Jöns Henricsson Pytty

Asutuksen yleisluettelot > Loimijoki 1540-1559 jakso 88: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1009677

Asutuksen yleisluettelot > Loimijoki 1560-1579 jakso 89: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1011938

- - - - - - - - - - - - - -

Asutuksen yleisluettelot > Loimijoki 1540-1559 jakso 93: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1009686

Asutuksen yleisluettelot > Loimijoki 1560-1579 jakso 94: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1011946

Lisätietoja: V. Toropainen: Julkaistu Genos 4/2010 ...................

Nimi Jouni muutettu 4.7.2020 Juhoksi, lähteenä nimien normalisointiohje:

• https://www.geni.com/projects/Suomi-ja-Karjala-normalisoituja-nimi%25C3%25A4-alueittain/51431

Pytyn ensimmäinen isäntä vuosina 1540-1565. Nahkuri. Lautamiehenä v. 1551 kevätkäräjillä. Kaikkiaan viidesti vuosina 1551-57.

Vähäperän taloja
https://www.digisarka.fi/app/uploads/2023/03/Vahapera.pdf?fbclid=Iw...
Viitattu 18.7.2023

Pytyn talon nimi tuli nahkurin ammatissa tarvittavista isoista puuastioista eli pytyistä.

Maakirjoja aloitettaessa v. 1540 oli Pytyn ensimmäinen tunnettu isäntä Jöns eli Jussi Heikinpoika. Hän oli nahkuri, joita suvussa oli mm. Metsämaan talollisissa ja tämä ammatti lisäsi tuntuvasti talon varakkuutta. Juho eli Jöns oli Vähäperän Pytyn isäntä v. 1540-65. Pytyn, koska talo oli saanut nimen Pytty.

Pytty-nimen taustalla on talon isäntinä toimineet nahkurit, jotka tarvitsivat nahkojen parkitsemiseen suuria puuastioita "pyttyjä", ja koska niitä on ollut talon pihassa (nahkojen käsittely oli ilmeisen suurimittaista), on luonnollista, että talo sai nimensä juuri näistä. Vierasta saatettiin neuvoa: "Menet siihen taloon, minkä nurkissa on pyttyjä. "

Puisia astioita, pyttyjä tarvittiin nahkojen parkitsemista varten suuri määrä ja niitä säilytettiin ulkona, jolloin talo sai niistä tuntomerkin. Talo oli tunnettu jo varhaisella keskiajalla, jolloin oli syntynyt taru Pytyn pojan sudeksi noitumisesta, ja tarina sopii parhaiten aikaan, jolloin pakanuus ja kristinusko kamppailivat keskenään.

Jönsin isä Henrik oli todennäköisesti syntynyt v. 1400-luvun puolella, mutta hänestä ei ole toistaiseksi tutkittua tietoa. Jussi, "Perän Jöns" oli lautamiehenä v. 1551-57 käräjillä kaikkiaan viidesti. Kevätkäräjillä v. 1551 tuomittiin hänelle, "Juns Hendricksonille", veljensä puolesta kaikki rahat niiltä, jotka olivat tälle velallisia. Kesäkäräjillä v. 1551 tuomittiin Heikki Puujalalle (Loimaa Puujalkala) takaisin härkä em. Perän (Pytyn) Jönsiltä, jonka tämä oli lyönyt kuoliaaksi, ja samalla lyöjä tuomittiin kolmen markan sakkoihin. Vuoden 1552 kevätkäräjillä jouduttiin samaan asiaan puuttumaan uudelleen. Jussi Perä tuomittiin antamaan härkä Nisius Puujalalle kolmen viikon kuluessa ja vielä kolmen markan sakkoihin oikeuden päätöksen noudattamatta jättämisestä.

Heikki ja Nisius Puujalka olivat ilmeisesti joko isä ja poika tai sitten veljekset. Lautamies Jöns eli Jussi Heikinpoika Pytty tuntui olleen paitsi häräntappaja, myöskin melkoinen härkäpää.

Pytyn pojan tarina on liitteenä Timo Verhon toimittamasta kirjasta: "Mellilän talonpoikaissuvut". Kirjaan perustuu pääosa ylläolevasta historiasta sekä seuraavat sukuluettelot. Vanha- ja Uusi-Pytyn kokonaispinta-ala isojaossa v. 1806 oli 882 ha, josta viljeltyä oli tuolloin 222 ha.

