Juhana Heikinpoika Kokko

Juhana Kokko
Juhana Kokko (12. maaliskuuta 1856, Liminka – 15. syyskuuta 1926, Oulu) oli suomalainen kirjailija, kansanvalistaja, kansankirjailija ja kansakoulunopettaja, joka kirjoitti nimimerkillä Kyösti.

Kokon vanhemmat olivat talollinen Heikki Kokko ja Maria Kramsu. Hän kävi Oulun alkeisoppilaitoksen 1873-1874 ja sen jälkeen Jyväskylän seminaarin 1874-1878, josta valmistui kansakoulunopettajaksi. Kokko toimi opettajana Kiteellä, Ylivieskassa ja Iissä 1881-1897 sekä Oulujoella 1897-1923. Hän oli Oulujoen kunnankirjuri 1901-1908 ja hoiti omaa maatilaansa 1884-1916.

Kokko toimi Louhi-, Päivälehti-, Kaiku- ja Kaleva-lehtien avustajana. Hän julkaisi kolme kaunokirjallista teosta, esikoisteoksen Kölliskö vuonna 1886. Vuonna 1888 ilmestynyt Räisäs-poika kertoi liminkalaisesta ammattivarkaasta Anders Väisäsestä, kirja Kruunun metsissä sai Kansanvalistusseuran palkinnon ilmestymisvuonnaan 1891. Teoksen arvellaan osaltaan vaikuttaneen Juhani Ahon kirjaan Maailman murjoma.

Kokon puoliso vuodesta 1885 oli Onnia Durchman (k. 1952).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhana_Kokko

Juhana Kokko syntyi vuonna 1856 Limingassa Peräkylän Nurkka-Tuorilan poikana. Hän oli vanhaa pohjalaista sukua, ja hänen sukulaisiaan olivat runoilija Kaarlo Kramsu, kirjailija Heikki Toppila sekä laulaja Abraham Ojanperä.
Vanhemmat: Heikki Kokko ja Marja Kramsu
Puoliso: Onnia Durchman

Juhana Kokossa heräsi jo nuorena kova lukuhalu ja tiedonjano. Köyhässä kodissa ei ollut suuria varoja koulunkäyntiin, mutta Kokko saattoi silti käydä kansakoulun Limingassa ja lisäksi Oulussa vielä viisi vuotta mamselli Berghin yksityistä koulua, ”mamsellikoulua”. Neiti Bergh oli harras herännäinen ja Limingan rovastin Julius Immanuel Berghin sisar. Juhana Kokko kävi Jyväskylän seminaarin, josta hän sai päästötodistuksen vuonna 1878. Hän lähti opettajaksi ensin Karjalaan Kiteelle, sitten Pohjanmaalle Ylivieskaan ja vuonna 1881 Iihin. Vuonna 1897 Kokko siirtyi opettajaksi Oulunsuun kansakouluun. Iissä asuessaan hän hoiti muutamia vuosia opettajantoimensa ohella postitoimiston hoitajan virkaa ja oli lisäksi perustamassa nuorisoseuraa, säästöpankkia, osuuskauppaa ja myös kunnankirjastoa. Sekä Iissä että Oulunsuussa hän oli monissa kunnan luottamustoimissa, muun muassa kunnankirjurina sekä kuntakokouksen esimiehenä. Toimipa hän vuoden 1908 vaalien aikana nuorsuomalaisten puolueen puoluesihteerinäkin.

