How are you related to Kalle Päätalo?

Connect to the World Family Tree to find out

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Kaarlo Alvar Päätalo

Also Known As: "Kalle"
Birthdate:
Birthplace: Taivalkoski, Finland
Death: November 20, 2000 (81)
Tampere, Finland
Place of Burial: Tampere, Finland
Immediate Family:

Son of Lars Herman Päätalo and Priita Stiina Juhontytär Päätalo
Husband of Leena Päätalo (Janakka)
Ex-husband of Helvi Maria Moilanen
Ex-partner of Private
Father of Seppo Juhani Tamminen; Private and Elina Tuulikki Oksanen
Brother of Toivo Johannes Laurinpoika Päätalo; Martta Aili Laurintytär Lohilahti; Hermanni Laurinpoika Päätalo; Elli Edith Laurintytär Hartikainen; Private and 2 others

Occupation: rakennusmestari, kirjailija
Managed by: Timo Tuulaniemi
Last Updated:

About Kalle Päätalo

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_P%C3%A4%C3%A4talo

https://museot.fi/museohaku/?museo_id=21810

http://www.kirjastovirma.net/en/node/2674

http://www.kirjojentakana.fi/kalle-paatalo

http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=53196001

https://suomenkiha.fi/grave/9b2m1rVIdUXRIsIlmtnU

http://www.hs.fi/muistot/a1364353646098

http://blogit.kansanuutiset.fi/paatalon-matkassa/vesilahden-raija-k...

Kalle PäätaloWikipedia Tämä artikkeli kertoo kirjailijasta. Kalle Päätalon mukaan on nimetty myös yhtye Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo

Syntynyt 11. marraskuuta 1919 Taivalkoski Kuollut 20. marraskuuta 2000 (81 vuotta) Tampere Ammatit kirjailija Kansallisuus suomalainen Äidinkieli suomi Löydä lisää kirjailijoita Kirjallisuuden teemasivulta

Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (11. marraskuuta 1919 Taivalkoski – 20. marraskuuta 2000 Tampere) oli tunnettu suomalainen kirjailija. Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos. Päätalon tuotanto sisältää 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa.

Pitkälinjaisen ja polveilevan proosansa perusteella Päätalo on saanut lempinimen "selkosten Proust".[1]

Sisällysluettelo [piilota] 1 Elämäkerta 2 Tuotanto 2.1 Koillismaa-sarja 2.2 Iijoki-sarja 2.3 Muu tuotanto 2.4 Kirjojen filmatisoinnit 3 Päätalo-elokuvat 4 Organisoitu Päätalo-aiheinen toiminta 5 Kirjallisuutta 6 Päätalon lukijoilta 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätalo syntyi ja vietti lapsuutensa Taivalkosken Jokijärven kylällä. Kalle oli vanhempiensa kahdeksasta lapsesta toiseksi vanhin. Ennen Kallea oli syntynyt Toivo, joka kuitenkin kuoli vauvana. Kallen jälkeen perheeseen syntyi vielä yksi poika ja viisi tyttöä. Päätalo vietti lapsuutensa seitsemänlapsisen perheen vanhimpana lapsena. Päätalon vanhin sisar oli Martta Aili myöh. Siljola, Keskisimonen ja Lohilahti (1922–1974). Seuraava sisarus oli veli Manne (s. 1. tammikuuta 1925). Manne kuoli puukotettuna 2. syyskuuta 1947. Nuoremmat sisarukset olivat Elli Edith myöh. Hartikainen (1927–2003), Alma Terttu myöh. Hiltunen (1930–), Aune Valpuri myöh. Kiviranta (1934–) ja Suoma Kaarina myöh. Vahtola (1937–1996).