Pytyn historiaan kuuluu ikivanha keskiajalta peräisin oleva tarina Pytyn pojan sudeksi noitumisesta. Koska tarinassa tulee selvästi esiin kristinuskon ja pakanuuden välinen taistelu, se on saattanut syntyä jo 1200-1300-luvulla, jolloin seutu sai kiinteän asutuksen. Vanha tarina kertoo Loimaalaisen noidan Prättäkitin kuuluisimmasta teosta.

Prättäkitistä kerrotaan, että hän olisi ollut Loimaan Mannisten Tepon emäntä (verokirjoista ei kuitenkaan löydy yhtään Staffan eli Tapani eli Teppo -nimistä henkilöä, joten on oletettavaa, että se henkilö, josta Tepon tila on saanut nimensä, on elänyt jo keskiajalla, jolloin myös Prättäkitti on elänyt. Ensimmäinen Teppo-lisänimeä käyttänyt isäntä ilmestyy kuvaan v. 1684). Prättä (tai protta) on tarkoittanut lounaismurteessa hyvin puheliasta, suulasta, jopa vähän haukkuvaa ihmistä.

Prättäkitin elämäkerta on sadun lailla alkava kertomus, joka ei kuitenkaan pääty onnellisesti. Prätän elämä päättyi surullisesti roviolla, samoin kuin monen muunkin noidaksi epäillyn aikalaisen kohtaloksi koitui.

Tarinan mukaan Pytyn talosta oli varastettu rahaa (toisten versioiden mukaan hopeapikari tai kultasormus) ja tekijästä ei ollut tietoa. Todellisuudessa talon oma poika Yrjä oli sen ottanut. Emäntä pyysi noidalta apua teon selvittämiseen, ja Prättäkitti ryhtyi noitumaan tekijää sudeksi. Yrjä oli sutena 9 (tai 7) vuotta ja seuraavana vuotena palasi kotiinsa. (Erään version mukaan Pytyn poika olisi ollut jotensakin jumalinen ja tästä äiti olisi ollut niin vihainen pojalleen, että pyysi noidalta apua sudeksi muuttamiseen. Tämä jumalisuudesta kertova tarinan osa viittaisi siihen, että tarinan tapahtuma-aika olisi perin kauan sitten, niihin aikoihin, jolloin syrjäseudulla vielä oltiin pakanoita ja karsain silmin katseltiin kristinuskon leviämistä. Tämä aika ajoittuisi siis hyvin lähelle sitä aikaa, kun näitä seutuja asutettiin eli ehkä v. 1200-lukua. Myöskin tarinan muut versiot ajoittavat ajankohdan ainakin ennen 1500-lukua tapahtuneeksi, sillä tiettävästi Pytyllä ei ainakaan sen jälkeen ole ollut Yrjö- tai Yrjä-nimistä poikaa, ehkäpä tieten tahtoenkin vältettynä.)

Tarina jatkuu: Yrjä eli sutena 9 suden joukossa, ja hänelle oli jäänyt joitakin ihmisestä muistuttavia piirteitä, joiden vuoksi hänen piti varoa muita susia. Juodessaan vettä lähteestä veteen piirtyi ihmisen eikä suden peilikuva. Ihmisen haju oli häneen myös jäänyt ja sen vuoksi hänen oli aina muistettava pysytellä tuulen alapuolella. Talvisaikaan susijoukossa oli tapa, että kunkin vuorollaan oli hankittava ravinnoksi jokin otus. Erään kerran jouluaattona, kun sattui olemaan Yrjän vuoro, oli niin kova pakkanen, ettei ravintoa liikkunut missään ja niin metsästysretki tuntui toivottomalta. Yrjä liikkui kotipihansa tuntumassa ja näki äitinsä hakemassa lihapalaa aitasta. Yrjä hyppäsi emännän eteen uhkaavana ja tämä heitti sian reiden sudelle, arvellen tämän olevan oma poikansa. Jälkeenpäin ihmiseksi tultuaan Yrjä kertoi, miten tärkeä tapahtuma tämä oli ollut, ellei olisi saanut lihapalaa emännältä, olisi se tiennyt hänen loppuaan susien välisen sopimuksen mukaan. Näistä lihanhakureissuista kotoaan tuli Yrjälle tapa ja niin erään kerran tapahtui siellä, ettei näköpiirissä ollutkaan muuta kuin talon kissa saunan akkunalla. Joten Yrjä nappasi kissan ja tästä tuli sitkeä ateria. Tämä taas antoi aiheen sanalaskuun "sitkeää kuin kissan liha", sillä "Pytyn poika sen tiesi, kun oli itse syönyt". Taian mukaan määräajan kuluttua Yrjän piti palata takaisin ihmisolemukseen, sillä edellytyksellä, ettei kukaan ollut näkemässä muodonmuutosta. Tämä tapahtui Pytyn lammaspihatossa ja pahaksi onneksi piika sattui tulemaan väärällä hetkellä, ja niin Yrjälle jäi korttelin mittainen hännäntynkä muistoksi sutena olosta. Häntä aiheutti ongelmia Yrjälle, istuessa siihen koski niin, että täytyi kiljaista…ja kerrotaan, että Pytyn saunan piitassa (penkissä) oli reikä Yrjän häntää varten. (Katriina Tuloisela)

