Juho Heikinpoika Parviainen

SSHY Ilomantsi > vihityt, 1886-1905 > 76: 1901

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1723...

SSHY Ilomantsi > kuolleet, 1943-1946 > 7

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2935...

Parviaisten sukukirja 2 taulu 1257. Mäkitupalainen Ilomantsi No 59 Sille.

Urho Otonpojan muisteloa ukistaan: Minulla on erittäin paljon muistoja ukista. Hän kuljetti minua mukanaan arki-askareissa Usein istuin heinäkuorman päällä kun hän ajoi heiniä suopellon ladolta. samoin hänen ajaessaan rankoja metsästä. Nukuin sota-aikana hänen selkänsä takana sängyssä. Ukkihan oli ainoa mies perheessä koko sodan ajan. Minä olin ollut lihava pullukka, -joten varmaankin jarrutin hänen työntekoaan. Ukki oli todennutkin (kyllähän minä urhoa mukana kuljettaisin ,-mutta kun se niin hitaasti kävelöö). Tosiasiassa muistan nimipäivistäni vain yhden, -pitkän elämäni varrelta. Olin kuusivuotias ja tulin sukuhaaran kantaisän, -siis isoisäni kanssa Ilomantsinjärveltä katiskoja ja verkkoja katsomasta. Juluniemessä oli valkoinen liina pöydällä ja kahvit sekä lämpimät pullat katettuna. Äiti sanoi että Urhon nimipäivä-kahvit on pöydässä. Ukki oikaisi itsensä sängyn päälle ja sanoi (rintaan rupes koskemaan venettä völjätessä). Sen jälkeen korahti kaks kertaa, -äiti huudahti Että nyt ukki kuolee. Näin poistui elämästä sukuhaaramme kantaisä. Siitä alkoi sellainen mylläkkä että pienen pojan pää oli ihan pyörällä. Kylän naiset kokoontuivat pesemään ukin ruumiin ja veisasivat samalla virsiä. Se oli viimeinen palvelus ja kunnianosoitus kyläläisiltä kunnioitetulle naapurille.

Eija Einontyttären muisteloa ukistaan: Tapasin Ilomantsin kirkonkylällä 30-luvun loppupuolella syntyneen Anja Purmosen o.s. Hiltunen, joka asui silloin lapsena Pahkavaaran Alakoidan tiellä. Anja kertoi muistavansa Julunniemen Juho Parviaisen hautajaisista sen hautajaissaaton. Kertoi olleensa tien vieressä, kun hautajaisväki oli kulkenut hevoskärryillä Ilomantsiin päin. Sanoi, että se oli pitkä hevosten jono, kun hautajaissaatto meni.Ja kun katsomme Juho -ukin hautajaiskuvaa, niin ymmärrämme, että pitkä letka hevosia on ollut. Kärryihin kun ei mahdu kuin korkeintaan kaksi tai neljä henkilöä. Kukin naapuri tai perhe omilla hevosillaan.

Syntymä:
Henrik Parviaiselle ja 27 vuotiaalle Karin Jormanaiselle on syntynyt poika Juho (Johan) 25.12.1875 Ilomantsin Sonkajanrannassa. Juho kastettiin 8.2.1875 ja kummeina olivat Anders Nissinen ja vaimonsa Anna Nissinen.

Lähde: Ilomantsin seurakunnan arkisto, syntyneet 1858-1875 kuva 251
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/ilomantsi/synty...

Avioliitto:
Juho Parviainen ja Liisa Pussinen vihittiin huhtikuun 21 päivä 1901. Juho oli silloin 26 vuoden ja Liisa 21 vuoden ikäinen. Vihkimisen suoritti J Hotinen. Lisäksi kirkonkirjaan on merkitty tähän kohtaan merkintä ”sukus 54v 1959”
Ilomantsi - vihityt, 1886-1905 (MKO1226-1229 I Eb:2) > Sivu 121 76: sivu ???: 1901; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=172... / Viitattu 31.1.2021

Kuolema:
Ilomantsin No 62:ssa asunut pientilallinen Juho Parviainen kuoli 17.6.1945. Hänet haudattiin 27.6.1945.

Lähde: Ilomantsin seurakunnan arkisto, kuolleet 1943-1946 vuosi 1945 kuva 7
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2935...

Juho on Parviaisten sukukirja 2:ssa taulu 1257 ja siellä merkintä ”Mäkitupalainen Ilomantsi No 59 Sille”.

Urho Otonpojan muisteloa ukistaan: Minulla on erittäin paljon muistoja ukista. Hän kuljetti minua mukanaan arki-askareissa Usein istuin heinäkuorman päällä kun hän ajoi heiniä suopellon ladolta. samoin hänen ajaessaan rankoja metsästä. Nukuin sota-aikana hänen selkänsä takana sängyssä. Ukkihan oli ainoa mies perheessä koko sodan ajan. Minä olin ollut lihava pullukka, -joten varmaankin jarrutin hänen työntekoaan. Ukki oli todennutkin (kyllähän minä urhoa mukana kuljettaisin ,-mutta kun se niin hitaasti kävelöö). Tosiasiassa muistan nimipäivistäni vain yhden, -pitkän elämäni varrelta. Olin kuusivuotias ja tulin sukuhaaran kantaisän, -siis isoisäni kanssa Ilomantsinjärveltä katiskoja ja verkkoja katsomasta. Juluniemessä oli valkoinen liina pöydällä ja kahvit sekä lämpimät pullat katettuna. Äiti sanoi että Urhon nimipäivä-kahvit on pöydässä. Ukki oikaisi itsensä sängyn päälle ja sanoi (rintaan rupes koskemaan venettä völjätessä). Sen jälkeen korahti kaks kertaa, -äiti huudahti Että nyt ukki kuolee. Näin poistui elämästä sukuhaaramme kantaisä. Siitä alkoi sellainen mylläkkä että pienen pojan pää oli ihan pyörällä. Kylän naiset kokoontuivat pesemään ukin ruumiin ja veisasivat samalla virsiä. Se oli viimeinen palvelus ja kunnianosoitus kyläläisiltä kunnioitetulle naapurille.

Eija Einontyttären muisteloa ukistaan: Tapasin Ilomantsin kirkonkylällä 30-luvun loppupuolella syntyneen Anja Purmosen o.s. Hiltunen, joka asui silloin lapsena Pahkavaaran Alakoidan tiellä. Anja kertoi muistavansa Julunniemen Juho Parviaisen hautajaisista sen hautajaissaaton. Kertoi olleensa tien vieressä, kun hautajaisväki oli kulkenut hevoskärryillä Ilomantsiin päin. Sanoi, että se oli pitkä hevosten jono, kun hautajaissaatto meni.Ja kun katsomme Juho -ukin hautajaiskuvaa, niin ymmärrämme, että pitkä letka hevosia on ollut. Kärryihin kun ei mahdu kuin korkeintaan kaksi tai neljä henkilöä. Kukin naapuri tai perhe omilla hevosillaan.llaan.