Kalle Päätalon sukupuuKallen isä Lauri Herman Päätalo oli kotoisin Jokijärven Päätalosta. Häntä kutsuttiin yleensä Herkoksi tai Hemmaksi (korkonimenä Pää-Herkko), Laurista ei puhunut kukaan. Hänen vanhempansa joutuivat kuitenkin muuttamaan kotitalostaan, kun talo siirtyi setä-Janille. Herkko vietti paljon aikaa pois kotoa metsätöissä, hän toimi uitoissa porukan johtajana, kymppinä, ja työmaan varapäällikkönä, tulipiippuna, sekä myös ukkoherrana, työnjohtajana. Talvella työnä olivat talvisavotat. Hänelle ansiotyöt olivat kaikki kaikessa. Hän koetti kasvattaa Kallesta perinteistä työteliästä koillismaalaista miestä. Herkko oli kuitenkin terveenäkin huonohermoinen ja ajautui 30-luvun alussa mielisairauteen, jonka takia oli aluksi mielisairaalassa Oulussa ja myöhemmin pakkotyössä Pelson varavankilassa. Tämä oli eniten kielteisesti Kallen lapsuuteen vaikuttanut kokemus. Herkko kuitenkin parani taudista keväällä 1936.

Herkon sairaus tuotti kuitenkin paljon kirjoitettavaa. Hänen kielenkäyttönsä oli myös tavallista tarkempaa, hänellä oli taito etsiä kuhunkin tilanteeseen juuri sopiva sana, ja jollei sitä ollut, hän saattoi keksiä sanan.

Kallen nuoruuden lukuharrastukseen Herkko suhtautui penseästi. Vielä penseämmin hän suhtautui kirjoittamiseen. Hän ei koskaan muuttanut suhtautumistaan kirjailijan työhön. Toisen tiedon mukaan Päätalon isä Hermanni alkoi vasta vanhoilla päivillään ymmärtää poikaansa ja kehui kuinka "näpsäkän" työn Kalle oli keksinyt.

Äiti Riitu (Priita-Stiina s. Neulikko) oli luonteeltaan lempeämpi ja lisäksi vanhoillislestadiolainen, joskin uskovaisena vapaamielisimmästä päästä. Hän oli kotoisin Taivalkosken Metsäkylästä ja oli lapsena joutunut huutolaiseksi vanhempien kuoltua sairauteen. Hän harjoitti kupparin ammattia ja hänellä oli myös hitunen noidan taitoja. Luonteeltaan hän oli kaksijakoinen: toisinaan raudankova, toisinaan vieraidenkin vastoinkäymiset saivat hänet kyynelehtimään.

Päätalo kävi kansakoulun 1928–1933, jonka jälkeen hän oli 13-vuotiaasta alkaen töissä savotoissa ja tukinuitoissa. Päätalo haaveili pienestä pitäen kirjoittamisesta, vaikka kirjailijan ammattia päätyönään hän ei pitänyt realistisena. Hän piti lukemisesta, ja kunnan kirjastossa varattiin ensimmäisenä uudet kirjat Päätalolle ja hänen ystävilleen. Merkittävä oppikirja oli Päätalon poikkeuksellisesti Helsingistä itselleen tilaama Mika Waltarin kirja Aiotko kirjailijaksi?. Päätalon omia suosikkikirjailijoita olivat muun muassa Jussi Lainio, Santeri Ivalo, Toivo Pekkanen ja Pentti Haanpää sekä ulkomaisista kirjailijoista Jack London.

Armeijaan hän lähti vapaaehtoisena talvisodan aikana 29.12.1939. Jatkosodassa hän haavoittui ja palveli sen jälkeen Siiranmäen vankileirillä talousaliupseerina. Sodan jälkeen Päätalo muutti Tampereelle. Päätalo työskenteli kirvesmiehenä rakennustyömailla. Hän meni teknilliseen kouluun syksyllä 1947 ja valmistui rakennusmestariksi 1949 Tampereen teollisuuskoulusta. Hän rakensi Tampereen Viialaan Kirvestielle itselleen ja vaimolleen talon, joka valmistui lokakuussa 1950. Hän työskenteli Taivalkosken kunnan rakennusmestarina 1951–1952.