Mellilä Vähäperä rek. 5.1 ½ manttaalin vanha perintötila, ratsutila 24 Historiaa: Mellilän Isoperä ja Vähäperä muodostivat aikanaan yhteisen jakokunnan. Tämä tarkoittaa sitä, että ns. Tangotettujen, eli jaettujen peltojen ulkopuolella kaikki muu maa oli yhteistä. Vuoden 1551 käräjillä henkilöitä kutsuttiin yleisesti vain Perän Junni ja Perän Sipi.

Pytyn isäntänä jatkoi Jaakko Jussinpoika v. 1571, jolloin Ruotsi-Suomessa kannettiin em. hopeaveroa, jolla oli tarkoitus lunastaa Tanskalta takaisin sille menetetty strategisesti tärkeä Elfsborgin linna. Hopeavero kannettiin irtaimesta omaisuudesta, rahavaroista ja karjasta, joten se ei ollut pelkästään ylellisyysvero.

Pytty oli pitkään Loimaan toiseksi suurin karjanomistaja, samoin kuin erilaisia veroja kerättäessä Pytyn omaisuus oli pitäjän suurimpia. Jönsillä tiedetään olleen ainakin neljä lasta: Jaakko, Heikki, Valpuri ja Elina joka muutti Ruotsiin, missä hänen poikansa kohosi 1630-luvulla Arbogan pormestariksi. Valpuri vihittiin Alastarolle Sikilään. Jaakko jatkoi isäntänä, mutta Heikistä ei löydy mainintoja. 1 ½ manttaalin Pytty tehtiin ratsastaloksi v. 1620.

v. 1592 Pytyn isännäksi tuli Pertti Jaakonpoika. Vuoden 1600 karjaveroselvityksen mukaan Pertillä oli pitäjän toiseksi suurin karja, mm. 15 härkää (kuinka ollakaan). v. 1604 Pertin ilmoitettiin viljelevän kahta taloa, Pyttyä ja Tohnaa. Pertin poika Frans jatkoi Pytyn isäntänä ja hänen veljensä Mikko alkoi v. 1618 viljellä Tohnaa. Frans oli ratsumies ja ratsastalollinen v. 1620. Tuomo Fransinpoika tuli Pytyn isännäksi v. 1647 ja hänen poikansa Tuomo v. 1685, jolloin Pytystä tehtiin rustholli eli ratsutila.

Hopeaveroluettelossa v. 1571 Vähäperän tilojen omaisuus seuraava: Pytty 202 (kylän rikkain), Tiiri 106, Soro 69 ½, Tohna 55 ja Hakkinen 36 markkaa, Pleiku oli tuolloin täysin varaton. Mellilän taloista vain Isoperän Juuse oli 263 markan omaisuudellaan Pyttyä ja Mellilän kylän Ojakasta rikkaampi, joiden omaisuus oli yhtä suuri.

v. 1604 Pytyn Pertin ilmoitetaan viljelevän kahta taloa, ilmeisesti Pyttyä ja Tohnaa (tämä tila sai nimensä vasta poika Mikon alkaessa vuorollaan viljellä sitä v. 1618). Tohnan edelliset isännät olivat olleet: v. 1540-72 Tuomas Pietarinpoika, v. 1573-81 Sipi Jaakonpoika ja v. 1582-1600 Ambrosius Heikinpoika.

v. 1689 kirjoissa lukee "Thomas Pyttynen med Pleiku", eli tuolloin Pleiku oli liitetty Pyttyyn. Hänen poikansa Simo tuli Pytyn ja Pleikun isännäksi v. 1709. Pleiku liitettiin myöhemmin kameraalisesti Pyttyyn ja ostettiin perintötilaksi, jollainen Pytty oli jo vanhastaan.

