+0240+kastetut+1528

13.3.1768 14.3.1768 Tapiola Otila Skom. Johan (Johansson?) Sophia Jöransdr. Sophia

https://hiski.genealogia.fi/hiski/1ej39g?fi+0240+kastetut+1663

8.9.1772 9.9.1772 Tapiola S.skom. Johan Mickelsson Sophia Jöransdr. Johannes

https://hiski.genealogia.fi/hiski/1ej39g?fi+0240+kastetut+1837

Kuhmoisten seurakunnan arkisto - Rippikirja 1765-1776, jakso 42: Lästilä Inh.; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12555430

Kuhmoisten seurakunnan arkisto - Rippikirja 1765-1776, jakso 160, sivu 141: Soldater Handverkare Inhysningar; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12555548

Kuhmoisten seurakunnan arkisto - Rippikirja 1765-1776, jakso 175, sivu 171: Peldola, Kartila, Lahnataipal; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12555570

Kuhmoisten seurakunnan arkisto - Rippikirja 1778-1789, jakso 124, sivu 123: Lahnataipal Lahnajervi Sydänma; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12555704

Kuhmoisten seurakunnan arkisto - Rippikirja 1778-1789, jakso 244, sivu 89: Lahnataipal, Lahnajervi, Sydänma, Kapaloniemi Flinck, Svärd; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12555768

Kuhmoisten seurakunnan arkisto - Rippikirja 1790-1802, jakso 151: Kartilla Lahnataipale t.; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12549423

Kuhmoisten seurakunnan arkisto - Lastenkirja 1760-1789, jakso 5: Tapiala Inhysningar; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12546722

Syksyllä 1766 Juho Mikonpoika vaati sisarensa toiselta mieheltä renginpalkkaa vuodesta, jonka hän oli seitsemisentoista vuotta aiemmin ollut sisarensa silloisen miehen palveluksessa.

Samassa yhteydessä Juhon sisar Kaisa Mikontytär ryhtyi miehensä välityksellä vaatimaan osuuttaan Mikko Litenin perinnöstä. Mikko oli siis kuollut yli 20 vuotta aiemmin ja Kaisa oli ollut naimisissakin jo 19 vuotta. Kun oikeus ihmetteli, miksi Kaisa nyt vasta ryhtyi vaatimaan perintöään, hän vastasi antaneensa asian olla niin kauan kuin äiti asui hänen luonaan. Nyt kun äiti oli muuttanut Juhon luokse ja he olivat alkaneet käräjöidä Kaisaa vastaan, Kaisakin ryhtyi peräämään oikeuksiaan. Sisarusten äiti puolestaan selitti asuneensa Kaisan luona Antttulan Rantalassa siitä saakka, kun tytär avioitui Rantalaan, mutta edellisenä kesänä tytär oli häätänyt hänet luotaan niin ettei hänelle jäänyt muuta kuin pitovaatteet. Kävi ilmi, ettei perunkirjoitustakaan ollut aikoinaan tehty, joten nimismies määrättiin toimittamaan sellainen lautamiehen avustuksella.

Rantalan riidat eivät jääneet tähän, vaan niitä käsiteltiin hovioikeudessa asti ja Matti Markunpoika sai lopulta yli 66 hopeataalarin sakot anoppinsa lyömisestä ja tönimisestä. Sakoilla olisi tuohon aikaan pystynyt ostamaan kolme maatilaa. Matti ei sellaisia rahoja saanut kokoon, joten rangaistus muunnettiin ruumiilliseksi ja lisäksi tuli julkinen häpeärangaistus.

Sivumennen mainittakoon, että isä-Mikko oli sotamieheksi melko varakas. Tammikuussa 1767 toimitetun perunkirjoituksen mukaan hänen leskelleen oli jäänyt kolme lehmää ja hevonen. Pesän arvoksi arvioitiin 289 kuparitaalaria ja 4 äyriä. Juholle tuli tuolloin 21 taalaria 11 äyriä, sisar Kaisalle 128 taalaria 10 äyriä ja Jämsässä asuneelle Liisalle 115 taalaria 9 äyriä.

Perintöasioita oli toisellakin puolella, joskin vähemmän kiivaita. Talvella 1766 Juho Mikonpoika penäsi vaimonsa Sohvin osuutta tämän isän, ruotusotamies Yrjö Yrjönpojan jäämistöstä, joka oli Sohvin äitipuolen hallussa. Perunkirjoitus määrättiin pidettäväksi.