Juhana Kokko käytti kirjailijanimeä ”Kyösti” ja kirjoitti realismin hengessä 1800-luvun lopulla kolme kaunokirjallista teosta, jotka heijastavat pohjoisen Pohjanmaan oloja ja kansanelämää. Esikoisteos Kölliskö ilmestyi vuonna 1886. Kokko aloitti teoksen kirjoittamisen Limingassa ja sai sen loppuun Iissä. Kölliskö oli kuvaus kirkollisuuden ja lestadiolaisuuden kohtaamisesta kansan parissa. Toinen teos Räisäspoika ilmestyi vuonna 1888. Teoksen nimihenkilön esikuva oli Kokon kotiseudulla liikkunut ”Väisäspoika”, Rosvo-Perttusen joukkioon kuulunut Anders Väisänen, joka joutui rikoksistaan elinkautiseen vankeuteen. Teoksen tarkoituksena oli kuvata köyhyyden lieveilmiöitä sekä pohtia yhteiskunnallisten taustatekijöiden vaikutusta aikakauden maaseuturikollisten syntyyn. Juhana Kokon kolmas teos, vuonna 1891 ilmestynyt Kruunun metsissä, kuvailee kruununtorpparien alistettua asemaa ja on hänen tuotannostaan taiteellisesti ehein. Teos herätti aikoinaan paljon huomiota ja sai heti ilmestymisvuotenaan Kansanvalistusseuran palkinnon Kuopion laulujuhlilla.

Juhana Kokon kaunokirjalliseen tuotantoon kuului myös novelleja ja lukuisia kirjoituksia maalaismaisemista, joita julkaistiin sanoma- ja aikakauslehdissä. Hän kirjoitti myös monia kunnalliselämää, kansakoulua ja maalaiselämän eri puolia koskevia asiatekstejä Louhi-, Päivälehti-, Kaiku- ja Kaleva-lehtiin.

Viimeiset vuotensa Kokko vietti poikansa perheen luona Raution ja Lumijoen pappiloissa. Hän kuoli 70-vuotiaana 15.9.1926.

Lähdeluettelo:
Paulaharju, Samuli: Kymmenen virran maata. 1995.
Keränen, Pekka: Tuulimaa: Limingan kotiseutukirja. 2003.
Liminka 1477–1977. 1977.
Rantapohja 18.1.1990
Kaleva 22.11.1998
Oulun kaupunginkirjasto, Pakkala-kirjailijahakemisto: Juhana Kokko
Lähde: http://www.kirjastovirma.fi/henkilogalleria/Kokko_Juhana

Juhana Kokko – kuvaus kirjailija ”Kyöstistä”
Siitä on jo kolmisenkymmentä vuotta kulunut, kun saimme tehdä tuttavuutta uuden kansankirjailijan ”Kyöstin” kanssa, kera pohjoispohjalaisen Juhana Kokon, joka mielenkiintoisesti meille kuvaili Limingan laajoja lakeuksia, Iin laestadiolaisten elämää sekä kansan raadantaa ”Kruunun metsissä”. Varsinkin viimeksi mainittua teosta lukiessa lämpesimme ja tunsimme suurta myötätuntoa köyhää, kärsivää, korvessa taistelevaa kansaa kohtaan ja olimme kiitollisia kirjailijalle hänen kuvauksistaan.

Ja siitä on nyt jo kulunut kolmekymmentä vuotta, puoli tavallisen ihmisiän pituutta, siitä nuoren kirjallisuutemme kultaisesta nousuajasta, jolloin ”Kyöstikin” kortensa yhteiseen kekoon kantoi, ei tosin monet, mutta silti varsin huomattavat ja kelvolliset.

Jotkut innokkaat ehkä ovat vaivautuneet kirjastosta etsimään käsiinsä hänen risaisiksi luetut teoksensa. Laajemmilta joukoilta lienee myös jäänyt huomaamatta taikka ainakin unohtunut Tarkiaisen v. 1904 ilmestynyt kirjanen ”Kansankirjailijoita katsomassa”, jossa mm. Juhana Kokostakin on mielenkiintoinen kuvaus. Ja miten suuren menekin lienee saanut viime jouluksi ilmestynyt Suomen Kirjailijaliiton julkaisu, kirjailijaimme nuoruuden muistelmateos ”Kuinka meistä tuli kirjailijoita”, jossa myöskin Kokko kirjallisesta alotteestaan sekä nuoruudestaan varsin miellyttävästi ja avomielisesti haastelee

Oulunsuussa jokivarrella, kolmisen kilometrin päässä Oulun kaupungista Muhokselle menevän tien ohessa on Oulunsuun kansakoulu. Siinä toimii Juhana Kokko opettajana, on toiminut jo kolmekymmentä vuotta eli kolme neljännestä pitkästä 40-vuotisesta opettajakaudestaan. Matalalla kumpareella tiheän ja tuuhean männikön keskellä kuin missäkin muinaisessa pyhässä lehdossa on isohko koulurakennus rauhallisen metsikön suojassa.

