Johannes Andersinpoika Härkönen

Härköin-sukunimi vuonna 1845 Härkönen-muodossa.

ammatti: Sockne skrädd:

Talollinen Johan Teittinen Taipaleen kylästä määrättiin edesmenneen talollisen Anders Härkösen, Järvenpään kylästä, lasten eli etenkin alaikäisen Johanneksen huoltajaksi vuoden 1833 paikkeilla. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=38072085&fbclid=IwAR1xHUgoprW...

---

Juvan seurakunnan arkisto - Pää- ja rippikirjat I 1869-1879 (I Aa:23), jakso 649, sivu 653: Männymäki 1; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=34587604 / Viitattu 14.11.2019

---

Mikkelin läänin henkikirjat - Henkikirja 1860-1860 (M:52), jakso 514, sivu 514: Juva: Männynmäki 4-5, Narila 1-3; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=517549 / Viitattu 4.11.2021

---

Juvan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat, 1842-1842 KO a:18, sivu 1847
https://tuomiokirjat.kansallisarkisto.fi/documents/850874/pages/184...

---

Juvan kirjaston historiikki kertoo: "Juvalla kirjastolaitos sai alkunsa, kun Pietarissakin oppia saanut pitäjänräätäli Juho Härkönen perusti vuonna 1850 lainakirjaston, jossa jo kolmen vuoden kuluttua oli yli sata nidettä. Aluksi lainaajia oli runsaasti. Varsinkin juhlapyhien aikana miltei kaikki kirjat olivat lainassa. Tuohon aikaan Suomen maalaiskunnissa oli vasta 19 kirjastoa. Koska Juvan lainakirjaston kokoelma oli pieni, lainaustoiminta laimeni, eikä siinä auttanut sekään, että kirjasto siirrettiin kirkolle ja lainaus tehtiin maksuttomaksi."

Vuonna 1850 pitäjänräätäli Johannes/Juho Härkönen perusti lainakirjaston Juvalle. Kirjasto oli vasta kahdeskymmenes Suomeen perustettu lainakirjasto ja se oli merkittävä sivistyksen tuoja Etelä-Savoon. Kansanvalistusaatteen ja Viipurin läheisyyden sanotaan vaikuttaneen kirjaston syntyyn. Kirjaston alkuaikoina lainattavia teoksia oli noin sata kappaletta ja aluksi lainaajia oli paljon, mutta kirjakokoelman pienuus aiheutti lainaustoiminnan laimenemista. Kokoelmaan kuului kristillistä luettavaa, kuten Raamattuja, Kristityn vaellus, mutta varmasti myös kansallista yleissivistävää kirjallisuutta. Vasta vuonna 1921 kirjastosta tuli kunnallinen palvelu Juvan valtuuston päätöksellä.

Taitovuodet, suoritukset: Innanläsning, Dr Luthers Lilla Kateches med Förklaring 1, 2, ja 6., Försammat Katechis.

Käynyt Juvalla ehtoollisella 1834 31.5.1840, 29.8.1841, 4.9.1842, 19.1.1843, 10.9.1843, 22.9.1844, 6.6.1847, 4.9.1848, 30.9.1849, 22.3.1850, 7.9.1851, 19.9.1852, 18.9.1853, 3.9.1854, 4.8.1855, 10.4.1857, 8.8.1858, 24.6.1869, 29.51870, 27.4.1871, 24.11.1872, 13.4.1873, 22.11.1874, 10.10.1875, 8.10.1876, 25.11.1877 ja 13.10.1878.

1830-luvulla noudatettiin räätälien suhteen ammattiasetusta ”Kuningallisen Majestätin udistettu ja Yhteinen Säändö ja Ammattiasetus handtvärckareille Ruotzisa ja Suomesa, annettu Stockholmisa siinä 27 päivänä Kesäkuusa Vuonna 1720”. Räätälin ammattiin haluavan piti ensin olla oppipoikana. Oppipojaksi pyrkivän tuli olla vähintään 14 vuoden ikäinen, aviollista syntyperää sekä kuuliainen ja ahkera. Oppiaika kesti enintään 5 vuotta, jonka jälkeen hänellä oli mahdollisuus hakea käräjäoikeudelta lupaa toimia pitäjänräätälinä. Maaseudulla, kuten Juvan pitäjässä, pitäjänräätäli sai toimia ammatissaan vain käräjäoikeuden luvalla. Oikeus harkitsi pitäjässä toimivien räätälien määrää ja joko hyväksyi tai hylkäsi anomuksen.

Pitäjänräätälit olivat virallisia ja arvostettuja käsityöammatin harjoittajia. Pitäjänkäsityöläisiksi haluavien käsityöläisten tuli anoa ammatinharjoitukseen virallinen toimilupa. Valtuutusta anottiin lääninkanslian kautta maaherralta, myöhemmin kuvernööriltä. Anomusta varten hakijan piti hankkia käräjiltä paikallisten asukkaiden puoltolause, eli suositus, jossa heidät tunnettiin hyvätapaisiksi ja luotettaviksi henkilöiksi. Anomusprosessi vaati myös jonkin verran varallisuutta, sillä käräjäkäsittely ja valtakirjan lunastaminen maksoi.