Päätalo avioitui Helvi Ojalan (1918–2003; kirjanimi Laina Puronen) kanssa 28. toukokuuta 1944. Heidän avioliittonsa päättyi muun muassa naissotkujen vuoksi eroon; kirjoissaan Kalle Päätalo kuvaa avoimesti suhdettaan nuoreen Sääksmäen tyttöön, jonka annetaan ymmärtää synnyttäneen aviottoman lapsen Kalle Päätalolle. Avioliitto tuomittiin eroon huorinteon vuoksi.

Toisen avioliittonsa Päätalo solmi 14. syyskuuta 1955 Elli Helena (Leena) Janakan (1927–2005) kanssa. Heille syntyi kaksi tytärtä: Riitta Liisa 1956 ja Elina Tuulikki (1959–2008). Vaimo jaksoi kannustaa Päätaloa, vaikka Päätalon ensimmäiset kirjoitukset palasivat kustantajalta takaisin.

Päätalo oli 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa mestarina useilla rakennustyömailla Tampereella ja sen lähiympäristössä. Näitä olivat muun muassa Vesilahden kirkonkylän kansakoulu, Attilan kenkätehtaan laajennus (Yliopistonkatu 38), Tampereen Rakennusmestarien talo (Tuomiokirkonkatu 17), Solenan kenkätehdas (Salhojankatu 42), Asunto Oy Ilmarinkatu 8 Tammelantorin laidassa, Kangasalan kirkonkylän kansakoulun laajennus, rautatieläisten asuintalo Kiskolinna (Sammonkatu 18–20) sekä tuberkuloosia sairastaneiden asuintalo Tubilinna (Sammonkatu 39). Viimeksi Päätalo oli vastaavana mestarina rakentamassa Pirkanmaan sairaalaa (nykyinen Kaivannon sairaala) Kangasalan Kaivannolla 1962–1963.

Esikoiskirjaansa Ihmisiä telineillä Päätalo ryhtyi kirjoittamaan tammikuussa 1956 ja sai sen valmiiksi 1958. Päätalo alkoi menestyä kirjailijana, ja teoksia syntyi tiheään tahtiin. Vapaaksi kirjailijaksi hän jäi 1963. Kirjailijaliittoon hän liittyi 1961.

Päätalolle myönnettiin professorin arvo joulukuussa 1978. Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi hänet vihittiin kesäkuussa 1994. Vuonna 1999 hän sai Väinö Linnan palkinnon ja Suomi-palkinnon.

Kalle Päätalo eli Tampereella unohtamatta kuitenkaan kotipitäjäänsä Taivalkoskea, jossa kävi usein. Päätalo kuoli asbestin aiheuttamaan keuhkosyöpään Tampereella 20. marraskuuta 2000. Hänet on haudattu Messukylän kirkon hautausmaalle sankarihautojen lähelle.

Kalle Päätalon muistomerkki paljastettiin Taivalkosken keskustorilla kesällä 2005.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätalo kuvasi teoksissaan usein metsä- ja rakennustöitä, joista hänellä oli paljon omakohtaisia kokemuksia. Päätalon koko tuotanto kertoo köyhyydestä ja kurjuudesta, rehellisellä työllä kunnon elinmahdollisuuksien puolesta ponnistelevasta kansanosasta.

Päätalo on kirjoittanut kaksi sarjaa, Koillismaa- ja Iijoki-sarjat. Koillismaa-sarjaan kuuluu viisi ja Iijoki-sarjaan 26 teosta. Yhteensä Päätalo kirjoitti 39 romaania, kolme näytelmää ja kolme kertomuskokoelmaa.

Iijoki-sarjassa hän kuvaa elämäänsä varhaislapsuudesta vanhuuteen. Iijoki-sarjan henkilöiden nimet ovat Taivalkosken kuvausten osalta oikeita ja myöhempien vaiheiden osalta peitenimiä. Päätalo on merkittävä koillismaalaisen selkoskulttuurin kuvaaja.