Tohna autioitui v. 1600-luvun alussa ja sen isännäksi tuli Pytyn Mikko Pertinpoika, joka isännöi samanaikaisesti molempia taloja. Mikko oli myös ratsumies ja ratsastalollinen. Pytyn tilasta tuli ruotujakolaitoksen syntyessä v. 1685 ratsutila eli rustholli 24. Tohna ja Tiiri muodostivat yhdessä samoin ratsutilan, 25, jota isännöi Pytyltä polveutuva suku.

Arvioitaessa pitäjäläisten omaisuutta sotaveroa varten v. 1713, laskettiin Pytyn arvoksi 700 taalaria, eli se oli pitäjän talonpoikaisessa omistuksessa olleista tiloista arvokkaimpia. Niinijoensuun Pietilän rusthollin arvo oli 1000 taalaria. Myös irtaimisto oli Pytyllä yksi kaikkein arvokkaimpia ja sekin arvioitiin 700 kuparitaalarin arvoiseksi. Ainoastaan Virttaan Sipilän eli Kurjen ja Pytyn naapurin Antti Tohnan irtaimistot olivat arvokkaampia. Krekilän Punkan emäntä, joka tunnettiin luonteeltaan mahtavana, ylpeänä ja sananvalmiina ihmisenä, oli kuullut jonkun kehuvan Vähäperän Pyttyä ja tokaisi: "Pytty on aina punkassa pesty. " Punkka oli puinen pesuastia ja pyttyä suurempi.

On mahdollista, että Isoperä ja Vähäperä ovat alkuvaiheessa olleet ensin yhtä ja jakautuneet myöhemmin kahdeksi suureksi kyläksi, joista toinen on ollut vähän suurempi, eli Isoperä. Vähäperässä oli v. 1540 kuusi taloa: Hakkinen, Pleiku, Pytty, Soro, Tiiri ja Tohna. Näistä Hakkinen ja Soro näyttävät olleen alkuaikoina saman suvun hallussa. Myöhemmin Pytty ja Pleiku yhtyivät, samoin Tiiri ja Tohna jakautuakseen kumpikin sitten jälleen v. 1750-luvulla kahteen osaan jolloin syntyivät nykyiset Uusi- ja Vanha-Tohna (omistajat Sahramaa ja Jalli) ja Uusi- ja Vanha-Pytty. Uusi-Pyttyä kutsutaan nykyisin Vainioksi omistajiensa mukaan ja Vanha-Pyttyä Vanhataloksi sekä Verhoksi.

Isojako päättyi Mellilässä 11.7.1806. Pytyn rusthollin pinta-ala oli tuolloin 881,9 ha, josta viljeltyä oli 221,33 ha. Vanhatalon kokonaispinta-ala oli 434,21 ha, josta viljeltyä oli 108,19 ha. Uusitalon kokonaispinta-ala oli 447,69 ha, josta viljeltyä 113,14 ha. Isojaon täydennyksen jälkeen ala lisääntyi hieman. Vanhatalon kokonaispinta-ala oli 441,75 ha, josta 225,62 ha viljeltyä, 128,39 ha viljelyskelpoista ja 87,74 ha metsää. Uusitalon kokonaispinta-ala oli 493,74 ha, josta 113,14 ha viljeltyä, 5,24 ha viljelyskelpoista, 329,31 ha metsää ja 46,05 ha joutomaata. Vanhatalo eli Vanha-Pytty painottui viljelysmaahan ja Uusitalo eli Uusi-Pytty oli metsäpainotteinen. Tosin Uusitalon viljelysala maarekisterissä saattoi olla vanhentunut.

Molempien talojen omistajat ovat vaihtuneet talonkauppojen yhteydessä, mutta ostajatkin ovat aina polveutuneet Pytyltä. Niinpä nykyisen Vanha-Pytyn omistajina olevat Tammelinit polveutuvat Pytyltä emännän Marjatta Tammelinin os. Hilska, suvun kautta polveutuen v. 1740-luvulta Virttaan Tätilään siirtyneestä sukuhaarasta Niemelän - Sillanpään linjaa.

Uusi- ja Vanha-Pytyn yhteinen pinta-ala oli v. 1900-luvun alussa 830 ha. Torppien itsenäistymiseen meni 350 ha. Viljeltyä tiloilla oli 180 ha Vanha-Pytyn ollessa suurempi.