Nämä olivat perheasioita, mutta on myös viitteitä siitä, ettei Juho Mikonpoika katsonut hyvällä vähäisiäkään kilpailijoita. Talvella 1772 Juho oli haastanut käräjille Juho Juhonpoika-nimisen raajarikon itsellisen luvattomasta suutarintoimen harjoittamisesta. Kumpikaan ei kuitenkaan saapunut käräjille.

Vaikka pitäjänsuutarilla oli yksinoikeus ammatin harjoittamiseen, kovin kannattavaa se ei liene ollut. Näin voidaan päätellä siitä, että elannon hankkimiseksi suutarin oli myös poltettava kaskia. Talvella 1772 Juho Mikonpoika oli syytettynä luvattomasta kaskeamisesta Harmoisissa entisen sotilaan Juho Prästmanin kanssa. Vahingot tosin arvioitiin pieniksi: sato oli heikko ja palaneet 30 puuta olisivat kelvanneet vain pienen rakennuksen hirsiksi. Juhot eivät kiistäneet kaskeamista, mutta sanoivat sen tapahtuneen Harmoisten talollisten Kauppilan, Vilppulan ja Nivun luvalla. Tähän vouti huomautti, että suurin osa Harmoisten on kruununtiloja, joten isännillä ei ole oikeutta päättää yhteisen metsän käytöstä.

Joitain vuosia myöhemmin Juho Mikonpoika valitti, että Rovasti Limatiuksen leski Hedvig Kraemer oli häätänyt hänet mökistään vähän ennen vappua 1775. Suutari oli sen takia muuttanut sotilastorppaan Lästilään.

Kraemer omisti puolet Uotilan talosta Tapialan kylässä. Juho Mikonpoika oli rakentanut pirtin ja aitan Uotilan maalle jo 14 vuotta aiemmin sen silloisen lampuodin luvalla. Juho olisi halunnut siirtää rakennuksensa muualle, mutta Kraemer oli ominut ne. Juho halusi, että oikeus joko vahvistaisi hänen omistusoikeutensa rakennuksiin tai vaihtoehtoisesti velvoittaisi Kraemerin korvaamaan ne.

Rovastinnaa edusti käräjillä hänen poikapuolensa Aaron Limatius. Limatius tyrmäsi suutarin vaatimukset sillä perusteella, että mökki oli rakennettu ilman tilan omistajan lupaa ja että niitä ei ollut tehty muualle siirrettäviksi vaan taloon kuuluviksi. Lyhyen neuvottelun jälkeen rovastinna kuitenkin suostui korvaamaan Juholle rakentamisesta koituneet kulut suhteutettuna rakennusten nykyarvoon. Korvauksen määräksi sovittiin 45 kuparitaalaria.

Juho ei kauan viihtynyt Lästilässä, vaan muutti loppuvuodesta 1776 perheineen Karttilan lähelle Lahnataipaleen torppaan, jossa hän kuoli parikymmentä vuotta myöhemmin. Jo vuonna 1776 pitäjänsuutarin asemaa tavoitteli kaksi miestä. Toinen heistä oli suutarioppilas Emanuel Artman, joka oli pyrkinyt pitäjänsuutariksi jo 1768, mutta 1778 pitäjänsuutariksi valikoitui edellisen suutarin poika Matti. Vuonna 1751 syntyneen Matin isä ei kuitenkaan ollut pitäjänsuutari Juho Mikonpoika, vaan ilmeisesti Niemelän itsellinen Juho Juhonpoika – sama raajarikko, jota pitäjänsuutari oli syyttänyt luvattomasta ammatinharjoittamisesta. Matti oli nimittäin jo 1776 nimitystä hakiessaan maininnut oppineensa ammatin edesmenneeltä isältään. Juho Juhonpoika kuoli 1774.

Lahnataipaleen torppa periytyi yhdelle Juhon pojista ja itsenäistyi jo vuonna 1798. Joissain sukuhaaroissa säätykierto oli siis ripeää ylöspäinkin: parissa sukupolvessa ruotusotamiehestä isännäksi.

https://jknieminen.vuodatus.net/lue/2022/01/suutari-saatykierrossa

Nieminen JK (2022) Suutari säätykierrossa. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 24.02.2022

https://jknieminen.vuodatus.net/lue/2022/01/suutari-saatykierrossa

Nieminen JK (2022) Suutari säätykierrossa. Blogikirjoitus osoitteessa jknieminen.vuodatus.net, luettu 24.02.2022