Päätalo kirjoitti kirjansa vanhalla kirjoituskoneella, ja hän kirjoitti jokaisen kirjan kolmeen, jopa neljään kertaan täysin uudelleen. Vuodesta 1986 Päätalolla oli jo tietokone. Eräässä haastattelussalähde tarkemmin? hän sanoi, että häntä hävettää tietokoneen käytön helppous ja se, miten vaivatonta käsikirjoituksen teko tietokoneella oli. Päätalon tuotannon julkaiseminen jatkui vielä hänen kuolemansa jälkeen muutamien vuosien ajan.

Koillismaa-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koillismaa (1960) Selkosen kansaa (1962) Myrsky Koillismaassa (1963) Myrskyn jälkeen (1965) Mustan lumen talvi (1969) Iijoki-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääartikkeli: Juuret Iijoen törmässä Huonemiehen poika (1971) Tammettu virta (1972) Kunnan jauhot (1973) Täysi tuntiraha (1974) Nuoruuden savotat (1975) Loimujen aikaan (1976) Ahdistettu maa (1977) Miinoitettu rauha (1978) Ukkosen ääni (1979) Liekkejä laulumailla (1980) Tuulessa ja tuiskussa (1981) Tammerkosken sillalla (1982) Pohjalta ponnistaen (1983) Nuorikkoa näyttämässä (1984) Nouseva maa (1985) Ratkaisujen aika (1986) Pyynikin rinteessä (1987) Reissutyössä (1988) Oman katon alle (1989) Iijoen kutsu (1990) Muuttunut selkonen (1991) Epätietoisuuden talvi (1992) Iijoelta etelään (1993) Pato murtuu (1994) Hyvästi, Iijoki (1995) Pölhökanto Iijoen törmässä (1998) Muu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihmisiä telineillä (1958) Ennen ruskaa (1964) Koillismaa kuvina (1964, kuvat: Reino Rinne) Viimeinen savotta (1966) Nälkämäki (1967) (kuuluu asiallisesti Iijoki-sarjaan Tuulessa ja tuiskussa ja Tammerkosken sillalla -osien väliin) Kairankävijä (1968) Höylin miehen syksy (1970) Susipari (1971) Reissumies ja ämmänlänget / Ankara maa (1976 Päätalon ja Annikki Kariniemen yhteisteos) Kalle Päätalo - Elämän vonkamies (Kalle Päätalo, Mikko Niskanen, Martti Kainulainen / Kirjayhtymä, 1986) Joulumuisto (Anni Polva, Laila Hietamies, Kalle Päätalo / Gummerus, 1992) Sateenkaari pakenee (1996) Juoksuhautojen jälkeen (1997) Mustan Lumperin raito (1999) Selkosten viljastaja (2000) Kannaksen lomajuna (2001) Vikke Nilon tarina (2002) Isäni Hermanni (2003) Riitun poika (2004) Ihmisiä Iijoen törmällä (2005) Montuissa ja tellingeillä (2006) Linjoilla ja linjojen takana (2007) Kirjojen filmatisoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viimeinen savotta (1977, Edvin Laine) Ruskan jälkeen (1979, Edvin Laine) Elämän vonkamies (1986, Mikko Niskanen), perustuu kirjoihin Huonemiehen poika, Tammettu virta ja Kunnan jauhot Nuoruuteni savotat (1988, Mikko Niskanen), perustuu kirjoihin Kunnan jauhot, Täysi tuntiraha sekä Nuoruuteni savotat Päätalo-pilotti, "Räntyt ja kuoletukset" (2002, Hannu Kahakorpi), perustuu teokseen Kunnan jauhot Päätalo (2008, Hannu Kahakorpi), Päätalon elämäkerta Päätalo-elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edvin Laine ohjasi kaksi Päätalon romaaniin perustuvaa elokuvaa, Viimeisen savotan (1977) ja Ruskan jälkeen (1979). Mikko Niskanen tarttui Päätalon Iijoki-sarjaan 1980-luvulla. Elämän vonkamies (1986) on romaaneihin Huonemiehen poika, Tammettu virta ja Kunnan jauhot perustuva 8-osainen televisiosarja ja siitä on tehty myös parituntiseksi lyhennetty samanniminen elokuvaversio. Sarjan jatkoksi Niskanen ohjasi elokuvan Nuoruuteni savotat (1988), jonka pohjana ovat romaanit Kunnan jauhot, Täysi tuntiraha ja Nuoruuden savotat. Päätalo-sarja jäi kesken Niskasen kuoltua vuonna 1990.