Lähdeaineistoa: Loimaan ja Alastaron kirkonkirjat Suur-Loimaan historia Suomen Maatilat Suuri Maatilakirja Timo Verho: Alastaron, Loimaan, Mellilän ja Metsämaan, Oripään, Pöytyän ja Karinaisten Talonpoikaissuvut Antti Tuomi-Nikula: Ojalan torpasta maailmalle Aarre Läntinen: Alastaron ratsastalot ja rusthollit Tutkijat: Marja Pietilä, Veli-Pekka Toropainen, Ulla Sivula, Eino Erelä, Erkki Sarkki, Kari Klemola, Matti Rautanen ja Allan Wirzenius

Isäntälinjat Pytty:
1. Juho (Jöns) Heikinpoika isäntä v. 1540-65
2. Jaakko Juhonpoika Pytty, isäntä v. 1571-1600
3. Pertti Jaakonpoika Pytty, isäntä v. 1592-1610, Tohnan isäntä v. 1605-1614
4. Frans Pertinpoika Pytty, isäntä v. 1611-1646
Riitta
5. Tuomo Fransinpoika Pytty, isäntä v. 1616-1692
I Liisa, kuollut 1675
II Valpuri, kuollut 1712
6. Tuomo Tuomonpoika Pytty, isäntä v. 1642-1715
Riitta Jaakontytär, v. 1657-1733
7. Simo Tuomonpoika Pytty, isäntä v. 1678-1764
Anna Yrjöntytär Jaakkola, v. 1698-1767
8. Tuomo Simonpoika Pytty, isäntä v. 1715-1778
Maria Tuomontytär Sipilä, v. 1723-1810
9. <u>Tuomo</u>, 4.1.1745-30.3.1828 > <u>Uusi-Pytty </u>9. <u>Mikko</u>, 28.7.1756-11.7.1831 > <u>Vanha-Pytty</u>

Uusi-Pytty, isäntälinja
1. Juho (Jöns) Heikinpoika isäntä v. 1540-65
2. Jaakko Juhonpoika Pytty, isäntä v. 1571-1600
3. Pertti Jaakonpoika Pytty, isäntä v. 1592-1610, Tohnan isäntä v. 1605-1614
4. Frans Pertinpoika Pytty, isäntä v. 1611-1646
Riitta
5. Tuomo Fransinpoika Pytty, isäntä v. 1616-1692
I Liisa, kuollut 1675
II Valpuri, kuollut 1712
6. Tuomo Tuomonpoika Pytty, isäntä v. 1642-1715
Riitta Jaakontytär, v. 1657-1733
7. Simo Tuomonpoika Pytty, isäntä v. 1678-1764
Anna Yrjöntytär Jaakkola, v. 1698-1767
8. Tuomo Simonpoika Pytty, isäntä v. 1715-1778
Maria Tuomontytär Sipilä, v. 1723-1810
9. Tuomo Tuomonpoika Uusi-Pytty, isäntä v. 1745-1828 I Valpuri Antintytär Iso-Välläri, v. 1752-1799
II Riitta Axelintytär Wettervik-Pietilä, v. 1763-1836
10. Juho Tuomonpoika Uusi-Pytty, v. 1793-1836
Kaisa Juhontytär Soro, v. 1793-1860
-II Mikko Mikonpoika Mäki, v. 1815-1867
-II Amanda Karolina Juhontytär Vanha-Myllykylä v. 1842-1885
-II Juho Juhonpoika Ala-Knuutila, v. 1847

Vanha-Pytty, isäntälinja
1. Juho (Jöns) Heikinpoika isäntä v. 1540-65
2. Jaakko Juhonpoika Pytty, isäntä v. 1571-1600
3. Pertti Jaakonpoika Pytty, isäntä v. 1592-1610, Tohnan isäntä v. 1605-1614
4. Frans Pertinpoika Pytty, isäntä v. 1611-1646
Riitta
5. Tuomo Fransinpoika Pytty, v. 1616-1692
I Liisa, kuollut 1675
II Valpuri, kuollut 1712
6. Tuomo Tuomonpoika Pytty, v. 1642-1715
Riitta Jaakontytär, v. 1657-1733
7. Simo Tuomonpoika Pytty, v. 1678-1764
Anna Yrjöntytär Jaakkola, v. 1698-1767
8. Tuomo Simonpoika Pytty, v. 1715-1778
Maria Tuomontytär Sipilä, v. 1723-1810
9. Mikko Tuomonpoika Vanha-Pytty, v. 1756-1831

