Karp Dieff Volkoff

Jyskyjärveläinen kulkukauppias. Laukkuryssä Karp Dieff Wolkoffin Vienan Kemistä tappo Pertunmaalla 1873 (Hartolan kevätkäräjät 1873, tuomittu Anders Johansson Lindgren)

OTE: Seppo Tammisen tutkimukset 2015 , Nurmisen suku Kuningaskunta Hartolasta. http://docplayer.fi/6332075-Kuningaskunta-hartolasta.html (Luettu 2.5.2018)

... Ryssäntappo Hartolan kevätkäräjillä 1873 käsitelty murhatapaus: Hartolan ja Pertunmaan rajalla olevan Kelkyttee järven lounaispuolella on iso kivi Ryssäntappu, jossa on hakattuna vuosiluku 1873, joka kertoo kauheaa tarinaa siitä, mitä tapahtui kiven luona Tuo kivi sijaitsee n m Hartolan rajasta Pertunmaan puolella. Laukkuryssät eli konttiryssät kuten heitä joskus myös kutsuttiin, kiertelivät 1800-luvulla maaseudulla kaupitellen pieniä tavaroita mitä pystyivät mukanaan kuljettamaan. He olivat yleensä vienankarjalaisia ja puhuivat kohtalaisen hyvin suomea. Käräjäpöytäkirjojen mukaan tällainen laukkuryssä oli saapunut Kuivajärven Laattalaan ja pyytänyt yösijaa, minkä saikin. Seuraavana aamuna hän kysyi tietä Rajamäelle ja Liitekankaalle, kertoi vaimo Maria Kristerintytär. Vuokralainen Maria Adamintytär puolestaan kertoi, että konttiryssä tuli heille Rajamäelle 6.3 aamulla n. klo 8 ja kaupitteli tavaroitaan sekä kysyi tietä Kilkkiin. Noin 10 min hänen lähtönsä jälkeen heille tuli mäkitupalainen Anders Johansson Lindgren ja kysyi konttiryssää. Henrika Henrikintytär kertoi Kilkissä konttiryssän käyneen heillä ja hänen jälkeensä tullut Lindgren oli täälläkin kysellyt konttiryssää. Näin Lindgren seurasi kaupustelijaa Junkkariin, Rantalaan ja Porvariin, missä hän vihdoin saavutti tämän. Porvarissa kysyttiin mihin miehet olivat menossa. Konttiryssä sanoi menevänsä Haapaniemeen ja Lindgren kertoi olevansa menossa Anders Knaappilan torpalle Petäjäniemeen. Miesten lähtiessä Porvarista todettiin, että hehän voivat kulkea aluksi yhtä matkaa. Niin he olivatkin poikenneet yhdessä Hössölässä, Lähteellä ja Pöllinmäellä. Liitekankaalle konttiryssä ei koskaan saapunut. Lindgren sen sijaan jatkoi matkaansa Petäjäniemeen, josta hän tuli Liitekankaalle kertoen olevansa rukin rullia ostamassa. Sitten hän oikaisi suoraan metsän poikki kotiinsa Hujalaan. Konttiryssä löydettiin n. 1 vko:n kuluttua Pirttijärvestä Harjumäen talon vesiavannosta. Löytäjät kertoivat että ruumiissa näkyi veitsen iskun jälkiä. Tapahtumaa tutkittiin sitten murhana.

Ensin selvitettiin että kuka tämä konttiryssä oikeastaan oli. Paljastui että hänen nimensä oli Karp Dieff Wolkoff ollen kotoisin Vienan Kemistä. Kuulusteluissa epäily kohdistui heti alkuunsa muonamies Anders Lindgren iin, joka aluksi jyrkästi kielsi asian ja osallisuutensa. Kotietsinnässä häneltä löytyi tavaroita, joiden perusteella epäilyt vahvistuivat ja kun Lindgrenin vaimo toisessa kuulustelussa murtui ja kertoi Lindgrenin saavuttua kotiinsa 6.3 illalla tappaneensa konttiryssän ja ryöstäneen tältä kukkaron sekä laukun. Lopulta Lindgren tunnusti tekonsa ja kertoi surman tapahtuneen suuren kiven luona n. 500 m ennen Liitekankaan torppaa. Surman jälkeen Lindgren oli peitellyt uhrin sekä verijäljet lumella kiven juurelle, jotta uhria ei havaittaisi. Kaksi päivää myöhemmin Lindgren oli lainannut naapuriltaan hevosen ja reen sekä kuljettanut ruumiin Rekijärven ohi Pirttijärvelle upottaen ruumiin löytämäänsä avantoon.

Murhaa käsiteltiin Hartolassa huhtikuun välikäräjillä useana päivänä. Tuomio julistettiin Muonamies Anders Lindgren (synt. v. 1848) tuomittiin maksamaan ryöstetty omaisuus, yhteensä 180 mk ja 5 penniä murhatun oikeuden omistajille sekä mestattavaksi ja teilattavaksi (halshuggas och steglas). Tuomio oli kovin mahdollinen. Mestauksen lisänä käytetty sana teilata tarkoitti sitä, että ruumis tulee vielä ruhjoa. Nämä olivat vanhaan lakiin sisältyviä sanontoja. Vanki määrättiin säilytettäväksi Mikkelin läänin vankilassa. Hovioikeuden päätös annettiin Se on 10 sivua pitkä ja käsittelee murhatapahtumaa hyvin seikkaperäisesti ja tarkasti sekä kuvaa teon julmaa toteutustapaa. Hovioikeus katsoi, että ryöstö ja murha olivat suunniteltuja tekoja ja piti käräjäoikeuden tuomion voimassa. Lisäksi määrättiin, että uhrin, eli Wolkoffin ruumis tulee haudata ortodoksisen kirkon tapaan.

Lopuksi hovioikeus alisti päätöksen Keisarillisen Majesteetin tarkastettavaksi. Murhaa käsitteli Senaatin Oikeusosasto, jonka pöytäkirja päivättiin ja päätöksessä Lindgren todettiin syylliseksi ja mainittiin vielä että Keisarilla ei ole aihetta käyttää armahdusoikeuttaan. Lopuksi mainittiin, että päätös lähetetään Keisari Aleksanteri II:lle tiedoksi. Asian käsittely päättyi tähän. Venäjällä oli tuolloin voimassa laki, jonka mukaan kuolemantuomiota ei panna täytäntöön, vaan vanki siirretään Siperiaan pakkotyöleirille. Tapahtuman jälkeen paikan nimistöön tulivat ryssäntapunaho, ryssäntapunniittu ja ryssäntapunkivi. Nykyisissä kartoissa paikka ja kivi on yksinkertaisesti ryssäntappu. Tämä teksti on lyhennelmä Jorma Syvälahden kirjasta; Heijastuksia, jossa hän sivuilla kuvaa tarkasti tapahtumien kulun. ..