Vuonna 2002 Taivalkoskella kuvattiin Hannu Kahakorven ohjaama ns. Päätalo-pilotti, jolla haettiin rahoitusta pitempää elokuvaa varten. Paikallisten harrastajanäyttelijöiden ja elokuvan ammattilaisten voimin tehdyn lyhytelokuvan nimi oli "Räntyt ja kuoletukset". Kallea näytteli ristijärveläinen Aki Kuvaja.

Syksyllä 2008 ensi-iltansa sai Hannu Kahakorven ohjaama Päätalon elämäkertaelokuva. Sen pääroolissa ovat Kai Lehtinen sekä kirjailijan toista vaimoa Leenaa esittävä Susanna Anteroinen.[2] Elokuva sai ensi-iltansa 26. syyskuuta 2008. Ennen Helsingin ensi-iltaa oli elokuvaa esitetty myös Koillismaalla.

Organisoitu Päätalo-aiheinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjailijan tuotantoa vaalii vuonna 1979 perustettu Kalle Päätalon -seura ry., jossa on noin 700 jäsentä. Seuran nimi muutettiin kirjailijan kuoleman jälkeen vuonna 2001 Kalle Päätalo -seuraksi. Seura julkaisee keväisin ilmestyvää lehteä nimeltä Päätalosanomat. Taivalkoskella on järjestetty vuodesta 1981 alkaen joka vuosi heinäkuun alussa myös Päätalopäivät.

Vuonna 1990 Gummerus, Kalle ja Leena Päätalo, Taivalkosken kunta, kirjapaino Kaleva ja Kalle Päätalo -seura perustivat Kallioniemi-säätiön. Säätiö hoitaa Kallioniemeä, joka museoitiin 1990 ja on auki yleisölle kesäisin. Se ylläpitää myös Päätalo-instituuttia, joka antaa kirjoituskoulutusta ja järjestää kirjoituskilpailuja.

Päätalo-keskus Taivalkosken koulukeskuksessa kirkonkylällä avattiin yleisölle 1.7.2009. Keskukseen kuuluu näyttelytilat (Kalle Päätalon näköistyöhuone ja muuta Päätaloon liittyvää näyttelyesineistöä sekä vaihtuvien näyttelyiden tila, josta osa on Taivalkosken pääkirjaston lehtisalia), arkistotilat (Kalle Päätalon arkisto, Päätalo-instituutin satuarkisto sekä kulttuuriperinteen digiarkistot), Möllärimestari-omakustannekirjasto ja Päätalo-instituutin ja kansalaisopiston toimistotilat.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vehviläinen, Matti: Päätalo. Gummerus, 1978. Ylisisrniö, Unto: Iltapihti pirtin päälle: Kirjailija Kalle Päätalon sanastoa. Kalle Päätalon seura ry, 1989. Marttinen, Eero: Mestarin eväät. Gummerus, 1994. Kalle Päätalon Koillismaa. Valitut Palat & Gummerus, 1995. Mestarin selkonen. Gummerus, 1996. Mestari elämän telineillä. Gummerus, 1998. Päätalon juurella: Juhlakirja 11.11.1999 Kalle Päätalon täyttäessä 80 vuotta. Gummerus, 1999. Porvali, Seppo: Kalle Päätalo: Elämäkerta 1919–2000. Ison miehen savotta. Revontuli, 2000. Mällinen, Juhani: Porinoita polultani: Päätalosta – Päätalopäiviltä. M. Ojala, 2002. Janatuinen, Jenni: Miehenkuva: Kalle Päätalon perintö. Johnny Kniga, 2005. Janatuinen, Jenni (toim.): Kunnioitettu herra mestari: Ihailijakirjeitä Kalle Päätalolle 1958–1985. Johnny Kniga, 2006. Tikkanen, Ville: Kalle Päätalon kaverina: Muisteluksia elämän varsitieltä. Myllylahti, 2002. Jokisalmi, Raimo: Jokijärven rannalta. Myllylahti, 2012. Hirvasnoro, Kai: Päätalon matkassa. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2013. (Blogi.) Ylönen, Ritva: Tervaksinen toteemi: Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus. Tampere: Tampere University Press, 2013. ISBN 978-951-44-9213-6. Päätalon lukijoilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätalo sai runsaasti lukijapostia, johon hän myös usein vastasi kirjeellä tai kortilla. Jenni Janatuinen kokosi vuosien 1958 ja 1985 välisenä aikana tulleista yli tuhannesta lukijakirjeestä parisataa kirjaan, jossa ne ovat lähes alkuperäisessä asussaan mutta anonyymisti esitettyinä, Päätalon kirjailijakollegoita lukuun ottamatta:

Janatuinen, J. (toim.): Kunnioitettu herra mestari. Ihailijakirjeitä Kalle Päätalolle 1958–1985. 407 s.. Helsinki: Johnny Kniga Kustannus, 2006. ISBN 951-0-31861-2. Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1.Jump up ↑ Kuiskaaja, Pitkää proosaa salamasotaan Helsingin Sanomat, 25.6.2010 sivu C 3 2.Jump up ↑ Milla von Konow: Kai "Raid" Lehtisestä elokuvan Päätalo 28. kesäkuuta 2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 29. kesäkuuta 2007. Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalle Päätalo -kulttuuriraitti Kalle Päätalon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa Päätalo-instituutti Kirjasto Virma – Kalle Päätalo -kirjailijaesittely Kalle Päätalo -seura YLE/Elävä arkisto: Päätalon henkilökuva vuodelta 1987 Kalle Päätalo Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-tietokannassa Kalle Päätalo Kirjasampo.fi:ssä Leena Kirstinä: Päätalo, Kalle (1919—2000) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.11.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalle_Päätalo&oldid=13888824 Luokat: Suomalaiset kirjailijatPro Finlandia -palkitutIijoki-sarjan henkilöhahmotSuomalaiset rakennusmestaritVuonna 1919 syntyneetVuonna 2000 kuolleetPiilotetut luokat: Merkitse lähde tarkemminVuoden 2012 luetuimmat artikkelitNavigointivalikkoHenkilökohtaiset työkalut Luo tunnusKirjaudu sisäänNimiavaruudet ArtikkeliKeskusteluKirjoitusjärjestelmätNäkymät LueMuokkaa Muokkaa wikitekstiäNäytä historiaToiminnot Haku

Valikko Etusivu Tietoja Wikipediasta Kaikki sivut Satunnainen artikkeli OsallistuminenOhje Kahvihuone Ajankohtaista Tuoreet muutokset Lahjoitukset Tulosta tai vieLuo kirjaLataa PDF-tiedostonaTulostettava versio TyökalutTänne viittaavat sivutLinkitettyjen sivujen muutoksetToimintosivutIkilinkkiSivun tiedotDatakohdeViitetiedot Muilla kielilläالعربية Eesti English Español Magyar Română Svenska Muokkaa linkkejä Sivua on viimeksi muutettu 26. helmikuuta 2014 kello 17.56. Teksti on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi sisältyä. Katso käyttöehdot. Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramerkki. Ongelma artikkelissa?
view all

Kalle Päätalo's Timeline

1919
November 11, 1919
Taivalkoski, Finland
1954
November 5, 1954
Sääksmäki, Finland
1959
March 6, 1959
Tampere, Finland
2000
November 20, 2000
Age 81
Tampere, Finland
December 16, 2000
Age 81
Messukylä Cemetary, Tampere, Finland