Varsin vaatimattomana vanha kirjailija-opettaja elelee hiljaisessa männikkösuojassaan ja varsin ystävällisesti ja herttaisesti hän kävijän ottaa vastaan. Tyyni, lämmin sydämellisyys loistaa hänen kasvoistaan, niinkuin ainakin henkilön, joka on pitkän elämänsä varrella taistellen saavuttanut vakavan maailmankatsomuksen ja elämän päämäärän. Herttaisena, luottamusta herättävänä toverina hän vierasta kohtelee, hän, vanha opettaja, kirjailija Kokko, ”Kölliskön”, ”Räisäspojan” ja ”Kruunun metsissä” teoksen tekijä.

Sukulaisuus Kokko on vanhaa pohjalaista sukua, Limingasta syntyisin. Alkuisin on suku Simosta, Penttilän talosta taikka, jos vielä tarkemmin perustellaan, aina Vienan-Karjalasta Uhtualta. Sieltä oli vainosotien verisinä vuosina kulkeutunut Simeon, ”Sassariksi” sanottu kreikanuskoinen karjalanmies ja sopeutunut kotivävyksi Penttilään sekä saanut nuorikokseen Katarina Täikön. Ukko oli kuollut vanhana, sokeana vaarina v. 1792, ja hänen poikansa Sven eli ”Wenni” oli 1779 muuttanut Liminkaan, jossa Wennin poika Juho (kuollut 1856) oli ostanut Kokon talon Limingan kirkonkylästä ja nainut Oulujoelta Priita Pikkaraisen, koskenlaskijan ja valtiopäivämiehen ”Raharinta-Pikkaraisen” sisarentyttären. Juhon poika, Heikki, oli sitten vuorostaan Kokon isäntänä ja kuoli 1897. Heikki oli kirjailija Juhana Kokon isä, ja Juhana syntyi 12:ntena maaliskuuta 1856.

Kokon äiti, Marja Kramsu, oli vanhasta Kramsun talosta Limingan kirkolta, ja äidin isä oli varsin huomattava itseoppinut talonisäntä, taitava kuntalaisten asiain ja kirjotusten toimittaja ja kunnallisten asiain hoitaja, ruotsinkieltäkin osaava kirjotusmies. Etevä oululainen runoilija, onneton Kaarlo Kramsu, oli samaa sukua, etäisiä serkkuja. Samoin oli Kokolle äidin puolelta sukua huomattu liminkalainen laulaja Abraham Ojanperä. Olipa äiti sukua kuululle Frans Mikael Franzénillekin ja Wacklineille oululaisen kauppiassuvun Schulinin kautta. Maria Kristina Schulin, Kramsun talon emäntä, oli Kokon äidinäiti sekä runoilija-piispan serkku.'

Äidistään on kirjailija Kokolla varsin kaunis ja hellä muisto. Hyvin tunteellisena ja hyväsydämisenä ihmisenä ja hartaana uskovaisena hän oli ollut kaikkien rakastama. Herkkämieliseen poikaansa hän oli jo pienestä pitäen istuttanut syvän jumalanpelon ja hartaan kristillisyyden, joka näin nuorena kylvettynä sitten aina säilyi ja pysyi halki elämän kaikkien taistelujen. Näistä nuoruuden muistoistaan ja kokemuksistaan juuri kertookin Kokko pienoiselämäkerrassaan teoksessa ”Kuinka meistä tuli kirjailijoita”. Koko pieni kertomus uhkuu jumalanpelkoa ja harrasta uskonnollista tunnelmaa.