Myllykylä - Vanha-Myllykylä: Suku Pytyltä:
1. Juho (Jöns) Heikinpoika isäntä v. 1540-65
2. Jaakko Juhonpoika Pytty, isäntä v. 1571-1600
3. Pertti Jaakonpoika Pytty, isäntä v. 1592-1610
4. Frans Pertinpoika Pytty, isäntä v. 1611-1646
5. Tuomo Fransinpoika Pytty, v. 1616-1692
I Liisa, kuollut 1675
II Valpuri, kuollut 1712
6. Tuomo Tuomonpoika Pytty, v. 1642-1715
Riitta Jaakontytär, v. 1657-1733
7. Simo Tuomonpoika Pytty, v. 1678-1764
Anna Yrjöntytär Jaakkola, v. 1698-1767
8. Valpuri Simontytär Pytty, v. 1735-1772
Simo Tuomonpoika Myllykylä, v. 1737-1804
9. Juho Simonpoika Vanha-Myllykylä, v. 1758-1809
I Stina Mikontytär Hyrynen, v. 1765
II Liisa Gabrielintytär, v. 1775-1849, vih. v. 1797
10. Juho Juhonpoika Vanha-Myllykylä, v. 1801-1844
II Ulrika Jaakontytär Mattila, v. 1813, vih. v. 1833

Juonikas - Yli-Juonikas: Suku Pytyltä:

1. Juho (Jöns) Heikinpoika isäntä v. 1540-65
2. Jaakko Juhonpoika Pytty, isäntä v. 1571-1600
3. Pertti Jaakonpoika Pytty, isäntä v. 1592-1610
4. Frans Pertinpoika Pytty, isäntä v. 1611-1646
5. Tuomo Fransinpoika Pytty, v. 1616-1692
I Liisa, kuollut 1675
II Valpuri, kuollut 1712
6. Tuomo Tuomonpoika Pytty, v. 1642-1715
Riitta Jaakontytär, v. 1657-1733
7. Simo Tuomonpoika Pytty, v. 1678-1764
Anna Yrjöntytär Jaakkola, v. 1698-1767
8. Maria Simontytär Pytty, v. 1729-1784
Juho Jaakonpoika Juonikas, v. 1720-1797
9. Juho Juhonpoika Yli-Juonikas, v. 1750-1818
Kaisa Pekantytär Mello, v. 1752-1809
10. Juho Juhonpoika Yli-Juonikas, v. 1779-1865
Liisa Tuomontytär Haukka, v. 1783-1863
11. Kaisa Liisa Juhontytär Yli-Juonikas, v. 1810-1871
I Heikki Juhonpoika Tuomola, v. 1806-1844

Verho Suku Pytyltä:

1. Juho (Jöns) Heikinpoika isäntä v. 1540-65
2. Jaakko Juhonpoika Pytty, isäntä v. 1571-1600
3. Pertti Jaakonpoika Pytty, isäntä v. 1592-1610
4. Frans Pertinpoika Pytty, isäntä v. 1611-1646
5. Tuomo Fransinpoika Pytty, v. 1616-1692
I Liisa, kuollut 1675
II Valpuri, kuollut 1712
6. Tuomo Tuomonpoika Pytty, v. 1642-1715
Riitta Jaakontytär, v. 1657-1733
7. Simo Tuomonpoika Pytty, v. 1678-1764
Anna Yrjöntytär Jaakkola, v. 1698-1767
8. Maria Simontytär Pytty, v. 1729-1784
Juho Jaakonpoika Juonikas, v. 1720-1797
9. Juho Juhonpoika Yli-Juonikas, v. 1750-1818
Kaisa Pekantytär Mello, v. 1752-1809
10. Juho Juhonpoika Yli-Juonikas, v. 1779-1865
Liisa Tuomontytär Haukka, v. 1783-1863
11. Kaisa Liisa Juhontytär Yli-Juonikas, v. 1810-1871
I Heikki Juhonpoika Tuomola, v. 1806-1844
12. Fredrik Vilhelm Heikinpoika Verho syntynyt Yli-Juonikas
1836-1909
Maria Vilhelmina Tuomontytär Mäki-Holkeri
1837-1907