Jo varsin nuorena heräsi pojassa kova lukuhalu ja tiedonjano, joka joudutti hänet opinahjoille. Köyhässä kodissa kovina katovuosina, vielä nytkin kamalamuistoisten 1860-luvun nälkävuosien aikoina ei tietysti ollut suuria varoja koulujen käymisiin. Mutta hän saattoi kuitenkin käydä kansakoulun, joka jo silloin oli Limingan suureen edistysmieliseen pitäjään perustettu. Pääsipä poika vielä Ouluunkin ”mamselli” Berghin yksityiseen kouluun, ”mamsellikouluun”, jota kävi viisi vuotta. Neiti Bergh oli harras herännäinen, samoin kuin hänen veljensä Limingan rovasti J. I. Bergh, joka myös on paljon vaikuttanut nuoren rippikouluoppilaansa herkkään kristilliseen mielialaan.

Sittemmin Juhana pyrki ja pääsi Jyväskylän seminaariin, josta sai päästötodistuksen 1878, ja joutui opettajaksi ensin Karjalaan Kiteelle, sitten Pohjanmaalle Ylivieskaan ja viimein, 1881, Iihin, mistä lopuksi, 1897 muutti nykyiseen paikkaansa Oulunsuun kansakouluun. Pitkän elämänsä varrella, raskaan opettajatoimensa ohella, on Kokko toiminut maanviljelijänäkin, oman talon omistajana ja hoitajana parisen kymmentä vuotta. Onpa hän ollut Iissä asuessaan postitoimiston hoitajanakin muutamia vuosia. Mutta varsinkin kunnallismiehenä Kokko on ollut oikein käytetty. Kunnan luottamustoimissa, sekä kunnankirjurina että kuntakokouksen esimiehenä, hän on sekä Iissä että Oulunsuussa esiintynyt monet vuodet, aina innokkaasti työskennellen kunnallisen itsehallinnon kehittämiseksi. Monia kirjotuksiakin hän niistä asioista sanomalehdissä julkaisi. Näin käytännön miehenä puuhatessaan ja samalla opettajana työskennellen Kokon aika tulikin jotenkin tarkkaan käytetyksi. Mutta sittenkin riitti häneltä hetkiä myös kirjalliseen toimintaan.

Juhana Kokolla on erittäin herkkä ihanteellisuuteen taipuva mieli ja avoin silmä etsimään ja näkemään luonnossa kaikkea kaunista j a ymmärtämään kansan elämää sekä sen sydämen sykähdyksiä. Tämän mielen hän näyttää perineen herkkätunteiselta äidiltään. Kokko on varsinkin ihastunut kotiseutunsa laajoihin tasankoihin ja niiden vierillä vapaana loiskivaan aavaan mereen, jonka ylitse sinitaivas korkeana kaartuu. Niinpä hän ihannellen kirjottaa eräässä muistelmassaan:

”Se vaan on varmaa, että olen täällä, juuri täällä Limingassa, niin usein iltasin seisonut ja katsellut luoteista taivasta kohden. Ja siellä minä olen nähnyt hopeanhohtavan, timanttikirkkaan Limingan selän ja Pohjanlahden pinnan yhtyvän kaukaiseen sinipunervaan taivaanrantaan. Olen nähnyt laskulleen kallistuvan auringon heittävän lukemattomia värivivahduksia valovirtoina hulmuavalle taivaanrannalle. Aurinkoa ympäröivien pilvien olen nähnyt hetki hetkeltä muovailevan uusia ja yhä uusia lukemattomin värein hohtavia haltioita, ihmis-, eläin- ja kasvikunnan haamuja, lumoavia linnoja, satumaisia vuoria ja virtoja, kokonaisia maisemia.

Ja tuo kaukainen, saavuttamaton äärettömyys, missä taivas ja maa noine ihmeellisine valovirtoineen yhtyvät, se se on kerta toisensa perästä rintaani nostanut selittämättömän kaihon, oudon ikävän tuonne maallisen ja taivaallisen valon keskukseen…”

Näissä lauseissa kaikkein selvimmin kuvastuu kirjailija Kokon luonnonihastelu ja kaipuu.