Tammelin Suku Pytyltä:
1. Juho (Jöns) Heikinpoika isäntä v. 1540-65
2. Jaakko Juhonpoika Pytty, isäntä v. 1571-1600
3. Pertti Jaakonpoika Pytty, isäntä v. 1592-1610
4. Frans Pertinpoika Pytty, isäntä v. 1611-1646
5. Tuomo Fransinpoika Pytty, v. 1616-1692
I Liisa, kuollut 1675
6. Tuomo Tuomonpoika Pytty, v. 1642-1715
Riitta Jaakontytär, v. 1657-1733
7. Anna Tuomontytär Pytty, v. 1684-1742
Simo Heikinpoika Tätilä, v. 1682-1752
8. Kaisa Simontytär Tätilä, v. 1728-1796
Jakob Kellman, v. 1734-1810
9. Maria Jaakontytär Kellman, v. 1764-1809
Antti Heikinpoika Rautala, v. 1760-1801
10. Greta Antintytär Rautala, v. 1795-1853
11. Kaarle Juho Gretanpoika Niemelä syntynyt Rautala, v. 1833-1907
Eeva Kristiina Absalomintytär v. 1830-1907
12. Kaarle Fredrik Kaarlenpoika Niemelä, v. 1859-1927
II Aina Maria Juhantytär Jokinen, v. 1882-1951
13. Helmi Maria Kaarlentytär Niemelä, v. 1908-. v. 1982
Onni Olavi Hilska, v. 1914-1986

Tarkoitus ei ole keskittyä tässä artikkelissa keskiaikaisiin taruihin, vaan Loimaan (myöhemmin Mellilän ja jälleen Loimaan) Vähänperän kylän Pytyn tilan perillisten sijoittumiseen yhteiskuntaan. Tilan perinnönjaoista on säilynyt v. 1500- ja v. 1600-luvuilta runsaasti kertovaa materiaalia. En myöskään keskity tilan muiden käräjäjuttujen esittelemiseen, sillä niitä on sen varakkuuden ja isäntien aktiivisuuden vuoksi niin runsaasti, etteivät ne sovellu esitettäväksi tässä. Pytyn talosta versonut suku hankki v. 1600-luvulla haltuunsa useita tiloja, joiden isännyys vaihtui perheen sisällä ja esimerkiksi Vähänperän Pleiku sulautui lopulta Pyttyyn ja saman kylän Tiiri Tohnaan. Timo Verhon tutkimusten mukaan Urnoviusten pappissuvun kantaisä Johan Thomaksenpoika Urnovius saattaa myös liittyä Pytyn perheeseen. Noin v. 1650 syntyneenä hän sopisi sekä ajallisesti että patronyymiltään taulussa 5 mainitun Tuomo Pytyn pojaksi. Urnoviusten suku vaikutti lähinnä Nummella ja Suomusjärvellä v. 1700-luvulla.

Pytyn jälkeläisiä sijoittui jo varhain yhteiskunnan muillekin tasoille kuin pelkästään talollisiksi. Ilmeisesti tila oli varakas jo v. 1500-luvulla, ja syytä tähän voitaneen hakea tilan varhaisten isäntien käsityön harjoittamiseen viittaavasta Skinnar-nimestä. Tätä artikkelia puoltaa myös se, että sukututkijoissa on tämän suvun jälkeläisiä harvinaisen runsaasti.

Pytyn perinnönjaot

Kesäkuussa v. 1626 tuli turkulaisen kamreeri Sigfrid Sigfridinpojan poika Matti Sigfridinpoika Tyrvään Riddarlasta Loimaan käräjille, ja vaati Pytyn Frans Pertunpojalta äidinpuoleista perintöään Loimaan Vähäperässä sijainneesta 2 äyrin ja 6 penningin äyriveron tilasta, joka oli hänen mukaansa vielä jakamatta. Frans, joka oli Pytyn isännän Yrjä Heikinpojan pojanpojan Perttu Jaakonpojan poika, esitti laamanni Heikki Jaakonpojan tuomiokirjeen päivättynä 10. toukokuuta 1593. Sen mukaan Pytyn perillisistä Turun Esko Suikin vaimo Barbro Yrjäntytär ja tämän sisar Sipi Sämiskmakaren vaimo Marketta olivat kumpikin saaneet tilalta perintönä 17 markkaa. Heidän sisarensa Kaarina oli saanut saman summan ja Martta kahden markan arvoisen lehmän sekä lisäksi niin paljon, että hänkin oli saanut osansa 17 markkaa. Frans oli lisäksi antanut koko tilasta 34 taalaria ja 3 markkaa, josta oli maksettu heidän sisarensa Dordi Yrjäntyttären perintö, kuten Gabriel Berendtinpojan 12. marraskuuta 1619 antama tuomiokirje osoitti. Fransin mukaan Dordi oli saattanut saada perintöä yli oman osansa.