Tältä pohjalta, herkän mielen herättämänä, kohoavat hänen kirjalliset harrastuksensa. Ja – kuten hän itse sanoo – lisäksi yksinäisyyden tunne sekä ikävä, hän kun eli ympäristössä, jossa ei ollut aatetoveria eikä ymmärtäjää, saattoivat hänet lopulta laajempiin kirjallisiin töihin. Ja niin syntyi hänen esikoisteoksensa, ”Kölliskö”, joka ilmestyi painosta 1886. Se on Limingassa alotettu, mutta vasta Iissä ollessaan kirjailija teostansa jatkoi ja sen lopetti. ”Kölliskössä” Kokko kuvaa laestadiolaisten ankaraa ahdasmielisyyttä ja suurta suvaitsemattomuutta toisin ajattelevia kohtaan sekä uskonnollisia kiistoja ja taisteluita laestadiolaisten ja heidän vastustajiensa kesken. Ilmestyttyään teos aiheutti varsin ankaraa vihaa ja moitetta laestadiolaisten taholta, jopa sanomalehtikirjotuksiakin, joissa häntä syytettiin muka yksipuoliseksi asian kuvaajaksi. Kirjailija oli kyllä omien havaintojensa ja kokemustensa perustuksella asiallisesti kuvauksen pohjustanut. Samankaltaiset kirjan ”Naurismaan Aapot” ja ”Tuppi-Maijat” olivat häntäkin monet kerrat käännytysyrityksillään ahdistelleet.

”Kölliskön” jälkeen ilmestyi 1888 Kokon toinen teos ”Räisäspoika”. Siinä kirjailija – ensimmäisessä suomalaisessa seikkailija- ja kulkurityyppiä esittävässä kaunokirjallisessa teoksessa – kuvailee kotiseutunsa Limingan lakeuksien osatonta orpopoikaa sekä hänen kohtalokaan. Tämä maailman murjoma, kaltoin kasvatettu poika parka joutuu yhä huonommille poluille, koska ei häntä, enempää kuin runojemme Kullervoa, osata oikein kohdella. Olisi pojassa kyllä hyvääkin ainesta pohjimmalla, mutta karkean kohtelun johdosta painuu se yhä syvemmä, ja poika kulkeutuu aina pitemmälle rikosten poluilla sekä joutuu viimein ikiteilleen Siperian rangaistussiirtolaan. Kuvauksensa kirjailija on perustanut lapsuutensa ajan tositapahtumien muistoon. Oli silloin elänyt naapurissa huutopoikana, ”ruokkolaisena”, muuan poika paha, jonka kova kohtelu oli ajanut rikosten raiteille, vankilaan ja viimein Siperiaan. Pojan onnettomaan kohtaloon kirjailija näkee olleen syynä ei vain yksin pojan huonojen taipumusten, vaan myöskin suureksi osaksi ympäristön ymmärtämättömän ja raa’an kohtelun.

Seurasi sitten taas parin kolmen vuoden kuluttua, 1891, kolmas kirja, ”Kruunun metsissä”, ”Kyöstin” laajin teos, puolitoistasatasivuinen ansiokas kirja, joka Kuopion laulujuhlilla kesällä 1891 sai Kansanvalistusseuran ensimmäisen palkinnon (yhdessä Kauppis-Heikin ”Kirotun työn” kanssa). ”Kruunun metsissä” on synkkä kuvaus köyhän kansan taisteluista hallaisissa erämaissa Iijoen yläjuoksulla, korven raatajien raskaasta kohtalosta avarissa kruunun metsäseuduissa, avarissa kyllä, mutta kuitenkin virkavaltaisten, juoppojen ja laiskojen metsäherrojen ja heidän kätyriensä mielivallan vuoksi ahtaissa ja sietämättömissä –, niin sietämättömissä, että korvenraatajat viimein häätyvät pakenemaan pois työmailtaan, kotoisilta konnuiltaan korven helmasta. Se on surullinen, järkyttävä kuvaus, lämpimällä myötätunnolla ja osanotolla kirjotettu, on kuin hätähuuto sorretun kärsivän korven kansan puolesta, hätähuuto metsän synkästä sydämestä, semmoinen, että se saa lukijankin sydämen osanotosta sykähtämään. Kuvaus on syntynyt ja saanut elinvoimansa samoista lähteistä ja epäkohdista, joista sitten myöhemmin kirjailija Kiantokin kimmahdutti maailmalle repäisevän ”Metsäherran herjaajansa.

”Kruunun metsissä” kirjaan sitten tyrehtyykin Juhana Kokon varsinainen kirjallinen tuotanto, kolmeen pohjois-pohjalaiseen kirjateokseen. Monet muut toimet sekä opettajaviran hoito, lisäksi oma perhe-elämä ottivat ajan, niin ettei sitä enää riittänyt laveampiin kirjallisiin töihin. Pienempiä kaunokirjallisia palasia sekä muita kirjotelmia hänen kynästään kuitenkin aina silloin tällöin pirahteli, joulu- y.m. julkaisuihin, aikakauskirjoihin ja sanomalehtiin2, nekin aina suurella harrastuksella ja lämmöllä kirjotettuja.

Eipä siis ole kovin laaja Kokon kirjallinen tuotanto. Mutta Pohjois-Pohjanmaan luonnon ja kansanelämän taitavana kuvaajana on ”Kyöstillä” kyllä huomiota ansaitseva sijansa kansankirjailijaimme joukossa. Ja samalla on hänen teoksillaan tärkeä sivistyshistoriallinen arvonsa: Kruunun takamaitten metsätorpparien kovien kohtaloiden kuvaajana sekä varsinkin – ”Köllisköllä” – uskonnollisten ristiriitojen murroskauden esittäjänä.

Toissa keväänä, maaliskuussa 1916, täytti kirjailija Kokko 60 vuotta, astui sen ikärajan ylitse, josta tavallisesti luetaan vanhuusvuosien ottavan alkunsa. Mutta vieläkin on vanha kirjailijamme silti varsin virkeä ja nuorekas sekä hoitaa entisellä innolla rakasta opettajavirkaansa ja liikkuu ripeänä nousevan nuoren väen keskellä, vaikkapa hän on niin pitkän päivätyön siinäkin raskaassa toimessa suorittanut. Kohta neljäkymmentä pitkää herran vuotta!

Maria Kristinan isä Juho Schulin oli piispa Franzenin äidin Helena Schulinin veli.
Werner Söderströmin 20-vuotisen kustannustoiminnan johdosta julkaistussa ”Kirjailija-Albumissa” v:lta 1898 luemme ”Kyöstiltä” huvittavan ”Herra esimiehen” ja Suomen Kaunokirjailijaliiton Joulualbumissa ”Liitto III” on häneltä muistelmia piispa Franzenista.

Kirjoittaja
Samuli Paulaharju
Tekstin lähde
Teksti on ilmestynyt alun perin julkaisussa Kyläkirjaston Kuvalehti 11–12/1917.
Samuli Paulaharjun tekstejä
Haukiputaalaisia tuuliviirejä
Pakina Iin vanhasta pappilasta
Limingan turpasmökeillä
Pakina Pasi Jääskeläisestä
Juhana Kokko – kuvaus kirjailija ”Kyöstistä”
Kirkonäijistä Pohjanmaalla
Oulujoen lohenpyynnistä
Vanhan kansan merkkimiehiä
Vanhoja pelimanneja
Kuvia ja kaskuja Säräisniemeltä
Sorvarin soittajat
Kun korven tietäjät taikovat tauteja
Viina-Matti – Haapaveteläinen kansanrunoilija
Mestari-Heikki
Kuvia Iin Haminasta
Tarinoita ison vihan ajoilta
Tavajärven erakot
Kunta: Ii, Liminka
Aihepiiri: Juhana Kokko – kuvaus kirjailija ”Kyöstistä”
http://www.kirjastovirma.fi/paulaharju/kyosti

---------------------------------------------------

Ii rippikirja 1881-1890 (MKO44-60) Sivu 44 nro 16, Kauppila ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=9816... / Viitattu 07.08.2021

Ii syntyneet 1875-1887 (AP I C:8) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4502... / Viitattu 20.05.2024

Ii syntyneet 1887-1900 (AP I C:9) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4502... / Viitattu 20.05.2024

Ii syntyneet 1887-1900 (AP I C:9) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4502... / Viitattu 20.05.2024

Ii rippikirja 1891-1900 (AP_I I Aa:23) Sivu 198 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4501... / Viitattu 20.05.2024