3
Loimaan käräjillä syyskuussa v. 1638 Tuomo Suikki ja Hannu Pertunpoika Turusta astuivat oikeuden eteen ja vaativat valtuutettuina pormestari Mårten Sigfridinpojan sekä omasta puolestaan perintöä Vähänperän Frans Pertunpojalta äidinäitinsä Barbron jälkeen Pleikunmaasta, joka oli 2 ¼ äyrin maa Vähäperässä. Frans esitti Henrik Jakobinpojan 10.5.1593 päiväämän tuomion, jonka mukaan Barbron sisaren Riitan tytär Silja oli lunastanut tilan autiosta ja Perttu Jaakonpoika Pytty oli lunastanut sen sitten kruunulta. Vaikka heidän ei tullutkaan periä Fransin mielestä mitään autiosta, oli Perttu maksanut Barbrolle, Esko Suikin vaimolle ja Marketalle, Sipi Sämiskmakaren vaimolle ja tämän tyttärelle Kaarinalle sukulaisuuden perusteella.

4
Toukokuussa v. 1633 Frans Pytty esitti 4. helmikuuta 1633 Marttilan Ollilan Marketta ja Aune Sigfridintyttären allekirjoittaman jakoluettelon. Sen olivat vahvistaneet nimikirjoituksellaan nimismies Erik Thomaksenpoika ja puumerkeillään Kössilän Luukas Pertunpoika ja Pesänsuon Knuutti Eskonpoika. Sen mukaan kyseiset miehet olivat olleet oikeuden 2. lokakuuta 1632 antaman määräyksen mukaan jakamassa perintöä Pytyllä Fransin ja hänen veljentyttäriensä Marketan ja Aunen sekä hänen veljensä Mikko Fransinpojan välillä. Tilan rakennuksista arvioitiin tuolloin tyttöjen isän Sigfridin osuus. Nämä saivat yhteensä 60 riikintaaleria, 3½ taalaria ruotsalaista rahaa, kaksi hopealusikkaa, jotka painoivat yhteensä kahdeksan luotia ja tynnyrin rukiita. He saivat lisäksi isänisänsä Perttu Jaakonpojan Vähänperän kylästä ostamasta tilasta 6 ¼ taalaria. Mikko Pertunpoika sai samasta ostotilasta myös 6 ¼ taalaria. Tämän jaon jälkeen perilliset olivat olleet tyytyväisiä ja kädenlyönnillä vapauttaneet Fransin ja hänen perillisensä enemmistä perintövaatimuksista.

5
Marraskuussa v. 1639 ilmaantui lisää perillisiä, jotka vaativat Fransilta osuutta perinnöstä. Tuolloin esitti Ruotsin Arbogan kaupungin asukas Johan Perinpoika kotikaupunkinsa raadin antaman kirjeen, jonka mukaan hän oli kaupungin entisen pormestarin Per Simoninpojan poika. Hänellä oli mukanaan myös isänsä antama valtakirja, jolla hänet oikeutettiin vaatimaan perintöä Perin äidin Elina Yrjäntyttären veljen pojanpojalta Frans Pertunpojalta.
3) KA, Loimaan käräjät 5.6.1626, 166 v.
4) KA, Loimaan käräjät 6.275.
5) KA, Loimaan käräjät 17.215v esitti Henrik Jakobinpojan 27. helmikuuta 1604 antaman kihlakunnanoikeuden tuomion, jonka mukaan tuolloin oli jaettu Pytyn perintöä Patakosken (Koski Tl.) Jaakko Heikinpojalle, joka oli Perttu Pytyn isän veljenpoika, Pertun isän sisarelle Loimaan Sikilän Valpuri Yrjäntyttärelle ja mainitulle Elinalle. Koska Elina oli tuomiokirjeen mukaan tuolloin Ruotsissa, oli hänen osuutensa jäänyt Pytylle. Kaksi muuta perillistä olivat saaneet oman perintönsä. Frans myönsi, että Elinan perintö 54 taalaria oli edelleen hänen hallussaan. Se määrättiin maksettavaksi tuolloisen rahan arvon mukaan, joka oli muutettuna vuoden 1639 riikintaalereiksi 48 taalaria. Frans lupasi maksaa summan ennen seuraavaa sunnuntaita ja Loimaan kappalainen herra Lars ja nimismies Erik Thomaksenpoika määrättiin todistajiksi tilaisuuteen.